Pääsiäisenä mökkijärvi oli vielä jäässä ja laiturilla saattoi kuunnella taianomaista, matalaa vonkunaa, jota lähtökuopissaan pinnistelevät jäät pitävät. Ääni on kova ja kuuluu kauas. Mistähän mahtoivat entisaikain ihmiset kuvitella tuon äänen tulevan. Väistymään pakotettu talviko siellä valitti surkeuttaan vai kevätkö viritteli voimiaan. Vai tuliko kumiseva ääni ehkä vedenkansan suusta.
Kevätihmiselle tämä on ihan parasta aikaa vuodessa. Huomaan taas latautuvani auringossa ja energiaa löytyy kaikenlaiseen puuhasteluun monen kuukauden pimeässä rämpimisen jälkeen. Vielä kun jaksaisi keskittyä kevään viimeisiin kursseihin ja malttaisi pysyä poissa pihaa rapsuttamasta ja jokaista nousevaa versoa hypistelemästä.
Takatalvimaiset räntäsateet ovat tulleet tutuiksi viime päivinä monin paikoin. Myös täällä meillä. Viikonloppu oli kuitenkin lähes kokonaan kaunis ja aurinkoinen. Toppavaatteet on pesty pois (vaihtelevaa säätä uhmaten) ja haravointikausi aloitettu. Ekat saippuakuplat puhallettiin eilen.
Ihana kevät!
Vahteristonemäntä / Toivottoman oivallista!-bloggari
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentti sinulta kivalta tuntuisi, anonyyminäkin onnistuisi! :)