Kilpahiihtoa ja itsensä voittamista

Pahoittelen, ettei minusta ole kuulunut. Opiskelut ovat nielaisseet tämän emännän yhtenä suupalana. Vaikka teen kouluhommia 8 tuntia päivässä, ei se tunnu riittävän!

Talvilomalla pojat pärskivät flunssan kourissa ja pikkuveikalle haettiin jo toinen antibioottikuuri peräjälkeen, kun korvat eivät ottaneet parantuakseen. Kontrolliajan jälkeen siintää edessämme putkitusjono, mitä pidän pelkästään hyvänä asiana: isoveikka sai putkista pysyvän avun samanikäisenä. Pääsimme kuitenkin loman lopulla päiväreissulle Helsinkiin, josta yritän kirjoitella teille ihan oman kertomuksensa. Tekipä hyvää vaihtaa välillä maisemaa ja päästä pois koulutehtävien luota ja flunssaparantolasta.

Kuluvalla viikolla olen useimpina iltoina ottanut koulutehtävät esiin vielä poikien nukkumaanmenon jälkeen ja nipistänyt lyhenevistä yöunista (ja olemattomaksi käyneestä vapaa-ajasta) tunteja opintojen hyväksi. Ja silti huomaan kerta toisensa jälkeen, että hommat kasaantuvat. Tolkuton tämä itseopiskelun määrä nykyään.

Maanantaina oli eka tentti ja tunnollisena tyyppinä luin tietysti siihen kuin heikkopäinen. Onneksi ahkeruus myös kantoi hedelmää tässä tapauksessa ja 4 (hyvä) oli oikein mukava tulos ensimmäisestä oikeasta tentistä tässä opinahjossa. Hyvä minä! On se muuten ihmeellistä, kun tentitkin tehdään nykyään verkossa.

Tiistaina jaettiin koulun hankkimat kevään harjoittelupaikat ja samalla alkoi syksyn harjoittelupaikkojen paniikinomainen omatoimihaku. Tämän kevään harjoitteluun sain lopulta ihan hyvän paikan yksityisestä vanhusten palvelukodista (tai mistäs sitä vielä tietää, millainen paikka on), mutta syksyn mieluisat paikat klikattiin opiskelijagollegoille ennenkuin ehdin edes kirjautua järjestelmään.

Onhan meille kerrottu, että suurin osa harjoittelupaikoista täytyy etsiä itse, mutta silti tuo hakujärjestelmän tarjonnan suppeus yllätti. Stressitaso nousi ja turhautuminen alkoi väijyä: tästä mitään tule... Joka lukukaudeksi täytyy löytää harjoittelupaikka ja tottahan noiden paikkojen olisi syytä tukea omia kiinnostuksen kohteita ja tavoitteita sekä tietysti täyttää vielä koulun asettamat monipuolisuus- ja laatuvaatimukset. Toivottavasti harjoittelupaikkojen määrä suhteessa opiskelijamäärään ei sentään anna esimakua tulevasta työtilanteesta. Takaraivossa tuntuu pelko siitä, että valmistuessani tämä ala on kokenut sellaisen muutoksen, että työnsaanti ei enää olekaan niin itsestäänselvää.

Torstaina pääsin kokeilemaan ihan käytännössä, miltä tuntuu pukeutua steriiliin hoitajan asuun hengityssuojineen kaikkineen ja millaista on pedata siraalan potilasvuode. Ilahduttavan konkreettista opetusta kädestä pitäen. Tätä lisää! Samaan aikaan aloitimme anatomian ja fysiologian kurssin, jonka oppikirjan hinnalla saisi kolme Molon paitaa. Kirpparihintaista opusta ei ollut tarjolla tässä tapauksessa ja uskomattomia summia pyytävät muuten käytetyistäkin kirjoista.

Viikonlopuksi saimme ystäviä yökylään ja se irrotti mukavasti aivot arjen kiireistä. Mutta samalla hupenivat tietysti tuikitärkeät lääkelaskuharjoituksiin tarvittavat tunnit. Tentti on ensi perjantaina ja lähiopetusta on luvassa muikeat neljä tuntia. Juu-u, kyllähän siinä ajassa taotaan rautaisia ammattilaisia! Haluaisitko sinä lääkkeitä hoitajalta, joka on saanut vain pikakurssin lääkelaskennasta?

Kuluvalla viikolla pikkuveikka hiihti päiväkodissa lakisääteiset varhaiskasvatukseen kuuluvat hiihtokerrat ja isoveikka osallistui reippaana koulun hiihtoretkelle laavulle. Hiihtämisestä tänä talvena innostunut ja isin sekä vaarin kanssa hiihtolenkeillä käynyt koululaisemme osallistui myös elämänsä ensimmäisiin hiihtokilpailuihin, Hippo-hiihtoihin. Poika sivakoi sitkeästi perinteistä tyyliä luistellen liukkaasti etenevien ikätoveriensa perässä ja pienen osallistujamäärän vuoksi kohosi kuin kohosikin mitaleille. Voi sitä riemua ja onnea itsensä voittamisesta!

Isoveikalla on kuvissa yllään jo pari kautta käytössä olleet Reiman välikausitakki, -housut, -hanskat ja -pipo. Alpina monot on hankittu paikallisesta urheiluliikkeestä ja Sukset ovat vaarin sponsoroimat monenlaisessa hiihtosäässä toimivat, voiteluvapaat Fisherit. Pikkuveikka pysyi katsomossa lämpimänä meillä testattavana olevassa Travallen Remu haalarissa. Meidän yhteistyö Travallen kanssa sai muuten jatkoa, joten saatte lukea käyttökokemuksia myös Travallen välikausituotteista, kunhan kevät tästä etenee.

Miten teidän viikko on sujunut? Olethan muistanut hyödyntää Travallen alekoodin?

Aurinkoisia ja energisiä kevättalven päiviä toivotellen,

Vahteristonemäntä