Pojathan ovat kahlanneet päiväkotiuraansa 3,5 km päässä kotoa sijaitsevassa päiväkodissa, joka ei ole meidän lähipäiväkotimme. Lähin päiväkoti on ollut viime vuodet noin 1,5 km päässä ja sinne upouusiin tiloihin oli aikanaan tietysti tunkua kaikkialta kunnan alueelta, eikä vapaita paikkoja riittänyt meille. Huhu kertoi, että vain vuorotyötä tekevien vanhempien lapset pääsivät tuolloin tähän pidemmällä aukioloajalla varustettuun suosikkipäiväkotiin. Myöhemmin en enää halunnut jatkaa siirtoyritystä, kun kaikki tuntui toimivan päiväkodissamme mukavasti ja lapset olivat jo ehtineet tottua hoitopaikkaansa, hoitajiin ja saada kavereita. Vaikka päiväkotimatkat yhden auton taloudessa tarkoittivatkin lukuisia bussipysäkillä väsyneiden lasten kanssa vietettyjä tuskaisia tunteja.
Isoveikan iki-ihana lastentarhanopettaja lähti kuitenkin talosta ja henkilökunta tuntui muutenkin vaihtuvan. Sisäilmaongelmiakin oli ja pikkuveikka jatkuvasti kipeänä (joka saattoi tosin johtua muustakin kuin sisäilmasta). Isoveikan siirryttyä päiväkodista kouluun, pikkuveikalla vaihtui päiväkotiryhmäryhmä ja hoitajat yhtä lukuunottamatta ja sama olisi ollut edessä myös tänä syksynä. En koskaan ihan ymmärtänyt, miksi joka vuosi veivattiin ryhmät uusiksi tavalla tai toisella. Ei se ainakaan lasten etu voi olla. Tänä kesänä vaihtui myös päiväkodin johtaja ja ryhmien rakennetta muutettiin radikaalisti. Pikkuveikka olisi ollut tänä syksynä uuden ryhmänsä vanhimpia lapsia, entiset kaverit hajosivat uusiin ryhmiin ja paras kaveri lähti eskariin.
Kun saattelimme isoveikkaa aloittamaan toista kouluvuottaan lähikouluun ja sen uudenkarheaan uudisrakennukseen, tuli siinä puhetta isoveikan luokkakaverin vanhemman kanssa, että heidän viisivuotiaansa on päivähoidossa kätevästi samassa rakennuksessa koulun kanssa. Tiesimme, että koulun yhteydessä oli aloittanut eskariryhmä, mutta tieto siitä, että ryhmiä olikin kaksi ja että niissä toisessa oli mukana myös viisivuotiaita, ei ollut tavoittanut meitä (mm. siksi, että nuo ryhmät ovat sen 1,5 km päässä olevan päiväkodin alaisuudessa). Pikkuveikka puhui kaiken vuotta koulun uudisrakennuksen remontin edistymistä seuratessamme, kuinka hänkin pääsee sitten vuoden päästä eskariin samaan kouluun isoveikan kanssa. Mutta vuosi pitäisi vielä jaksaa odottaa.
Ja sitten yhtäkkiä selvisi, ettei ehkä tarvitsisikaan odottaa enää vuotta. Ei mennyt montaa tuntia, kun olimme jo ottaneet yhteyttä molempien päiväkotien johtajiin, jotka yllätykseksemme kertoivat 5-6 vuotiaiden ryhmässä olevan vielä tilaa. Uskomatonta! Vielä samana iltana teimme siirtohakemuksen, joka hyväksyttiin virallisesti seuraavana aamuna eli torstaina. Asioiden nopea eteneminen melkein huimasi hidasta härkäpäätäni, mutten antanut sen hämmentää liikaa. Isoveikkakin oli silmin nähden iloinen pikkuveljensä puolesta ja nosti tämän ilmaan uutisen kuullessaan.
Maanantaina pikkuveikka aloittaa muutaman sadan metrin päässä kotoa sijaitsevan lähikoulun viskari-eskariryhmässä sen sijaan, että palaisi entiseen päiväkotiinsa kilometrien päähän. Pitkän hoitopäivän jälkeiset bussipysäkillä odottelut ovat toivottavasti viimein historiaa tässä perheessä.
Menemme tutustumaan uuteen hoitopaikkaan tulevana maanantaina ja tuon viikon pikkuveikka saa rauhassa totutella uuteen taloon ja ryhmäänsä lyhyitä päiviä kunnes arki alkaa todenteolla jatkaessani opintojani seuraavana maanantaina. Viisivuotiaamme on aivan innoissaan "isojen" viskari-eskariryhmästään ja uudesta, hienosta pihasta monipuolisine leikkivälineineen, joita olemme kaiken kesää aidan takaa kadehtien kurkistelleet. Ja se päiväkodista tuttu paras kaveri siirtyi muuten juuri tähän samaan eskariin. Joskus asiat todellakin loksahtavat kohdalleen!
Miten teidän syksy on käynnistynyt? Ovatko lapset saaneet mieluisia hoito- ja koulupaikkoja? Onko tullut muutoksia?
Ihanaa viikonloppua kaikille!
Vahteristonemäntä / Toivottoman oivallista!
Kuulostaa ihan mahtavalta tuo vaihdos ja erityisen yllättynyt olen siitä, että vaihdos kävi noin ripeästi. Yleensähän paperit liikkuvat hitaasti pöydältä toiselle ja kukaan ei tunnu tekevän mitään :D
VastaaPoistaMeillä jatkuu arki samalla konseptilla kuin pari aikaisempaakin vuotta. Paitsi, että nyt ei tytöllä kolmasluokkalaisena ole enää mahdollisuutta aamu- eikä iltapäiväkerhoon. Alkukesästä tyttö ei vielä halunnut missään nimessä olla hetkeäkään yksin kotona, mutta kesän mittaan tapahtui kasvua sen verran, että nyt iltapäivät itsekseen/kavereiden kanssa ovat sujuneet reippaan viikon verran jo melko mallikkaasti. Aamulähdöt eivät sensijaan suju vielä läheskään itsenäisesti. Onneksi olen saanut järjestettyä itselleni iltavuoroja paljon tähän alkusyksyyn. Ehkä jonakin päivänä :D Käytännön asioissa neiti laahaa hyvän matkaa ikätovereitaan perässä, mutta muuten on kyllä melko nokkela tapaus...
Ihanaa viikonloppua teillekin!
Sanopa muuta: tämä tuntuu ihan lottovoitolta ja asioiden järjestyminen näin pikaisesti on suorastaan epätodellista! Ilmeisesti satuimme kysymään vapaata paikkaa juuri oikealla hetkellä.
PoistaVoin kuvitella, että hieman hirvittää, kun ip-kerho päättyy. Täällä on jonkun verran kakkosluokkalaisia iltapäiväkerhossa, mutta ensi vuonna se on meilläkin historiaa isoveikan siirtyessä kolmannelle luokalle.
Onneksi olet pystynyt järjestämään töitäsi arjen helpottamiseksi. Kyllä ne tytön itsenäiset aamutkin alkavat pian sujua! Meillä on nyt viikossa yksi kymmenen ja kaksi yhdeksän aamua, joten saa nähdä, miten nuo sujuvat, kun lähden omiin opintoihini. Viime vuonna isoveikka hanskasi hyvin klo 9 aamut, mutta 10 on toki eri juttu ja toisaalta ikä ja kaverit ovat tuoneet mukanaan "unohduksia" sovituista jutuista...
Onpa loistavaa, että saitte hoitopaikan siirrettyä, ja vielä noin kätevästi!! Kuulostaa suorastaan utopistiselta tässä nykypäivän byrokratia-viidakossa :D
VastaaPoistaMeillä pienin aloitti eskarin, ja pieniä pettymyksiä lukuunottamatta kivasti on sujunut, ja mielellään sinne menee :) Mä en ole kerennyt tässä edes herkistellä asiaa ollenkaan (siis mun viimeinen vauva), kun on niin paljon kaikkea :D Tai ehkä sitten skippaan ne kokonaan, tiedä häntä. Muut jatkaa tutuissa ympyröissään, ja ensi vuonna on sitten muutoksia, kun yks lähtee lukioon (whaat??), toinen yläasteelle jne.
Nimenomaan. Täällä on leijailtu viime päivät kuin jossain hyvässä unessa. Kolme päivää uutta hoitopaikkaa on nyt testattu ja hyvälle vaikuttaa ainakin toistaiseksi ja lapsi viihtyy. Huomenna on tosin vasta ensimmäinen päivälevon (joka on ennen ollut kynnyskysymys) yli ulottuva päivä, joten katsellaan nyt vielä, ennenkuin hypitään riemusta. Ja kyllähän se mukavakin muutos muuttuu arkiseksi jossain vaiheessa.
PoistaKiva, että eskari on alkanut mukavasti. Teillä on varmasti arki nyt aiempaa kiireisempää, eikä siinä tosiaan kerkiä enää kaikkea herkistelemään. Ehkä jopa hyvä niin ;) Lukio ja yläaste kuulostavat tosiaan jo ihan eri luokan muutoksilta! Taas tekisi mieli päivitellä lasten kasvamista.
Minäkään en ymmärrä tuota ryhmien muuttelua tai sitä että hoitajia kierrätetään "ryhmästä toiseen.oma lapseni on herkkä muutoksille mutta onneksi hänen ryhmässä ei vaihtunut kuin 1 aikuinen.toki puolet ryhmästä lähti eskariin ,samalla 2 parasta kaveria.no ensi syksynä se on meillä edessä.hanna
VastaaPoistaKummalliselta tosiaan kuulostavat nuo jatkuvat muutokset päivähoidon ryhmissä. Ymmärrän toki aikuisten vaihtelunhalun, mutta lastenhan pitäisi kuitenkin olla etusijalla. Koululaistenkin istumajärjestystä ja vieruskaveita muutetaan meidän koulussa jopa kerran viikossa - kuinka moni aikuinen haluaisi samaa työpaikallaan? Pitääkö lastenkin jo sopeutua jatkuvaan muutokseen? Itse toivoisin pysyvyyttä pienille kotona, päivähoidossa ja koulussa.
PoistaTsemppiä teille muutoksessa herkän lapsen kanssa. Toivottavasti löytyy pian uusia kavereita eskariin lähteneiden tilalle ja koulussahan kaverukset sitten taas ovat varmaan samassa talossa, toivotaan niin.
Me opet ja hoitajat usein haluttais olla samalla tiimillä samassa ryhmässä useampi toimintavuosi. Johtajat sen pakan aina laittaa sekaisin. Kullakin on jotkut perusteet niille siirroille. Kun sais saman tiimin pitää 2 vuotta peräkkäin niin jos hyvä. Mutta aina vähintään 1 vaihtuu. Mulla kuitenkin lapsiryhmä vaihtuu joka vuosi kun olen eskarissa. Ihmeen kauan olen eskarissa ollutkin. Onneksi kaikilla opettajilla ei ole siihen pätevyyttä. Ja työpaikkaakin vaihdoin vuosi sitten.
PoistaT
Niinhän se taitaa olla kaikkialla työelämässä, että johtajat sekoittaa ja työntekijät siitä kärsii. Päivähoidossa kärsivät lisäksi lapset. Ihmettelen tuota veivaamista, kun pitäisihän noiden päiväkodin johtajien olla kuitenkin lastenhoidon/kasvatuksen ammattilaisia...
PoistaTsemppiä sulle eskarien ja vaihtuvien tiimien kanssa. Teet hienoa työtä! :)