Pojat saman katon alle

Ei, emme ole purkamassa veljesten huoneiden väliseinää (ei tulisi muuten mieleenkään). Kävi sellainen onnekas sattuma, että pikkuveikka pääsee päivähoitoon tuohon lähikoulun uudisrakennukseen eli saman katon alle isoveikan kanssa! Helpottaa kuulkaas elämää melkoisesti.

Pojathan ovat kahlanneet päiväkotiuraansa 3,5 km päässä kotoa sijaitsevassa päiväkodissa, joka ei ole meidän lähipäiväkotimme. Lähin päiväkoti on ollut viime vuodet noin 1,5 km päässä ja sinne upouusiin tiloihin oli aikanaan tietysti tunkua kaikkialta kunnan alueelta, eikä vapaita paikkoja riittänyt meille. Huhu kertoi, että vain vuorotyötä tekevien vanhempien lapset pääsivät tuolloin tähän pidemmällä aukioloajalla varustettuun suosikkipäiväkotiin. Myöhemmin en enää halunnut jatkaa siirtoyritystä, kun kaikki tuntui toimivan päiväkodissamme mukavasti ja lapset olivat jo ehtineet tottua hoitopaikkaansa, hoitajiin ja saada kavereita. Vaikka päiväkotimatkat yhden auton taloudessa tarkoittivatkin lukuisia bussipysäkillä väsyneiden lasten kanssa vietettyjä tuskaisia tunteja.

Isoveikan iki-ihana lastentarhanopettaja lähti kuitenkin talosta ja henkilökunta tuntui muutenkin vaihtuvan. Sisäilmaongelmiakin oli ja pikkuveikka jatkuvasti kipeänä (joka saattoi tosin johtua muustakin kuin sisäilmasta). Isoveikan siirryttyä päiväkodista kouluun, pikkuveikalla vaihtui päiväkotiryhmäryhmä ja hoitajat yhtä lukuunottamatta ja sama olisi ollut edessä myös tänä syksynä. En koskaan ihan ymmärtänyt, miksi joka vuosi veivattiin ryhmät uusiksi tavalla tai toisella. Ei se ainakaan lasten etu voi olla. Tänä kesänä vaihtui myös päiväkodin johtaja ja ryhmien rakennetta muutettiin radikaalisti. Pikkuveikka olisi ollut tänä syksynä uuden ryhmänsä vanhimpia lapsia, entiset kaverit hajosivat uusiin ryhmiin ja paras kaveri lähti eskariin.

Kun saattelimme isoveikkaa aloittamaan toista kouluvuottaan lähikouluun ja sen uudenkarheaan uudisrakennukseen, tuli siinä puhetta isoveikan luokkakaverin vanhemman kanssa, että heidän viisivuotiaansa on päivähoidossa kätevästi samassa rakennuksessa koulun kanssa. Tiesimme, että koulun yhteydessä oli aloittanut eskariryhmä, mutta tieto siitä, että ryhmiä olikin kaksi ja että niissä toisessa oli mukana myös viisivuotiaita, ei ollut tavoittanut meitä (mm. siksi, että nuo ryhmät ovat sen 1,5 km päässä olevan päiväkodin alaisuudessa). Pikkuveikka puhui kaiken vuotta koulun uudisrakennuksen remontin edistymistä seuratessamme, kuinka hänkin pääsee sitten vuoden päästä eskariin samaan kouluun isoveikan kanssa. Mutta vuosi pitäisi vielä jaksaa odottaa.

Ja sitten yhtäkkiä selvisi, ettei ehkä tarvitsisikaan odottaa enää vuotta. Ei mennyt montaa tuntia, kun olimme jo ottaneet yhteyttä molempien päiväkotien johtajiin, jotka yllätykseksemme kertoivat 5-6 vuotiaiden ryhmässä olevan vielä tilaa. Uskomatonta! Vielä samana iltana teimme siirtohakemuksen, joka hyväksyttiin virallisesti seuraavana aamuna eli torstaina. Asioiden nopea eteneminen melkein huimasi hidasta härkäpäätäni, mutten antanut sen hämmentää liikaa. Isoveikkakin oli silmin nähden iloinen pikkuveljensä puolesta ja nosti tämän ilmaan uutisen kuullessaan.

Maanantaina pikkuveikka aloittaa muutaman sadan metrin päässä kotoa sijaitsevan lähikoulun viskari-eskariryhmässä sen sijaan, että palaisi entiseen päiväkotiinsa kilometrien päähän. Pitkän hoitopäivän jälkeiset bussipysäkillä odottelut ovat toivottavasti viimein historiaa tässä perheessä.

Menemme tutustumaan uuteen hoitopaikkaan tulevana maanantaina ja tuon viikon pikkuveikka saa rauhassa totutella uuteen taloon ja ryhmäänsä lyhyitä päiviä kunnes arki alkaa todenteolla jatkaessani opintojani seuraavana maanantaina. Viisivuotiaamme on aivan innoissaan "isojen" viskari-eskariryhmästään ja uudesta, hienosta pihasta monipuolisine leikkivälineineen, joita olemme kaiken kesää aidan takaa kadehtien kurkistelleet. Ja se päiväkodista tuttu paras kaveri siirtyi muuten juuri tähän samaan eskariin. Joskus asiat todellakin loksahtavat kohdalleen!

Miten teidän syksy on käynnistynyt? Ovatko lapset saaneet mieluisia hoito- ja koulupaikkoja? Onko tullut muutoksia?


Ihanaa viikonloppua kaikille!

Vahteristonemäntä / Toivottoman oivallista!

Tokaluokkalaisen kouluvarusteet

Ilmassa on kuulautta ja ensimmäinen syysmyrsky lennätti tänään tyhjiä ostoskärryjäni kaupan pihalla niin, että kai se on uskottava syksyn lähestyvän. Isoveikan toinen kouluvuosi alkaa ensi viikolla.

Heinäkuun puolivälin jälkeen havahduin kauppoihin ilmestyneisiin koulutarvikkeisiin, kauhistelin kesän lyhyyttä ja tilasin isoveikalle alesta uusia liikuntavarusteita koulua varten. Puma-merkki tuntuu nyt olevan pop; koulukavereilta opittu sekin. Puoleen hintaan raaskin ostaa. Ja mustalla tyylillä jatketaan. Puman verkkarit tosin olivat sääristä niin kapoista mallia, että joudun ne palauttamaan ja hankin tilalle reilumman malliset Umbrot, jotka päästiin sovittamaan livekaupassa.

Koululaisen sisäkengistä meinasi tulla tenkkapoo, kun viime lukuvuodelle hankitut Crocsit hiertävät tätä herraa jalkaterän sivuista ihan rakkuloille asti ja jäivät kesälläkin käyttämättä. Katselin kaikenlaisia kerhotossuja, mutta arvelin niiden jäävän tämän ikäisellä lapsella turhan helposti koulun naulakkoon. Lisäksi lämminveristä kaveria kaikenlaiset umpitossut varmasti hiostaisivat, varsinkin talvella lämpimien sukkien kanssa. Sitten keksin: millaisia sisäkenkiä aikuiset käyttävät? Monesti ns. terveyssandaaleja. Mukavat, ilmavat ja maailman helpoimmat pukea. Löytyisikö niitä lasten koossa? Löytyihän niitä ja vielä mukavalla alennuksella City-Marketista. Mutta riemuitsen vasta, kun olen tarkistanut sukanpojat parin ekan kouluviikon jälkeen.

Viimevuotinen reppu menee vielä mainiosti, mutta uuden (lue: puhtaan) penaalin ja joitakin kyniä ym. hankimme uutta kouluvuotta varten. Penaalin kuosi valittiin samana päivänä katsotun Angry Birds elokuvan mukaan.

Henkilökohtaisesti elän nyt jonkinlaista loman ja arjen levotonta siirtymävaihetta. Oma lomani päättyy opintojen jatkuessa vasta 29.8.(mikäli olen osannut tehdä lukkarini oikein...), mutta sitä ennen muu perhe kukin vuorollaan palailee kouluun, töihin ja päiväkotiin. Ja se tietysti edellyttää kaikenlaisia järjestelyjä ja valmistautumista. Ei tunnu enää oikein lomalta, mutta arkikaan ei ole vielä täysillä käynnistynyt. Pikkuveikan päiväkotiin paluuajankohta on vielä auki, kun pitää selvitellä maksuasioita elokuun osalta. Ei huvittaisi maksaa muutamasta päivästä koko kuun hoitomaksua. Kesä- ja heinäkuun päivähoitomaksut pelkästä paikan pitämisestä kiukuttuvat riittävästi. Olisiko pitänyt irtisanoa hoitopaikka kesän ajaksi ja ottaa riski?

Huomaan syksyn tulon myös seuraavista asioista: katselen takkaa sillä silmällä, että joku ilta voisi virittää tulet pitkän kesätauon jälkeen. Illat ovat selvästi viilenneet ja pimenneet, valojakin tarvitaan taas. Joko voisi kaivaa kynttilät esiin? Nurmikko, omenapuut ja marjapensaat odottavat syyslannoitetta. Myös sisustusajatukset hiipivät esiin ja viime viikolla tilasimme pitkään haaveilemani koko perheen kaappaavan löhöilysohvan.

Miten teillä on valmistauduttu uuteen koulu- tai päivähoitovuoteen? Onko mieli vielä kesässä vai tekeekö syksy jo tuloaan?



Antoisaa arkea toivotellen,

Vahteristontonemäntä / Toivottoman oivallista!

Kesäalesta kahmaistua

Olette varmaan huomanneet, että allekirjoittaneen lastenvaateinnostus on hälvennyt ja hankinnat sekä niiden hehkuttelu vähentynyt takavuosista. Kyllä kai sitä kuitenkin yksi kesäalepostaus pitää rustata, vaikka kieltämättä piti ihan miettiä, että mitäs sitä tänä kesänä on alesta löydetty - ja kaivella osin vielä pakkauksissaan olevat tamineet esille kuvausta varten. Huomaan hankkivani lastenvaatteita nykyisin lähinnä tarpeeseen (ja hyvä niin), mutta kesäalesta tuli ostettua jotakin vielä jemmaankin.

Yllä olevassa kuvassa on Reiman SunProof sortsit isoveikalle seuraavaksi kesäksi (koko 152 cm). Tänä kesänä pojilla on ollut vastaavia viime kesän mallistosta jemmattuja sortseja ja ne ovat olleet tykättyjä sileän kankaansa,  hyvän mallinsa, mukavan pituutensa ja vilpoisuutensa vuoksi.

Melkein maastokuosinen Reiman huppari (128 cm) on varattu pikkuveikalle kesälle 2017. Tällaisen olisin halunnut erityisesti isoveikalle, mutta isommat koot olivat jo lopussa, kun bongasin tuotteen alesta. Vihertävät Reimatec Wetterit suojaavat pikkuveikan entisestään venähtäneitä jalkoja tulevana syksynä. Keväällä pikkuveikan Wetterit olivat oranssit. Isoveikan vihreät Wetterit mahtuvat vielä syksyllä.

Keväällä oli jossain (olisiko ollut Budget Sport?) superale Reiman sandaaleista ja tilasin pojille sandaalit, vaikka edellisenä kesänä veljekset juoksivatkin lähinnä lenkkareilla ja Crocseja. Niin vaan aika ja tavat muuttuvat, sillä tänä kesänä nämä sandaalit ovat olleet ihan ykkösjalkineet meillä. Isoveikka ei huoli jalkaansa Crocseja enää ollenkaan, kun ne hiertävät. Jalkapalloakin on tänä kesänä pelattu lenkkarien sijaan monesti sandaaleissa ja pikkuveikka sinkoilee pihalla monesti myös paljain varpain.

Tässä ylempänä kuvatut isoveikan lempikesäkengät (Reiman sandaalit) käytössä. Päällä viime kesän Reiman malliston SunProof sortsit ja paita (molemmat 140 cm). Ihan paras asu hellepäivään.

Ei, en ole bongannut mitään erikoisalea: Molon pääkallopaita ei ole alelöytö, vaan ihan normaalihintainen. Se on kuitenkin niin isoveikan mieleen, että äiti heltyi hankkimaan karmeankalliin kalloteepparin. Koko (152 cm) on sellainen, että mahtuu vielä ensi kesänäkin, mutta luulen, että tämä puetaan päälle jo ekana koulupäivänä.

Puman tuotteet ovat - ilmeisesti kaverien mallin mukaan - nyt koululaisemme suosiossa ja niistä lisää koulutarvikepostauksessa. Puman sisäpelikengät löysin tulevalle sählykerholaiselle alesta vain 15 eurolla. Toivottavasti sählykerho iskee paremmin kuin partio viime syksynä. Kesän futiskoulu ainakin oli menestys ja sählyä on pelattu ahkerasti kotipihassa jalkkiksen ohella.

Poikien suosikkia Molo Kidsia olen koittanut alesta vahdata, mutta eipä paidoissa ollut enää kokoja jäljellä. Likaystävällisellä kuosilla varustetut lippikset kuitenkin sain puoleen hintaan. Mutta onko tämä malli jotenkin tyttömäinen vai kuvittelenko vain? Jostain Molon tuotteista on vaikea hahmottaa, ovatko ne tarkoitettu tytöille vai pojille. Oletteko huomanneet saman? Ei sillä, että asialla olisi itselleni niin merkitystä, mutta koulun pihalla taatusti kuulee, jos on tyttömäistä päällä.

Nämä P.op:in farkut (146 cm) ja kauluspaita (146/152) isoveikalle ovat ex tempore löytö, jotka tulivat eteen sattumalta, kun olin etsimässä isännälle alesta kesävaatteita. Kuljin P.op:in myymälän ohi ja bongasin ikkunan läpi väriyhdistelmän, joka sopisi isoveikan ihonväriin (ja itselleni mieluisan ruutukuosin). Oli pakko käydä katsomassa, mitä kokoa vaate oli. Ja kävi tuuri: 40 euron farkut 15 eurolla ja 35 euron paita 12 eurolla. Harvoin olen tehnyt tällaisia löytöjä! Varsinkin, kun syksyksi tarvitaan uudet farkut ja kauluspaita on käymässä pieneksi.

Ja sai se isäntäkin uusia paitoja ja sortseja samalla reissulla :)

 

Oma kesävaatekauppani on jo monena kesänä ollut Nanson verkkokauppa. Nämä värikkäät mekot ja tunikat sain mukavalla 40 % alella jo alkukesästä. Mekon tai tunikan kanssa tykkään pitää me&i:n caprimittaisia joogahousuja tai vastaavia mustia capreja. Itselleni tilasin tällä viikolla myös parit uudet Crocsit. Farkkuja täytyy hankkia vielä syksyn viileneviin keleihin.

Villervallan sortseja ja housuja olen katsellut pojille alesta, mutta ainakin toistaiseksi ovat vielä hankkimatta. Tälle kesälle varatut canvassortsit mahtunevat vielä seuraavanakin suvena. 

Collegehousuja on kaapissa riittävästi molemmille pojille. Isoveikalle löysin alesta yhden Molon pitkähihaisen, joka ei näköjään päässyt valokuvaan. Lenkkareita en uskalla enää jemmata vuoden päähän ja välikausivaatteita meillä on vieläkin riittävästi, kun on hankittu aikanaan reilua kokoa. Lenkkarit (Jesperin 1/2 hintapäiviltä keväältä) ja kumpparit löytyy molemmille. Pikkuveikalle tarvitaan vielä farkut.

Mitä sinä olet löytänyt alesta? Tarvitaanko syksyksi uutta?

Aurinkoista loppuviikkoa toivotellen,

Vahteristonemäntä / Toivottoman oivallista!

Pärskeitä ja vauhdin hurmaa - Tykkimäki Aquapark

Alkavan elokuun tervehdys täältä loman keskeltä. Kyllä me täällä ollaan, vaikkei blogi päivitykään kovin ahkeraan. Viime aikoina on hankittu niitä paljon puhuttuja lomaelämyksiä ja seikkailtu milloin missäkin. Ja nautittu viimein hellivästä kesäsäästä. Eilen olimme sukujuhlissa mummolassa ja sitä ennen mökkeilimme ja kävimme merenrantaretkellä Pyhtäällä. Tänään kävimme ostamassa koulutarvikkeita (sisäkengät, verkkarit ja penaali) ja isoveikka osallistui kaverisynttäreille.

Eräänä aurinkoisena päivänä suuntasimme Kouvolaan Tykkimäki Aquaparkiin. Pari vuotta sitten valmistunut vesipuisto oli meille uusi tuttavuus ja nyt lähdimme testaamaan vesiliukumäkiä serkkuperheen seurassa ja  innoittamana.

Vesipuisto sijaitsee aivan Tykkimäen huvipuiston kupeessa. Alueelta löytyy altaita jokaisen makuun aina 20 cm syvyisestä vauva-altaasta kuntouimareiden perinteiseen altaaseen. Hurjapäille on erilaisia vesiliukumäkiä, jotka ilahduttavasti päättyvät erillisiin, aivan mataliin "aqua catch" alueisiin, jolloin ei tarvitse pelätä yhteentörmäystä uimareiden kanssa, eikä toisaalta vajota laskun lopuksi pinnan alle. Kylmää vettä karttava äiti-ihminenkin saattoi laskea renkaalla mäkeä kastelematta itseään kokonaan. 

Isoista vesiliukumäistä poikien suosikki oli ehdottomasti patjalla laskettava moniratainen "Multilane" syöksylasku ja se oli ainoa iso mäki, johon he rohkenivat mennä (vaikka renkaalla laskettava putkimäki oli huomattavasti rauhallisempi). Veljekset kiipesivätkin sitten jatkuvasti mäkitornin portaita ylös ja laskivat rinnakkaisia ratoja alas. Pikkuveikka oli vielä hieman kevyt pääsemään vauhtiin vesiliukumäen huipulta, mutta onneksi isoveikka auttoi huomaavaisesti pienemmän matkaan.

Lapsille tarkoitetussa, 45 cm syvässä "Water Play" monitoimialtaassa oli pienempiä vesiliukumäkiä ja pikkuveikka viihtyi myös näissä. Jännittävintä tuossa altaassa oli odottaa vedellä täyttyvän, edes takaisin keikkuvan haitynnyrin täyttymistä ja kaatumista vedessä peuhaajien niskaan. Ryhmämme aikuiset (poislukien minä) viehtyivät renkaalla laskettavaan, laskijaa edestakaisin keikuttavaan skeittirampin muotoiseen mäkeen ("Pendulum").

Tykkimäen vesipuisto oli kiitettävän siisti ja aurinkotuoleja vaikutti olevan riittävästi. Alueella olevan ravintola Loiskeen buffet oli heikohko ja täyttyi kovin hitaasti jos ollenkaan. Alacarteannokset vaikuttivat paremmilta. Myös puiston jäätelökioskia hyödynsimme päivän aikana. Pukuhuone- ja suihkuosasto oli toimiva, saunat sen sijaan olivat melko ahtaat aurinkoisessa, mutta tuulisessa säässä lämmittelyä kaipaaville lukuisille uimareille. Altaiden vesi noudattelee ilmeisesti uimahallien allasveden peruslämpötilaa, joka yhdistettynä tuuliseen säähän ( + 22 astetta lämmintä) sai kaksi kolmesta ryhmämme lapsessa kalisuttamaan hampaitaan ihan tosissaan, joten saunaa ja fleecetakkia tarvittiin puolipilviseksi kääntyvän päivän aikana moneen otteeseen. Joku muisteli, että Serenassa on selvästi lämpimämpää.

Yhteenvetona voisi todeta, että Tykkimäki Aquapark on ehdottomasti käymisen arvoinen koko perheen vesipuisto. Suuntaamme tuonne varmasti seuraavanakin kesänä, mutta ajoitamme käytimme kunnon hellepäivään.

Ovatko ulkovesipuistot tuttuja? Onko näitä muita kuin Serena ja Tykkimäki? Kokemuksia?

Poikien uv-uima-asut: pikkuveikalla Reima, isoveikalla Molo Kids.

Mukavaa elokuun alkua toivotellen,

Vahteristonemäntä / Toivottoman oivallista! -bloggari