Meidän viikon päätti kolmen päivän viikonloppu, sillä pojat pitivät perjantaina vapaapäivän päiväkodista. Mieskin saatiin työreissulta kotiin viikonlopuksi ja koko perhe on taas koossa.
Esittelin pojille tässä eräänä iltana uuden talvileikin: mäenlaskun painotetulla minikelkalla tai -mäkihyppääjällä. Retroa talvitekemistä omasta lapsuudesta! Muistatteko? Lumesta muotoiltiin monenmoisia mäkiä ja hyppyreitä, joita pitkin kelkat kisasivat ja pienet mäkihyppääjät ponnistivat hyppyrin nokalta yhä parempiin suorituksiin.
Pojat innostuivat tästä retroleikistä ihan tosissaan. Pikkuveikka keksi kokeilla pientä leikkilaivaa mäessä ja sekin liukui yllättävän sujuvasti isoveikan muotoilemaa lumikourua pitkin kinoksen päältä alas. Äidin hommaksi jäi tasoittaa laskuväylä hiekkalapiolla sileäksi aina ennen seuraavaa syöksylaskijaa. Mäkihyppääjähahmosta pojat eivät ainakaan toistaiseksi kovin innostuneet, mutta kelkka oli kova peli tässä kisassa.
Kepit. Ne jos mitkä ovat kaikille tuttuja retroleluja ja varmaan monikäyttöisimpiä esineitä ikinä. Kepillä voi olla miljoona hahmoa ja käyttätarkoitusta. Meidän pojille kepit ovat olleet jo pitkään erilaisia aseita, miekkoja esimerkiksi. Kun kaikki coolit tyypit taistelevat. Äiti huokaa. Ja muistuttaa, että vain leikisti. Ei oikeasti. Tuo kuvankin leikkitaistelu päättyi siihen, että pikkuveikkaa osui lähelle silmää ja kepit pantiin pois. Leikkitaistelu on niin innostavaa, että otteet kovenevat ihan huomaamatta ja vahinko voi sattua.
Leikkivätkö teidän lapset "retroleikkejä"? Taistellaanko teillä?
Perinteinen pullan leipominen - onko se retroa? No, ainakin se on trendikästä kotoilua ja suloisen vanhanaikaista. Meillä käsien taikinaan upottaminen rauhoittaa selvästi muuten varsin touhukkaita ja äänekkäitä poikasia ja tuo mukavaa yhdessä tekemistä, onnistumisen tunnetta ja tietysti herkkua kahvipöytään. Ja ihanan tuoksun kotiin. Isoveikka sai kyllä mahansa vähän kipeäksi liiasta taikinan syönnistä, eikä se pikkuveikkakaan malttanut olla laittamatta taikinaa suuhunsa: kaapi vielä jämätkin kulhon pohjalta pullien paistumista odotellessa.
Leivotteko te pullaa?
Tänään käytiin koko perheen voimin uimahallissa ja sen jälkeen syötiin ulkona. Edellisestä hallipolskinnasta onkin aikaa, voi olla vuosikin. Uimahallireissu tuntui tavallista paremmalta myös siksi, että se korvasi isin työmatkalta perinteisesti tuomat tuliaislelut: yritämme vähentää poikien saaman tavaran määrää ja opettaa heitä arvostamaan lelujaan enemmän. Varsinkin isoveikka tuntuu nykyisin lähinnä selailevan haalimiaan lelukuvastoja ja listaavan ääneen, mitä kaikkea hän haluaisi. Ja kiukuttelevan, kun hänellä ei ole "mitään kivoja leluja". Tähän on saatava muutos ja olemme ottaneet nyt ensimmäisen askeleen: ei tuliaisleluja ainakaan toistaiseksi, vaan kivaa yhdessä tekemistä tilalle. Pelkkä ajatuskin tuo olon, että on taas himpun verran parempi äiti.
Mutta palataanpa takaisin sinne uimahalliin. Kesällä uimarannalla, syksyllä Turkinmatkalla ja äskettäin isovanhempien kanssa kylpylässä vesielementin suhteen reipastunut pikkuveikka suorastaan juoksi lastenaltaaseen (ei saa juosta!) ja polskahti samantien veteen peuhaamaan. Sama herra, joka vuosi sitten kasteli vain jalkateränsä ja leikki mielummin altaan vieressä laatoituksella, eikä suostunut uimaan edes äidin sylissä.
Niin nuo lapset onneksi kasvavat. Huomasin nauttivani suuresti, että lapset ovat jo sen ikäisiä, että heidän kanssaan voi käydä uimahallissa stressaamatta koko ajan. Että pysyvätkö molempien päät pinnalla. Toki täytyy edelleen vahtia, mutta molemmilla lapsilla on jo tietyllä tavalla järki päässä esim. syvän veden suhteen. Isoveikka osaa nyt uida lastenaltaan poikki. Ihan uimataitoiseksi ei kai poikaa vielä lasketa, mutta ei tuo uusi taito kaukanakaan ole. Sukeltelivat isin kanssa uimalasit päässään kuin norpat.
Isoveikasta puheen ollen, maanantaina meillä on soittoaika lääkärille ja saamme tietää, mitä viikon takaisesta tutkimuksessa on selvinnyt. Pojalla on edelleen yskää ja nyt on lisäksi selvää kuulon alentumaa, joten kyllä ainakin se neste siellä korvissa häiritsee. Huimausta on ollut noin joka toinen tai kolmas päivä pienen hetken ja lievänä, joten kokonaan ei ole sekään oire vielä poistunut. Maanantaina olemme sitten viisaampia. Saa nähdä, ruvetaanko korvien tilannetta taas seuraamaan, kuten silloin 3 vuotiaana, jolloin sitten lopulta putkitettiin.
Miten teidän viikonloppu on mennyt?
Leppoisaa viikonlopunjatkoa!
Vahteristonemäntä
Oi, meidän talon pojilla oli noita retroleluja, kun olin itse lapsi. Vaan eipä niihin leikkeihin tainnut päästä tyttölapsi kuin aniharvoin mukaan :D Meillä neiti leikkii tässä pihapiirissä suurimmaksi osaksi poikien kanssa, kun lähitaloissa asuu vähän heikosti tyttöjä. Keppien kanssa nuo kulkevat ja huitovat aina. Kesällä varsinkin meni monesti niin raisuksi, että oli pakko välillä komentaa kepit pois juurikin silmävaaran takia. Mikä siinä onkin, että ne kepit pitää aina olla kädessä?
VastaaPoistaPullaa täytyisi kyllä leipoa taas pitkästä aikaa. Koskas se laskiainen on? Jos vaikka tähtäisi leipomisen niille paikkeille. Nyt on perheessä jo oma Kenwoodikin, niin ei tarvi mummolasta lainailla :D
Meillä on kans tyttö kehittynyt veden kanssa silmin nähden. Vielä ei luota siihen, että vesi kantaisi uiden, mutta sukeltelu on kivaa. Uimahallilla on käyty suunnilleen joka toinen viikonloppu. Viimeksi vain unohti mokoma uimalasinsa hallille ja vaikka niitä vielä parkkikselta palattiin etsimään, niin eipä löytynyt enää.
Voi ei sitä huimausta ja korvia! Toivottavasti nyt jotain selviää. Kuulon alenema on toivon mukaan vain väliaikainen. Pikaista paranemista!
Minullakin varhaislapsuuden leikkikaverit olivat pääasiassa poikia, joten nuo kelkat, neppiautot sun muut ovat nostalgisia.
PoistaSanos muuta: mikä ihme siinä kepeillä huitomisessa niin kiehtoo? Kai sitä pitää nykylapsenkin varautua taisteluun geeniensä ohjaamana. Niin syvässä tuntuu tuo tarve olevan.
Mulla ei muuten ole mitään konetta taikinan tekoon. Ihan käsin alustan taikinan: ensin lusikalla sekoittaen ja lopuksi nyrkillä painellen. Hyvin onnistuu niinkin. Toki kone helpottaa hommaa.
Toi on niin kurjaa, kun jotain häviää uimahalliin. Kannattaa ehkä vielä seuraavalla kerralla kysäistä löytötavaroista, josko olisi kuitenkin siellä. Mutta aina valitettavasti riittää niitäkin, joiden mielestä löytäjä saa pitää.
Luulen, että tämäkin kuulon alenema on väliaikainen, sillä vastaavaa on ollut aiemminkin pitkittyneen nuhan/yskän yhteydessä ja ainakin tähän saakka ne ovat aina parantuneet. Kolmivuotiaana tosiaan tuli sitten liimakorva, jota seurattiin joitain kuukausia ja sitten putkitettiin. Putki on poistunut itsestään jo aikaa sitten, joten enää ei välikorvan ilmanvaihto pelaa. Lisäksi isoveikka mielellään vetää räkää sisäänpäin ja kokee niistämisen häiritsevän leikkejään... Kiitos, ehkä tämä tästä, kun saamme apua korviin.
Meilläkin on noita kelkkoja. Hyvin vähäisessä käytössä ovat kyllä. Ja sama ongelma: liikaa leluja ja aina vaaditaan lisää. Suurimman osan ajasta lelut saavat lojua laatikoissa, kun eihän se raukka varmaan edes muista mitä kaikkea omistaa.
VastaaPoistaJa pullaa leivotaan ehkä 3krt vuodessa. Muuta leivotaan sitten aina välillä.
Ja arvaas mitä. Mun ensi talven jemmat on nyt tilattu. Enkä sitten lipsunut valitsemaltani Reima-tieltä, vaan tilasin kahdet toppahousut (Reimatec Vinha) ja Kiddo-takin. Oli halpaa. Toivottavasti ovat hyvät ja miellyttävät poikaa ensi talvena.
Hänellä on nyt kovasti omaa makua vaatteissa. Olen aina vältellyt sinistä, mutta hän on ruvennut kaupassa pyytämään sinisiä vaatteita itselleen hankittavaksi. Vinha-housuja olisi ollut vielä jäljellä sinisiä, mutta tilasin harmaat ja vihreät. hmmm.
Paranemisia isoveikalle!
-T-
Meilläkin on ollut tuo kelkka jo jonkin aikaa, mutta pojat eivät oikein tienneet, mitä tehdä sen kanssa. Pikkuautolaatikosta sen itseasiassa löysin ja vein ulos. Luulivat kai huonosti kulkevaksi autoksi? ;)
PoistaTuosta liian isosta lelujen määrästä. Minä meinaan viedä seuraavan kerran kirpparille osan leluista. Olen jo ilmoittanut tämän isoveikalle ja yhdessä valitsemme, mitä viedään (toki itse huolehdin, että riittävästi). Poika suorastaan innostui asiasta, kun sanoin, että voi saada osan lelujen myyntituotosta.
Lankesit sittenkin, "reima-kuomani" :D Varmasti hyviä hankintoja ja kyllähän siinä säästää melkoisesti. Eiköhän se lapsikin hankintoihin/väreihin sopeudu.
Mullakin oli Kiddo-takin hankkiminen ihan viittä vaille, mutta jätin sen toisen takin hankinnan sitten kuitenkin ensi talveen. Harmaan reimatec-takin vaihdoin muuten kokoon 140, samoin mustat Kiddo-housut. Mitähän mahdoin ajatella tilatessani koon 134 jemmattavaksi vuoden päähän lapselle, joka on nyt noin 129 cm pitkä...
Tuo sinisen värin suosiminen tuntuu olevan meilläkin joku "miehistymisen" merkki eskarilaisella. Sininenhän on perinteisesti se poikien väri. Minä olen toistaiseksi todennut, että sininen ei sovi sinun ihon väriisi (kuten ei tosiaankaan sovi) ja ehdottanut vaikka vihreää tilalle. Katsotaan, miten kauan tämä onnistuu ;)
Minä tilasin nuo topat koossa 128. Poika nyt 122cm pitkä. Suorat lahkeet, joten eiköhän tuo ole hyvä valinta.
PoistaJa väreistä: Meillä on käytetty ja käytetään yhä paljon punaista, keltaista, oranssia ja vihreää pojalla. Mökkipyöräksi jemmattiin ensi kesäksi käytetty PUNAINEN pyörä. Mielestäni hyvinkin unisex. Poika kysyi epäillen sen nähdessään: "Onko tuo tyttöjen pyörä?". Ja eilen Skidin myymälässä alesta oltiin ostamassa oranssia pörröfleeceä, niin johan huomasi rekissä turkoosin vaihtoehdon ja se oli otettava. Myöskin tuli ostettua collegetakki turkoosi-mustaraidallisena. Ei tullut kuuloonkaan harkita sitä puna-oranssia. Annoin nyt hänen valita, kun kerran kokoja oli ja yhdessä kauppareissulla oltiin. Ei se turkoosi sitä paitsi niin paha ole.
Ja olin jo harkinnut toppaa jostain halpismerkistä etsiväni, tai urheilukaupasta, mutta niin vaan taas on Reimaa tulossa.
-T-
Niinhän sen pitäisi mennä, että vuoden päähän jemmattaessa seuraava koko (+ 6 cm käytössä olevaan) on sopiva. Kyllä ne teidän suoralahkeiset housut ovat varmaankin seuraavana talvena juuri oikean kokoiset. Itse päädyin nyt hankkimaan varmasti reilua kokoa, kun tämäntalvisissa housuissa (henkseli-reimatec suppulahkeella) tuntuu jäävän jo lahkeet lyhyiksi! Mutta siihen on varauduttava, että koko 140 on aluksi reilu.
PoistaMeilläkin isoveikalla on punainen pyörä ja vielä sitä ei ole tyttöjen pyöräksi nimitetty. Toisaalta ei ole vielä pyöräillyt kavereiden nähden.
Luulen, että koulunalku tulee muuttamaan meidän vaatekaapin värimaailmaa. Nykyiset oranssit ja keltaiset saattavat jäädä perinteisten poikamaisten värien varjoon. Toivottavasti ainakin vihreä säilyisi pitkään: se kun sopii niin hyvin punapigmenttisen ihon- ja hiustenväriin. Mainitsemasi turkoosi on omasta mielestäni paljon kivempi kuin perusininen ja siihen alan itsekin tottua.