Sorsia ja sadetta

Viime viikonloppuna käytiin hiidenkirnuretken lisäksi syöttämässä sorsia. Lahden keskutassa, Launeen perhepuiston kupeessa on lampi, jossa on näin alkukesällä sorsapoikueita, joita on hauska syöttää lasten kanssa. Perinteisen pullamössötouhun lisäksi ohjelmassa oli tällä kertaa kuitenkin jotain eksoottisempaa, melkein kuin kohtaus luonto-ohjelma Avarasta Luonnosta.

Sorsien leivänpaloja varasteleviin lokkeihin ilmeisesti kyllästynyt (saattoihan sillä olla vaihdevuodetkin), vanhemman näköinen naarassorsa, poltti totaalisesti päreensä ja hyökkäsi sorsanpoikien pullapaloja näpistelevän lokin kimppuun. Eikä vain yhtä kertaa, vaan aina uudelleen ja uudelleen. Sekä vedessä että rantatöyräällä, jonne henkitoreissaan räpiköivä lokki onnistui hetkeksi pakenemaan. Sorsa ui aina välillä pienen kierroksen laumansa luona ja vaakutti koko ajan vihaisesti. Muut lokit pakenivat hetkessä lammelta, kun tappelu alkoi. Sorsa kuitenkin vain kävi keräämässä lisää kiukkua ja hyökkäsi aina vain uudelleen hätää kärsivän lokin kimppuun ja riepotti sitä kuin räsynukkea.

Tilanne alkoi näyttää tosiaan pahalta ja poikienkin ilmeet alkoivat mennä totisiksi. Näytti siltä, että lokki pääsee kohta hengestään. Paikalle sattunut koiranulkoiluttaja, jolla näytti olevan kokemusta muidenkin eläinten käsittelystä, kantoi lokki-raukan vähän matkan päähän puun haaraan toipumaan. Kävimme katsomassa lokkia vielä, kun olimme tyhjentäneet koko leipäpussin sorsille ja siellä se läähätti edelleen siivet levällään. Mahtoiko selvitä löylytyksestä hengissä. Olen nähnyt ennenkin sorsien nahistelevan keskenään syöttäjien heittelemistä leivänpaloista, mutta tällaista totaalista höykytystä en ole ennen nähnyt.

Tällä viikolla on pidetty sadetta. Jestas mikä kesäsää: neljä päivää on satanut putkeen! Tänään sunnuntaina alkoi viimein kirkastua. On tässä ollut olemista noiden veljesten kanssa, kun ei sitä oikein sateessa viitsi ulkona touhuta. Paitsi perjantaina kävimme tunnin pyörälenkillä vedenpitävissä varusteissa, kun meinasi seinät kaatua päälle itse kullakin. Pojat ovat myös nahistelleet, riidelleet ja kiusanneet toisiaan jatkuvasti. Pikkuveli kaipaa päiväkotia ja omia kavereitaan, mikä tietenkin oikeuttaa isoveikan jatkuvaan härkkimiseen. Isoveli sai kunnon flunssan ja houraili yhden yön kuumeisena muuten jo harvinaisiksi jääneine kauhukohtauksineen. Kova yskä jatkuu edelleen, muttei onneksi enää haittaa yöunia. Tänään pikkuveikka alkoi antaa merkkejä samasta taudista: illalla yski ja pärski jo ihan tauotta ja makasi sohvalla katse lasittuneena.  Nukkui jopa päiväunet. Olisiko liikaa pyydetty, että kesä kuivaisi, minkä kastelikin ja veisi flunssatkin viimein mennessään?

Nyt pidetään peukkuja, että olemme kaikki mökkeilykunnossa juhannuksena. Parempi, ettei toivota sään suhteen sen enempää. Hyttysetkin lentävät huonommin sateessa kuin poudalla ja on sitä ennenkin grillattu sateenvarjon alla. Eikä ole metsäpalovaaraa kokon poltosta, jos maasto on märkänä. Hah hah haa.

Mitä te teette juhannuksena?

Aurinkoista juhannusviikkoa kaikille!

Vahteristonemäntä / Toivottoman oivallista!-bloggari