"Mulla ei ole sitten enää äitiä, kun äitistä tulee sairaanhoitaja..." niiskutti nelivuotiaani eräänä päivänä isovanhemmille ollessaan heillä yökylässä. Samaan aiheeseen pikkuveikka palasi sittemmin, kun olimme kahden kesken. Pieni poika oli selvästi huolissaan.
En ollut tajunnut, mitä pienessä mielessä saattoikaan liikkua, kun kaikki ympärillä puhuivat äidin opiskelevan sairaanhoitajaksi. Äidistä tulisi sairaanhoitaja. Äiti siis muuttuisi joksikin muuksi alkaneen koulun myötä. Ja lapsen mustavalkoisessa mielessä äiti on joko äiti tai sairaanhoitaja. Niin se pieni aivo asian ajatteli, eikä mikään ihme: onhan hän saanut pitää äitinsä "pelkkänä" äitinä melkein koko pienen ikänsä.
Kävimme pitkän ja hartaan keskustelun aiheesta kuopukseni kanssa. Puhuimme siitä, kuinka esimerkiksi päiväkodin hoitajakin on jonkun äiti ja on vain töissä siellä päiväkodissa ja menee illaksi sekä viikonlopuksi kotiin omien lastensa luo. Tässä kohtaa en tietoisesti ottanut esille sairaanhoitajalle tyypillistä kolmivuorotyötä.
Voi miten kuopukseni helpottui silmin nähden: äiti ei sittenkään hylkäisi häntä ja muuttaisi kokonaan jonnekin sairaalaan hoitamaan kaikkia muita maailman ihmisiä paitsi häntä. Voi minun pieni poikaseni! <3 Täytyy jatkossa huomata selittää vastaavanlaiset asiat tarkemmin ja varmistaa, ettei lapsille tulee väärinkäsityksiä.
Onko teillä ollut vastaavia lasten kummallisia kuvitelmia? Hassuja tai vähemmän hassuja?
Viikko on sujunut yllättävän kivuttomasti, vaikka isäntä onkin ollut reissussa tiistaiaamusta lähtien. Isovanhemmat olivat meillä apuna kahtena päivänä, jolloin riitti, että kuskaan itseni kouluun. Ihan mahtavaa. Pikkuveikka sai olla kotona nuo päivät ja isoveikkakin jätti luonnollisesti iltapäiväkerhon väliin ja tuli koulusta kotiin jo puoliltapäivin.
Eilen minulla oli etäpäivä koulusta ja sain keskittyä rauhassa matikan uusintakokeeseen treenamiseen ja yhteen verkkokurssiin, kun pojat palasivat arkirutiineihinsa päiväkotiin ja ip-kerhoon. Jouduin kyllä käymään vakavan keskustelun itseni kanssa ja toteamaan, että en pysty opiskelemaan kotona, jos pienimmäinen pyörii ympärillä puheripulissaan ja hakee huomiota.
Vein pojan päiväkotiin, vaikka olin itse kotona. Kuulostaa periaatteessa väärältä vai mitä? Arkipäivät ovat nykyisin äidin opiskeluaikaa - tapahtuipa se opiskelu sitten koulussa tai kotona. Näin se vaan menee. Vakuuttelen lähinnä itselleni, tiedetään.
Tänään sen sijaan hain pikkuveikan päiväkodista jo puoliltapäivin ja aloitimme viikonloppuun laskeutumisen yhdessä. Voi miten viikonloput ovat nykyisin odotettuja meidän perheessä!
Rentouttavaa viikonloppua toivotellen,
Vahteristonemäntä, ennen kaikkea äiti (mutta myös muissa rooleissa, mm. Toivottoman oivallista! -bloggari
Voi pientä <3 Onneksi saitte selviteltyä ennen kuin liian isoiksi kasvoivat ajatukset pienessä päässä!
VastaaPoistaJa tosiaan, jos kotona on vain yksi lapsi, niin ihan pirun vaikee tehdä esim. kirjoitushommia (ainakin allekirjoittaneen introvertin, jonka ajatus katkeaa jokaiseen huomiohakuisen lapsen sanaan). Jos olisi useampi, niin ne leikkisivät keskenään, ja jollain lailla olisi mahdollista saada jotain aikaiseksi. Ehkä. Eli että etäpäiväkin on sulla opiskelupäivä, jolloin tarvit opiskelurauhan. Ei tarvi edes miettiä :)
Mukavaa viikonloppua! :)
Kiitos :)
PoistaOlihan tuo aika havahduttava juttu: mitä kaikkea nuo pienet pohtiikaan. Välillä huomaan, että pidän pikkuveikkaa edelleen vähän vauvana ja tällaiset asiat havahduttavat siihen, että hän on jo iso lapsi omine ajatuksineen ja monimutkaisine pohdintoineen.
Meillä on aivan sama juttu: jos vain pienempi pojista on kotona ja yritän tehdä jotain omia juttuja, ei niistä tule yleensä mitään. Tai saan kyllä laittaa ruokaa ja ripustaa pyykkiä, mutta istahdapas alas, niin joku kiipeää heti syliin ja aloittaa kyselytulvan. Tietokoneella istumista varsinkaan ei suvaita ollenkaan ;)
Molempien veljesten ollessa paikalla saan hetkittäin keskittyä vaikka tietokonehommiinkin, mutta toisaalta silloin täytyy valvoa enemmän leikin laatua ts. ettei isompi vedätä koko ajan pienempää ja pienempi ärsytä tahallaan toista jne.
Mutta joo: tänään sain täytettyä opintosuunnitelmalomakkeen huomista tutoropettajan keskustelua varten ja suoritettua potilastietojärjestelmän hieman kinkkisen verkkokurssin, kun sain keskittyä rauhassa.
Eipä tosiaan tule aikuisen pääkopalla välillä mietittyä, miten lapsi asiat kokee. Onhan tuo nyt ihan loogista, että äiti muuttuu kokonaan, kun opiskelee sairaanhoitajaksi. Meillä ei ole vastaavaa tilannetta ollut, kun ammatti on "aina" ollut sama. Tyttö osasi jo 2-vuotiaana päiväkodissa selittää, että äiti ottaa verikokeita ja isi myy kiintolevyjä :D
VastaaPoistaJa opiskelu vaatii kyllä kaiken huomion. Ei siinä paljon keskitytä, jos lapsi häärii ympärillä seuraa etsien eli lapsi vain hoitoon etäpäivinä. Niinhän kaikki muutki tekevät. Onhan se silti ihanaa, jos voi järjestää välillä lyhyempiä päiviä ja enemmän yhdessäoloa. Meilläkin yritetään aina viikonloput pyhittää perheelle. Tosin nyt lähden kyllä töihin :D
Lapset ovat usein hyvin loogisia ja yllättävän tarkkanäköisiä :)
PoistaMeillä tämä pienempi herra ei ole yhtä avoin luonne kuin isoveljensä ja olen ensimmäistä kertaa tällaisen uuden tilanteen edessä, että päässä on pyöritelty jotain vakavaa aihetta itsekseen pidemmän aikaa siitä äidille kertomatta. Täytyy muistaa jatkossa tälläkin saralla, että veljekset ovat erilaisia.
Olen joo tullut siihen tulokseen, että on parempi olla kunnolla läsnä vähän aikaa kuin aina vain osittain läsnä. Kun koulujutut on hoidettu rauhassa päivän aikana, voi illalla hyvällä omatunnolla keskittyä perheeseen ja jaksamista riittää ihan eri lailla pohtimaan "kumpi voittais, sinivalas vai norsu...?" kuin jos olis joutunut kaikenpäivää jakamaan huomionsa moneen suuntaan.
Mahtavaa, että voit hoitoalan ihmisenä pitää yleensä viikonloput vapaana :)
Tottakai lapset on ip-kerhossa ja päiväkodissa kun opiskelet kotona. Ymmärrän kyllä nuo ristiriitaiset fiilikset. Mun lapseni ehdotti aina että voisin tulla hänen ryhmään opeksi. Nyt syksyllä keksi että voisin vaihtaa eskarista ekaluokan opeksi hänen luokkaan. On se nyt kumma että vieraita lapsia opettaa päivät.
VastaaPoista-T-
Mainioita ideoita sun poikasella ;)
PoistaOikeasti olisi varmaan aika hankalaa olla oman lapsen opettaja päiväkodissa tai koulussa. Eikä se pidemmän päälle lapsestakaan välttämättä hauskaa olisi, varsinkaan vähän isompana.
Juu, ei ollenkaan hyvä yhtälö oma lapsi ja työ samassa ryhmässä.
Poista-T-