Retroriemua rati-riti-ralla

Meidän viikon päätti kolmen päivän viikonloppu, sillä pojat pitivät perjantaina vapaapäivän päiväkodista. Mieskin saatiin työreissulta kotiin viikonlopuksi ja koko perhe on taas koossa.

Esittelin pojille tässä eräänä iltana uuden talvileikin: mäenlaskun painotetulla minikelkalla tai -mäkihyppääjällä. Retroa talvitekemistä omasta lapsuudesta! Muistatteko? Lumesta muotoiltiin monenmoisia mäkiä ja hyppyreitä, joita pitkin kelkat kisasivat ja pienet mäkihyppääjät ponnistivat hyppyrin nokalta yhä parempiin suorituksiin.

Pojat innostuivat tästä retroleikistä ihan tosissaan. Pikkuveikka keksi kokeilla pientä leikkilaivaa mäessä ja sekin liukui yllättävän sujuvasti isoveikan muotoilemaa lumikourua pitkin kinoksen päältä alas. Äidin hommaksi jäi tasoittaa laskuväylä hiekkalapiolla sileäksi aina ennen seuraavaa syöksylaskijaa. Mäkihyppääjähahmosta pojat eivät ainakaan toistaiseksi kovin innostuneet, mutta kelkka oli kova peli tässä kisassa.

Kepit. Ne jos mitkä ovat kaikille tuttuja retroleluja ja varmaan monikäyttöisimpiä esineitä ikinä. Kepillä voi olla miljoona hahmoa ja käyttätarkoitusta. Meidän pojille kepit ovat olleet jo pitkään erilaisia aseita, miekkoja esimerkiksi. Kun kaikki coolit tyypit taistelevat. Äiti huokaa. Ja muistuttaa, että vain leikisti. Ei oikeasti. Tuo kuvankin leikkitaistelu päättyi siihen, että pikkuveikkaa osui lähelle silmää ja kepit pantiin pois. Leikkitaistelu on niin innostavaa, että otteet kovenevat ihan huomaamatta ja vahinko voi sattua.

Leikkivätkö teidän lapset "retroleikkejä"? Taistellaanko teillä?

Perinteinen pullan leipominen - onko se retroa? No, ainakin se on trendikästä kotoilua ja suloisen vanhanaikaista. Meillä käsien taikinaan upottaminen rauhoittaa selvästi muuten varsin touhukkaita ja äänekkäitä poikasia ja tuo mukavaa yhdessä tekemistä, onnistumisen tunnetta ja tietysti herkkua kahvipöytään. Ja ihanan tuoksun kotiin. Isoveikka sai kyllä mahansa vähän kipeäksi liiasta taikinan syönnistä, eikä se pikkuveikkakaan malttanut olla laittamatta taikinaa suuhunsa: kaapi vielä jämätkin kulhon pohjalta pullien paistumista odotellessa.

Leivotteko te pullaa?

Tänään käytiin koko perheen voimin uimahallissa ja sen jälkeen syötiin ulkona. Edellisestä hallipolskinnasta onkin aikaa, voi olla vuosikin. Uimahallireissu tuntui tavallista paremmalta myös siksi, että se korvasi isin työmatkalta perinteisesti tuomat tuliaislelut: yritämme vähentää poikien saaman tavaran määrää ja opettaa heitä arvostamaan lelujaan enemmän. Varsinkin isoveikka tuntuu nykyisin lähinnä selailevan haalimiaan lelukuvastoja ja listaavan ääneen, mitä kaikkea hän haluaisi. Ja kiukuttelevan, kun hänellä ei ole "mitään kivoja leluja". Tähän on saatava muutos ja olemme ottaneet nyt ensimmäisen askeleen: ei tuliaisleluja ainakaan toistaiseksi, vaan kivaa yhdessä tekemistä tilalle. Pelkkä ajatuskin tuo olon, että on taas himpun verran parempi äiti.

Mutta palataanpa takaisin sinne uimahalliin. Kesällä uimarannalla, syksyllä Turkinmatkalla ja äskettäin isovanhempien kanssa kylpylässä vesielementin suhteen reipastunut pikkuveikka suorastaan juoksi lastenaltaaseen (ei saa juosta!) ja polskahti samantien veteen peuhaamaan. Sama herra, joka vuosi sitten kasteli vain jalkateränsä ja leikki mielummin altaan vieressä laatoituksella, eikä suostunut uimaan edes äidin sylissä.

Niin nuo lapset onneksi kasvavat. Huomasin nauttivani suuresti, että lapset ovat jo sen ikäisiä, että heidän kanssaan voi käydä uimahallissa stressaamatta koko ajan. Että pysyvätkö molempien päät pinnalla. Toki täytyy edelleen vahtia, mutta molemmilla lapsilla on jo tietyllä tavalla järki päässä esim. syvän veden suhteen. Isoveikka osaa nyt uida lastenaltaan poikki. Ihan uimataitoiseksi ei kai poikaa vielä lasketa, mutta ei tuo uusi taito kaukanakaan ole. Sukeltelivat isin kanssa uimalasit päässään kuin norpat.

Isoveikasta puheen ollen, maanantaina meillä on soittoaika lääkärille ja saamme tietää, mitä viikon takaisesta tutkimuksessa on selvinnyt. Pojalla on edelleen yskää ja nyt on lisäksi selvää kuulon alentumaa, joten kyllä ainakin se neste siellä korvissa häiritsee. Huimausta on ollut noin joka toinen tai kolmas päivä pienen hetken ja lievänä, joten kokonaan ei ole sekään oire vielä poistunut. Maanantaina olemme sitten viisaampia. Saa nähdä, ruvetaanko korvien tilannetta taas seuraamaan, kuten silloin 3 vuotiaana, jolloin sitten lopulta putkitettiin.

Miten teidän viikonloppu on mennyt?

Leppoisaa viikonlopunjatkoa!

Vahteristonemäntä

Etukäteiskurkkaus me&i uuteen mallistoon

Iiiik! Vielä kaksi päivää ja me&i:n uusi mallisto julkistetaan. Koska ette kuitenkaan malta odottaa keskiviikkoon, tässä muutama makupala näin ennakkoon ;)

Itselle löytyi heti oma suosikki: tuo keltainen kissapaita on aivan pikkuveikan näköinen! Joku oli osuvasti kommentoinut facebookissa, että kerrankin kissapaita, joka sopii myös pojalle. Totta.

Kissat ovat pop pikkuveikan mielestä: tänäänkin luettiin taas iltasaduksi kissakirjaa. Ties kuinka monennen kerran. Ystävien kissat saavat aina osansa pikkumiehen runsaista hellyydenosoituksista. Miksei meillä ole kissaa?!?

Kun isoveikka puolestaan näki yrmynä irivistelevän piraijan ja paidan pohjavärikin on sopivan tummanpuhuvan cool välillä niiiin ison eskarilaisen mielestä, ei suosikkia tarvitse paljoa miettiä. Eiköhän tuo irvileukainen petokala tule ruksittua tilauslomakkeeseen koossa 134/140. Kieltämättä hyvä väriyhdistelmä ja hauskaa, kun kuva on paidan molemmilla puolilla, mutta erilaisena.

Kuvat me&i international facebookista.

Mutta mitähän muuta sieltä vielä onkaan tulossa...?

Miltäs makupalat maistuvat? Mitä odotat uudelta mallistolta?

Mukavaa alkanutta viikkoa!

Vahteristonemäntä

Konsertissa ja lastenpolilla

Kävimme jokin aika sitten poikien kanssa Lahden Sibeliustalolla konsertissa. Katti Konsertissa oli veljesten ensimmäinen konsrettielämys, joka kesti 40 minuuttia ja sisälsi musiikkikappaleiden välissä Pikku Kakkosesta tutun Katti Matikaisen ja Nakki Rakin hassutteluja lavalla.

Isoveikka ja samanikäinen serkkutyttö jaksoivat seurata esityksen hienosti ja selvästi nauttivat musiikista. Heille konsertti päättyi jopa liian varhain. Pikkuveikka sen sijaan kävi lopussa aika levottomaksi; olihan pikkumiehellä takana pitkä hoitopäivä ja lisäksi vielä jännitys uudesta tilanteesta. Pikkuveikka ei muutenkaan nauti musiikista samoin kuin isoveikka, joka vaipuu ihan transsiin kuullessaan hyvää musiikkia.

Pahoittelen heikkoa kuvanlaatua: sali oli hämärä, sylissäni tempoili väsynyt kuopus, mukana oli vain pikkupokkari, ja sillä räpsiminen käytiin lopulta kieltämässä... Mutta tässä kuitenkin muutama otos lasten ensimmäisestä konserttielämyksestä.

Oletteko käyneet lasten kanssa konsertissa? Teatterissa? Pitääkö lapset opettaa käymään ja käyttäytymään kulttuuritapahtumissa?

Meillä on kuulkaas ollut nyt harvinaisen rankka viikko. Isoveikan lauantaina alkanut, rajuna vatsatautina hoidettu oksentelu olikin huimauksen aiheuttamaa. Asia alkoi valjeta minulle parin päivän päästä maanantaina, kun olin saanut kaikki oksennuspyykit pestyä ja poika söi, leikki ja ulkoili täysin normaalisti, mutta välillä sai edelleen noita huonovointisia kohtauksia. Yleensä aamuisin herättyään ja iltaisin ja nukkumaan käydessään. Isoveikka osasi onneksi jo itse kuvata oloaan: pyörrytti kamalasti ja se pelotti lasta itseäänkin kovasti.

Tiistaina menimme lääkäriin selvittämään asiaa ja yhtäkkiä huomasimme olevamme keskussairaalassa lastenpolilla. Luultavasti huimaus on infektion jälkitila ja korvaperäistä, mutta se täytyi vielä varmistaa. Tutkittiin, testattiin ja otettiin verikoekin. Kaikki kunnossa. Ensi viikolla on luvassa vielä yksi tutkimus. Toivottavasti sitten saamme huokaista helpotuksesta.

Oma mieleni lähti tietysti seikkailemaan, kun tunnit sairaalassa olivat pitkiä. Kuten tiedätte, sitä miettii tietysti aina pahinta. Ja järjen ääni yrittää vuorostaan vedota todennäköisyyksiin. Sitä väittelyä kuuntelin pääni sisällä kykenemättä lukemaan yhtäkään lehteä. Hain pikkuautoilla labraa ja verikoetta leikkiville pojille automaatista sämpylöitä lounaaksi. Itse kykenin syömään vasta illalla.

Laskin, että 8 tuntia meillä meni lääkäri- ja sairaalareissussa. Rankka päivä meille kaikille. Isoveikka oli kyllä esimerkillisen reipas ja suoritti pyydetyt tehtävät hyvässä yhteistyössä. Tuntoherkkä lapsi puri vaan huulta, kun sormenpäästä tiristettiin pari putkellista verta. Pikkuveikka oli tilanteesta selvästi ihmeissään, roikkui sylissäni ja tarkisti joka välissä, ettei häntä vaan rokoteta. Olimme vasta ottaneet kaikille influenssarokotteet ja muisto oli vielä vahvana pienen mielessä.

Oletteko joutuneet lapsen kanssa sairaalaan? Miten vakuuttaa 6-vuotiaalle, että kaikki on hyvin, vaikka edelleen pitää tutkia?

Sen opin tuosta reissusta, että aina kun vie lapsen lääkäriin, pitää ottaa mukaan eväät koko porukalle. Vuosi sitten hakiessamme yskänlääkereseptiä pikkuveikalle, jouduimme myös ihan yllättäen sairaalaan keuhkokuumeen vuoksi ja siinäkin reissussa tuli eväitä ikävä. Lisäksi sisarukselle pitää järjestää hoito sairaalareissun ajaksi, sillä ne venyvät aina. On varsin haasteellista yrittää tukea pientä potilasta ja saada selvää lääkärin puheesta, kun väsynyt ja hermostunut kuopus tempoilee sylissä ja lässyttää hermostuksissaan vauvakieltä kohoavalla volyymillä. Selvisimme, mutta koville se otti.

Pyörryttäminen ei ole vielä kokonaan loppunut, mutta kohtaukset ovat harventuneet, lyhentyneet ja lieventyneet huomattavasti. Isoveikka pääsi päiväkodin valokuvauspäivään, mutta tämän viikon kovasti odotetut hiihdot jäivät hiihtämättä. Päiväkodissa meillä vietettiin tällä viikolla vain pari lyhyttä päivää. Tänään kävimme poikien kanssa Hop Lopissa rentoutumassa vaativan viikon päätteeksi ja se teki kyllä hyvää. Saatiin taas hymyjä kasvoille.


Mukavaa ja rentouttavaa viikonloppua!

Vahteristonemäntä

Vinkki: Blaa:n Black Birds mallisto 10 eur/kpl!

Siinähän se tuli jo sanottuakin, että nyt kaikki laadukkaaseen Black Birdsiin ihastuneet kipin kapin Blaa!:n verkkokauppaan klikkaamaan talteen loput malliston ihanuudet kympin kappale!

Meille tulee kuvan mukainen pitkähihainen paita pikkuveikalle sekä samaa kuosia t-paidat molemmille pojille. Samaan pakettiin lähti myös ruskeat collegehousut pikkuveikalle oikein mukavaan alehintaan nekin.

Postikulut on muutes vain 1,50 :)

(Kuvassa viime kevään Lapsimessuilta ostettu Blaa!n:n Black Birds paita ja Metsolan joustocollegehousut)

Vahteristonemäntä

Talvitouhuja ja totuttelua

Nyt on aikaa. Tehdä kaikessa rauhassa. Olen huomannut, että päivä on jo pidentynyt ja lapset taas kasvaneet: pimeä ei tule enää kolmelta ja pojat leikkivät tällä hetkellä paremmin yhteen kuin koskaan. Viimeksi mainittu voi toki olla ohimenevä vaihe, mutta nautin joka hetkestä niin kauan, kuin tätä autuutta kestää. Ne oikeasti leikkivät yhdessä :)

Pikkuveikan tämän hetken lempilelu on ylimmässä kuvassa näkyvä lasten kamera, jonka isi toi työmatkalta joskus syksyllä pukinkontiin piilotettavaksi. Kameralla voi kuvata, videokuvata, tehdä yksinkertaista kuvankäsittelyä ja pelata muutamaa peliä. Mahtava lelu. Lasten ottamia kuvia on hauska katsella (miten lapsi huomioi ympäristöään) ja yhdessä saadaan nauraa kuvankäsittelyohjelmalla tehdyille naamanvääristyksille. Mutta: pikkuveikka jäi samantien koukkuun kameran peleihin ja olen jo joutunut rajoittamaan pelaamista. Huokaus.

Arvatkaa mitä? Meillä on päästy luistimille! Viime talvena ei kokeiltu kertaakaan ja hokkarit jalassa jäällä on oltu muutenkin yhteensä vain 3-4 kertaa. Osa teistä ehkä muistaakin, miten isoveikka suuttui, kun jalkaan nyöritetyt luistimet eivät kiidättäneet häntä ensimmäisellä kokeilukerralla tähtipelaajan lailla. Mutta kuulkaas, nyt olikin aivan toinen ääni kellossa kuin pari vuotta sitten.

Luulen, että saan kiittää tästäkin eskaria. Nyt jäälle lähdettin ihan uudella asenteella: kaikkea on harjoiteltava sitkeästi, että oppii. Poissa oli kaikki kiukuttelu ja tuskailu. Olin aivan ihmeissäni. Olimme viime viikonloppuna jäällä molempina päivinä ja jälkimmäisenä päivänä isoveikka luisteli jo ilman tukea. Hitaasti, mutta varmasti. Jopa mailan ja kiekon kanssa. Ja oli niin ylpeä itsestään, että se paistoi kilometrin päähän! Nyt on varmasti mukavampi lähteä eskarin tuleviin luisteluharjoituksiinkin. Hiihtoa on eskarissa muuten jo ensi viikolla, jos sää vain sallii.

Pikkuveikan kanssa teimme lumitöitä ja peuhasimme pihassa torstaina isoveikan ollessa eskarissa. Pikkuveikkahan on päiväkodissa nyt vain kolmena päivänä viikossa ja isoveikka yleensä viitenä. Pienimmäinen on kyllä nautiskellut jakamattomasta huomiosta ja muuttunut tietyllä tavalla takaisin äitin pikku vauvaksi. Alkanut mm. puhua vauvakieltä ja sylitellyt aiempaa enemmän. Ruokapöydässäkin pitää aina välillä pitää äitiä kädestä kiinni ja suukkoja vaihdetaan joka välissä. Aika ihanaa.

Isoveikka on toki antanut äidin kuulla, miltä pikkuveikan lyhyempi päiväkotiviikko hänestä tuntuu. Kolme puokkaria meni hymyssä suin, mutta niiden jälkeinen pidempi päivä muutti pojan kiukkuiseksi kuin ampiainen ja pikkuveikan tiellä olevaksi esteeksi. Keskustelimme asiasta pariin otteeseen ja luulen hänen viimein ymmärtäneen, että eskariin osallistuminen on kuitenkin tärkeä juttu.

Perjantaina isoveikkakin sai pitää vapaapäivän eskarista, sillä kävimme neuvolassa ottamassa influessarokotteet kaikille ja vesirokkorokotteen pikkuveikalle (isoveikka sai jo 6 v neuvolassa). Kun pistokset oli pistelty, halusivat pojat piirtää neuvolan seinän kokoisen liitutaulun täyteen ja ajella mopoilla pitkin käytävää. Neuvola on meillä mieluinen paikka, vaikka rokotukset voisi lasten mielestä tietysti jättää väliin.

Paluumatkalla jäätiin bussista pois leipomon kohdalla ja käytiin leivoskahveilla vapaapäivän kunniaksi. Kotimatka kulki tietysti isojen kivien ja poniaitauksen kautta. Pysähdyttiin komeimpiin kinoksiin kiipeilemään. Ja vielä oli pitkä iltapäivä aikaa köllötellä, lukea Akua ja katsella lastenohjelmia.

Tuleva viikko on ensimmäinen kokonainen arkiviikko ja silloin nähdään, miltä uusi arki alkaa tuntua. Tällä hetkellä alkushokki hermostumisineen on kaikonnut ja uusi arki maistuu takassa yön yli hautuneelta lihapadalta ja ajan kanssa tehdyltä muusilta. Mausteena on enemmän aikaa lasten kanssa, joka toisaalta viipyilee makoisana kielen päällä ja toisaalta kirvelee kuin vahingossa puraistu pippuri. Aina tilanteen mukaan.

Miltä teidän arki maistuu juuri nyt? Oletteko ehtineet jo suksille ja luistimille?

Rentouttavaa viikonlopunjatkoa teille kaikille!

Vahteristonemäntä

Tunnustan - lankesin

Reimashopissa on kaikki aletuotteet - 40 %. Tarvinneeko kertoa enempää? Langennut olen, mutta en mikään enkeli. Pikemminkin hamsteri. Posket tutisee nytkin innostuksesta!

Isoveikan kouluvaatejemmaan kätketään harmaa takki Reimatec Seginus ja mustat toppahousut Kiddo Lightning. Samaiseen jemmaan päätyi myös sittarista puoleen hintaan löytyneet mustat, vyötärömalliset Luhdan perustoppahousut. Ison pojan värejä tulevalle koululaiselle ja äidille silmänrauhaa vuosien värikarusellin jälkeen (mielestäni koululaisetkin saavat toki pukeutua värikkäästi).

Kaikki isoveikan hankinnat ovat  kokoa 134 cm. Toivottavasti riittää. Nyt käytössä on koko 128 m. Jotenkin 140 cm vaan tuntuu ihan valtavalta, varsinkin kun housut ovat suoralahkeisia ja poika pitkäselkäinen ja lyhytjalkainen. Takin kokoa pähkäilin, mutta päädyin kuitenkin pienempään. Muistissa on vielä elävästi, kuinka 122 cm tuon mallinen takki (se keltainen) oli lapsen itsensä mielestä "liian iso" viime talvena, vaikka oli pituuden mukainen koko.

Pikkuveikka pukeutuu seuraavana talvena päiväkotiin mustaan Reimatec + X-Ray haalariin. Haalarin koko on 116 cm. Nyt käytössä on koko 104 (110) cm. Tässä mallissa (suppulahkeet ja vyötärökiristys) reiluus ei haittaa, joten uskalsin ottaa reilun koon. Hyvällä säkällä menee 1,5-2 talvea. Tämä haalari tuli valituksi tumman värinsä (likaystävällinen), erityisen kestävän alaosansa ja vedenpitävyytensä vuoksi. Kaipasin myös jotain kuosia yksivärisen kauden jälkeen.

Ja että tähän hairahduspostaukseen saataisiin vielä sitä kuuluisaa selityksen makua, mainitsen vielä lopuksi, että tässähän ei ole vielä poikien koko talven 2015-2016 garderoobi, vaan tarvitaan vielä toiset setit, jotka voi sitten ostaa ensi syksynä sen hetkisen mielentilan ja värimieltymysten mukaisesti. Että kyllähän osan talvivaatteista voi jemmata, sehän on vain järkevää. Eikö?

Liittyykö joku muu luimistelevien langenneiden joukkoon? ;)

Veikeää viikkoa!

Vahteristonemäntä

Reiman kevättä 2015

Minä kuulun ihmisiin, joiden kevätkausi alkaa heti vuodenvaihteen jälkeen. Joulukoristeet pakataan säilöön viimeistään loppiaisena ja myös kynttilöiden polttaminen loppuu joulunpyhiin. Sisustusinto lisääntyy ja mieli alkaa muutenkin heräillä talviunesta. Syntyy uusia ideoita, inspiraatiota ja terveellisempiä elämäntapoja, kuten naistenlehdetkin nyt kovasti ehdottelevat.

Kirkkaat aurinkoiset päivät, joista olemme viime aikoina saaneet nauttia, tuovat lupauksen keväästä. Vaikka päivä pitenee vielä vain kukonaskelin, se kuitenkin pitenee. Huomaatteko? Toinen merkki vielä kaukaisesta, mutta varmasti lähestyvästä keväästä ovat lastenvaatevalmistajien kevätmallistot, joita ilmestyy nyt sieltä täältä.

Tässä teille luottopukijamme Reiman SS15 malliston kevättuulia. Poimin mukaan eri ikäisille lapsille sopivia ja sekä perinteisen poikamaisia että totutun tyttömäisiä vaihtoehtoja. Sekä tietysti ihan kaikille lapsille sopivia värejä, joita myös unisexiksi kutsutaan. Niistähän minä tykkään.

Nämä kuvat on poimittu Reiman mediapankista kids-kategoriasta. Junioreiden kevätuutuuksiin palaan varmasti vielä.

Kurkistetaanoa ensin haalareita!

Upeita graafisia kuoseja ja raikkaita värejä. Monien himoitsemaa ja trendikästä mustavalkoistakin on tarjolla. Nam nam.

Pirteitä raitoja mukavasti epäsymmetrisinä. Raikas ja ajaton, varma valinta.

Oi mitä herkkukuoseja. Graafista kuviota pienelle tytöllekin. Harmaa oransseilla tehosteilla toimii aina. Tämä alin virheä-valko-harmaa miellyttää silmääni erityisesti ja näyttäisi olevan kaikenlisäksi varsin kuraystävällinenkin kuosi.

Uudenlaisia kukkasia pikkukeijukaisille. Alempi on piristävän erilainen, kun pohjaväri ei olekaan pinkki.

Isommillekin löytyy toki kivoja haalarivaihtoehtoja välikauteen ja tässä niistä pari.

Keskityin isompien osalta lähinnä takkeihin, joita katsotaankin seuraavaksi. Joukossa pari settiäkin.

Nämä hiippahuput vetoavat kyllä minuun. Lisäksi tykkään siitä, ettei prinsessa ole välttämättä päästä varpaisiin pinkin peitossa, vaan asuun kuuluu muutakin väriä, kuten näissä seteissä yllä. Niin nättiä.

Raikasta keväänvihreää ja myös kirkkaampia väriyhdistelmiä. Keltainen piristää kivasti pinkkiä. Alimpaan poikien takkiin on koottu pienen miehen lempivärit kurailuystävälliseksi ja raikkaaksi väriyhdistelmäksi.

Kylläpäs minä nyt ihailin tyttömäisiä juttuja tällä kertaa! Mutta minkäs teet, kun nämä vaan ovat niin herttaisia. Kauniita, pidempiä takkeja herullisilla kuosella. Tuo alin taitaa olla oma suosikkini.

Löytyy niitä vaikka mitä ihanuuksia kyllä pojillekin! Katsokaas vaikka näitä takkeja tässä yläpuolella.

Ensimmäinen, yksivärinen pääsiäisenvihreä takki on valloittava: siinä on kevään valo. Sen alla olevat musta-valkoinen ja turkoosi-valkoinen miellyttävät uudenlaisella kuosillaan ja valoisuudellaan Sopivat isommallekin miehenalulle. Simppelin ystävälle löytyy toki omansa, eikä keltaisen kavereitakaan ole unohdettu. Valkoista on näissä ihanan (ja äidille samalla pelottavan) paljon.

Kuosilliset sadetakit näyttävät tulevana keväänä tällaisilta. Näitä löytyy tietysti useassa värissä ja yksivärisiä tietysti myös. Reipasta, raikasta ja jotenkin luonnonläheistä. Kiviä, kantoja, lätäköitä?

Retrosta pienten matalavartisesta Naba-saappaasta tulee keväällä myyntiin niin herttainen keltainen värivaihtoehto. Söpöyden perikuva! Näitä kipittelee taatusti joukolla vastaan maan sulaessa.

Saappaat voi valita tietenkin sadeasun kanssa samoissa väreissä ja kuoseissa. En tiedä, mitä tuo vihreän sadetakin ja yllä olevan violetin kumisaappaan kuosi esittää, mutta jostain syystä se viehättää kovasti. Entuudestaan tutut ja suositut rinkulat ovat saaneet myös uusia väriyhdistelmiä.

Tennarit kuuluvat kevääseen ja kesään kuin aurinko taivaalle, mutta nyt on luvassa jotain uutta: aiemmin kengän päällä oleva tarra on siirtynyt sivulle ja saanut kaverikseen vetoketjun. Lisäksi karkkiset sävyt ovat saaneet rínnalleen tämän tyylikkään ja likaystävällisen värivaihtoehdon. Minä tykkään tästä uudistuksesta!

Reiman kevät näyttää silmiini graafiselta ja valkoisen raikastamalta. Kuten olemme tottuneet, Reiman laajasta mallistosta jokaiselle löytyy kuitenkin oma suosikkinsa, eikä perinteisen ystäviäkään ole unohdettu. Retromallistoon retkahtaneille tiedoksi, että uusia upeita värejä on luvassa: ainakin pinkkiä ja vihreää!

Helmikuussa nämä herkut ovat kaupoissa ja reimashopissahan on tunnetusti se laajin valikoima.

Mitä Reiman SS15 kevätkuosit näyttävät? Mikä on oma suosikkisi? Millaista välikausivaatetta harkitset/toivot tulevalle keväälle?

Kuvat Reiman mediapankista kids-kategoriasta

Reipasta viikonloppua toivotellen,

Vahteristonemäntä