Helpotuksen huokaus

 

Huh heijaa :) Kävimme tänään tutustumassa isoveikan tulevaan päiväkotiin. Jännitti niin mahdottomasti, äitiä varmasti vielä enemmän kuin poikaa itseään. Entä, jos paikka olisikin ihan kamala? Emme ole käyneet sisällä ennen.  Entä, jos poika ilmoittaisi, että ei aio mennä sinne? Entäs jos...? Kaikenlaisia kauhukuvia pyöri levottoman, eroahdistusta potevan äidin mielessä...

Mutta kaikki menikin tosi hienosti. Voisi sanoa, että niinkuin strömsössä! Olen niin helpottunut! :) Meitä oli vastassa ihana, lämmin ja rauhallinen lto, joka oli juuri sellainen persoona kuin "hoitotätien" kuvitteleekin olevan. Lapsi oli heti pääosassa ja hänelle oli oma eteispaikka ja lokero nimikoituna valmiiksi :) Tunsimme todellakin itsemme tervetulleeksi. Olisin voinut jäädä sinne itsekin hoidettavaksi! ;)

Tilat päiväkodin omakotitalomaisessa erillisrakennuksessa olivat äskettäin remontoidut ja kodikkaat. Rakennuksessa on yksi 21 lapsen ryhmä, jossa on 3-5 vuotiaita lapsia. Puolet on kuulemma 5-vuotiaita. Ryhmäkoko on toki hurjan iso, mutta minkäs teet. Tämä on tätä päivää tässä(kin) kunnassa, jossa lapsiperheitä tulee ovista ja ikkunoista. Ja pph ei ole vaihtoehto pian 5 -vuotiaalle, joka tarvitsee kuntouttavaa päivähoitoa (lievä SI-häiriö).

Isoveikka sai leikkiä pikkuveljensä kanssa sillä aikaa, kun vanhemmat juttelivat lto:n kanssa. Päiväkotipäivä rutiineineen (ne oikeasti syö lounasta jo klo 11!) alkoi hahmottua ja viikkorytmiksi sovittiin toistaiseksi ti-to klo 8-15. Ensi viikolla laskeudumme pehmeästi päiväkotielämään neljän tunnin hoitopäivien kautta (8-12). Isi vie pojan aamuisin ja äiti hakee pojan kotiin pikkuveikan kanssa iltapäivällä, kuten teimme aiemmin kerhopäivinäkin. Eipä tule sitten sitä tilannetta aamuisin, että äiti jättäisi isomman lapsen päiväkotiin ja lähtisi pikkuveikan kanssa kotiin. Eikä äidin tarvitse olla näkemässä mahdollista erodraamaa :/

Tapasimme myös ryhmän kaksi muuta aikuista, jotka ovat lastenhoitajia. Mukavilta vaikuttivat hekin. Ryhmästä oli paikalla ehkä kolmannes lapsista ja heitä näimme vilaukselta pihalla. Lisää leikkikavereita tulee lähiviikkoina, kun perheet palaavat lomiltaan. Pihallakin kerittiin olla hetki ja kokeilla polkuautoja sekä kahvoista ohjattavia "kaivinkoneita", jotka saavuttivat heti isoveikan suosion.

Isoveikka oli alkujännityksen lauettua aivan innoissaan ja samaa mieltä oli lto, että hyvältä vaikuttaa pojan suhtautuminen. Jutteli reippaasti uuden hoitotätinsä kanssa ja vastaili kysymyksiin. Poika kysyi heti, milloin pääsee päiväkotiin leikkimään oikein kunnolla. Tiistaina sitten aloitetaan! Tiedän kyllä, että alussa lapsi voi olla kovastikin innostunut ja sitten homman muututtua rutiiniksi voi tulla takapakkia. Ja iltaisin on odotettavissa kiukkuinen ja väsynyt poika, joka purkaa päivän paineita vanhempiin ja pikkuveikkaan. Mutta sen pitäisi olla vain alkuvaiheen juttuja.

Ja niistä päiväkotielämässä kuuluisista sadevaatteistakin puhuttiin. Saatiin mukaan oikein kirjalliset ohjeet, mitä kuravarustukseen kuuluu, jos ei  joku reimatec-äiti vaikka ymmärrä! ;)

Mukavaa viikonloppua kaikille! :)

t. Vahteristonemäntä