maanantai 26. elokuuta 2013

Lasten oma kirjakerho satukirjasto (buzzaus)

 
 

Olen ryhtynyt buzzadoriksi* ja sain ensimmäiseksi kampanjakseni "Lasten oma kirjakerho satukirjasto", joka on i Padilla katseltava ja kuunneltava, 0-6 vuotiaille lapsille tarkoitettu digitaalinen satukirjasto. Kirjastossa on nyt alkuvaiheessa noin 80 kirjaa ja niitä tulee koko ajan lisää. Puolet kirjoista on itse luettavia ja puolessa on kertojan ääni mukana. Kirjakerho lupaa lisätä uutta katseltavaa joka toinen viikko. Valikoimissa tulee olemaan noin 100 kirjaa ja valikoima päivittyy jatkuvasti.

Ohjelma ladataan Padille App Storesta.

Lisää tietoa satukirjastosta: http://satukirjasto.lastenomakirjakerho.fi/

Perheemme miesväki kokeili satukirjastoa tässä eräänä iltana. Käyttöliittymä oli ensi kokemuksena aikuisen mielestä hieman vaikeakäyttöinen ja epävakaa. Ensimmäisellä latauskerralla järjestelmä näytti lataavan kirjat, mutta ne olivatkin tyhjiä tai kuului pelkkä ääni. Sitä en sitten osaa sanoa, että oliko systeemi vaan niin hidas. Joka tapauksessa alku ei ollu lupaava, mutta kyllä se siitä sitten lähti rullaamaan :)

Satukirjaston linkkien nimeäminen oli osin harhaan johtavaa. Samalla tasolla kirjojen kanssa oli pelkkiä kirjojen hahmojen esittelyjä, joiden voisi kuvitella olevan omia kirjojaan/tarinoitaan (esim. Cars > Martti). Sinänsä ihan mukavaa, että lisämateriaalia löytyy: pelejä ja hahmoesittelyjä, mutta ne olisi syytä sijoittaa hieman toisin, että varsinaiset kirjat ja lisämateriaali erottuvat toisistaan.

Lapset olivat luonnollisesti aivan innoissaan uudenlaisesta ajanvietteestä, josta oli vaikea sanoa, oliko se kirja, filmi vai mikä! Isoveikka (pian 5 v) oli pian tilanteen tasalla ja näppäili sivunkääntönappulaa sujuvasti aina merkkiäänen soidessa. Lupaus "lapsen käsiin turvallinen ja sopivan helppokäyttöinen sovellus" toteutuu ainakin i Padia jonkin verran käyttäneen 5-vuotiaan kanssa.

Veljekset katselivat ensimmäiseksi Aku Ankka-aiheisen tarinan, jonka isoveikka valitsi. Pikkuveikka, 2 v, ei jaksanut kovin kauaa keskittyä tähän huviin, mutta ei hän jaksa oikein vielä keskittyä pidempiin normikirjoihinkaan. Kirjan sivun kääntyminen oli animoitu hauskasti näkyväksi, joten kyllä tuossa jollain lailla tunsi katselevansa "kirjaa" :)

Tuttuja Disneyhahmoja ja valmiiksi luettuja satuja - hyvä vaihtoehto filmien/tv:n tuijottamiselle eikö? ;)

Palaan asiaan, kunhan saamme lisää käyttökokemusta tästä uudesta tuotteesta! :)

t. Vahteristonemäntä

*)Mitä buzzadorina olo oikein tarkoittaa?

"Buzzadorina sinulla on mahdollisuus päästä kokeilemaan ja kertomaan, mitä pidät erilaisista tuotteista ja palveluista. Kun pääset kokeilemaan tuotteita ja palveluita sinun tarvitsee vain kertoa niistä ystävillesi, joko kasvotusten tai sosiaalisen median välityksellä sekä raportoida kokemuksesi tämän jälkeen meille. Buzzadorina toimiminen on sinulle ilmaista ja vie sinut ja ystäväsi moniin jännittäviin kohtaamisiin uusien tuotteiden ja palveluiden parissa." (
http://www.buzzador.com/fi/page/paeaese-ensimmaeisenae-kokeilemaan-tuotteita-ja-palveluita)

sunnuntai 25. elokuuta 2013

Loppukesän löytöretki


Mitä kaikkea voi löytyä muutaman sadan metrin säteellä kotipihasta? Kaikenlaista mielenkiintoista, ainakin jos mukana on maanrajassa kulkevaa pikkuväkeä, joiden tarkat silmät huomaavat kaikenlaista, mitä aikuiset eivät näe...

Olimme poikien kanssa kävelyllä viime perjantaina lähiympäristössä. Aurinko paistoi häikäisevän kirkkaasti ja heinäsirkat sirittivät tienvarren heinikossa. Kaunis, kuulas loppukesän päivä. Tuota yläkuvan kaivon reikää pitää  aina kävelyllä ollessa ihmetellä ja tiputtaa sinne pikkukiviä kuunnellen niiden plumpsahduksia :)


Pikkuveikan lemppari on tien pientareelle hylätty rikkinäinen autonrengas. Epäilemättä rekan rengas, kun on niin suuri. Joka kerta ohi kulkiessa sitä pitää tutkia ja sen päällä istuskella ;)


Läheisen hevostilan kissa on isoveikan epävirallinen lemmikki. Ja kaikkien muidenkin ohi kulkevien lasten, jotka innostuvat leikittämään ja rapsuttelemaan tätä hyrisevää hiiripyydystä. Herttainen kaikkien kaveri ja lapsiystävällinen kissimirri.



Heppoja käydään katsomassa myös ainakin kerran viikossa. Tunnemme ne nimeltä ja moni antaa jo lastenkin silittää turpaansa. Upeita eläimiä.


Porukan pienin poni pyllähti pepulleen ja rapsutteli jalkaansa. Hellyyttävä otus :)


Kotimatkalla kohtasimme harvinaisen otuksen: vaskitsan. En ole tietääkseni aiemmin tällaiseen luikertelijaan törmännyt, eivätkä varsinkaan lapset. Suhtauduin siihen varmuuden vuoksi, kuten käärmeisiin yleensä (vaikka se kuulemma kuuluukin liskoihin), enkä antanut poikien koskettaa tätä erikoista otusta. Kotona googletin lisätietoa ja vaskitsat ovat tosiaan harvinaisia nykyisin.


Pojat painiskelivat kävelytien reunassa ja huomasivat taas maassa jotain mielenkiintoista: pörröisen perhostoukan!


Pikkuveikkakin haluaa koskettaa karvamatoa. Hyyyvin varovasti :)

Pikkuveikalla : metsolan lätsä, h&m huppari, ciraf mustat ulkoiluhousut, reimatec lenkkarit
Isoveikalla: rakas angry birds-lippis ;), adidas huppari ja -verkkarit (kirpparilta), reima lenkkarit


Aikansa otusta tutkittuamme ehdotin, että ottaisimme sen mukaan kotiin. Isoveikka riemastui: hänen oma lemmikkinsä! :) Mutta sitä ei sitten tuoda sisälle, vaan pidetään ulkona. Se sopi. Rakensimme uudelle lemmikille terraarion muovilaatikosta ja pyykkipussista sekä sisustimme sen kompostikuivikkeella ja erilaisilla lehdillä. Varmuuden vuoksi myös nokkosella, jos tämä olisi sitä lajia. Lajinmääritys on vielä tekemättä. Aiomme päästää toukan vapauteen lähipäivinä (jos jollekin tuli suru tästä vangitsemisesta) :)

Minulla oli itselläni aikanaan jos jonkinmoista "lemmikkiä" reijitetyissä, muovisissa karkkilaatikoissa. Oli sammakonpoikasia, leppäkerttuja ja erilaisia perhosen toukkia. Ja etanoita. Yleensä ottaen lemmikit menestyivät ihan mukavasti. Joskus kävi niin, että rasia unohtui auringonpaahteeseen ja arvaahan sen, miten siinä kävi. Kerran etanaretken saalis unohtui yöksi housuntaskuihin, kun riisuin housut illalla tuolin selälle. Aamulla äiti kauhistui, kun tuli huoneeseeni. Matossa risteili limavanoja ja etanat kiipesivät pitkin huoneen seiniä! Sieltä niitä sitten nypittiin, yksi kerrallaan... Sen jälkeen koko lemmikkifarmi piti sijoittaa tontin laitamille ;)

Ottaako/pyytääkö teidän lapset hyönteisiä lemmikeiksi? Oletko itse lapsena ottanut?

Mukavia loppukesän retkiä kaikille lukijoille! :)

t. Vahteristonemäntä

perjantai 23. elokuuta 2013

Talvitakkipohdintaa

 

Talvitakkituskaa tai vähintäänkin pohdintaa Reiman uuden malliston äärellä. Olen aika lailla päättänyt, että poikasten tulevan kaamoksen kauppatakit hankitaan Reiman uudesta mallistosta. Huomaatte hieman epäröintiä rivien välissä, ja se johtuu siitä, että isoveikalle en ole (vielä) löytänyt täydellisen mieleistä vaihtoehtoa. Pikkuveikalle on vaihtoehtoja, kuten pienille yleensä. Mistähän moinen muuten johtuu?

Olkoon pikkuveikka kerrankin vuorossa ensimmäisenä. Yläkuvassa Dani. Näitä raidallisia  reimalaisia meillä on ollut isoveikalla välikausitakkina (ja on myös jemmassa) ja olen tykännyt. Tässä uusi väriyhdistelmä, jossa jopa keltaista mukana! Ja sinistä, joka äidin mielihaluista huolimatta sopii hyvin pikkuveikalle ;) Reipas ja näyttävä, värikäs. Mutta onko tämä liian edellisten kaltainen? 69 eur.

 

Toffe. Herttainen, positiivisesti vauvamainen (viimeinen vauvani!) taaperotakki. Yksinkertaisen tyylikäs ja silti erilainen. Äärimmäisen lian aran näköinen, mutta kauppatakiksihan tämä tuleekin. Vinovetskari houkuttelee. 69 eur.


Obos. 89 eur. KUNNOLLA keltainen ;) Pirteä, näkyvä ja hauska. Mutta kyllästynkö? Sopiiko keltainen sittenkään pikkikselle? Liian kuuma kaupoilla? Harmi, ettei tätä saa isommassa koossa. Tämä olisi ehdoton isoveikan takki, kun nyt sitten menivät "pilaamaan" sen ihanan keltaisen karvahuppuparkan tekemällä siitä tyttöjen mallin. En voi pidätellä katkeruutta ;) Luulen vahvasti, että tästä tulee pikkuveikan sotisopa pakkasta vastaan.


Sitten isoveikan vuoro. Ja herra pian 5 vee ei nyt ryppyile yhtään! ;)  Jotenkin isoveikan takki tulevana talvena punoittaa nyt kovasti (kun se keltainen taitaa jäädä haaveeksi) Kaipaan väriä ja lämmintä sellaista, sillä olen mennyt jemmaamaan mustan ja syvän tummansinisen haalarin hänelle (lievää katumusta äänessäni, huomaatte) Tämä eka, Olly, on ihana, tyylikäs, mutta liian kallis, 169 eur. En kyllä raaski. Hurja hinta lapsen takista. Joka ei ole edes päivittäisessä käytössä.
 

Siirrytään siis edullisempiin versioihin. Rady. Punainen untuva karvalla. Ensimmäistä edullisempi (119 eur). En tiedä, jotenkin tästä puuttuu "juju"? Punaisen sävy hieman tunkkainen, vai kuvittelenko vain?
 
 
 Kaj. Punainen perusreimatec. Ainakin se on punainen (hyvä sävy) ja yksinkertainen. Yksivärinen. Varma ja turvallinen valinta. Paitsi, jos viisivuotiailla punainen onkin jo tyttöjen väri...Tec-ominaisuus on tosin turha kauppatakissa, jossa ei ulkoilla pitkään kerralla.
  
 
 
Troy. Liskomiehen suomutakki tähdillä. Näyttävä. Reipas. Erilainen. Kiva kellanvihreä väri. Voisin kuvitella pojan omaksi suosikiksi. Tähtiä ;) Edullisin näistä, 99 eur.
 
 
 
Tian. 129 eur. Keltaisen parkatakin korvike. Tuntuisiko tämä "korvikkeelta" vielä käytössäkin? Untuva liian lämpöinen meidän kuumakallelle? Toisaalta: meillä on Reiman viime kevään keltainen kevytuntuvatakki (myytiin lämpimänä välikausitakkina), joka on lähes käyttämätön ja mahtuu oikein hyvin edelleen, mutta ei riitä paukkupakkasilla. Tämä on lämpimämpi keltainen kuin se keväinen versio. Mutta onko tämä liian samantyyppinen?

Missä muuten luuraa Reiman facebookkuvissa (kuva alla) näkynyt oranssi välikausitakki? Vai onko tuo oranssi ollenkaan tai edes välikausitakki???

 


 
Mitäs mietteitä nämä herättävät? Minkä näistä itse valitsisit pienemmälle? Entä isommalle pojalle? (nyt ei ole sitä Moloa vaihtoehtona ;) )

Kuvat http://www.reima.fi/fi/, alin kuva Reiman facebookista.
 
t. Vahteristonemäntä

p.s Koko perhe syksyn ekassa flunssassa. Höh. Itse olen sairastanut maanantaisesta hampaiden poistosta saakka tätä flunssaa eikä loppua näy :( Toivottavasti olette muut pysyneet vielä terveinä!

 
 

Onko koira kotona? (Po.p)

 
 
 
On! Lankesin. Myönnetään. Koirapaita on vaan niiiin ihana. Ja sitten tuli se viimeinen naula arkkuun :" housujen ostajalle paita puoleen hintaan". Eihän sitä voinut vastustaa! ;)

Olin yksin kaupungissa ja piipahdin Po.p:in myymälään katsomaan, josko koirapaidasta olisi jäänyt meidän kokoa jäljelle (kun verkkokaupasta loppuivat alkuunsa). Siellä oli! Tai no...122/128 on hiukan reilu vielä 117 cm pojalle, mutta sehän ei yleensä ole ongelma. Hihoja voi hyvin kääntää resorin verran.
  
 

Eipä ollut vaikea valita, mitkä housut ottaisin paidan kaveriksi. Syksyn keltaiset sammarit tietysti. Niistä ei tosin ollutkaan kokoa 122 (paitsi slimmistä, joka ei sovi tälle jässikälle) ja jäin arpomaan lahkeen riittävyyttä. Ystävällinen myyjä lupasi, että sovitetaan rauhassa kotona ja soitan sitten, jos haluan vaihtaa  saman mallisiin farkkuihin, joista löytyy isompaa kokoa. Lupasi laittaa oikean kokoiset farkut sivuun, jos soitan saman päivän aikana. Reilua. Hyvää palvelua :)

Onneksi ei tarvinnut vaihtaa. Pitkäselkäinen ja lyhytjalkainen poika solahti housuihin juuri mukavasti :) Oikein hyvän malliset housut, joustava säätövyötärö ja istuvat nätisti pepusta. Ja tuo väri! Haluaisin samanlaiset itselleni!

Kuvissa isoveikka keikaroi samalla reissulla hankitun, suuren suosion saavuttaneen, ekan oman sateenvarjonsa (Spider Man) kanssa. Pikkuveikka sai Puuha Pete-varjon :) Näitä varjoja myytiin kirpparilla uutena.


Koirapaitaa ja sammareita on pidetty jo Flamingo(kylpylä)-reissulla mummin ja papan kanssa sekä yhtenä päivänä päiväkodissa. Siisteinä ovat säilyneet. Housuja en ole vielä pessyt. Paidan pesin nyt tänään ekan kerran ja minusta näyttää, että se lyheni ja leveni aika lailla :( Onko muilla samanlaisia kokemuksia? Ihan normaalissa 40 asteen pyykissä pesin ja huomasin muutoksen kuivumaan laittaessa. Toki yritin muotoilla paitaa venyttämällä pituutta, mutta eihän se siitä paljoa muuttunut. Kurjuus. Pinta sentään selvisi siistinä pesusta.

"Onko koira kotona? Ei, miesten kanssa metsällä. Onko koira kotona? Ei, naisten kanssa saunalla. Onko koira kotona...?" Muistatteko tällaista käsileikkiä/lorua?

t. Vahteristonemäntä



keskiviikko 21. elokuuta 2013

Blogihaaste - minun Reima




Blogihaaste - minun Reima. Mitä sinä pukisit lapsellesi raikkaalle talviseikkailulle Reiman AW13 mallistosta? Entä urbaanille kaupunkiseikkailulle? Tässä minun ehdotukseni.

Yläkuvan raikkaassa talviseikkailussa poika lähtee valloittamaan sen kaikkein mahtavimman pulkkamäen. Sen josta ei ole uskaltanut ennen laskea. Mäen huipulla pakkanen kipristää nenänpäätä ja sydän hakkaa jännityksestä. Nyt mennään!
 
 

 

Urbaani seikkailijani kulkee talvisessa betoniviidakossa Tarzanin lailla. Juosten, hyppien ja kiipeillen. Muurit eivät ole esteitä, ne ovat leikkitelineitä! Mukulakivillä tasapainoillaan ja luiskista saa vauhdin uuteen apinaloikkaan. Ota kiinni, jos saat!

Mitäs tykkäätte?

Joko sinä olet osallistunut Minun Reima-blogihaasteeseen? Aiotko osallistua? Aikaa on 25.8. saakka. Jos haluat lisätietoja kilpailusta, voin laittaa ohjeet sähköpostitse.

t. Vahteristonemäntä

tiistai 20. elokuuta 2013

Smoothiehurahdus


Miten syötetään riittävästi hedelmiä ja marjoja kaikkea tuoretta vierastavalle 2-vuotiaalle? Hurautetaan smoothie! Toimii.

Meidän pikkuveikka ei syö edes mansikoita, mustikoista ja vadelmista puhumattakaan. Oman pihan pulleat pensasmustikatkaan eivät kelpaa. Vihanneksista menee vain keltainen paprika ja tuore herne, hedelmistä banaani. Siinä sitä on ruoka-aineympyrää kerrakseen!

Olen välillä tosi huolissani pienen vitamiinien saannista ja annan Piltti-hedelmä/marjasoseita, joista yleensä tykkää. Olemme juuri aloittaneet myös "pakko maistaa" kampanjan, että tottuisi uusiin vihannes-/hedelmämakuihin. Pikkis on päästetty monessa helpommalla kuin isoveikka, koska joka asiasta ei ole jaksanut riidellä (kun on muutakin tekemistä). Ja se tietysti kostautuu.

Vastaavasti isoveikka on aina rakastanut marjoja ja hedelmiä ja perusvihanneksetkin menee hienosti. Niin ne ovat tässäkin asiassa erilaisia nuo poikaset!


Mansikka-aikana silmiini sattui smoothieohje jostain lehdestä ja päätin kokeilla. En enää muista ohjetta tarkalleen, mutta tällaisilla ainasuhteilla olen tehnyt nyt useamman erän:

0,5 l mansikkaa tai mustikkaa  (saa olla reilumminkin)
2 banaania
2 dl maustamatonta jogurttia
1 dl maitoa

Hurautetaan sauvasekoittimella tasaiseksi esim. litran mittakannussa ja tarjotaan kylmänä. Pakastemarjat saavat olla hieman kohmeisia.

Ihan kokeeksi annoin smoothieta myös pikkuveikalle ja olin lähes varma, ettei suostu sitä syömään. Mutta niin vain imi pillillä lasin tyhjäksi ja pyysi lisää! :O Varmaan arvaatte, että meillä on tänä kesänä hurissut sauvasekoitin tiuhaan! Parhaiten paksuhko juoma menee pienellä ihmisellä lusikoiden jälkiruokakulhosta.


Mustikkaversio on kauniin väristä ja yllättävän hyvää. Banaani tosiaan riittää makeuttajaksi.


Näitä kaupan smoothieita olen ostanut toisinaan itselleni. Hyvän makuisia :) Pullollisessa on useampi hedelmä!

Uusi terveellinen tapa meidän perheessä. Smoothiesta tulee hyvä ja kylläinen olo. Suosittelen!

Syökö teidän lapset hyvin kasviksia ja hedelmiä? Oletteko kokeilleet smoothieta?

t. Vahteristonemäntä

maanantai 19. elokuuta 2013

Hammasoperaatio, kirpparipöytä ja lastenvaatekutsut

Aikamoinen maanantaipäivä: aamulla klo 8 poistettiin kaksi viisaudenhammasta (samalta puolelta) ja iltapäivällä laitoin kirpparipöydän kuntoon. Mies onneksi kuskasi nyssäkät paikalle. Illalla kieriskelin vielä joukkohysteriassa me&i kutsuilla.

Hampaidenpoisto meni ihmeen hyvin ja kivuttomasti. Ottaen huomioon, että ennen pyörryin aina pistettäessä, oli sitten kyseessä hemoglobiinin otto, rokotus tai varsinainen verikoe. Ehkä kahden pojan maailmaan saattaminen vei turhat piikkipelot ;) Mutta on se suukin herkkä ja henkilökohtainen paikka. Puudutus onnistui hyvin ja hampaiden juuret olivat suorat ja kohtuullisen kokoiset. Se ylähampaan rutina taisi olla inhottavinta. 20 minuutin kuluttua kävelin jo bussille huojentuneena tuppoa purren.

En arvannut, että homma ei ollutkaan vielä ohi. Kun puudutus lakkasi, kipitin nopsaan lääkekaapille helpostusta hakemaan ja silti ikenet ja viereiset hampaat ovat arat. Verenmakuinen tuppo suussa ei sekään ole järin miellyttävä makuelämys. Sitten tein virheen ja söin kiinteää ruokaa lounasaikaan ja vuoto alkoi uudestaan :( Loppupäivä menikin sitten tuppoillessa. Luulin jo, että tässä pitää lähteä uudestaan lääkäriin, kun vuoto ei ole loppunut kokonaan. Mutta ainakin  netistä löytämäni yths ohjeet aiheesta antavat ymmärtää, että pientä verenvuotoa voi jatkua useamman päivän ajan. Lääkäri sanoi, että vuodon kanssa ei saa mennä nukkumaan, mutta taisi tuolla tarkoittaa kovaa verenvuotoa.

Miten olette toipuneet viisaudenhampaan poistosta?

Onneksi sain miehen kantamaan kirpparitavarat autosta paikalle ja kirpparin emännän auttamaan tavaroiden paikalleen laitossa :) Mutta jo pelkkä innostus siitä, mitä kaikkea viereisistä pöydistä löytyi, sai veren taas maistumaan. Ällöä. Uusi Nosh Organics paita kympillä (ruskeita apinoita oranssilla pohjalla) ja Po.p collarit 4 eur. Ja lasten rakastamia Puuha Pete-filmejä 1,5 eur!

Oletteko kuskaamassa lasten vaatteita kirpparille? Vai huutiksessako kaikki nyt myydään?

Välissä syötiin pikaisesti hesessä. Tai ketkä söivät ja ketkä eivät. Joku imi rauhallisesti kylmää limua ja nieleskeli hyvin varovasti jäätelöä. Ihana kuitenkin saada jotain hyviä makuja suuhun! Lapset eivät, ihme kyllä, nostaneet äläkkää siitä, että äiti söi pelkkää jälkiruokaa ;)

Kotimatkalla miesväki tipautti minut kaverin me&i kutsuille. Kahvittelu jäi osaltani nyt väliin, kun en halunnut ikeniä rasittaa, mutta keskityin sitten enemmän uuteen mallistoon. Lapsille oli vaikka mitä kivaa, mutta äitien mallisto on mielestäni kovin mustanpuhuva. Positiivisena väripilkkuna oli retrotyylinen kukallinen tunika, joka jäi kuitenkin ruksaamatta tilauslomakkeeseen, kun väritys ei ollut ihan oman oloinen. Velour joogapantsit tosin oli pakko saada (vaikkei se "tumma khaki" olekaan ihan oma lemppari), kun olen aina silitellyt lasten velourhousujen ihanaa materiaalia. Nyt saan kietoutua itsekin pehmoiseen syyspimeillä :) Monet äidit innostuivat muuten farkkumallistosta, joiden koot imartelevat! Kaikki saivat 1-2 numeroa tavallista kokoaan pienemmät pöksyt jalkaansa. Mainio myyntikikka nuo kokonumerot ;)



Isoveikalle valitsin oranssi-ruskean oravapaidan, jossa on napitus edessä sekä "kamelin" väriset velour joogapantsit. Pikkuveikka sai lopulta keltaisen poliisiautopaidan ja turkoosit velour haaremihousut, joiden pepussa nököttää joku marsuntapainen otus. "Lopulta" siksi, että jouduin tekemään tilauskaavakkeen uudestaan, kun rupesin muuttamaan valintojani nähtyäni yhden vaippapepun sovittavan noita haaremihousuja. Niin söpöt! :)




Tämä paloautopaita oli luonnossa vielä keltaisempi kuin kuvissa. Se oli PAKKO saada! ;) Tosin otin sen ennakkosuunnitelmista poiketen sittenkin pikkuveikalle.



 Tiedän, että nämä me&i "marsut" jakavat mielipiteet. Mutta mitäs tykkäätte näistä pöksyistä?

(kuvat me&i verkkosivuilta)

Sellainen maanantaipäivä!

t. Vahteristonemäntä