Pää pyörällä

Toinen koulupäivä takana ja pää aivan pyörällä. Niin paljon uutta niin äkkiä, ettei mieli pysy mukana matkassa. Eilen illalla kävin niin kierroksilla, ettei unikaan tahtonut tulla. Kello on aamuisin armoton ja tänään piti vielä kahlata bussipysäkiltä koululle kunnon lumimyrskyssä. Testattiin kai, kuka tässä on tosissaan ja kuka ei!

Selkeyden ystävänä en kyllä tykkää yhtään tästä opintojen alun epämääräisyydestä. Tänään painelin lopulta opintosihteerin luo kysymään, että monelta se koulu oikein huomenna alkaakaan, kun lukujärjestyksen tapainen aikataulu ja viikko-ohjelma eivät vastanneet toisiaan.

Epämääräisten lukujärjestysten kanssa pärjää ehkä kohtalaisesti, jollei ole jälkikasvua koulussa ja päiväkodissa. Näinhän asia useimmilla päiväopiskelijoilla onkin. Minä en pärjää, mutta lupasin opettajalle rauhoittua ja odottaa kiltisti keskiviikkoon saakka tietoa tulevien viikkojen aikatauluista. Onneksi kahden ensimmäisen viikon ohjelma on jotakuinkin tiedossa. Paitsi, että toistaiseksi koulupäivä on päättynyt eri aikaan, kuin lukujärjestyksessä mainitaan. Onneksi isäntä on voinut näinä ensimmäisinä päivinä hoitaa päiväkotikuljetukset. Ja onneksi koululainen osaa tulla itsekin iltapäiväkerhosta kotiin.

Ensimmäiset koulupäivät ovat kuluneet lähinnä ihmetellessä ja opiskelukavereihin tutustuessa. Voisin olla useimpien luokkakaverieni äiti, mutta vältän ottamasta kanaemoroolia. Onneksi ryhmästä löytyy toinenkin lapsekas alanvaihtaja, etten ole ihan yksin parikymppisten joukossa. Vaikka paljon kypsempiä nuo nykyisin ovat kuin itse siinä iässä - ja kovin perillä kaikenlaisesta tekniikasta. Saavat varmasti antaa toisenkin kerran käytöntukea tälle senioriopiskelijalle, joka meinasi vaipua epätoivoon, kun yhteydenpitokanavaksi ehdotettiin jotain whats uppia.

Voi miten minä salaa toivoin, että sitä ihmisen ihmeellistä anatomiaa vain kaadettaisiin mukavassa auditoriossa tyhjänä ja tiedonjanoisena ammottavaan päähäni, mutta ei: kaikki informaatio on jälleen kerran itse löydettävä. Monialaisesti ja ryhmätöiden kautta. Juu, ymmärrän, että pitää osata toimia ryhmässä ja olla monikulttuurinen, tiimihenkinen ja ties mitä, mutta että ihan koko ajan? Joskus nimittäin tuntuu, että 3,5 vuoden amk-tutkinnon saisi puristettua kahteen vaihtamalla osan ryhmätöistä yksilötöiksi. Mutta: tämä ryhmätyö on siis edelleen päivän sana - kuten 10 vuotta sittenkin oli - joten yritän suhtautua positiivisesti ja verkostoitua parhaani mukaan. Ensimmäinen ryhmätyö laitettiin tulille jo eilen.

Tottumattomat niskani huutavat hoosiannaa repun kantamisesta sekä kaiken päivää istumisesta ja kaikki lailliset kivunlievityskeinot ovat jo käytössä. Kirjat eivät vielä tuo kantamuksiin lisäpainoa, mutta nykyisin on oletuksena, että kaikilla on oma tietokone mukana opinnoissa. Omassa tapauksessa tämä kannettava kone on vanhanlainen ja siksi kohtuullisen painava, eikä niskan lähtötilannekaan ole kehuttava. Edessä oleva elämäntapamuutos taitaa olla laajempi kuin uskoinkaan.

Mutta olen minä jo ehtinyt nauttiakin. Olen nautiskellut esimerkiksi aikuisten kesken vietetystä ajasta ja kaiken uuden tuomasta jännityksestä. Ja siitä, että voin mennä valmiiseen pöytään syömään toisen laittamaa ruokaa lautasmallin mukaan oikein kukkaroystävälliseen opiskelijahintaan. Eikä syödessä tarvitse komentaa pöytäseuruetta istumaan nätisti paikallaan. Ja kahvitauollekin on ihan varattu paikka päiväohjelmassa. Aika luksusta vai mitä?

Pojat ovat pärjänneet muutoksessa ainakin toistaiseksi paremmin kuin odotin. Isoveikka ei ole hyppinyt kotona seinille iltapäiväkerhon jälkeen ja on pystynyt tekemään läksyjäkin siellä hälinässä. Hän on selkeästi nauttinut iltapäivän kaveriseurasta leikkeineen ja osittain ohjatusta toiminnasta. Pikkuveikka on uppoutunut leikkimään kaveriensa kanssa isin hakiessa häntä päiväkodista, eikä malttaisi lopettaa leikkiä. Kotona hän kertoilee innoissaan päivän tapahtumista ja uusista kavereistaan. Tiedän, että tässä kohtaa kannattaa koputtaa puuta. Illat hurahtavat kyllä luvattoman nopeasti perhettä ruokkiessa, kuulumisia vaihtaessa ja taloa lämmittäessä. Suurin osa kotihommista jää varmasti viikonloppuun.

Huomenna meillä on poikien kanssa onneksi lyhyempi päivä, sillä menemme iltapäivällä terveysasemalle ottamaan porukalla influenssarokotukset. Lupasin viedä poikaset kahvilaan sen jälkeen. Lähden koulusta jo ennen puoltapäivää ja haen pojat mukaani päiväkodista ja iltapäiväkerhosta. Onhan tämäkin tapa saada selkeyttä epämääräiseen lukujärjestykseen: laatia se itse.

Mitäs teille kuuluu? Koittakaahan pysyä tiellä tässä pyryssä!

Vahteristonemäntä / Toivottoman oivallista! -bloggari