lauantai 12. elokuuta 2017

Vapaata -vihdoin!


"Mulla ei ollu tänävuonna kesälomaa ja siitäkin satanut puolet - tosikiva. Oon tehty töitä ihan apinana, mul on sotkunen grilli ja takapiha..."

Tänään on kolmas vapaapäivä kesätöiden päätyttyä ja vielä ensi viikon saan olla kotosalla saattelemassa poikia kouluun ja eskariin ennen omien opintojen jatkumista.

Kaiken kesää satoi, joten eipä kauheasti harmittanut olla töissä. Parin kuukauden työrupeama oli sitäpaitsi mielekäs ja opettavainen - olen viimein tainnut löytää oman alani. Ei yhtään samanlaista, tylsää tai hyödytöntä päivää. Joka päivä koin pystyneeni auttamaan vaikeasta sairaudesta kärsivää ihmistä ja parhaimpina päivinä jopa muuttamaan askeleen verran jonkun potilaan elämää parempaan suuntaan. Ja kaikki tämä kuuntelemalla, keskustelemalla, kannustamalla ja olemalla oma itseni. Oman potilaan kaunis kiitoskortti viimeisenä työpäivänä lämmitti erityisesti mieltä.

Mutta oli se rankkaakin. Kun työskennellään päivästä toiseen vaikeiden oireiden, harhojen ja uskomattoman karujen ihmiskohtaloiden parissa itsensä jatkuvasti likoon laittaen, yhä useammin kiireessä ja usein ratkaisua löytämättä ja toistuvasti alkupisteeseen palaten, tulee toisinaan aivan kädetön olo. Mutta niin tulee kuulemma toisillekin. Mutta sitten joku toipuu ja lähtee avohoitoon ja kotiin - ne ovat hienoja hetkiä.

Tietysti harmitti olla paljon poissa perheen luota juuri kesäaikaan, mutta kuten olen aiemminkin todennut: aikansa kutakin. Onhan näitä kotikesiäkin ollut. Monta.

Viime päivinä ollaan lomailtu ja  käyty poikien kanssa uimarannalla, kun oikeat kesäkelitkin vihdoin saapuivat. On hankittu uusia varusteita kouluun ja eskariin (yritän muistaa kuvata!) ja leikkautettu katu-uskottavat tukat poikasille. Olen myös nukkunut pitkään ja maksellut kertyneitä univelkoja. Kun en vaan oppinut menemään ajoissa nukkumaan. En edes aamuvuoroputkessa.

Kouluvaateostoksilla totesin, että isoveikan kanssa on jo kiva shoppailla yhdessä, kun hän suurinpiirtein tietää, mitä haluaa ja jaksaa kierrellä ja sovitella (eikä äidin valinnat enää aina kelpaakaan). Kolmasluokkalaiselle löytyi yhteiseltä shoppailureissulta yhtä ja toista - tullut äitiinsä!

Pikkuveikan kanssa eskarivaatteita ostaessa puolestaan totesin, että käymme kauppakeskuksessa edelleen leikkipaikoissa, lelukaupassa ja ravintolassa, mutta vaatehankinnat ovat jatkossakin äidin heiniä. Pikkuveikkaa ei (vielä) kiinnosta, minkävärinen huppari on tai millainen kuva lippiksen otsassa komeilee. Vaatemieltymykset on apinoitu tehokkaasti isoveikalta, mutta omaa makua ei ole (vielä) kehittynyt. Paljon kivempi on ajella liukuportaissa ja tuijottaa leluosaston telkkarista Lego piirrettyjä silmät tapilla kuin pohtia päälle pantavia.

Meidän akvaatiokalojen roolia näyttelevät nuijapäät on säiden lämmettyä viimein kasvattaneet jalkoja ja ensimmäinen pikku-Saku ponnisti toissapäivänä pesuvadista suureen maailmaan. Löysin sen istumassa vesikasvin päällä ja siitä se loikkasi hetken päästä tiehensä. Toivottavasti ei pudonnut terassin rakoon.

Kasvimaalta on syöty ensimmäiset perunat ja kesäkurpitsat. Toinen erä salaattikasviksia, rucolaa ja pinaattia erityisesti, on syöntikokoista. Sateinen kesä on huolehtinut kastelusta ja pitänyt ötökätkin kurissa - saattoi siinä olla joku rooli niillä muutamalla tuholaisten torjujiksi istutetuilla samettiruusullakin, jotka ovat nyt jääneet valtavien kurpitsanlehtien varjoon. Tuo kuvassa oleva kärhö innostui tänä kesänä kukkimaan paremmin kuin koskaan - sadekesä teki hyvää puutarhalle.

Pikkuveikka on tarvittaessa ollut innokkaana kasteluapuna ja hän myös nosti ylpeänä ensimmäiset perunat. Isoveikkaa kiinnostavat enemmän kaverien seura ja pelaaminen kuin puutarhanhoito, mutta mansikanputsausurakassa hän oli reippaana apulaisena.

Tänään illalla olemme ihastelleen ukkosmyrskyä ja nyt jännään, saanko tämän julkaistua, ennenkuin sähköt menevät...

Miten teidän kesä on mennyt? Millä mielellä kohti arkea ja syksyä?

Lämmintä loppukesää toivotellen,

Vahteristonemäntä / Toivottoman oivallista! -bloggari

keskiviikko 19. heinäkuuta 2017

Kesäretkiä ja mansikkakakkua







Kuvissa uusi mökkilaituri, perheen miesväen heinäkuinen päiväretki, kotipihan uusi uima-allas ja pikkuveikan 6 v- synttärikakut (by mummo ja lähileipomo).

Ihanaa kesänjatkoa kaikille lukijoille! :) Nauttikaa ja syökää paljon mansikoita!

Vahteristonemäntä / Toivottoman oivallista!-bloggari

Hajavapaita hulluuden highwaylla








Heippa pitkästä aikaa. Kesätyöläinen täällä kirjoittelee sairausloman jälkeisten vapaapäivien minikesäloman tunnelmissa. Ollaan sairastettu koko perhe vuoronperään kovaa flunssaa juhannuksesta saakka ja nyt näyttäisi elämä taas voittavan. Koputetaan kuitenkin puuta varmuuden vuoksi.

Nämä kesäiset rantakuvat ovat ajalta opintojen päättymisen ja kesätyön alkamisen välistä eli varmaankin kesäkuun alkupäiviltä. Oliko silloin tosiaan noin hyvät ilmat?!? Kuluvan kesän säästä en jaksa narista juuri nyt enempää - totean vain, että matkanjärjestäjät hieroskelevat taatusti käsiään. Henkilökohtaisesti laitan villasukat jalkaan ja fleecetakki on ihan pätevä ympärivuotinen vaatekappale. Olisihan se ihan kiva lähteä syyskuussa välimerelle takuulämpöön, mutta vielä(kään) siihen ei ole mahdollisuutta.

Olen ollut nyt kuukauden verran kesätöissä psykiatrialla ja totutellut 3-vuorotyöhön. Onhan tuota komboa harjoittelussakin testattu, mutta on se vaan eri asia olla ihan yhtenä hoitajana muiden joukossa ja vastuussa potilaista. Sekä hyvässä että pahassa. Kysyy kanttia, mutta myös antaa valtavasti. Auton radiossa soi työmatkalla "Hulluuden highway". Työvuoron tunnemylläkkä on joskus melkoinen ja joku osaston ihmiskohtalo pyrkii väkisinkin ihon alle. Äidinvaistot täytyy opetella painamaan taka-alalle. Joka päivä on kiva mennä töihin - ja on upea tunne, kun huomaa osaavansa auttaa syvissä vesissä uivia.

Pojat ovat viettäneet kesää pääasiassa isänsä kanssa. Ennen juhannusta isoveikka oli liikunnallisella päiväleirillä muutaman päivän ja välillä pojat ovat olleet isovanhempien hoidossa. Miesväki on viettänyt kesää myös mökillä mm. uuden laiturin rakennustyömaalla. Omassa pihassa on puuhasteltu myöskin yhtä ja toista sekä täytetty isompi uima-allas, jossa polskittiin hampaat kalisten myös pikkuveikan synttäreillä. Meidän pienimmäinen tosiaan täytti jo 6 vuotta ja aloittaa elokuun puolivälissä eskarin synttärilahjaksi saamassaan Ninjago-repussa.

Joskus olen katkera siitä, että en pääse osallistumaan perheen kesänviettoon, mutta noina hetkinä yritän muistaa, että tämä on ensimmäinen kesä kolmeen vuoteen, kun en ole kotona poikien kanssa. Nyt on työkesän vuoro ja tämä on satsaus tulevaisuuteen. Sadepäivinä ei niinkään harmita lähteä iltavuoroon, mutta nätimmällä kelillä sitä keksisi toki puuhailtavaa kotonakin. Ja on tässä ollut välillä suorastaan syyllinen olo, etten näe poikia juuri ollenkaan: iltavuoron jälkeen on usein heti perään aamuvuoro ja silloin käyn kotona vain nukkumassa tapaamatta poikia yli vuorokauteen. Mutta ovathan nuo jo isoja ja leimautuneet muutenkin hyvin isäänsä, mutta silti...kyllä te tiedätte.

Ruokahuolto on yksi tämän kesän haasteista, joka piti suunnitella ihan uudella tavalla, kun elämä on vuorotyön takia epäsäännöllistä. Kaupassa on käytävä ennen iltavuoron alkua ja osattava laskea, paljonko aikaa käyttää mihinkin toimintoon, että ehtii ajoissa töihinkin. Kotona majaileva mieskööri syö paljon ja jääkaappi tarvitsee täydennystä tuhkatiheään. Toisaalta välillä tulee muka aikaa säästääkseen ostettua liikaa ruokaa ja päiväykset paukkuu. Ruuanlaittoajankohdat pitää myös suunnitella ja aikatauluttaa, että miesväellä on mistä lämmittää, kun perheen ruokahuoltovastaava on "aina" töissä. Ensimmäiset viikot olivat ihan kamalia, mutta kuukaudessa luulen oppineeni jonkinlaiseksi yleiskoneeksi.

Kesä on mennyt äkkiä, vaikka onhan tätä vihreää vuodenaikaa vielä jäljelläkin. Ehkä elokuussa saadaan viimein sitä odotettua lämpöä. Lähipäivinä teemme perheen kesken pienen kesäreissun Flamingon kylpylään ja Suomenlinnaan, joista jälkimmäinen on uusi kokemus pojille. Juhannuksena oli edellinen pidempi yhteinen vapaa ja seuraava on muutama päivä ennen koulunalkua.

Semmoista täällä. Miten teidän kesä on mennyt? Laittelen kohta toisen postauksen vähän tuoreemmista kuvista.

Vahteristonemäntä / Toivottoman oivallista!-bloggari


torstai 1. kesäkuuta 2017

Sammakonkutua ja salaattipenkki








Taas on yksi lukukausi opintoja onnellisesti purkitettu ja vajaa puolet opintopisteistä jo kasassa. Tiukkaa puristusta ja nipistettyjä öitä, mutta nyt on aikaa hetki levähtää ennen kesätöiden alkua.

Nautiskelen parhaillaan reilun kahden viikon kesälomastani. Säät ovat olleet - sanoisinko - vaihtelevat. Tänään lämpötila laski viiteen asteeseen ja rakeita rummutti pariin otteeseen. Mutta on tässä saatu nauttia kauniistakin päivistä ja lämmitellä auringossa. Ja loma on aina lomaa, varsinkin silloin, kun tietää olevansa parhaimman kesäkauden töissä. Menen kyllä ihan mielelläni vaihteeksi töihin; olenhan saanut viettää monta kesää kokonaan kotona.

Tämän kevään ja kesän harrasteeni on viime syksynä perustettu kasvimaa, johon pääsin heti maan lämmittyä istuttamaan perunaa. Lämpötilan noustessa uskaltauduin kylvämään harson alle porkkanaa, pinaattia, rucolaa ja salaatteja. Myös sisällä sinnitelleet kaupan ruukkuyrttien jämät pääsivät avomaalle harsopeitteen alle vahvistumaan. Pojat eivät ole osoittaneet entisenlaista kiinnostusta viljelyyn (on paljon kivempi riidellä veljen kanssa 24/7), mutta pikkuveikka onneksi tykkää edelleen kastelukannuhommista, joita onkin kuivana keväänä riittänyt.

Toimme mökiltä lasipurkissa sammakonkutua. Nyt tuo kutu vipeltää jo pulleina nuijapäinä vadissa meidän terassilla. Ruokimme sammakonpoikia akvaariokalojen ruualla ja isoveikka hakee mehukattikanisteri pyörän sarvessa keikkuen vettä lähimmästä avo-ojasta. Keppien varaan viritetty pyykkipussi estää lintujen lähikontaktit tee-se-itse akvaarioomme.

Viime aikoina on myös juhlittu koulun ja päiväkodin kevätjuhlia, retkeilty Hiidenvuorella, ravattu korvalääkärissä molempien herrojen kanssa, kannettu huolta läheisten ikääntymisestä, mökkeilty (kts. kuvat), ihmetelty mahdollista ennenaikaista puberteettia, ostettu isoveikalle uusi polkupyörä, poltettu korvalehdet rakkuloille, syöty kesän ekat jäätelötötteröt, leivottu kesän ensimmäinen raparperipiirakka ja hankittu pikkulahjat opettajille ja iltapäiväkerhon ohjaajille.

Lauantaina on isoveikan lukukauden viimeinen koulupäivä ja ensi viikon olen poikien kanssa lomalla ja teemme toivejuttuja yhdessä. Todellisuudessa nuo tappelevat aina sen ekan lomaviikon tavallistakin tiiviimmin, mutta jos retkeillään mahdollisimman paljon, ehkä se vaihe siirtyy iskän loma-aikaan. Just joo.

Mitäs teille lukijoille kuuluu? Ovatko lapset ottaneet ötököitä lemmikeiksi? Kasvatatteko syötäviä kasveja? Hankitteko lahjat opettajille ja jos niin millaiset? Entäs ne lomasuunnitelmat...?

Ihanaa kesää kaikille!

Vahteristonemäntä / Toivottoman oivallista! -bloggari

Kevättunnelmia





Vahteristonemäntä / Toivottoman oivallista! -bloggari

maanantai 24. huhtikuuta 2017

Jäiden lähdön aikaan




Pääsiäisenä mökkijärvi oli vielä jäässä ja laiturilla saattoi kuunnella taianomaista, matalaa vonkunaa, jota lähtökuopissaan pinnistelevät jäät pitävät. Ääni on kova ja kuuluu kauas. Mistähän mahtoivat entisaikain ihmiset kuvitella tuon äänen tulevan. Väistymään pakotettu talviko siellä valitti surkeuttaan vai kevätkö viritteli voimiaan. Vai tuliko kumiseva ääni ehkä vedenkansan suusta.

Kevätihmiselle tämä on ihan parasta aikaa vuodessa. Huomaan taas latautuvani auringossa ja energiaa löytyy kaikenlaiseen puuhasteluun monen kuukauden pimeässä rämpimisen jälkeen. Vielä kun jaksaisi keskittyä kevään viimeisiin kursseihin ja malttaisi pysyä poissa pihaa rapsuttamasta ja jokaista nousevaa versoa hypistelemästä.

Takatalvimaiset räntäsateet ovat tulleet tutuiksi viime päivinä monin paikoin. Myös täällä meillä. Viikonloppu oli kuitenkin lähes kokonaan kaunis ja aurinkoinen. Toppavaatteet on pesty pois (vaihtelevaa säätä uhmaten) ja haravointikausi aloitettu. Ekat saippuakuplat puhallettiin eilen.

Ihana kevät!

Vahteristonemäntä / Toivottoman oivallista!-bloggari

maanantai 10. huhtikuuta 2017

Kevätkuulumisia


Kukkuluuruu! Siitä on aikaa, kun viimeksi kirjoittelin. Taisi olla jotakuinkin kuukausi sitten. On ollut kuulkaa sellainen työharjoittelu, ettei sen lisäksi muuta jaksanut kuin juuri ja juuri lapset ruokkia ja pyykit pestä. Ihan zombina mentiin. Paljon sain kokea ja oppia kuuden viikon aikana, mutta huomasin myös, ettei sairaalan sisätautiosasto taida olla meikäläisen paikka. Turhan kiireistä ja sekavaa. Potilaiden kohtaaminen jäi valitettavan usein kovin pintapuoliseksi.

Kädentaidot kehittyivät huimasti. Satoja verenpaineen ja -sokerin mittauksia. Suonensisäistä lääke- ja nestehoitoa. Monisairaiden vanhusten perustarpeista huolehtimista. Nuoria vakavasti sairaita potilaita. Alkoholin aiheuttamaa sekavuustilaa deliriumia. Vanhusten deliriumia. Lepositeitä. Onnistuin ihme kyllä väistelemään noroa. Laitoin ensimmäisen vainajani. Selvisin myös elämäni ensimmäisestä yövuorosta - valvominen töitä tehden oli helpompaa kuin kuvittelin. Vaikeinta oli ajaa tokkuraisena ja ylikierroksilla käyvänä autolla kotiin valvotun yön jälkeen - varokaa vuorotyöläisiä liikenteessä!

Viimeinen harkkapäivä oli viime keskiviikkona. Tartuntatautien ja geriatrian tentit suoritin etänä tässä välissä ja eka harjoittelun jälkeinen koulupäivä on pääsiäisen jälkeen tiistaina. Nyt on loma! Viikon huilaustauko tulee enemmän kuin tarpeeseen. Olen ottanut takaisin lyhyitä yöunia ja paikannut väliin jääneitä ulkoiluja. Päivittäin olen istunut sohvalla ja katsellut ikkunasta kevään etenemistä ajatuksiini vajoten - kuunnellut itseäni. Olen istuttanut ruukkunarsisseja pihalle, kylvänyt rucolaa ikkunalle ja kurkistellut kasvimaan sulamista. Nautin myös siitä, että koko perhe on taas kotona: harjoittelun kanssa päällekkäin sattui miehen kaksi viikon mittaista ulkomaantyöreissua.

Pojat odottavat kovasti kesää ja lomaa. Onneksi isi on lomalla juhannuksesta koulujen alkuun, niin isoveikalle ei jää pitkää aikaa olla yksin kotona, vaikka äiti onkin kesätöissä. Pikkuveikka (5, 5 v) oppi juuri lukemaan ja häneltä lähti ensimmäinen hammas!

Pääsiäisenä kyläilemme isovanhemmilla, olemme puutalkoissa ja käymme piristämässä isoisovanhempia. Ja syömme tietysti ison kasan suklaamunia!

Mitä teidän kevääseen kuuluu?

Ihanaa keväänjatkoa!

Vahteristonemäntä / Toivottoman oivallista!-bloggari