Perittyä ja jemmattua välikautta

 

Viime päivät ovat hellineet meitä kevätihmisiä oikein kunnolla. Aurinko lataa virtaa akkuihin ja lasten kanssa tulee ulkoiltua pidempään valoisassa illassa. Sisälle tullessa posket hehkuvat pitkään päivän aikana saatua valoa. Ja onhan sitä hehkua nähty iltataivaallakin: pojat kokivat elämänsä ensimmäiset revontulet ja se vasta oli ihmeellistä. Pikkuveikan mielestä suorastaan pelottavaa.

Välikausivaatteet ja kesälelut on otettu meillä jo kunnolla käyttöön. Tänään terassilla ajeltiin jo potkulaudoilla, joita näissä viikonloppuna otetuissa kuvissa ei vielä näy. Viikonloppuna pelattiin pesäpalloa, jalkapalloa ja ammuttiin jouskarilla. Pikkuveli sai olla nuolipoikana.

Isoveikalla (noin 130 cm) on päällä Reiman tummanharmaa takki (134 cm) viime kevään mallistosta ja jo aiempina kausina käytössä olleet erikoishvahvat Reimatec housut (128cm). Jalassa pojalla on syksyllä testiin saadut Reimatec Wetterit, jotka onneksi mahtuvat mukavasti jalkaan nyt keväälläkin. Putsasin vaan hiekat pois ja suihkutin uuden kerroksen kosteussuojaa nahkaisiin kengänkärkiin. Nämä kengät ovat edelleen sekä äidin että lapsen mieleen. Juuri sopivat näihin keleihin ja kestävät tarvittaessa vettäkin. Ulkonäöstä iso plussa.

Mitäs te muut Wettereihin tutustuneet olette tykänneet noista Reiman välikausitennareista?

Isoveikan pipo on lemppari vuosien takaa, Reimaa myöskin (miksei tämän kevään mallistossa ollut enää lippapipoja isommille lapsille???). Välikausihanskat niinikään Reimateccia jostakin alesta jemmattuna. Vielä voi punaisia käyttää, katsotaan miten käy koulun alettua. Ihanan pehmoinen vuori näissä hanskoissa.

Tämän tummanpuhuvan, hieman pidempimallisen ja myös kaupunkikelposen takin ostin jonkinasteisen väriähkyn aikaan muistaakseni viime kesän alesta. Samalla pikkuveikka sai myös harmaan Reiman takin, jossa on etutaskuissa isot napit. En valitettavasti saa enää takkien nimiä päähäni. Ehkä teistä joku muistaa?

Kivoja takkeja kumpikin, eivätkä ole niin kamalan arkoja kurallekaan. Kieltämättä kaipaan nyt keväällä hieman vaaleampia sävyjä, mutta sitä vartenhan meillä on vaihtareiksi ne keikistelevät ketut. Näistä takeista kumpikaan ei ole muuten "tec" ja ovat hinnaltaan hieman edullisempia vaihtoehtoja. Tarvitaanko aina vedenpitävää? Varsinkaan päiväkodissa, jossa puetaan kuitenkin aina ne kovasti puhuttavat kuravaatteet?

Näissä pihakuvissa pikkuveikalla (noin 110 cm) on yllään isoveikan vanha 110 cm Reimatec takki ja housut. Kengät viime syksynä testaukseen saadut Wetterit. Pipo ja hanskat samat kuin isoveikalla. Oli muuten pieni mies pollea, kun sai ekaa kertaa välikausihanskat -rukkasten sijaan. Ihmeen helposti näissä sujahtaa sormet oikeisiin kohtiin tällaisella 3,5 vuotiaallakin. Luulin, että olisi ollut pukeminen kamalaa taistelua. Kivien ja muiden lumen alta paljastuvien aarteiden poimiminen on helpompaa, kun sormet liikkuvat yksitellen.

Tämä takki+housut setti toimi hyvin aikanaan isoveikalla ja siitä riitti yhden syksyn ja kevään käytön jälkeen mainiosti vielä pikkuveikallekin. Nämä housut ovat säilyneet ihmeen siisteinä; mahtavatko olla jotain erikoisvahvaa kangasta. Lumilukot näissä housuissa oli onneksi jo tuolloin. Miinuksena näissä vanhanmallisissa suoralahkeisissa housuissa on nuo vetskarit lahkeensuissa, jotka avautuvat herkästi. Uudemmissa Reimatec housuissahan on nuo nepparit+tarrat, kuten noissa isoveikan housuissa noissa ensimmäisissä kuvissa. Tykkään tästä uudesta lahjetyypistä, joka asettuu nätisti eripaksuisten kengänvarsien kanssa. Myös lumilukossa on nyt säätöneppari.

Huomaatteko, onnistuin kuvaamaan myös poikien mielikuvituksessa leijuvan kevätkummituksen. Vai mikä tuossa viimeisessä kuvassa oikein leijailee? Huomasin sen vasta purkaessani kuvia kamerasta koneelle. Eikös vanhoilla asuinsijoilla tavata kaikenlaisia kummallisuuksia...

Virkeää viikonjatkoa!

Vahteristonemäntä