sunnuntai 31. toukokuuta 2015

Öö, öö, HÖÖ-öö (Edit: alevinkki!)



 




Satuin kerran kaupunkireissullani vilkaisemaan entisen kirjakaupan pitkään tyhjänä ammottaneeseen ikkunaan ja näin siellä jotain värikästä, jotain kelta-musta-valkoista, joka tietysti kiinnitti katseeni. Mitä?!? Lastenvaatteita???

Paikallisten lastenvaatevalmistajien pop-up puoti suorastaan imaisi minut ovesta sisään ja eipä aikaakaan, kun huomasin sormeilevani toinen toistaan ihanampia laadukkaita, kotimaisia lastenvaatteita. Hetken päästä seisoin jo kassalla kolmen vaatekappaleen kanssa.

Pikkuveikka sai iki-ihanat, keltamustat Mika-Miina housut polvipaikoilla ja musta-valkoisen Kai-Kia t-paidan keltaisilla kanteilla. Paita on erityisen hauska siksi, että etupuoli on raidallinen ja takana paidassa on pallokuvio. Hihoista toinen on raidallinen, toinen pallollinen. Aivan ihana!

Minäkin hemmottelin itseäni hihattomalla, mustavalkoisella pallokuvioisella kesämekolla, jossa on keltainen tasku. Niin minun näköiseni. Niin, puodista löytyi vaatteita myös aikuisille. Mitä löytöjä!

Höö? Merkki on siis Höö. Nimi tulee lasten suusta: moni lapsi kommentoi näkemäänsä aluksi juuri sanalla "höö"ja osoittelee pienellä sormellaan kaikkea uutta ja ihanaa. Tästä vaatemerkki on saanut hauskan ja mieleenpainuvan nimensä.

Höön verkkosivujen mukaan heidän mallistossaan tärkeimmiksi tukipilareiksi nousevat lapselle suunniteltu laadukas, Suomessa toteutettu design sekä mukavuus leikkiä. Lasten on saatava olla lapsia pitkään ja nauttien. Höö -mallisto on lahtelaisen suunnittelijan, Sarianna Malmin, vuonna 2007 lanseeraama mallisto.

Höön tuotteita myydään mm. sen omassa verkkokaupassa (www.5hop.fi/). Suuri osa tuotteista sopii yhtälailla tytöille kuin pojillekin ja myös naisille on oma mallistonsa. Kesähelteille on myynnissä mm. hauskoja sortseja. Tyttöjen äideille tiedoksi, että mallistoon kuuluu myös aivan ihania mekkoja ja hameleggareita.

Pikkuveikan paidan ja housujen koko on 110/116 cm ja pojalla on pituutta jotakuinkin 110 cm.  Vaatteet ovat mielestäni sopivan kokoiset, housuissa on kasvunvaraakin. Paidan mitoitus on niukempi ja malli on selvästi perinteistä t-paitaa kapeampi, mutta helma on pidempi. Tykkään kovasti paidan mallista.

Housujen leikkaus on paitaa reilumpi, mutta silti vyötärö istuu tosi nätisti lapsen päällä, eivätkä housut valu leikkiessä alaspäin. Korkea vyötäröresori ja perinteistä pidemmät resorit nilkoissa antavat osaltaan hieman kasvunvaraa.

Huomasittehan, että toinen resori on hauskasti erivärinen! Polvissa ja pepussa olevat paikat ovat vahvaa denim-kangasta, jotka varmasti lisäävät herkullisten housujen käyttöikää, vaikka paikat ovat tietysti myös näyttävä design-juttu. Isommista kokoluokista on peppupaikka jätetty huomaavaisesti pois.

Vaatteet ovat laadukasta trikoota, 100 % puuvillaa ja kestävät 60 asteen pesua. Ensimmäisessä pesussa en huomannut mitään muutoksia, joten oikein hyvältä vaikuttaa. Kangas ei myöskään rypistynyt pesussa, vaikka siinä ei olekaan mukana elastaania.

Paidan hinta on 25 euroa ja housut saa omakseen 35 eurolla eli aika samaa hintaluokkaa monien tunnettujen merkkilastenvaatteiden kanssa - paitsi, että nämä Hööt on suunniteltu ja ommeltu Suomessa (kankaat kudottu Portugalissa tai Suomessa) ja ne tukevat siten omalta osaltaan suomalaisten työllisyyttä, mikä lämmittää minun sydäntäni. Olen tainnut löytää uuden lastenvaatesuosikin!

Tunnetteko te jo Höön? Löytyykö teiltä merkin vaatteita? Kokemuksia? Ostatteko kotimaisia/paikallisia lastenvaatteita tai muita suomalaisia tuotteita?

VINKKI! 3.6. penkojaiset Höön verkkokaupassa (www.5hop.fi/). Kaikki - 15 % (paitsi sukat).

Veikeää viikonlopun jatkoa!

Vahteristonemäntä

keskiviikko 27. toukokuuta 2015

Pikkuveikan kesägarderoobi



Ihan uskomatonta, että parina päivänä on viimein saatu ulkoilla t-paita päällä - aivan ihanaa! Meilläpäin on päivälämpötila hiponut varjossa 20 astetta, joten kyllä me lämminveriset olemme jo lyhyellä hihalla pihahommissa pyörineet.

On siis korkea aika kurkistaa, mitä poikien kesävaatejemmasta löytyy tälle kesälle. Minä olen toki tarkistanut tilanteen jo aiemmin keväällä, että osasin sitten hommata Lapsimessuilta muutamat alaosat ja verkkokauppojen viidakosta parit muut muka puuttuvat pukineet.

Katsellaan siis ensin pikkuveikan kesävaatteita. Kuvassa yllä tälle kesälle varatut, uudet t-paidat. Vasemmalta ylärivistä: Villervalla, Blaa!, Lego, me&i, Molo (hihaton). Alarivissä vasemmalta: Reima, Blaa!, P.op, "markettipaita" dinosaurus ja Villervalla.

Suurin osa paidoista on kokoa 110 cm. Onneksi osa on 116 cm. Pikkuveikka on venähtänyt vuodessa niin paljon pituutta, että paitojen koot saisivat mieluusti olla jo 116 cm, osasta varmaan 122 olisi jo käyttökelpoinen ja mahtuisi sitten seuraavanakin kesänä. Pojan pituus selviää heinäkuisessa 4 v neuvolassa, mutta epäilen, että 110 cm on ylittymässä.


Uusia sortseja löytyy viidet. Vasemmalta Villervalla, Gugguu (uusi merkki meillä), Marimekko ja kahdet Villervallat. Sortsien koot 110 ja 116. Alaosista mahtuu onneksi vielä suurin osa viime kesäisistä 104 senttisistäkin, joista osan olen kyllä laittanut kiertoon.


Pitkiä kesähousuja viileämmille päiville. Vasemmalta Villervalla twillihousu (talvimalliston "canvas"), Villervalla canvas ja Reiman vetskareilla sortseiksi lyhentyvät housut, jossa mukana kätevä säilytyspussukka lahkeille. Lisäksi pikkuveikalla on kahdet Kappahlin "yleisfarkut" resoreilla, jotka olivat juuri käytössä/pesussa, sillä toimivat meillä pihahousuina.

Yhden välikesän ja henkilökohtaisen mielenvääntelyn jälkeen ostin pojille myös mustat perusverkkarit pihahousuiksi. Koska ne ovat niin käytännölliset, edulliset, joustavat, hengittävät, likaa hylkivät/helposti puhdistuvat ja pojat tykkäävät niitä käyttää.

Pienempi hyväksyy resorifarkut yhtälailla ulkohousuiksi, mutta isoveikka ei haluaisi ulkoilla vähänkään siistimmissä housuissa. Vaikka ne äidin silmää miellyttäisivätkin. Toisin kuin ne verkkarit. Nähtäväksi jää, kehtaanko esitellä ne teille jossain vaiheessa ;)


Pikkuveikka suojautuu vesileikeissä auringolta tämännäköisillä varusteilla, jotka ovat kaikki Reimaa ja uv-suoja 50+.

Vasemmalla lämmittelyyn sopiva, ohut froteehuppari, keskellä isoveikan vanha aurinkosuojapaita pitkällä hihalla ja pikkuveikalle viime kesän mallistosta jemmatut punavalkoiset uikkarit (jotka eivät sovi yhteen ollenkaan, mutta ovat samassa kuvassa).

Oikealla niinikään viime kesän alesta hankitut Angry Birds aurinkosuojavaatteet, jotka olivat käytössä jo syksyisellä Turkinmatkalla. Sininen aurinkosuojahattu puuttuu kuvasta.


Tänään kaivoin esiin myös lämpimän sään kesäkengät eli isoveikan vanhat Freedog paloauto-vilkkusandaalit, sittarin alesta keväällä talteen ostetut punaiset Crocsit (koristeet edelleen hankkimatta...) ja viime kesän alesta puoleen hintaan jemmaan laitetut Jonathan tennarit.

Kuvasta puuttuvat tällä hetkellä käytössä olevat Reiman konepestävät mustat lenkkarit, jotka ovat olleet tämän kevään suositut yleisjalkineet joka lähtöön ja jatkavat roolissaan varmasti myös läpi kesän. Tälle kesälle jemmatuissa Villervallan tähtitennareissa meni minulla kokoarvio niin metsään, että ne olen laittanut myyntiin.

Pikkuveikan kesähattuina toimii musta ja vihreä Reiman konepestävä Angry Birds lippis sekä Villervallan ruskea-valkoviiruinen "twilli" lierihattu, joka oli käytössä jo viime kesänä. Viileämpinä päivinä päälle puetaan vihreä Villervallan tai turkoosi me&i collegetakki.

Reiman erikoisohut ja pehmeä, punainen tec-takki saa luvan mahtua vielä tämän kesän ajan, vaikka onkin kokoa 104. Sovitettu on ja takki on juuri ja juuri ok kokoinen, mutta esim. pyöräillessä ranteet kyllä paljastuvat. Mutta aika vähän varsinaisina kesäkuukausina (toivottavasti) lopulta on käyttöä vedenpitävälle takille.

Isoveikan kesävaatteista kertoilen myöhemmin. Hänellä on osa varusteista parhaillaan käytössä siellä matkalla, mutta eiköhän nekin pukineet vielä samaan kuvaan saada jossain vaiheessa :)

Joko kesäsää on tavoittanut teidät? Ovatko kesävaatteet järjestyksessä ja oikean kokoisia? Millaisissa housuissa teillä ulkoillaan kesällä viileämpinä päivinä?

Leppoisaa loppuviikkoa toivotellen,

Vahteristonemäntä

sunnuntai 24. toukokuuta 2015

Peruna on pyöreä, peruna on soikea






Tänä vuonna meidän pikkuruiseen kasvimaahamme istutettiin perunaa. Isoveikka on jo monena vuonna halunnut kokeilla perunanviljelyä. Tähän asti takana on vain yksi kokeilu sen kummemmin perunamaaksi muokkaamattomassa maassa vaahteroiden juuristossa - eihän se toiminut.

Ystäväni päätti kokeilla tänä keväänä perunankasvatusta perunoille tarkoitetussa kasvusäkissä. Minäkin siinä sitten innostuin aiheesta, kun saimme häneltä yli jääneet Siikli siemenperunat käyttöömme. Hankin yhden kasvusäkin ja loput perunat päätin sijoitella kasvimaahan. Säkkiin istutin ohjeen mukaan 3 mukulaa ja kymmenisen pottua pudoteltiin kasvimaalaatikoihin muokattuihin vakoihin. Myöhemmin kaivoimme pikkuveikan kanssa loput kuusi pottua vielä uuteen, taatusti muhevamultaiseen raparperipenkkiin.

Pojat eivät tällä kertaa olleet järin innostuneita puutarhahommista, vaikka kaikenlainen kaivaminen ja kasteleminen yleensä mieluista puuhaa onkin. Isoveikka innostui listimään teräväkärkisellä lapiollaan voikukkia ninjasoturin elkein ja pikkuveikan piti tietysti seurata esimerkkiä. "Ha-ja" huudot kaikuivat pitkin pihaa, eikä perunanistuttajia näkynyt missään.

Sain minä sentään houkuteltua tuhoamisvimmassa huitovan jälkikasvun takaisin oikeiden asioiden äärelle ja muutaman kuvankin pikaisesti napattua, kunnes kamerasta loppui akku. Pitäisi opetella seuraamaan tuota akun tilaa, ettei tarvitsisi sitten aina kiukutella, kun kamera sammuu kesken kaiken...

Jännä seurata, kasvattavatko meidän siemenperunat uusia perunoita ja millainen sato saadaan. Täytyy muistaa mullata perunapenkit, kun varret alkavat kasvaa. Oletko sinä kokeillut perunan kasvatusta? Vinkkejä?

Haluatte varmasti kuulla vielä meidän viime päivien tavallisesta poikkeavia kuulumisia. Isoveikka on tosiaan nautiskellut jo kolmisen päivää olostaan Turkin auringon alla mummon ja vaarin kanssa. Kaikki on mennyt tosi hyvin ja poika viihtyy, kuten arvata saattaa. Ainakaan vielä ei ole koti-ikävä vaivannut, mutta sekin on varmasti vielä edessä, kun loman ensihuuma on ohitse.

Me olemme täällä kotona ihmetelleet, miten hiljaista ja rauhallista on elämä vain yhden lapsen kanssa! Päivän aikana tuntuu ehtivän tehdä yhtä ja toista, kun ei tarvitse koko ajan seurata ja ratkoa veljesten nahinointia ja riitoja. Itselläni on nyt tosi hyvä mieli ja valtavasti energiaa, kun olen saanut tehdä pari päivää pihahommia melko keskittyneesti. Sain perustettua uuden raparperipenkinkin.

Toisaalta huomaan olevani huolissani isoveikasta. Ja ihan eri tavalla, kuin jos poika olisi vain tunnin ajomatkan päässä mummolassa. Monta kertaa päivässä tulee mietittyä, että miten sillä lapsella siellä menee - ja miten isovanhemmat jaksavat lapsen kanssa viikon putkeen. Ikävä tuntuu myös selvemmin nyt, kun lapsi on oikeasti kaukana ja tiedossa on ensimmäinen pidempi, viikon kestävä erossaolo. Parin yön pituisissa eroissa olemme jo vanhoja konkareita poikien yökyläillessä säännöllisesti molemmilla isovanhemmillaan.

Ruokailut, pukemiset ja nukkumaan käymiset sujuvat yhden lapsen kanssa huomattavasti jouhevammin, kun lapset eivät hidasta toistensa tekemistä ärsyttämällä toisiaan ja pulisemalla jatkuvasti. Juuri tuossa isännän kanssa todettiin, että oma pinnakin on nyt huomattavasti pidempi, kun vain toinen lapsi on paikalla. Niin se vaan on, että kaksi ei mene siinä kuin yksikin, vaikka joku yrittäisi muuta väittää. Ei ainakaan meidän touhukkaiden, äänekkäiden ja temperamenttisten poikien tapauksessa.

Pikkuveikka on tietysti paistatellut molempien vanhempien huomion valokiilassa tämän viikonlopun, mutta kyllä tänään sunnuntaina alkoi silti näkyä leikkikaverin kaipuu. Äidin ja isin olisi pitänyt olla koko ajan kommentoimassa leikkiä ja juosta rosvona pitkin pihaa. Isoveikka on kuitenkin pikkuveljen ainoa leikkikaveri näissä kotiympyröissä.

Olen kyllä sitä mieltä, että veljeksille tekee hyvää olla välillä erossakin: ehkä osaavat hetken aikaa arvostaa toistensa seuraa tämän viikon eron jälkeen, kun saavat vähän etäisyyttä toisiinsa. Ehkä huomaavat selvemmin, miten tärkeä ja rakas se veli kuitenkin on.

Päiväkotiin en aio pikkuveikkaa ensi viikolla viedä kuin retkipäiväksi, sillä molempien veljesten ryhmissä ilmeni vatsatautitapauksia tämän viikon torstaina. Voihan olla, että ehdimme jo poimia tämän lapsiperheiden suosikkipöpön, mutta minimoin silti altistuksen tulevalla viikolla. Ei kiitos yrjötautia meille! Ja leikkiseuraa on pojalle kuitenkin tiedossa, kun ystäväni tulee tyttönsä kanssa meille yökylään ja lähdemme porukalla pikkuveikan suosikkipaikkaan, hoploppiin.

Miten teidän viikonloppu on mennyt? Ovatko lapsenne reissanneet ilman vanhempia?

Ihanan keväistä viikonalkua!

Vahteristonemäntä

lauantai 23. toukokuuta 2015

Kevättä kaikessa rauhassa









Eilen vietimme pikkuveikan kanssa rauhallisen kotipäivän. Isoveikka oli saateltu varhain aamuyöllä mummon ja vaarin kanssa matkaan ja pikkuveikan kanssa jatkoimme unia. Otettiin rennosti, kun ei tarvinnut viedä ketään päiväkotiin ja ruokakin oli lämmittämistä vaille valmiina.

Nautiskelimme poikkeuksellisen aurinkoisesta ja lämpimästä kevätpäivästä pitkään aikaan. Vaahterat kukkivat hennon vihreässä hunnussaan, perhoset ja pörriäiset lentelivät. Linnut ovat rakentaneet pesiään oksanhaaroihin, pönttöihin ja jopa sireenipensaaseen (josta tuo kuva). Sirkutus kuuluu joka puolelta.

Pikkuveikka leikki hiekkalaatikolla ja minä kuljeskelin kameran kanssa ja tunnelmoin kevään lämmössä. Välillä pysähdyin hiekkalaatikon reunalle maistamaan kakkutaikinaa dinosaurusten kanssa ja katselen huvittuneena ruohosipulinvarsi suupielessä leikkivää pienimmäistäni.

Tällaisina päivinä on kiva istuskella verkkareissa ja crocseissa auringon lämmittämillä betonirappusilla sen sijaan, että kirmaisi jakkupuku päällä oravanpyörässä (vaikkei tämä oma valinta olekaan). Vaikka olenkin vastaavasti joutunut vähentämään shoppailua ja jättämään matkustelun väliin. Alan näköjään sopeutua.

Aurinkoista viikonloppua teille!

Vahteristonemäntä

keskiviikko 20. toukokuuta 2015

Perhosia vatsanpohjassa


Sekä pojalla että äidillä. Huomenna on eskarin kevätjuhla ja seuraavana yönä isoveikka lentää mummon ja vaarin kanssa etelään. On siinä jännitysmomenttia kuusivuotiaalle saati sitten hänen äidilleen!

Tänään illalla olemme pakkailleet pojan matkalaukkua. Olin valmistautunut pitkälliseen neuvotteluun mukaan otettavien sortsien ja t-paitojen kuva- ja värimaailmasta, mutta yllätyksekseni isoveikka oli kiinnostunut vain reppuun tulevista kirjoista ja leluista. Menipäs kivuttomasti! Jotain osuutta asiaan saattoi kyllä olla viime yönä tuliaisten kera työreissulta kotiutuneella isilläkin.

Matkalaukkuun pakattiin:

  • T-paita ja sortsit melkein jokaiselle päivälle
  • Alushousut ja sukat jokaiselle päivälle
  • Parit pitkät housut
  • Pari hupparia ja pitkähihainen paita
  • Siistimpi kauluspaita diskoa varten ;)
  • Reiman pitkähihainen aurinkosuoja/uima-paita ja polvipituiset aurinkosuoja/uimahousut
  • Eilen postissa saapunut Molon lyhythihainen aurinkosuoja-/uimapaita "Tiikeri uimassa" (olipa muuten mieluinen kuosi pojalle!)
  • Uimahousut
  • Kaksi Reiman aurinkosuojahattua
  • Kellukkeet vesiliukumäkiä ja aallokkoa varten
  • Uimalasit kalojen katseluun
  • Pieni muovipussi kivien keräämistä varten
  • Useampi lippis (tässä nuori kerra puuttui pakkaamiseen...)
  • Kassi omien tavaroiden kuljettamiseen altaalle ja rannalle
  • Korvatulpat ja suojapanta (+varatulppia) putkitetun korvan suojaksi
  • Uimakengät, sandaalit ja Crocsit (lenkkareissa matkustaa)
  • Aurinkovoide (Eucerin Kids 50) ja after sun-voide sekä ihoöljyä ja kortisonia
  • Pesuvälineet
  • Kipulääkettä, ripulilääkettä, nenäsumutetta
  • Maitohappobakteerit ja xylitolit

Matkalle poika pukeutuu Reiman vetskareilla pitkistä housuista sortseiksi muuttuviin housuihin, jotka ovat tosi kätevät reissussa ja on helppo keventää asua jo lentokentällä määränpäässä. Lisäksi mukana kulkee viime kesäinen Reimatec takki, joka on tosi kevyt, mutta tuulen- ja vedenpitävä. Kun pitää olla se "sadevakuutuskin" matkassa :)

Matkustamoon mukaan otettavaan reppuun laitetaan ainakin rakas unilelu, lukemista, piirustusvälineet ja tehtäväkirjoja. Varmaan jotain herkkuakin. Ehkäpä myös ipad.

Mummon kassiin laitetaan turvaan passi, matkavakuutuspaperi ja ilman vanhempia matkustavan lapsen matkustuslupa. En tiedä kysytäänkö sellaista, mutta päätimme varautua.

Mitähän olen tyystin unohtanut? Päässä pyörii vaan, että jotain olen taatusti unohtanut...Täytyypä vielä ainakin tarkistaa, tarvitaanko rantapyyhe vai saako hotellilta sellaisen. Huominen päivä on vielä aikaa päivittää matkalaukkua.

Miten tässä malttaa nukkua?!?

Vahteristonemäntä

tiistai 19. toukokuuta 2015

Reimaa etelän auringon alle



Aurinkoon ja lämpöön!

Kuten aiemmin kerroin, isoveikka on lähdössä isovanhempien kanssa loppuviikosta etelän lämpöön. Voitte arvata, että äidillä riittää mietittävää ja pakkauslista on kasvanut kohtuullisen pitkäksi.Tärkeintä etelän lomalla on tietysti suojautua hyvin paahtavalta auringolta, joka viimeisimpien sääennusteiden mukaan lämmittää Alanyan rannikon loppuviikolla noin 26-28 asteeseen. Siellä on jo täysi kesä!

Kuvitelkaapa tilanne: rasvauskammoinen 6-vuotias kiipeää karkuun vesiliukumäen torniin ja mummo ja vaari juoksevat aurinkovoidetuubin kanssa pesässä - ei onnistu. Meidän ratkaisumme lapsen herkän ihon suojaamiseen ovat jo useana kesänä olleet Reiman aurinkosuojavaatteet. Käytämme niitä ohentuneen otsonikerroksen vuoksi myös kotimaassa, mutta varsinkin etelänmatkoilla.

Viime syksyn turkinmatkallamme aktiivisessa käytössä olleet Reiman Angry Birds aurinkosuojavaatteet mahtuvat pojalle mainiosti edelleen, mutta leikittelin silti ajatuksella, mitä valitsisin mukaan matkalle tämän kevään/kesän mallistosta. Kokosin omat suosikkini samaan kuvaan, josta näette paremmin kokonaisuuden. Ja sainpa samalla matkakuumeen aikaiseksi itselleni, kun näitä raikkaita aurinkosuojavaatteita katselin! Vaihtaisin ihan mielelläni täältä tihkusateesta aurinkotuoliin altaan äärelle.

Melkein koululaiselle isoveikalle valitsisin uima-altaalle ja rannalle kaksiosaisen aurinkosuoja-asun vihreällä paidalla ja sinisillä uimahousuilla. Kasvot, niskan ja korvat suojaava aurinkosuojalippis toimii myös uidessa ja se olisi meidän tapauksessa tietysti vihreä.

Raikkaat surffisortsit ja herkullinen mustavalkoinen froteehuppari vihreillä kanteilla miellyttää kovasti tämän äidin silmää. Pehmoiseen huppariin on varmasti ihana kietoutua viileässä altaassa pulikoinnin jälkeen. Mustat uimakengät ja saman väriset aurinkolasit - tyylikästä nuorelle rantaleijonalle. Eikä pelkästää tyylikästä: lapsen kehittyvät silmät ovat aikuisen silmiä aremmat auringolle, joten lasten silmien suojaaminen auringolta on erityisen tärkeää. Enkä kyllä itsekään ole koskaan välittänyt siristellä, vaan aurinkolasit ovat luonteva osa ulkoilua.

Reimalta löytyy tänä vuonna jopa sääretkin suojaavia, täyspitkiä uimahousuja sekä tietysti jo aiemmista mallistoista tuttuja pitkähihaisia paitoja ja sekä uimahaalareita. Ei tarvitse näiden tuotteiden kanssa paljoa suojavoiteita levitellä, mikä helpottaa taatusti koko perheen lomapäiviä niin Suomessa kuin ulkomaillakin.

Reiman Sun Proof tuotteissa on UV suojakerroin 50+ eli vähintään sama kuin apteekkitasoisen, korkeasuojakertoimisen (50) lasten aurinkovoiteen. Suoja on kankaan sisällä, eikä se siis heikkene pesussakaan. Materiaalit ovat pehmeitä, hengittäviä ja nopeasti kuivuvia. Aurinkolaseissa on UVA/UVB suoja ja huurtumattomat linssit ja pienten malleissa lisäksi irrotettava joustonauha.

Kaikki nämä aurinkosuojatuotteet löytyvät tietysti reimashopista (josta myös kollaasin kuvat lainattu).

Voitte arvata, että tekisi mieli isoveikan mukaan Välimeren aaltoihin! Toivottavasti tämä koto-Suomen sääkin kääntyy pian oikean kesän suuntaan.

Oletteko jo tutkineet Reiman aurinkosuojavaatemallistoa? Mikä on oma suosikkisi? Miten suojaat lapset auringolta Suomessa? Entä etelänlomalla?

Vahteristonemäntä




sunnuntai 17. toukokuuta 2015

Herkulliset grillisienet




Jotkut teistä lukijoista toivoivat ruokapostauksia, kun kyselin blogin synttäreiden aikaan, mistä aiheista haluaisitte lukea. Tässäpä siis pitkästä aikaa ruokapostaus kaikille herkkusuille ja vinkkejä kaipaaville :)

Tähän aikaan vuodesta tulee grillattua ainakin kerran viikossa ja viime vuosina aikuisten suosikiksi ovat meillä nousseet täytetyt herkkusienet. Ne ovat helppoja valmistaa: tarvitaan vain kolme raaka-ainetta sekä coctailtikkuja (hammastikutkin käyvät). Ohjeen alkuperästä en tiedä, mutta eiköhän tämäntapainen herkkusieniresepti löydy aika monesta paikasta. Erilaisilla tuorejuustoilla saa vaihtelua sieniin ja itse olen ihastunut tähän savuiseen barbecuen aromiin.


 Ohje:

Suuria herkkusieniä (itse ostan irtona, niin saan valkata suurimmat)
Pekonia

Creme Bonjour savuinen BBQ tuorejuustoa (tai muuta mieluista tuorejuustoa)
Pekonia
Coctailtikkuja


Kaiva juuresveistä apuna käyttäen sienistä jalat pois niin, että sienen sisään muodostuu kuoppa tuorejuustolle. Täytä kolo tuorejuustolla. Kiedo sienen ympärille 1-2 pekoniviipaletta sienen koosta riippuen siten, että tuorejuusto jää piiloon. Kiinnitä pekoni sienen sivuilta coctailtikuilla (sivuilta siksi, että voit paistaa sienen molemmat puolet grillissä tikkujen häiritsemättä). Grillataan niin kauan, että pekonit ovat kypsiä. Itse tykkään grillata sienet parilan päällä.

Jäjelle jäävät sienten jalat pilkon folion päälle ja lisään joukkoon muutaman tuorejuustonokareen ja suolaa tai pekonisiivun pieneksi silputtuna. Suljetaan tiiviisti. Foliopaketti voi kypsyä grillissä, jos on tilaa, tai sitten sen voi laittaa "jälkilämmölle". Tulee "jalatkin" hyödynnettyä :)

Teen näitä sieniä usein pihvien ja kasvisten kaveriksi grilliateriaa täydentämään. Meidän pojat eivät suostu näitä syömään, mutta ehtivät vrmasti oppia sienten syömisen myöhemminkin. Pihvit ja kala maistuvat onneksi lapsillekin ja kasvikset uppoavat hyvin raakoina. Makkara on myös mieluista grillattavaa.

Tuossa kuvassa oli ruokana lohta, jonka paistoin erikseen pannulla, kun oli niin kylmä ja tuulinen grillaussää, enkä ole vielä kunnolla perehtynyt kalan grillaamiseen. Siinä olisikin seuraava opeteltava asia.

Mikä on teidän suosituin grilliherkku? Oletteko kokeilleet makeita (hedelmiä) grillattavia?

Viikonloppu on kulunut kompostintyhjennyksen ja muiden pihahommien merkeissä. Eilen kävin pyöräilemässä isoveikan kanssa ja saunottiin pitkästä aikaa. Tänään isoveikalla oli uimakoulu ja isäntä lensi taas reissuillensa. Pikkuveikka on vaihteeksi nuhanenäinen.

Ensi viikolla on tiedossa mm. serkkupojan vierailu, poikien parturi ja päiväkodin kevätjuhla. Loppuviikosta isoveikka lähtee elämänsä ensimmäiselle ulkomaanmatkalle ilman vanhempia, sillä mummo ja vaari ovat luvanneet viedä hänet etelänmatkalle ennen koulun alkua. Jännitystä ilmassa siis! :)

Aurinkoisia grillaussäitä toivotellen,

Vahteristonemäntä



torstai 14. toukokuuta 2015

Sadepäivän seikkailijat









Viime päivät ovat olleet sateisia. Tänäänkin on vettä tullut välillä enemmän, välillä vähemmän ja välissä on pilkahdellut aurinkokin. Eikös laulussakin sanota, että "aurinko paistaa, vettä sattaa, taitaa tulla kesä!" Toivottavasti nämä vaihtelevat säät tosiaan lupaavat kesän saapuvan, kyllä sitä kesän lämpöä jo kaivattaisiin!

Pojat ulkoilivat tänään näissä Reimalta testattavaksi saaduissa sadetakeissa (Kupla ja Lampi)  ja saappaissa (Coltan). Hienosti toimivat varusteet edelleen ja pysyivät mukana hurjassa vesipyssytaistelussa. Isoveikka keksi täyttää vesipyssyn syöksytorven vesitipussa. Kai tämäkin kesää enteilee, kun vesipyssyt on otettu esiin?

Kokeiltiin välillä laittaa housunlahkeet saappaan varsien sisään, kun yleensä tulee aina pidettyä lahkeita ulkopuolella. Lahkeensuut pysyvät kieltämättä puhtaampina näin ja saappaan hauska kuosi pääsee paremmin oikeuksiinsa. Lapsen itsensä on kyllä helpompi pukea housunlahje saappaan päälle ja sen vuoksi varmaan tuleekin yleensä pidettyä lahkeet päällä. Kumminpäin teillä puetaan saappaat ja lahkeet?

Pojilla oli päässä itse hankitut Reiman Datoline pipot. Napakasti istuvassa puuvillapipossa on puolivuori ja tuulenpitävät korvalliset. Meidän kokemuksen mukaan suosittelen valitsemaan lapsen päänympärystä suuremman koon tästä pipomallista. Kuvissa isoveikan alle 54 cm päässä on 56 cm pipo.

Kuvissa vilahtaa myös isin viime viikonloppuna pojille rakentama maja, josta tulee varmasti kesäleikkien tukikohta. Minä olisin ehkä toivonut tämän rakennelman hieman syrjäisemmälle paikalle pihaa ja lähemmäs hiekkalaatikkoa, mutta teoriassa olen antanut luvan majaan keittiön ikkunan alle, pääkulkuväylän varteen. Isoveikka tosiaan kävi kysymässä minulta, että saavatko "he" rakentaa majan "tuohon kulmaan" ja minä lupasin.

Miehisestä ajattelusta kovin tietämättömänä kuvittelin paikalle ilmestyvän jonkun hyvin väliaikaisen ja kevyen, muutamasta kepistä koostuvan risumajan kahden pienen pojan toimesta. En osannut aavistaakaan, että isi moottorisahoineen, naulapyssyineen ja aidanrakennuksesta jääneine, kirjavine jämälautoineen oli mukana suunnitelmassa.

Tyytyväisenä urakoin vaatehuoneen siivousta yläkerrassa ja kuuntelin, kuinka miesväki rakentaa ulkona metsänpuolen aitaa. Alakertaan tullessani laudanluja ja vesivanerilla katettu totuus kävi ilmi: eivät ne mitään aitaa rakentaneet. No, nyt ei auta kuin hankkia purkki maastouttavaa vihreää maalia ja ojentaa pojille pensselit käteen.

Vinkki: olethan huomannut, että reimashopissa on season sale - 25 %? Ale jatkuu 17.5. saakka.

Mukavaa helatorstai-iltaa ja aurinkoista pian alkavaa viikonloppua! Toivottavasti saatte pitää huomisen perjantain vapaana :)

Vahteristonemäntä / Toivottoman oivallista -bloggari



tiistai 12. toukokuuta 2015

Ei!


Huoh. Nyt kiristää pinnaa. Kuopukseni lähestyy 4 vuoden ikää ja se alkaa tuntua. Varsinaisen uhmaiän (jota tahdikkaammin tahtoiäksi nykyisin kutsutaan) jälkeen oli jonkinmoinen suvantovaihe ja nyt on selvästi ilmassa uusi ei-kausi. Jos isoveljeensä tulee, niin tästä tulee tiukkaa taistelua. Sanansäilät on jo teroitettu!

Esimerkiksi tänään on ollut tyypillinen ei-päivä. En riisu, en pue, en pese hampaita, enkä ainakaan tule aamupalalle. Enkä myöskään lounaalle. Mitään ei voi tehdä yhdellä tai kolmellakaan pyynnöllä, vaan joka asiasta pitää taistella. Ohi mennessä voi muksaista kohdalle osuvaa kiusankappaletta, jota äidiksikin kutsutaan. Tämä on uutta; lyöminen oli jo aika päivää sitten kitketty pois kuvioista.

Vähintäänkin esitetään kuuroa tai hymyillään vain ivallisesti pyynnöille. Tai sitten laahustetaan teatraalisen voimattomana ja hitaasti, vaikka varsin hyvin tiedetään, että on ehdittävä bussille. Lyhyesti sanottuna: ärsytetään äitiä kaikin mahdollisin tavoin ja suututaan, kun pyydetään vaikkapa pesemään kädet.

Eikä tilannetta helpota yhtään se, että pojan on vaikea keskittyä. Jo yksivuotiaana huomasimme, miten hän sinkoilee leikistä ja lelusta toiseen - ja ajatus sinkoilee tietysti samalla tavalla. Aivan päinvastainen kuin isoveljensä. Tänä päivänä tuo piirre näkyy niin, että lapsi unohtuu luettelemaan kirjaimia ketsuppipullon etiketistä, kun pitäisi syödä. Tai katselee ruokapöydässä selkänsä takana seinällä olevia piirustuksia ja puhelee niistä ääneen ikäänkuin leikkien ruuan jäähtyessä lautaselle.

Kolminkertainen kehotus, kannustus, uhkailu tai jäähy auttavat vain hetkeksi. Jäähyllä istumisesta poika loukkaantuu niin, ettei suostu tulemaan sielä pois pitkään aikaan ja huutaa pois haettaessa kuin paikallisen palomestarin auto. Meidän pikku-marttyyri. Silti jäähy on meillä käytössä; ainakin se katkaisee tilanteen ja osoittaa edes jollain lailla, että nyt läikkyi yli.

Tunnustan huutavani ja karjuvani, kun pinna palaa. Eihän tuollaista ei-ihmistä jaksa kukaan kauaa katsella. Ja kuitenkin tulee sitten huono omatunto, kun teoriassa pitäisi olla se fiksu kasvattaja. Pah. Ja kyllä minä tiedän, että lapsen oman tahdon kasvaminen on normaalia ja kuuluu kehitykseen...mutta pitikö näiden molempien olla näin tiukalla temperamentilla varustettuja?!?

Päiväkodissakin on huomattu pikkuveikan vaikeus keskittyä ja nimenomaan syömiseen ja pukemiseen keskittyminen on suurin ongelma sielläkin. Eilisessä vasu-keskustelussa todettiin, että keskittymistä "harjoitellaan". Niin, treeni on tosiaan kokopäivätoimista jo nyt, joten minkähänlaiset harkat me kesäksi pannaankaan pystyyn?

Heinäkuisessa 4 v neuvolassa lupasin ottaa puheeksi mahdollisen aistiherkkyyden (jota on myös isoveikalla) sekä univaipan tarpeen. Päiväkodin mukaan pitäisi kesän aikana "harjoitella" pois univaipasta. Hmm, mitenköhän sitä voi ylipäätään harjoitella? Päiväsaikaan lapsi hoitaa vessareissunsa sujuvasti itse, eikä vahinkoja satu. Mielenkiinnolla odotan, mitä tuumaavat neuvolassa aiheesta.

Pikkuveikka on varsin kiinnostunut kirjaimista ja tunnistaa suurimman osan aakkosista, sekä hahmottaa, millä kirjaimella monet sanat alkavat. Lisäksi hän laskee mielellään asioita ja kyselee jatkuvasti yksityiskohtaista tietoa esimerksi eri eläinlajien ruokavaliosta. Ilmansuunnat väli-ilmansuuntineen ovat hallussa niin, että isoveikkaakin harmittaa. Poika saattaa helposti katsella tunnin verran itsekseen lastenkirjoja tai tekemiäni valokuvakirjoja. Silloin ajatus ei sinkoile yhtään.

Tuntuukin, että kiinnostukset kohteet ja uuden tiedon ahmiminen vievät hänen kaikki ajatuksensa ja rutiineille ei tahdo löytyä tilaa. Vahteristonmäen keittiöpsykologian mukaan pikkuveikalla on lievä asperger, kuten taitaa olla isälläänkin. Ei kuitenkaan ihan tyypillinen tapaus, sillä poika on kuitenkin empaattinen, hellä ja löytää helposti kavereita. Enkä siis todellakaan ole mikään aspergerin tuntija, kunhan tässä pohdiskelen.

Mutta kysymys kuuluukin, mitä tehdä arjessa, kun lapsi vaan ei tottele? Tunnen itseni tosi tyhmäksi ja keinottomaksi monta kertaa päivässä, kun uhkaan karkkipäivän väliin jättämisellä tai lelun takavarikoinnilla. Ne ovat ainoita jollain lailla toimivia konsteja tällä hetkellä. Ehkä eivät kuitenkaan enää ensi viikolla.

Asuuko teillä pieniä ei-ihmisiä? Millaisia rangaistuksia teillä käytetään? Miten hanskaatte päivittäiset siirtymätilanteet?

Olen näköjään aika tarkalleen vuosi sitten narissut samasta aiheesta ;)

Vahteristonemäntä / Toivottoman oivallista - bloggari

sunnuntai 10. toukokuuta 2015

Äitienpäivän tunnelmissa












Tiukka arkiviikko takana. Isäntä oli työreissulla maanantaista perjantaihin ja luotsasin jälleen yksin perhettä arjen kiemuroissa. Pojat pelasivat yhteen poikkeuksellisen hyvin ja keskiviikkona kylässä käyneet mummo ja vaarikin ihmettelivät, kuinka sovussa veljekset kerrankin leikkivät. Ovatko nuo kaksi viimein kasvaneet kiinni toisiinsa ja saavuttaneet jotakuinkin saman kehitysvaiheen, jolloin yhteisleikki ei ole pelkkää tappelua? Sormet kyynärpäitä myöten ristissä, ettei tämä ole vain joku nopeasti sulava sesonkiherkku.

Eilen kelluttiin sitten "koko perhe kotona taas"-euforiassa ja viikon ruokaostosreissua lukuunottamatta kotoiltiin hyvällä omatunnolla. Eikun aloitinhan minä vaatehuoneen raivauksen. Miten se lattia aina täyttyykin myyntiin laitettavista, talvisäilöön pääsyä odottavista ja pikkuveikalle jemmattavista lastenvaatteista - jotka kaikki tykkäävät hakeutua suloiseksi sekamelskaksi. Tarttis organisoida joku systeemi...Onko ehdotuksia? :)

Tänään juhlittiin tietysti äitejä. Esitin taas sujuvasti nukkuvaa, kun perheen miesväki tuli laulaen herättelemään lahjojen ja pienen herkkutarjottimen kanssa. Pojat eivät millään tahtoneet malttaa antaa minun itse avata yllätyspaketteja - olihan tuota salaisuutta varjeltu oman huoneen kätköissä jo useamman päivän ajan.

Eskarilainen oli tehnyt taatusti vaativaa ompelutyötä ja sain ensimmäisen vohvelikankaisen liinani. Omassa lapsuudessa näitä tehtiin vasta koulussa. Pikkuveikan päiväkotiryhmässä tekivät äideille taulut, johon painettiin oma kädenjälki. Molemmilta pojilta oli myös kortit. Voi miten suloista :)

Äitienpäivänä - tai itseasiassa jo sitä edeltävänä lapsettomien lauantaina, jonka merkitys on myös tullut tutuksi - havahdun myös aina siihen, miten nämäkään pojat eivät ole itsestäänselvyyksiä. Lottovoittoja kumpikin. Vietän äitienpäivää kiitollisena.

Aamupalan jälkeen isoveikka lähti isin kanssa uimakouluun (miksi ihmeessä uimakoulu ei pidä vapaata äitienpäivänä?!?) ja me jäimme pikkuveikan kanssa valmistautumaan äitienpäivälounaalle. Uimareiden kotiuduttua pakkasimme juhlatamineisiin* pujahtaneet poikaset autoon ja ajoimme lounaalle mummolan lähelle. Paikka oli sama kuin vappulounaalla ja tuttu jo omasta lapsuudestani

*) Paidat Lindex, housut (Zalekua) ja kengät (Kavat, Dipinto) kirpparilta

Herkuttelimme mummo ja vaari seuranamme pitkän kaavan mukaan seisovasta pöydästä ja ilahduin kovasti, kun pojat ohittivat lastenpöydän nugetit ja lihapullat ja söivät hyvällä halulla graavilohta ja muuta vastaavaa buffetpöydästä. Jälkiruuaksi oli kakkulajitelma, josta löytyi myös meidän herkkua käpykakkua. Voitte uskoa, että tuli syötyä ihan liikaa.

Lounaan jälkeen siirryimme mummolaan, jonne tuli veljeni perheineen. Serkukset leikkivät yhdessä ja ajelivat mukaan otetuilla pyörillä kujaa ylös ja alas. Isoveikka siirtyi jossain vaiheessa aidan yli naapurin puolelle leikkimään tutuksi tulleiden naapurinlasten kanssa. Olen iloinen siitä, että pojat saavat helposti kavereita ja ovat haluttua leikkiseuraa. Ehkä siinä äitikin on tehnyt jotain oikein, vaikka tietysti lapsen luonne ja temperamenttikin vaikuttaa asiaan.

Tuleva viikko on meillä poikien kanssa vain kolmipäiväinen, sillä päiväkoti toimii minimimiehityksellä helatorstain jälkeisen perjantain ja meidän arkiviikko päättyy näin ollen jo keskiviikkona. Huomenna on heti aamusta pikkuveikan vasu-keskustelu päiväkodilla ja keskiviikkona käyn tutustumassa kouluun isoveikan kanssa. Todennäköisesti tirautan.

Isoveikalle olemme katselleet isompaa polkupyörää käytettynä ja huomenna menemme illalla katsomaan potentiaalista ehdokasta. Harmillisen vähän pyöräilyharjoittelua saanut poika oppi pyöräilemään ilman apupyöriä vasta tänä keväänä, mutta uuden taidon oppiminen olikin sitten sitäkin riemukkaampaa ja ajaminen lähti sujumaan heti vakaasti ja varmasti. Hienoa isoveikka!

Miten te vietitte äitienpäivää? Mikä on vaikeinta äitiydessä? Mikä ihaninta?

Vinkeää viikonalkua,

Vahteristonemäntä

P.S. Olen liittynyt Google+:aan, mutta homma vaatii vielä hieman opettelua..Myös blogin facebook on aikeissa laittaa pystyyn. Näistä muutoksista johtuu tuo uusittu nimitys "Toivottoman oivallista!-bloggari" sivun vasemmassa laidassa. Allekirjoittelen kyllä edelleen vanhana kunnon Vahteristonemäntänä :)

tiistai 5. toukokuuta 2015

"Ei meidän haalari kyllä mennyt miksikään!"


Oletteko kuulleet tuon lausahduksen? Että lapsen talvihaalari ei mennyt miksikään, vaikka tenava käytännössä kylpi hiekoitussepelissä kaiken talvea? Hah, sanon minä.

Jos haalari on päivittäisessä käytössä läpi vaihtelevien talvikelien ja lapsi on kova leikkimään, kiipeämään ja liukumaan, haalari on taatusti kuluneen näköinen kevään koittaessa. Pari pientä reikääkin löytyy, vähintään. Tilanne on toki toinen, jos lapsella on käytössä jopa neljä eri asua päivittäiseen ulkona peuhaamiseen.

Menneenä talvena pääsin vertailemaan keskenään Molo Kids Polarista ja Reimatec Zapp:ia, kun isoveikan pääasiallisena ulkovaatteena toimi kuvassa vasemman puoleinen Molon "pixel camo" kuosinen Polaris (AW 2015) talvihaalari ja pikkuveikka pukeutui kuvassa oikeanpuoleisena olevaan "valoviivalliseen" Reimatec Zappiin (AW2014). Näillä mentiin sekä päiväkodissa että kotona.

Pikkuveikalla oli ulkoilukäytössä myös Ticket Baggie, mutta leutona talvena se osoittautui liian kuumaksi meidän lämminveriselle ja liikkuvaiselle poikaselle ja puettiin siten päälle vain kovemmilla pakkasilla. Isoveikan toinen talvipuku oli kaksiosainen Reimatec takki ja housut ja ne muistettiin ottaa käyttöön vasta kevättalvella, jolloin käyttö ja kulutus jäi varsin vähäiseksi. Siistimpään menoon varatuissa kaksiosaisissa "kaupunkiseteissä" ei ulkoiltu kuluttavasti.

Syystalven pahimmilla rönttäkeleillä puimme pojille edellistalven mustat haalarit varsinaisia talvivarusteita säätääksemme. Nämä kuvissa näkyvät haalarit otettiin käyttöön heti, kun lumi tuli maahan. Myöskään keväällä ei menty ihan "viimeiseen asti" näillä puvuilla, vaan siirryimme maan paljastuessa välikausivaate+fleece-yhdistelmään.

Talvihaalarit on pesty pari kertaa talven aikana nurin hienopesu- tai tekokuidut-ohjelmalla 40 asteessa. Pesunaineena käytän Omo Sensitivea ja toiseen pesupalloon lorautan nestemäistä Vanishia tahroja varten. Pahimmat tahrat esikäsittelen tahranpoistoaineella tai sappisaippualla. Hiekat ja kurat olen huuhtonut vedellä ja harjalla käytön jälkeen tai antanut haalarin ensin kuivua ja harjannut kuivana hiekat pois.


Ja sitten lähikuvaa kulutuskohdista. Meillä haalarien takamukset säilyivät kohtuullisen siisteinä, varsinkin tämä pikkuveikan Reimatecin peppu on suorastaan yllättävän siisti.


Isoveikan Molo Polariksen takamus on kuluneempi kuin pikkuveikan Reimatecin, muttei ihan paha tämäkään, kun ottaa huomioon, että poika on laskenut aikalailla peppumäkeä ja liukunut jäällä jne.

Kuvassa näkyy hieman nurinpäin pesussa (pesuaine+nestemäinen Vanish) lähtemätöntä likaa. Pesin haalarin vielä oikeinpäin tahrakohdat käsiteltyinä ja odottelen nyt puvun kuivumista nähdäkseni, lähtivätkö tahrat.


Yllä kuva molempien haalareiden kuluneemmasta hihasta. Molemmilla pojilla toinen hiha oli selvästi kulunut ja toinen verrattain siistissä kunnossa. Ihmeellistä.

Molon haalarissa (ylempi hiha) hiha on kulunut teippauksen kohdalta, mutta kangas ei ole mennyt pahasti puhki. Sen sijaan Molon saumoja kiertävät heijastimet ovat aivan kuluneet. Hieman koholla oleva heijastinnauha taitaa itseasiassa suojata myöa saumateippausta (katso myös kuva alapuolella).

Reiman varsin notkeakankaisessa ja runsaasti saumoja sisältävässä (istuva leikkaus) Zapp haalarissa saumateippaukset ovat rikkoneet kankaan hihan sisäsaumassa useammasta kohdasta.

Tässä kohtaa täytynee mainita, että päiväkodissa on vanhat kuivauskaapit, joissa lämpötila on todennäköisesti suosituksia korkeampi, mikä on saattanut edesauttaa saumateippien kovettumista ja kankaan rikkoutumista. Postasin aiemmin kuivauskaappiasioista ihan erikseenkin.


Molon haalarin lahkeen kulutus polven kohdalta. Heijastinnauhasta on rispaantunut kaikki heijastava pinta pois. Suojaako  koholla oleva heijastinnauha kuitenkin saumateippiä?


Reimatecin lahkeensuut ovat etupuolelta melko siistit (kuva yllä). Lahkeen takaosassa on musta vahvikekangas, jossa ei näy juurikaan kulumaa. Oikean puoleinen lahje on säätöjen kohdalta kulunut ja tämä on oletettavasti se puoli, millä pikkuveikka on liukunut jäätä pitkin.

Suoratkin lahkeet voivat siis pysyä siisteinä, kun haalari on lapselle oikean kokoinen. Liian suuren suoralahkeisen haalarin lahkeensuut kuluvat herkästi rikki hangatessaan jäiseen maahan.


Molon haalarin lahkeet ovat niinikään pysyneet suht siisteinä. Molo Polariksen kankaan pintaan on kulutuskohtiin tullut kauttaaltaan pehmentymää, joka tekee pinnan vaalentuneeksi ja hieman "haituvaiseksi". Molo näyttää yleisilmeeltään kuluneemmalta kuin Reimatec.

Kulutuskohtia saattaa tässä isoveikan haalarissa olla hieman keskimääräistä enemmän, sillä haalari oli varsin reilu kooltaan, mikä aiheuttaa tietysti hankautumista (140 cm ja poika nyt toukokuussa mitattuna 130,6 cm).

Olen silti yllättynyt hankauskohtien määrästä. Haalarin pussille jääneet sääriosat ovat takaa varsin haituvaiset. Nyt ymmärrän, mitä tarkoittaa, kun joka paikassa sanotaan, että liian suuri talvihaalari kuluu nopeammin.


Lähikuva Molon kankaan kulumisesta.


Haalareiden pahimmin kuluneet kohdat eli polven seudut rinnakkain. Kulunut on kumpainenkin, niin Molo kuin Reimakin. Kankaat ovat vain erityyppisiä ja kuluvat eri tavalla. Pikkuveikan Reimatec Zapp:in polvissa on pieniä reikiä, isoveikan Molo Polariksen haituvaisiksi pehmentyneissä polvissa ei ole havaittavissa kankaan läpi ulottuvia reikiä.


Kauempaa katsottuna Molo Kids Polaris on yhden talven jälkeen ihan kohtuullisessa kunnossa. Kulumaa kyllä löytyy, kun lähemmin tarkastelee.

Polvet ovat pahimman näköiset, mutta kulumaa on siellä täällä muutenkin (osittain varmasti haalarin suuresta koosta johtuen) Odotin kieltämättä Mololta aika paljon, kun niitä niin kovasti hehkutetaan. Ei tämä minusta mikään ihmehaalari kuitenkaan ollut: kuluu siinä kuin muutkin.

Isoveikka piti itse tästä haalarista kovasti ja se valikoitui monesti päälle, vaikka olisi ollut mahdollisuus pukea kaksiosainen. Tumma väri ja selkeästi poikamainen kuosi viehättivät eskarilaista kovin. Ja onhan haalarissa toki nopeampaa lähteä eskarissa ulos ensimmäisten joukossa, kun on kiire leikkeihin.

Lisäksi haalari oli sopivan lämmin suurimman osan talvesta lämminveriselle ja liikkuvaiselle lapselle. Välikerrosta käytettiin vain kovimmilla pakkasilla. Haalarin oma osittain fleecevuoraus jumitti pukiessa, jos käytettiin välikerrosta ja se aiheutti kiukuttelua. Tehkää jooko pelkästään liukasvuorisia haalareita, kiitos!


Sama tilanne on Reimatec Zapp:illa: yleisilme on talven jäljiltä kohtuullisen siisti, kauempaa katsottuna kulumisen huomaa lähinnä polvien vaalentumana. Saumateipin aiheuttamat reijät hihassa ovat toki ikäviä, sillä vaikkeivat ne näy kauas, on vedenpitävyys siltä kohtaa mennyt.

Tykkäsin kovasti tämän haalarin mallista, joka istui tosi nätisti lapsen päällä ja oli helppo pukea. Liukasvuorinen ja pelkällä vetoketjulla varustettu haalari sujahti helposti pienemmänkin pukijan päälle. 104 cm haalari riitti juuri ja juuri kevääseen saakka pikkuveikalle, jonka pituus on nyt keväällä noin 110 cm. Kokoa suuremmassa lahkeet olisivat laahanneet maata ainakin alkutalvesta.

Mikä on siis lopputulos? No, sanotaanko, että Molon Polarikseen olen lievästi pettynyt: kuvittelin sen säilyvän jotankuinkin uudenveroisena kaikkia kehuja ja hehkutuksia luettuani.

Reimatec Zapp:in arvelin jo alunperin kuluvan aikalailla, sillä kangas on todella pehmeää ja notkeaa, eikä polvissa ole vahvikkeita (AW 2015 malleissa näkyi olevan vahvikkeita polvissa). Tämä Reimatec kului kuitenkin laajemmin kuin isoveikan edellistalvinen Reimatec One, joka olis myös yhtä ja samaa kangasta koko haalari. One haalarin me kyllä saimme myöskin rikki polvista, itseasiassa pahemmin kuin tämän Zapp:in. Meillä kamppeet pääsevät tositestiin ;)

Ticketistä voisin mainita vielä pikaisesti sen verran, että Baggieta on ollut käytössä kakkoshaalarina sekä edellisenä että viimetalvena. Paksun ja kankean materiaalin etu on toki kestävyys, mutta kiiltävässä ja muovimaisessa pinnassa kulumajäjet tulevat toisaalta varsin näkyvästi esiin.

Seuraavana talvena meillä kokeillaan jotain "uutta ja jotain vanhaa", sillä paikassa nimeltä "jemma" on isoveikalle varattuna mm.  Reima Kiddo housut. Kiddo on tuttu haalareista isoveikan taaperoajoilta ja on kestänyt ehjänä jopa kolmen pojan käytön (koko 92 cm).

Pikkuveikka saa kiipeillä ensi talvena kivillä Reimatec+ erikoisvahvassa haalarissa. Kulutuksen kestoa lisätään siis asteella ylöspäin - katsotaan, mihin se riittää :)

Mitäs teidän toppavaatteille kuuluu? Tuliko positiivisia yllätyksiä, pettymyksiä vai jo tutuksi tulleita kokemuksia vaatteiden kestosta? Mikä talvihaalari teillä on kestänyt parhaiten?

Vahteristonemäntä