Tänään suoritimme loppiaisen kunniaksi piparitalon purkuoperaation poikien innokkaalla avustuksella. Iltapäiväkahviin mennessä makeasta mökistä oli jäljellä enää tomusokerihuurteinen pihamaa ja muutama lautasella pyörivä ei-niin-hyvänmakuinen karkkirae. Tehokas purkutiimi meillä!
Kuten kuvista näkyy, puettiin viimein ne toiset talvikamppeet päälle. Isoveikkahan on ulkoillut tähän saakka Molon maastokuosisessa haalarissa ja pikkuveikka on telminyt lumessa Reiman viime talven Zapp-haalari yllään.
Ticket Outdoorin turkoosin meren hehkuinen baggie kimalsi kilpaa hankien kanssa. Niin kaunis sävy. Eikä ollenkaan niin ison oloinen kuin syksyllä sovitettaessa. Omasta mielestään kuopukseni oli tuossa haalarissa "sininen ninja". Äidin mielestä söpö pieni avaruusukkeli.
Jalassa pikkuveikalla on Reiman Pehmyt-huopikkaat, jollaisista meillä on hyvä kokemus isoveikalta edelliseltä talvelta. Parhaat pakkaspopot. Ja hyvin sointuu nuo Reiman Lumula-pipon sävyt tähän haalariin, vaikka ihan sokkona ostin. Posti toi tässä eräänä päivänä lisää näitä fleecevuorillisia ja loistavasti muotoiltuja luottopipoja, että on sitten yhdistää eri asujen kanssa.
Isoveikan Reimatec -kokonaisuus on lämminsävyinen ja sopii hyvin meidän punapäälle. Takin sivuvetskari aiheutti hieman hämmennystä, mutta hyvin sulkeutui eskarilaisen takki noin sivustakin. Takin aiempaa korkeampi kaulus ahdisti hieman poikaa, jolla oli takin alla sekä fleecetakki että kauluri, mutta sitten keksimme avata kaulusvetskaria, joka onkin ilmeisesti tarkoitettu kauluksen säätöä varten. Vastaavanlainen ratkaisu on pikkuveikan Reimatec Zapp-haalarissa, mutta tässä takissa vetskari ei avaudu auki, vaan antaa lisää tilaa kaulukselle.
Viime päivät olen hoitanut yhtä kunnolla flunssaista sairauslomalaista ja kahta vain lievästi räkää valuttavaa pienempää mieseläjää kotosalla. Ei puhettakaan mukavista lomamenoista. Tai rentouttavista iltapäivistä alennusmyynneissä. Ruuanlaittoa, kodinhoitoa ja puiden mättämistä kahteen tulisijaan melkein jatkuvalla syötöllä. Korvissa kohisevaa meteliä, vaikkei kukaan erikseen metelöisikään. Äkkiä sitä unohtaa, millaista on olla kaiket päivät kotona kahden vilkkaan ja kovaäänisen pojan kanssa.
Enkä edes tiedä, minne mentäisiin. Mitä tehtäisiin. Pää taitaa olla aika pyörryksissä tästä uudesta elämäntilanteesta ja sen mahdollisuuksista tai rajoitteista. Olen jossain välimaastossa. Pitää luoda taas uudenlainen viikkorutiinikin. Viime keväiseen kun ei ole enää paluuta, kun on tuo eskarikin. Ja hyvä niin: menoja on oltava. Tätä mökkihöperöitymistä ei kestä kukaan, jos on saanut maistaa työelämää edes määräaikaishörpyn verran.
Ajattelin tässä ottaa kirpparipöydän lähiaikoina - nyt pitäisi löytyä taas aikaa sillekin. Ja ensi maanantaina, kun olen saanut pojat puokkareiksi päiväkotiin, vedän lenkkikamppeet niskaan ja lähden ihan yksin talsimaan harjun laelle. Hengitän syvään ja kuuntelen hiljaisuutta. Inspiroidun - ties vielä mistä!
Aurinkoista viikonjatkoa!
Vahteristonemäntä
Oioi hankala tilanne, kun nyt on aikaa etkä tiedä miten sen käyttäisit :).
VastaaPoistaPipoista muuten: Miten olet kokenut esim. kuvassa näkyvän isoveikan pipon verrattuna Lumulaan tai muuhun sen malliseen? Pysyykö korvilla? Meillä se Lumula tuntuu pyörivän leikin tuoksinnassa niin, että välillä on korva paljaana. Näin päädyin ostamaan Miimalta mallia ottaen aluskypärämyssyn. Meillä kun on aiemmat talvet leikitty villakypärämyssy päässä ja korvat, niska ja kaula on ollut kerralla suojassa. Nyt uudenlaisia piporatkaisuja kokeillaan, mutta kyllä se kypärämyssy vaan tuntuu parhaalta suojalta, vaikka sitten alusmyssynä. Poika helposti valittaa, että korva palelee. Sitten ulkoilun päätteeksi, ei tietenkään leikkien keskellä voi pipoa suoristella.
Jospa keksit kohta jotain tosi kivaa päivien täytettä. Tai sitten löydät töitä.
-T-
Joo eiköhän tämä ole vaan muutosahdistusta ja helpottaa, kun saadaan uusi arki rullaamaan. Mutta kyllä se vaan on niin, että työikäiselle ihmiselle vapaa on vapaata vasta, kun tietää, milloin se päättyy. Uusia verkkoja vaan vesille, kyllä tämä tästä :)
VastaaPoistaHyvä kysymys pipoista. Lumula on toiminut varsin hyvin pikkuveikalla, mutta kovemmassa menossa olen saanut korjata pipoa toisinaan. Meidän pipon koko on kyllä varsin reilu, joten ajattelin sen pyörimisen johtuvan siitäkin. Toisaalta fleecevuorillinen päähine ei kai voi olla ihan jämpti? Lumulassa tykkään materiaaleista ja suojaavasta mallista. Täytyypä sovitella isoveikalle sekä kokoa 54 että 56. Pikkuveikan pipo on 54 ja pää muistaakseni 53.
Tuo isoveikan pipo, jossa vuori on päänmukainen ja "kuori" pidempi "lörppä" on sen sijaan yllättänyt. Epäilin kovasti tuon pipon päässä pysymistä ja korvien suojaavuutta, mutta turhaan epäilin. Oikein toimiva päähine ja isoveikan lempipipo. Ja tämä poika on tarkka myös tuntumasta ja päässä pysymisestä. Miinuksena puuvillavuori. Tämä malli ei edes valu silmille, kun se napakka vuori pitää pipon paikallaan. Vastaavanlaisia meillä on ollut ennenkin ja ne valuivat silmille, kun ei ollut tuollaista päänmukaista vuoria. Onkohan vuorista mainittu verkkokaupassa? Tämä on muuten viime talven malli.