maanantai 27. kesäkuuta 2016

Helppo marenkijälkiruoka



Vieraita tulossa ja pitäisi saada jotain nopeaa, näyttävää, mutta helppoa jälkkäriä tai kahvin kanssa tarjottavaa? Tässä on ratkaisu: marjoilla höystetty, sitruunainen marenkileivos.

Kuten tavallista, ohjeen alkuperästä ei ole taaskaan hajua, mutta tämäntapainen oli joskus jossain lehdessä isoon marenkipohjaan toteutettuna. Sellainen on kuitenkin vaikea leikata nätisti (ja saada ylipäätään ehjänä kotiin kaupasta), joten kun meidän kauppaan ilmestyi näitä pieniä annoskokoisia marenkipohjia, piti heti kokeilla. On tullut sitten ostettua näitä marenkipohjia toisenkin kerran: helppo herkku toimii ihan omankin porukan makeannälkään ilman sen kummempia juhlatilaisuuksia ;)

Marenkipohjia
Mascarponetuorejuustoa 250 g purkki
Kuohukermaa 2 dl
Vaniljasokeria ja tomusokeria maun mukaan (huomioi lemoncurdin ja marengin makeus!)
Lemoncurd-sitruunatahnaa (löytyy perusmarketin hillohyllystä)
Suomalaisia pakastevadelmia (tai vaikka näin kesällä tuoreita mansikoita)

Vaahdota kerma ja vatkaa joukkoon tuorejuusto ja sokerit. Itse laitan noin 2 tl vaniljasokeria ja 1-2 rkl tomusokeria. Tämän vaahdon voi tehdä etukäteen, jolloin h-hetkellä vain kokoat "leivokset". Levitä pienen marenkipohjan päälle noin 2 tl lemoncurdia ja reilusti kerma-mascarponejuustovaahtoa. Asettele päälle vadelmia tai muita marjoja. Sitruunamelissan lehtiä voisi laittaa koristeeksi.

Ohjeen mukainen vaahtomäärä riittää ainakin 6:een annoskokoiseen marenkipohjaan, varmaankin jopa 12:sta riippuen siitä, miten muhkeita marenkileivoksia haluat tehdä. Itselläni jää tuosta vaahtomäärästä jonkin verran yli, kun teen tavallisesti tuon 6 leivosta. Ylimääräisen vaahdon voi herkutella vaikka tuoreiden mansikoiden kanssa.

Meillä on vaihteeksi sairasteltu perheen yhteisen loman alkamisen kunniaksi. Pikkuveikalle iski korvatulehdus juhannusaattoa edeltävänä päivänä ja pääsimme säkällä lääkäriin 10 minuuttia ennen terveysaseman sulkeutumista ja vältimme monen tunnin jonottamisen keskussairaalan yhteispäivystyksessä (lääkäriasemat tarjosivat tässä vaiheessa jo pelkkää ei-oota).

Kun pikkuveikka oli ehtinyt niellä lääkettään parin vuorokauden ajan, nousi hänelle juhannuksen jälkeen varhain sunnuntaiaamuna kuume, veto oli aivan pois ja vatsa kääntyi kahdesti nurin päivän aikana. En usko, että johtui lääkkeestä, sillä hän sai keväällä samaa lääkettä samaan vaivaan. En tiedä, oliko tuo liikkeellä ollutta vatsatautia vai ruuasta johtuvaa. Tänään olemme hiljalleen palailleet kuopuksen kohdalla normaaliin ruokavalioon ja sitä myötä pystyneet onneksi jatkamaan korvatulehdukseen saatua lääkekuuria. Itselläni on ollut pari päivää kaktus kurkussa ja niinikään veto poissa. Tänään meni myös vatsa sekaisin. Tässä nyt kuulostellaan, että ollaanko kunnossa vai ei ja sairastuuko muu perhe. On tämä varsinaista lomanviettoa.

Onneksi ehdimme juuri ja juuri viettää mukavan mökkijuhannuksen pikkuveikan korvatulehduksen ja oksentamisen välissä. Minäkin heitin viimein talviturkin! Kesälle ei ole sen suurempia suunnitelmia. Isäntä joutuu itseasiassa kahdelle työreissullekin kesken lomansa. Pari kivilavaa on tilattu nurmikon reunojen siistimiseksi, joten pelkästään lekottelemaan ei tietenkään päästä. Ensi viikolla vietetään jo pikkuveikan 5 v kaverisynttäreitä, jonka jälkeen lähden ystävän kanssa risteilemään.

Mitäs teille kuuluu näin juhannuksen jälkeen? Mikä on kesän paras leivonnainen?

Aurinkoisia kesäpäiviä toivotellen,

Vahteristonemäntä / Toivottoman oivallista!-bloggari


sunnuntai 19. kesäkuuta 2016

Sorsia ja sadetta





Viime viikonloppuna käytiin hiidenkirnuretken lisäksi syöttämässä sorsia. Lahden keskutassa, Launeen perhepuiston kupeessa on lampi, jossa on näin alkukesällä sorsapoikueita, joita on hauska syöttää lasten kanssa. Perinteisen pullamössötouhun lisäksi ohjelmassa oli tällä kertaa kuitenkin jotain eksoottisempaa, melkein kuin kohtaus luonto-ohjelma Avarasta Luonnosta.

Sorsien leivänpaloja varasteleviin lokkeihin ilmeisesti kyllästynyt (saattoihan sillä olla vaihdevuodetkin), vanhemman näköinen naarassorsa, poltti totaalisesti päreensä ja hyökkäsi sorsanpoikien pullapaloja näpistelevän lokin kimppuun. Eikä vain yhtä kertaa, vaan aina uudelleen ja uudelleen. Sekä vedessä että rantatöyräällä, jonne henkitoreissaan räpiköivä lokki onnistui hetkeksi pakenemaan. Sorsa ui aina välillä pienen kierroksen laumansa luona ja vaakutti koko ajan vihaisesti. Muut lokit pakenivat hetkessä lammelta, kun tappelu alkoi. Sorsa kuitenkin vain kävi keräämässä lisää kiukkua ja hyökkäsi aina vain uudelleen hätää kärsivän lokin kimppuun ja riepotti sitä kuin räsynukkea.

Tilanne alkoi näyttää tosiaan pahalta ja poikienkin ilmeet alkoivat mennä totisiksi. Näytti siltä, että lokki pääsee kohta hengestään. Paikalle sattunut koiranulkoiluttaja, jolla näytti olevan kokemusta muidenkin eläinten käsittelystä, kantoi lokki-raukan vähän matkan päähän puun haaraan toipumaan. Kävimme katsomassa lokkia vielä, kun olimme tyhjentäneet koko leipäpussin sorsille ja siellä se läähätti edelleen siivet levällään. Mahtoiko selvitä löylytyksestä hengissä. Olen nähnyt ennenkin sorsien nahistelevan keskenään syöttäjien heittelemistä leivänpaloista, mutta tällaista totaalista höykytystä en ole ennen nähnyt.

Tällä viikolla on pidetty sadetta. Jestas mikä kesäsää: neljä päivää on satanut putkeen! Tänään sunnuntaina alkoi viimein kirkastua. On tässä ollut olemista noiden veljesten kanssa, kun ei sitä oikein sateessa viitsi ulkona touhuta. Paitsi perjantaina kävimme tunnin pyörälenkillä vedenpitävissä varusteissa, kun meinasi seinät kaatua päälle itse kullakin. Pojat ovat myös nahistelleet, riidelleet ja kiusanneet toisiaan jatkuvasti. Pikkuveli kaipaa päiväkotia ja omia kavereitaan, mikä tietenkin oikeuttaa isoveikan jatkuvaan härkkimiseen. Isoveli sai kunnon flunssan ja houraili yhden yön kuumeisena muuten jo harvinaisiksi jääneine kauhukohtauksineen. Kova yskä jatkuu edelleen, muttei onneksi enää haittaa yöunia. Tänään pikkuveikka alkoi antaa merkkejä samasta taudista: illalla yski ja pärski jo ihan tauotta ja makasi sohvalla katse lasittuneena.  Nukkui jopa päiväunet. Olisiko liikaa pyydetty, että kesä kuivaisi, minkä kastelikin ja veisi flunssatkin viimein mennessään?

Nyt pidetään peukkuja, että olemme kaikki mökkeilykunnossa juhannuksena. Parempi, ettei toivota sään suhteen sen enempää. Hyttysetkin lentävät huonommin sateessa kuin poudalla ja on sitä ennenkin grillattu sateenvarjon alla. Eikä ole metsäpalovaaraa kokon poltosta, jos maasto on märkänä. Hah hah haa.

Mitä te teette juhannuksena?

Aurinkoista juhannusviikkoa kaikille!

Vahteristonemäntä / Toivottoman oivallista!-bloggari

tiistai 14. kesäkuuta 2016

Jättiläisen kylpyammeen reunalla








Hiisien asuinsijoilla olemme vierailleet ennenkin (Hiidenvuori postaus viime kesältä), mutta tämä kirnukallio oli aiemmin koettu vain aikuisten kesken, joten päätimme viedä pojat tälle mielenkiintoiselle retkipaikalle, kun päiväretki ystäväperheen luo peruuntui sairastumisen vuoksi. Hiidenkirnu on siis viimeisimmän jääkauden loppupuolella sulamisveden, kivien ja soran kallioon muovaama lieriön muotoinen kuoppa.

Hiidenkirnut sijaitsevat Porvoon lähellä Askolassa, Porvoonjokeen viettävässä jyrkässä kalliorinteessä. Tässä Suomen suurimmassa hiidenkirnuesiintymässä on kaikkiaan 20 kirnua ja paikka on avattu yleisölle 60-luvun puolivälissä. Kirnualueelle vie parkkipaikalta metsän läpi 500 m polku ja reitti kirnujen luo on rakennettu jyrkkään rinteeseen portaiden ja puisten kävelysiltojen avulla. Suurin kirnuista, "jättiläisen kuhnepytty"(=kylpyamme) on 4 m leveä ja 10 m syvä ja siihen voi laskeutua tikkaita pitkin (2. ja 4. kuva).

Pojille tämä paikka oli retkikohteena erinomainen: jyrkkä kalliorinne, jossa sai kiipeillä ja samalla voi ihmetellä erikoisia kirnuja. Lisäksi kallion laella kulki 300 m pituinen maisemareitti, jossa sai spurttailla komeissa maisemissa. Kävimme myös kallion alla Porvoonjoen rannassa, jossa oli nuotiopaikka ja kanoottiranta kaunilla rantaniityllä, jossa oli tilaa juoksennella. Rannassa oli lähde juomakuppeineen ja tietysti maistoimme hiisien juomapaikan varsin metallin makuista vettä.

Hieno kokoperheen (pl. lastenvaunut ja pyörätuolit) retkikohde, suosittelen!

Oletteko käyneet katsomassa hiidenkirnuja Askolassa tai jossain muualla? Mikä on teidän suosikki luontoretkikohteenne?

Pojilla kuvissa Villervallan SS16 malliston collegetakit.

Aurinkoisia kesäpäiviä toivotellen,

Vahteristonemäntä / Toivottoman oivallista! -bloggari


torstai 9. kesäkuuta 2016

Travallen ale alkoi!


Odotatko sinäkin jo innolla kesäalen alkua? Nyt ei tarvi enää odotella, sillä Travalle aloitti jo! Alennukset ovat heti alkuun mukavat ja esimerkiksi meidän lemppareita SuperRemu välikausihousuja saa nyt tuntuvalla alella hintaan 35 euroa (norm. 62,90).

SuperRemu välikausihousuissa oli vielä mukavasti kokoja jäljellä ja voitte arvata, että tilasin kummallekin pojalle luottopöksyt seuraavassa koossa varastoon. Isoveikka on testannut näitä SuperRemu välikausihousuja tänä keväänä ja hienosti ovat kestäneet päivittäisessä menossa, joten käyttö jatkuu syyskaudella.

Travallen Remu välikausitakkien hinta on nyt vain 39 (norm. 59,90). Myös haalarit ja asusteet on alennettu. Kannattaa käydä tsekkaamassa Travallen verkkokaupassa!

Mitä sinä metsästät kesäalesta?

Meillä vedettiin tänään, ensimmäisenä yhteisenä kesälomapäivänä, pipoa päähän ja fleeceä väliin - jestas, mikä keli! Onko teillä kylmää?

Vahteristonemäntä / Toivottoman oivallista!-bloggari

perjantai 3. kesäkuuta 2016

Loma - vihdoinkin!



En ole ihan vähään aikaan odottanut toukokuun kääntymistä kesäkuuksi niin kovasti kuin tänä vuonna. Koko perhe raahusti loppukevään arjen ja erilaisten velvollisuuksien uuvuttamina. Isäntä viimeisteli jatko-opintonsa tänä keväänä ja koko homma huipentui toukokuulla. Isoveikka tuntui uuvahtaneen ensimmäisen kouluvuoden taakasta ja pikkuveli pitkistä hoitopäivistä päiväkodissa. Varmasti molemmat pojat väsyivät myös vanhempien opintopinnistelyistä. Tuntui, että vain selviydyimme päivästä ja viikosta toiseen kangastuksen lailla edessä siintävää kesäkuuta tuijottaen. Onneksi meillä oli miehen kanssa viiden päivän Italian reissu, josta sain voimia kevään loppurutistukseen.

Olen kertonut teillekin moneen otteeseen, että toukokuuni oli tiukka - niin tiukka, etten näköjään kerinnyt edes blogia päivittää! Kolmen viikon tauko bloggaamisessa: ennenkuulumatonta minulle. Nyt voisin uuvuttaa teidät selostamalla yksityiskohtaisesti kaikki sairaanhoitajaopintojen ensimmäisen lukukauden vaatimat suoritteet, mutta taidan nostaa esiin vain pari pääkohtaa. Suurin tentti, anatomia & fysiologia oli 1.6. ja siihen panostaminen ja lyhyiksi jääneet yöunet onneksi palkittiin. Myös työharjoitteluun kuuluvan kummiasiakastoiminnan saan kuin saankin suoritettua, vaikka asiakkaani sairastui ja joutui jopa sairaalaan, mikä venytti kummitoiminnan osaltani toukokuulta myös kesäkuun puolelle. Nyt näyttää onneksi siltä, että saan haalittua tarvittavat tunnit kasaan ensi viikon alkupäivinä ja voin viimein aloittaa kesäloman ihan virallisesti.

Pojat odottavat arvattavasti lomaa vähintään yhtä innoissaan. Pikkuveikka aloitti lomansa jo pari päivää sitten ja on ollut kesäkuun alkupäivät mummolassa. Huomenna menemme koko perhe hakemaan isoveikan ensimmäisen luokan todistuksen ja sen jälkeen olemme luvanneet viedä pojat lelukauppaan loman alkamisen kunniaksi. Iltapäivällä on ohjelmassa kahdet valmistujaisjuhlat tässä omalla kylällä. Alkuviikosta pojat ovat pari päivää mökillä isovanhempien kanssa, että saan osallistuttua kesäopintojen pakollisille lähiopetuskerroille. Ensi keskiviikkona kouluhommat ovat siis kokonaan purkissa, mutta kyllä tämä nyt jo tuntuu lomalta. Väsyttää muuten ihan vietävästi: taitaa kevään paineet purkautua nyt kerralla.

Ihan mahtavat ilmat ovat hellineet meitä melkein koko toukokuun! Viime päivien helteet ovat olleet vähän liikaa omaan makuuni, mutta mielummin kieltämättä hikoilen, kuin istun vesisateessa, jos valita pitää. Toivottavasti sää jatkuu aurinkoisena ja päästään ensi viikolla tekemään poikien kanssa odotettuja kesäjuttuja. Kävivät nuo kyllä jo ekan kerran uimarannalla isin kanssa viikko sitten. Metsäretket, pyöräretket, kotieläinpuisto, satama, huvipuisto ja monet muut kivat kesäkohteet ja -touhut odottavat meitä.

Olen ilmoittanut veljekset myös jalkapallokouluun, joka kestää kaksi viikkoa ja päättyy ennen juhannusta. Jännityksellä odotan, suostuvatko pojat sinne jäämään: jalkapallo kyllä kiinnostaa, mutta isoveikkaa selvästi epäilyttää joka ilta toistuva, ohjattu toiminta kentien aika vieraiden lasten seurassa. Miehen loma alkaa juhannukselta ja sitten tehdään retkiä koko perheen kesken. Mitään ristelyä suurempaa (jos sitäkään) tuskin tänäkään kesänä toteutamme. Päiväretket riittävät mainiosti. Kesän aikana järjestän isännälle useammat valmistujaisjuhlat erilaisilla kokoonpanoilla sekä pikkuveikan 5-vuotisjuhlat niin suvulle kuin kavereillekin. Kesä taitaakin olla tänä vuonna melkein yhtä juhlaa! Ja jos rupeaa totuus liikaa unohtumaan, niin olen kuitenkin haalinut itselleni kaksi kesäkurssia, joten koulutehtäviäkin pitäisi välillä muistaa tehdä...

Siemenperunat ovat edelleen säkissä - mutta ei kai se ole niin vakavaa? Vanha kansakin taisi istuttaa potut vasta kesäkuun puolella, hallanvaaran väistyttyä. Raparperit puskevat komeaa vartta, vaikkei tarhuri ole tenttiin luvultaan kerinnyt kastelemaan helteessä viruvia. Pari amppelia tempaisin ohimennen lähipuutarhalta kuistille kiikkumaan, kun teki mieli kesäkukkia, muttei ollut aikaa ryhtyä sen syvällisempiin istutuspuuhiin. Tuonkin puutteen korjaan varmasti ensi viikon aikana: ihan syyhyää saada sormet multaan pitkästä aikaa.

Entäs ne lasten kesävaatteet? Ja kokemukset välikausivaatteista? Niistäkin lupaan kirjoitella, kun minulla on nyt reilut pari kuukautta paremmin aikaa. Lupaan päivittää blogia ahkerammin tässä kesän aikana :)

Mitä kuuluu? Millaisia kesäsuunnitelmia teillä on? Millainen on paras helleasu lapselle?

Aurinkoista kesäkuuta kaikille!

Vahteristonemäntä / Toivottoman oivallista!- bloggari