Pääsiäispotilas

Pääsiäispyhät eivät sitten menneetkään ihan suunnitelmien mukaan. Sukulaiskierros ja mökkeily vaihtuivat kotiin rakennetun sairastuvan tunnelmiin, sillä isoveikka alkoi varhain pitkäperjantaiaamuna valittaa vatsaansa. Pian alkoi lämpökin nousta ja vatsa kääntyi nurin. Poika meni pian heikkoon kuntoon ja vietti aikansa vaakatasossa. Pääsiäislomamme yöt ovat olleet repaleisia kuumehoureisen ja hiessä kylpevän lapsen rauhoitteluineen.

Tänään näyttää jo astetta paremmalle: pojalla pysyy ruoka vatsassa, kuume on tiessään ja hän jaksaa jo riidellä veljensä kanssa torkuttuaan pari vuorokautta kuumeen kourissa sohvalla. Olemme tänään jopa ulkoilleet varovasti ja palauttaneet esikoistamme hiljalleen takaisin normaaliin ruokavalioon. Ruoka eivätkä edes herkut maistu toipilaalle edelleenkään, joten vielä en uskalla huokaista. Niin epäreilua olla kipenä pääsiäisenä (joulu olisi kyllä vielä epäreilumpi)!

Huoh. Tiukan arjen vastapainoksi olisin kieltämättä kaivannut jonkinmoista irtiottoa pääsiäisenä, eikä tämä lasarettitunnelma kotona nyhjäten ole oikein vastannut käsitystäni lomasesta. Onneksi tänään aurinko tuli esiin harmaiden päivien jälkeen ja isoveikan vointikin alkoi kohentua. Mutta kuten olen varmaan aiemminkin ihmetellyt, lapsilla ei ole toipilasvaihetta. Samantien, kun jalat kantavat edes jollain lailla, aletaan tapella veljen kanssa ihan joka asiasta. Ihan koko ajan. Onhan kahden vuorokauden aselepo otettava takaisin ja tietysti korkojen kanssa.

Mutta yksin on vaikea tapella. On siinä jatkuvassa sodankäynnissä syytä pikkuveikassakin, joka on tänään ottanut takaisin viime päivien leikkikaveripulaa. Raukka on pääsiäispyhät ollut aivan pihalla, kun ei ole ollut ketään ohjeistamassa, mitä leikitään ja millä leluilla leikkikaverin maatessa sohvassa lasittunein silmin. Kuopuksemme on lähinnä roikkunut isin lahkeessa ja kerjännyt epätoivoisena huomiota. Ja kiukutellut elämän epäoikeudenmukaisuutta. Miksei hän saa olla kipeänä?!? Kyllähän nyt oksentaminen olisi paljon kivempaa kuin suklaamunien syöminen.

Tänään pikkuveikka pääsi isin kanssa keväisiin patoleikkeihin autotallin edustalle, eikä toipilaammekaan malttanut pysytellä sisällä, vaikka liikkuikin vielä kuin hidastetussa filmissä. Auringonpaiste, sulava maa ja virtaava vesi - tervetuloa kevät! Vielä kun veisit pois kaikki nämä pöpöt, joita on tänä talvena riittänyt.

Kevään edetessä ja vaatehuoneen jälleen pursuillessa tekisi mieli ottaa kirpparipöytä, mutta mahdanko jaksaa sitä touhua tänä keväänä kaiken muun ohella? Koulua on jäljellä enää pari viikkoa ennen harjoittelua ja ensimmäinen harjoittelu on tunnetusti rankka. Poikien kesävaatteita voisi hiljalleen kaivella esiin ja tarpeita kartoittaa: ainakin ennen Lapsimessuja täytyy olla tietoinen teepparitilanteesta.

Isoveikalle en jemmannut seuraavaksi talveksi alesta kuin kengät, fleecetakin ja rukkaset - ja koen asiasta pienoista huolta. Olisiko sittenkin pitänyt ennakoida ja hankkia koon 146 cm takki ja housut talteen? Nyt niitä ei näytä enää olevan jäljellä. Vaikka kyllähän toppaa saa tunnetusti alesta jo ennen joulua...mutta minkäs hamsteri luonteelleen voi!?! Myös kesälenkkarit kummittelevat mielessä. Vinkatkaa, jos olette bonganneet mukavan lenkkarialen. Tekisi mieli kokeilla vaihteeksi Vikingejä. Myös Reiman uusi lenkkarimalli kiinnostaa (mutta miksi sitä on verkkokaupassa vain tummansinisenä). Oletko miettinyt vielä lenkkareita?

Jokohan me huomenna jaksettaisiin sovitella isoveikan uusia välikausivaatteita...Siis jos me muut vältymme tuolta yökkö-dyökkö taudilta. Virvon varvon tuoreeks TERVEEKS!

Aurinkoista pääsiäisen jatkoa!

Vahteristonemäntä / Toivottoman oivallista! -bloggari

P.S Muistakaa osallistua Lapsimessujen lippuarvontaan!