Viikko opiskeluelämästäni

Miten voikin viikko olla taas jo torstai-ilassa?!? Ei tässä pysy entinen kotiäiti enää perässä. Viikot sujahtavat ohitse niin, että tuuli vaan vinkuu korvissa. Vai koko arkiviikoksi narulle unohtuneet pyykitkö ne siellä kitisevät korjaajaansa? Vaatteiden viikkaaminen lasten lipastoihin ei muuten ole välttämätön kotityö: kuivaustelineeltäkin voi valita päällepantavaa, jolloin jää yksi työvaihe pyykkihuollosta pois. Kai se on sitä priorisointia.

Pikkuveikka sairastui flunssaan viikonloppuna ja oli sunnuntai-iltana jo vähän reppanan oloinen. Yski niin, että pahaa teki. Maanantaiaamuna kuumemittari näyttikin jo sellaisia lukeamia, ettei päiväkotiin ollut mitään asiaa ja pikkumiehen päivä kului sohvalla kuumeessa horrostaen ja kovien yskänpuuskien lomassa torkahdellen. Ruoka ei maistunut valkosipulikrutonkeja lukuunottamatta, mutta neste sentään meni alas.

Onneksi minulla oli maanantai ja tiistai etäpäiviä koulusta. Meillähän on siis läsnäolopakko poissaolon syystä riippumatta. Eläköön myös Yle Areena ja sinne jemmatut Pikku-Kakkoset sekä isännän itselleen opintojen loppuun saattamista varten hankkimat vastamelukuulosuojaimet. Sain opiskeltua alzheimerintaudin hoidosta ja kirjoitettua siitä esseen sekä opiskeltua verkossa potilasturvallisuutta oman potilaamme torkkuessa ja katsoessa telkkaria. Kipeänähän saa katsoa kaksi Pikku-Kakkosta putkeen, eikö saakin?

Paitsi, että eihän äiti saa tehdä koulutehtäviä lapsen hereillä ollessa. Ei tietenkään. Minä sain siitä tuntuvan muistutuksen. Muks. Kuopukseni tuli ja löi ruudun ja kuulosuojaimien taakse piiloutunutta äitiään. Ja poika ei siis tavallisesti harrasta vanhempiensa lyömistä, kuten ehkä arvasittekin. Huomiota oli saatava, keinolla millä hyvänsä. Kun ei se äiti muuten tajua, että sairasvuoteen äärellä ei tehdä koulutehtäviä.  Pitää laululaa hunajaisella äänellä "karhunpoika sairastaa, häntä hellikäämme..." ja hörpyttää lämmintä kaakaota muumimukista samalla, kun hieroo jalkapohjia nonstoppina.

Koulutehtäviä voi tehdä vaikka yöllä. Silloin, kun yskä kaikuu koko talossa niin, ettei kuitenkaan saa nukuttua. Onneksi kaksi viimeistä yötä olemme saaneet kaikki nukkua. Kunnon unen merkitystä ei voi väheksyä. Varsinkaan tässä iässä. Pikku-potilaammekin leikkii jo virkeänä ja jaksaa taas nahistella veljensä kanssa, kun on saanut kirittyä kiinni yskäöinä syntyneitä univelkojaan. Onneksi tämä ei ollut sitä liikkeellä olevaa, pitkää kuumetautia!

Eilen jaoimme pikkuveikan kotihoidon puoliksi miehen kanssa: minä kävin koulua aamuvuorossa ja isäntä pääsi töihin iltapäiväksi. Jotain positiivista tässä vähäisessä lähiopetuksen määrässä (josta narisen varmasti vielä myöhemmin lisää): ei tule niin paljoa poissaoloa sairastumisen vuoksi. Säästösyistä opetus on vedetty aivan minimiin ja peruuntuneita tunteja ei välttämättä pidetä uudelleen myöhemmin. Välillä tuntuu siltä, että monimuoto-opiskelijoilla, joilla on yksi lähiopetusviikko kuukaudessa, on enemmän lähitunteja kuin meillä päiväopiskelijoilla. Minulla oli tällä viikolla opetusta 2 x 3 h. Tulevaisuudessa sairaanhoitajaksi voi varmaan opiskella kirjekurssina. Opetusnuken voi tilata netistä ja harjoitella sillä hoitamista netistä löytyvien ohjeiden mukaan. Itsenäistä olla pitää.

Tänään saimme isovanhemmat apuun poikia hoitamaan, kun kummallakin vanhemmalla oli iltapainotteinen koulu- ja työpäivä. Minulla oli ensimmäisen taustatyötä vaatineen kirjallisen työn palautus, purkupalaveri ja arviointi. Problem based learning PBL) - ongelmaperusteinen oppiminen, kuulemma yleisesti käytössä tällä alalla. Olin melko varma, että olen ymmärtänyt tehtävänannon väärin ja kirjoittanut aiheen vierestä, liian lääketieteellisesti hoitajan näkökulman sijaan. Mutta opettaja olikin oikein tyytyväinen suoritukseeni ja kehui myös ryhmämme palaverityöskentelyä.

Olipa mukavaa palautetta, varsinkin kun pari päivää aiemmin oli tullut sähköpostilla pikkuisen kuraa niskaan - koko luokalle tosin, mutta kyllähän se aina henkilökohtaiselta tuntuu. Nahkaa on kyllä syytäkin kovettaa, jos aikoo jaksaa työharjoittelussa muistisairaiden parissa kevään korvalla.

Huomisen olen aikatauluttanut rehelliseksi vapaapäiväksi: en tee kouluhommia kotonakaan, pikkuveikka ei mene päiväkotiin ja isoveikka tulee suoraan koulusta kotiin käymättä iltapäiväkerhon kautta. Kai minä yritän hyvitellä ja kuurata pois huono äiti- fiiliksiä. Ajattelin viedä pojat elokuviin. Siellä menee Alvin ja pikkuoravat reissussa.

Miten teidän viikko on mennyt? Millaisia konsteja olette käyttäneet varastaessanne omaa aikaa lasten hereillä ollessa? Miten saadaan kuumeinen lapsi viihtymään?

Rentouttavaa viikonloppua teille kaikille!

Vahteristonemäntä / Toivottoman oivallista! -bloggari