Pojat rakastavat leipomista. Viikko sitten sämpylöiksi pyöritelty, siirapilla ja porkkanalla makeutettu leipätaikina näytti maistuvan siinä kuin pullataikinakin. Ihme taikinansyöjiä! Isoveikka osaa pyöritellä jo ihan sämpylän näköisiä taikinapalleroita, joista osa pääsi uuniinkin.
Taas tunsin huonoa omatuntoa siitä, miten harvoin me nykyisin leivotaan. Itse tehdyt sämpylät ovat niin hyviä, eikä vaiva ole todellakaan suuri. Ei vaan tule tehtyä. Jospa nyt kunnostautuisin tällä saralla. Taikinan muovailu on suorastaan terapeuttista.
Sämpyläohje on Rainbow (vai onko se nykyään KotiMaista?) sämpyläjauhopussin kyljestä. Lisäsin perusohjeeseen muutaman raastetun porkkanan ja desin verran kuorittuja auringonkukan- ja kurpitsansiemeniä, voitelin munalla ja pinnalle ripoteltiin reilusti samaisia auringonkukansiemeniä. Lämpimänä kera Oivariinin: nam!
Lapsivapaa viikonloppu alkaa kääntyä kohti päätöstään. Pojat ovat olleet mökillä isovanhempien ja serkkuperheen kanssa pari yötä ja palaavat illalla kotiin. Miehen kanssa olemme valvoneet ja nukkuneet pitkään, haravoineet pihaa aikatauluttomuudesta nauttien, herkutelleet pitkän kaavan mukaan sekä ripustelleet kynttilälyhtyjä terassille ja kellarin ovelle. Ihan mahtavaa riisuutua rutiineista.
Tänään kävin pitkästä aikaa kirpparilla ja varasin oikein pöydänkin. Hinnoittelu- ja laputusurakka on aloitettu. Huomenna illalla vien ensimmäisen kuorman. Viime aikoina olen myynyt pieneksi jääneitä lastenvaatteita netissä, mutta paljon on vielä myymättäkin ja vaatehuone vaihteeksi taas pursuilee. Eikä perusvaatetta oikein jaksa kuvata ja laittaa nettimyyntiin. Miten sitä aina unohtaakin, millainen vaiva tuossa laputtamisessa on?
Päässäni surisee uusia suunnitelmia. Vuodenvaihteessa tulee täyteen vuosi tuloksetonta työnhakua. Edes haastatteluun en ole päässyt. Melko masentavaa, vaikka työtilanne onkin nyt yleisesti huono. Tarttis tehdä jotain.
Pyörittelin jo aikanaan hoitovapaalla ollessani ajatusta alanvaihdosta. Nyt työttömyyden pitkittyessä tein ratkaisuni ja hain yhteishaussa varmasti työllistävälle sosiaali- ja terveysalalle. Yhteishaun lisäksi hain myös suoraan oppilaitokseen aikuiskoulutukseen. Tällä viikolla olen pakertanut läpi 8 tuntisen valintakoepäivän ja pohdiskellut, onko minusta varmasti alalle ja onko tässä elämäntilanteessa kouluun lähteminen ylipäätään ihan hullunhommaa. Mutta jotain on tehtävä ja tuleeko sellaista "oikeaa hetkeä" koskaan? Lapsetkin ovat jo mukavan ikäisiä. Katsotaan, mitä tuleman pitää.
Mitä teille kuuluu? Olette vaihtaneet/suunnitelleet vaihtavanne alaa aikuisena?
Leppoisaa sunnuntai-iltaa ja voimia alkavaan viikkoon!
Vahteristonemäntä / Toivottoman oivallista! -bloggari
Voi että, juuri tuollaisesta viikonlopusta haaveilen! Jotenkin ei vaan oikein raaski sellaista järjestää, vaikka hoitajiakin olisi, kun on viikollakin aika paljon erossa lapsista.
VastaaPoistaAlanvaihto kuulostaa kyllä hyvältä ajatukselta ja sosiaali- ja terveysalalta ainakin varmasti saa töitä. Toivottavasti pääset kouluun! Itsellä ei ole alanvaihto ollut ajankohtainen mutta kuka tietää tulevaisuudesta. :) Melko yleistä se ainakin taitaa nykyään olla.
Suosittelen järjestämään kuitenkin sitä aikuisten aikaakin edes joskus: se on kuitenkin koko perheen etu. Ymmärrän kyllä, että kun joutuu arjessa jakamaan itsensä joka suuntaan, ei haluaisi viikonloppuna olla erossa lapsista.
PoistaToivotaan, että alanvaihto onnistuu ja poikii töitä, vaikkapa jo opiskeluaikana. Kiitos tsempeistä! :)
Onnea opintielle pääsemiseen! Onko sulla opintotukea jäljellä, vai miten rahoitat opiskelun? Saatko työkkärin rahaa? Itellä vähän niinkun tökkää tuohon - ei ole opintotukea rippustakaan jäljellä, ja työkkärin harkinnanvarainen tuki on vain 2 vuodelle, eikä siinä mitään tutkintoa opiskella vaikka sitä jollain ilveellä sattuisi saamaankin. Minusta ei olisi hoitoalalle, joten vaikea myöskään mieltää, että mikä se olisi se työllistävä ala :/
VastaaPoistaMinä puuhastelen pikkuhiljaa luovia projekteja, josko niistä joku joskus poikisi jotain :D
Hyvä kysymys! Tietääkseni mulla ei ole opintotukea jäljellä. Ansiosidonnaisella päivärahalla voin kuulemma opiskella ensimmäisen vuoden, koska sitä on vielä onneksi jäljellä (jollei hallitus päätä toisin...). Käytännössä isännän palkalla sitä eletään.
PoistaSuunnittelen näin alkuun toisen asteen kaksi vuotta kestävää tutkintoa, josta sitten myöhemmin mahdollisesti jatkaisin, kun olen ollut välillä työelämässä. Katsotaan, miten tässä käy!
Kiva, että sulla on luovia projekteja. Pidän peukkuja, että niistä joku poikisi töitä :)
Oletko selvittänyt mahdollisuutesi aikuisopintorahaan? Kyllä on parempi yrittää jotain, kuin olla työttömänä vuodesta toiseen. Onnea matkaan!
Poista-T-
Kiitos, niin minäkin uskon :)
PoistaAikuisopintoraha on selvityksen alla. Kyllä asiat jotenkin järjestyvät.
Ihanan näköisiä sämpylöitä! Me ei olla leivottu aikuisten oikeesti pitkään aikaan. Pitäis varmaan yrittää taas joskus! :D
VastaaPoistaTervetuloa alalle! Perus- ja lähihoitajille on ihan varmasti töitä, vaikka onhan se rankkaa duunia. Niin henkisesti kuin fyysisestikin. Toki riippuu paljon siitäkin, mihin haluaa sitten sijoittautua työelämässä. Valinnanvaraa luulisi olevan :)
Kiitos, niistä tuli tosi hyviä :)
PoistaJoo, ihan toista on lähihoitajan kuin konttorirotan työ, jota aiemmin tein. Katsotaan nyt ensin, pääsenkö kouluun. Koulutuksessa on tosiaan monta suuntautumisvaihtoehtoa ja työelämässä polkuja varmasti vielä enemmän. Jospa sieltä ne omakin ura urkenisi!
Tsemppiä uusiin tuuliin! Jos on mahdollista lähteä opiskelemaan niin ei se ainakaan hukkaan mene. Eteenkin jos kokee olevansa omiaan sote alalle. Minusta ei siihen olisi, mutta arvostan heitä kenestä on :) Ne työt ei taida koskaan loppua!
VastaaPoistaMä haaveilen, et saisin tehdä töitä kotoa käsin. Yrittäjyys kiinnostaa, muttei siinä ole järkeä. Opiskelemaan en pysty lähteä.
Kiitti :)
PoistaLuulisi sotealalla tosiaan töitä riittävän. Eri asia on sitten, otetaanko paikkoihin tekijöitä riittävästi ja millaiseksi jo nyt monin paikoin äärimmilleen tehostettu työtahti käy tulevina vuosina. Yksityiset hoivapalvelut varmasti lisääntyvät ja siellä aukeaa työpaikkoja.
Minäkin olen haaveillut töiden teosta kotona, mutta omalta osaltani se on jäänyt ainakin toistaiseksi pelkäksi haaveiluksi. Toivottavasti sinä onnistut! Miksei yrittäjyydessä voisi olla järkeä?