Juhannuksen kalajuttu

Juhannus ei ollut ollenkaan niin sateinen, kuin pelkäsimme. Toki välillä ripsautti vettäkin, mutta suurimmaksi osaksi saatiin viettää keskikesän juhlaa ihan mukavassa, suomalaisessa kesäsäässä. Ja kun niiltä hyttysiltä täytyy joka tapauksessa suojautua peittävin vaattein ja päähinein, juhannussää oli mökkeilyyn varsin oivallinen. Varsinkin kun käytössä oli suuri, lasitettu terassi.

Vietimme siis juhannusta isovanhempien ja serkkuperheen kanssa mökkimaisemissa.

Jotten tälläkin kertaa uuvuttaisi teitä maratontarinalla Mittumaarin vietostamme, päätin kokeilla vaihteeksi tiivistä luetteloa. Ollos hyvä.

Juhannuksena 2015

• Heitin tikkaa ja osuin ihmeen hyvin tauluun, vaikka edelliskerrasta onkin vuosia
• Isoveikka kävi mummin kanssa virvelöimässä ja saaliiksi tuli komea hauki. Poika innostui kovasti kalastamisesta, kun edellisenä viikonloppuna isin kanssa koukkuun tarttui myös suuri hauki.
• Keitin hauen pään, että saimme leuan muistoksi ja aarteeksi isoveikalle. Kaikkea sitä tuleekin tehtyä.
• Pikkuveikka suoritti kalapiikillä anatomiatutkimusta lahnanpäälle. Yöks.
• Lapset kävivät uimassa vaatteet päällä serkkunsa kanssa 
• Trampoliini oli kovassa käytössä
• Vihdantuoksuisen saunan lämmittämänä minäkin kävin kastautumassa viileässä järvessä
• Risujen heittäminen kokkoon oli poikien mielestä jännittävää. Varsinkin havut leimahtivat hienosti.
• Kokolla herkuteltiin sipseillä ja karkeilla, isoveikalle tuli vuorostaan huono olo, mutta kukaan ei oksentanut.
• Nukuimme pikkuveikan kanssa päikkärit viereikkäin vierasmajan rauhassa
• Isoveikka löysi rannasta sisiliskon
• Reiman testikumpparit olivat kova sana mökkimaastossa. Ne ovat sitäpaitsi lenkkareita nopeammat riisua trampoliinille mennessä.

Tämä juuri alkanut viikko on tiukka. Nyt kysytään taas emännän stressinsietokykyä. Isäntä lensi taas kukonlaulun aikaan maailmalle puoleksi viikoksi. Tietysti juuri nyt. Palaa kotiin sentään juuri ennen pikkuveikan torstaisia kaverisynttäreitä, joiden ohjelmasta ja tarjoilusta minulla ei ole vielä mitään hajua. Jotenkin en vaan ole osannut ajatella viime viikolla elämää juhannuksen jälkeen. Enkä ole sisäistänyt, että olen todellakin luvannut pykätä nelivuotiaalle kaverikekkerit ja ne ovat än yy tee NYT!

Tänään meillä oli kylässä ystäväperhe ja heidänkin kestitsemisensä piti vetää osittain hatusta, kun ei ollut yhtään arkipäivää juhannuksen ja tämän tapaamisen välissä. Eilen haettiin isoveikan kanssa pyörällä pikaiset jääkaapin täydennykset lähikaupasta, jonka valikoima oli juhannuksen jälkeen askeettinen. Mutta olipa ihana tavata lapsuudenystävää ajan kanssa ja jutella kaikessa rauhassa.

Huomenna vien isoveikan keskussairaalaan tutkimukseen. Mummo ja vaari tulevat hoitamaan siksi aikaa pikkuveikkaa ja jäävät poikien riemuksi yökylään. Keskiviikkona täytyy sitten keskittyä 4-vuotiskaverisynttärien loihtimiseen meidän pikkuherralle. Onneksi pojan lempikakku on lähileipomon sacher!

Miten teidän juhannus sujui? Miten vedetään kaverisynttärit ex tempore? Mitä ohjelmaa 4-vuotiaille?

Kesäistä viikonalkua,

Vahteristonemäntä / Toivottoman oivallista! -bloggari

Raparperi ansassa

Jos jollain on vielä juhannuksen kahvipöydän herkku hankkimatta ja aikaa leipoa, suosittelen Kinuskissan ohjetta "raparperiansa". Helppoa ja herkullista, eikä tarvita edes vatkainta!

Ja toimii tämä leivonnainen mainiosti juhannustaikojen jälkeenkin. Raparperin varsien sitkistyessä kesän kuluessa täytteeseen voi laittaa vaikkapa omenaa - nam!

RAPARPERIANSA

Pohja:
4 dl vehnäjauhoja
2 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
2 tl leivinjauhetta
100 g margariinia

Puolikkaaseen pohjataikinasta lisätään:
200 g vaniljajugurttia
1 muna

Täyte:
n. 7 dl raparperipaloja
2 prk (á 200 g) vaniljarahkaa
½ dl sokeria
2 munaa

Pinnalle:
puolet pohjataikinasta

Tarjoiluun:
4 dl kuohukermaa
1 rkl vaniljasokeria

Sekoita pohjan kuivat aineet keskenään. Sulata margariini ja sekoita joukkoon. Jaa seos kahteen osaan. Sekoita toiseen puolikkaaseen vaniljajugurtti ja muna. Kaada se voidellun, korkeareunaisen piirakkavuoan pohjalle.

Leikkaa raparperit paloiksi. Levitä ne pohjan päälle.

Sekoita vaniljarahka, sokeri ja munat keskenään. Kaada seos raparpereiden päälle.

Ripottele pinnalle toinen puolikas pohjataikinasta muruiksi.

Paista 200 asteessa uunin alatasolla 40 minuuttia.

Tarjoile jäähtyneenä vaniljasokerilla maustetun kermavaahdon kera.

(http://www.kinuskikissa.fi/raparperiansa/)

Tein tällaiset "ansat" päiväkodin henkilökunnalle kiitokseksi poikien jäädessä kesälomalle ja isoveikan päiväkotiuran samalla päättyessä. Kolmannen ansan viritän huomenna juhannusta ja mökkeilyä varten.

Minä olen tehnyt tätä raparperiansaa jo useana kesänä ja aina se vaan maistuu yhtä hyvälle. Raikasta ja rahkaisaa. Itse tykkään käyttää voita margariinin sijaan ja olen tehnyt tortun usein suurehkoon, irtopohjaiseen kakkuvuokaan, sillä en omista erityisen korkeaa piirakkavuokaa. Eikä haittaa ollenkaan, että ansa on hieman korkeampi, kakkumainen.

Valmis raparperiansa ei ole pinnalta erityisen kaunis, mutta leikattu annospala on houkuttelevan näköinen, kun pohja, raparperi, rahkatäyte ja päällismuru erottuvat kerroksina. Pohdin tänään juhannusostoksilla kaupassa leivontatarvikehyllyn edessä, miten raparperiansan voisi koristella juhlavammaksi. Etsin jotain kivoja vihreitä koristeita, mutten löytänyt mieleisiä. Ehkä pintaan voisi pursottaa kermaruusukkeita ja painaa niihin vaikka pienet orvokinkukat tms. Keksitkö sinä koristeluideaa?

Meillä oli tänään poikien viimeinen päiväkotipäivä. Henkilökunta oli järjestänyt lapsille juhannusohjelmaa köydenvetoineen, pihapeleineen ja pihalla tarjoiltuine juhlaherkkuineen. Poikia hakiessani ilmassa oli yhtä aikaa riemukasta lomanalun tunnelmaa ja toisaalta myös haikeutta, kun isoveikan päiväkotitaival päättyi. Poika kysyikin vähän hämmästyneenä häntä hyvästelleeltä hoitajalta, että eikö ketään eskariryhmän aikuisista tulekaan mukaan kouluun. Ei tule ei. Koulu on sitten ihan uusi maailma uusine aikuisineen. Onneksi kouluun tulee kuitenkin eskarista tuttuja kavereita.

Huomenna meillä siis leivotaan ja pakataan kassit mökkijuhannusta varten. Aatoksi meidän mökkimaisemiin on ennustettu sateista, mutta juhannuspäiväksi sääennuste lupailee ihan mukavaa ja aurinkoista säätä.

Ihanaa keskikesän juhlaa teille kaikille!

Vahteristonemäntä

Huomiohuppareita ja kesäisiä neuleita

Me ollaan nyt kuulkas siirrytty ihan tykkänään verkkareihin, kuten kuvista näkyy. Ehkä meillä vielä joskus näkyy poikien päällä muitakin ulkovaatteita. Ainakin sitten, kun lumi tulee maahan.

Kesäisiä kevyitä hellevarusteita ei ole vieläkään päästy pitämään ulkosalla, huomisaamuksi on luvattu alle 10 astetta lämmintä. Hrr! Pesin kyllä uhmakkaasti lasten fleecet tänään varastoon, vaikkei tämä kyllä olisi ensimmäinen kerta, kun juhannusta vietetään toppatakki päällä.

Suomen kesä on mitä on, stop tykkänään valitus säästä!

Isoveikan verkkarit ovat kirpparilta bongaamani uudenveroiset Pumat 140 cm ja pikkuveikalla City-Marketin rekistä löytyneet Jess verkkarit 110 cm. Pikkuveikalle otin myös koon 120, että on vaihtohousuja, kun yhdet pyörii koneessa ja toiset roikkuu narulla. Ja kun tuokin poika venyy kuin voikukanvarsi.

Mutta eikös ole aika hauskat huomioväriset verkkatakit? Etsin tässä taannoin isoveikalle kivaa, mutta kohtuuhintaista hupparia kaupungilta, tuloksetta. Kappahlissa silmiini sattui alerekissä puoleen hintaan tämä Woxo-sarjan oranssi-musta verkkahuppari, joka on ihan meidän näköinen. Isoveikalla oli aikanaan juuri tämänvärinen oranssi Reimatec takki ja oranssi kuuluu edelleen suosikkiväreihin.

Kaikenlisäksi takin materiaali on ihanan pehmoista sekä ulkoa että sisältä. Malli on perinteiseen verkkatakkiin verrattuna hieman pidempi ja kapeampi, joten takki istuu mukavasti päällä, eikä nouse kainaloihin leikkiessä. Materiaalin luvataan hohtavan fluorivalossa (pitääkin testata jossain!) ja peloteltiin päästävän väriä, minkä vuoksi (voimakkaan värin lisäksi) näitä oli alerekissä kasapäin. Niin paljon, että parin viikon kulttua hain pikkuveljelle oman Woxo hupparin. Ei ole ollut väriongelmia ennen pesua, eikä pesun jälkeenkään. Paitsi näissä takeissa on vaikea leikkiä piilosta!

Isoveikan (131,7 cm) verkkatakki on kokoa 134/140 ja pikkuveikan (noin 110 cm) 110/116. Pikkuveikalle olisi ehkä kannattanut hankkia koko 122/128, jos olisi tavoiteltu kahden kesän käyttöä: tässä koossa ei ole kasvunvaraa. Mutta en toisaalta tykkää ylisuurista vaatteistakaan.

Niin, minähän vietin oikein emännän erikoisviikonloppua, kun sain nautiskella yksinolosta kotona miesväen mökkeillessä. Valvoin myöhään, nukuin pitkään ja tietysti herkuttelin.

Lauantai hujahti pitkälti yläkerran vaatepinojen ja -laatikoiden raivauksessa, päivitin myös kesäisempää varustusta poikien vaatelipastoihin. Ja tuskailin taas isoveikan vaatekaapin puutetta: huoneeseen hankittiin lisää lelusäilytyskalusteita ja vaatekaappi vietiin muka turhana tilanviejänä pois. Pelkkä lipasto, joka on kaikenlisäksi matala- ja kapealaatikkoinen, tuntuu nyt käytössä aika niukalle. Varsinkin näillä vaatemäärillä.

Yläkerran aulan ja pakastimen raivaaminen toi hyvän omatunnon ja  mielenrauhan, joten illan kuljeskelin pihalla kastelukannun kanssa ja ihastelin kesän kasvua sekä suunnittelin tulevia istutuksia. Vattukuoriaisia katselin tuikeasti ja ilmaisin mielipiteeni myös mäntysuovan kera (vaativat kyllä kuulemma ihan myrkkyä).

Sunnuntaina satoi reippaasti vettä. Palkitsin itseni edellisen päivän reippaasta raivaustyöstä ja lähdin kaupunkiin etsimään itselleni viime aikojen päähänpinttymää, kesäistä neuletakkia varsin epäilevällä mielellä. Yleensä silloin, kun hakee jotain tiettyä, sellaista ei tietenkään löydy. Nyt kävi harvinainen tuuri: unelmien kesäneule löytyi ensimmäisestä kaupasta, Haloselta, tosin pitkän hakemisen ja sovittelun jälkeen. Tai niitä kesäisiä neuleita löytyi itseasiassa oikein kaksin kappalein: toinen on luonnonvalkoinen reikäneule ja toinen beige, reisimittainen pitsineuletakki 3/4 hihalla. Molemmat ovat kivoja kesäisiin menoihin, esimerkiksi kuun vaihteessa ystävän kanssa tehtävälle laivareissulle.

Tänään olen leiponut raparperiansat (linkki Kinuskkissan sivuille) päiväkodin henkilökunnan kahvipöytään kiitokseksi poikien hyvästä hoidosta ja opetuksesta kuluvana vuonna. Pojat piirsivät lisäksi kortit, jotka annetaan huomenna aamulla yhdessä kakkujen kanssa poikien mennessä päiväkotiin toiseksi viimeistä päivää ennen kesälomaa. Päädyin tällä kertaa tällaiseen henkilökunnan yhteiseen muistamiseen (oma kakkunsa kumpaankin ryhmään) henkilökohtaisten pikkulahjojen sijaan (joita olisi tarvittu vähintään 6 kpl).

Juhannuskin kolkuttelee jo ihan ovella - vaikkei sään puolesta siltä vielä kieltämättä tunnukaan. Ennen mökille keskikesän juhlan viettoon lähtöä käyn vielä kampaajalla, tapaamme kavereita ja tietysti on hoidettava isot ruokaostokset, pakattava kaikkea mahdollista toppatakista hellehattuun sekä leivottava jotain juhannuksen kahvipöytään mökille. Taidan hyödyntää tuota helppoa ja herkullista Kinuskikissan rahkaisan raparperikakun eli raparperiansan ohjetta. Suosittelen muillekin, jos leivontavinkkiä kaipaatte!

Veittekö kiitoslahjan päiväkotiin/opettajalle? Onko Kappahlin Woxo-sarja tuttu? Kävittekö Jesper Juniorin alessa?  Millaisia juhannussuunnitelmia teillä on?

Valoisaa viikonalkua! (onhan nyt ainakin valoisaa, vaikka lämpö puuttuukin)

Vahteristonemäntä / Toivottoman oivallista! - bloggari

Verkkarikansaa (+alevinkki)

Tässä ne nyt ovat, ihan julkisestikin: verkkarit. Parhaat pihahousut, vaikka kuinka koitin vastustella ja etsiä tyylikkäämpiä vaihtoehtoja. Edulliset, joustavat, yllättävän kestävät, likaa hylkivät ja hengittävät. Ihan liian kätevät välteltäviksi.

Kuvissa näkyvät verkkarit on hankittu äskettäin Tokmannilta ja hinta 12,90 euroa. Isoveikalla verkkarien koko on 130 cm ja pikkuveikalla 120 cm. Pienemmälle olisi riittänyt 110 cm, kuten kuvista näkyy, mutta onpahan kasvunvaraa. Miinuksena tässä varsin kapealahkeisessa mallissa on vyötärösäädön puuttuminen. Pienemmän verkkarit paljastavat kumarrellessa ristiselän kuin Vilenin Sulolla aikanaan (Tankki Täyteen tv-sarja)!

Ja eihän yksillä pärjää, ei tietenkään. Isoveikalle löysin toiset, kokomustat, uudenveroiset Umbro verkkarit kirpparilta neljällä eurolla ja pienemmälle hankin City-Marketin Jess-merkkiset verkkahousut alle kympillä. Molemmat ovat toimineet hienosti ja pysyvät hyvin päällä ilman vyötärönauhan kiristystäkin, joka housuista kyllä löytyy. Laitan teille kuvia näiden toisten verkkarien ulkonäöstä ja istuvuudesta myöhemmin.

Näillä mennään nyt pihalla ja päiväkodissa. Ollaan me käyty näillä ruokakaupassakin, uskokaa pois. Canvashousuilla ja muilla vastaavilla käydään kaupungilla ja kyläillään. Saa nähdä, saanko pojille jalkaan enää pihafarkkujakaan näiden supermukavien ulkohousujen jälkeen. Yhtään ei ole kuulunut narinaa verkkarien pukemisesta ja ne sujahtavat jalkaan kuin itsestään. Tästä ei varmaan ole enää paluuta...

Poikien takit ovat viime kesäiset Reimatec Noret:it, jotka mahtuvat onneksi edelleen päälle. Pikkuveikalla, jonka pituus on noin 110 cm, 104 cm takin hihamitta alkaa olla niukka, mutta menee tämän kesän. Ohuttakin ohuempaa, pehmeää ja joustavaa kangasta verkkovuorilla, mutta kuitenkin tuulen- ja vedenpitävää. Paras kesätakki ehdottomasti.

Kuvien lenkkarit ovat Reiman konepestävä malli, joiden pesunkestävyys tuli taas tarpeeseen, kun pikkuveikka söi kyläpaikassa vähän liikaa makeaa ja oksensi autossa kotimatkalla. Yllättävän laajalle tuollainen vajaa 4-v onnistuu vatsansisältönsä levittämään. Auton puhdistus ei ollut ihan pikkujuttu huonekaluvaahdon käytöstä huolimatta ja hajunpoistosta ollaan edelleen montaa mieltä.

Veljekset leikkivät kuvissa kuramaton kaistaleella, josta on riittänyt jo yllättävän paljon iloa. Milloin se on kaikkein vaarallisin myrkkykäärme, milloin köydenvedon väline. Hauska huomata, miten turhankin valmiiden lelujen aikakautena lapset keksivät edelleen leikkejä kivillä, kepeillä ja - vaikka kuramaton suikaleella! Mikä on teidän lasten erikoisin leikkiväline?

Olen täällä ihan lomatunnelmissa, vaikka vettä ripottaa ja on niin kylmä, että piti laittaa tänään tulet takkaan. Pojat lähtevät viikonlopuksi isin kanssa mökille talkoisiin ja minä jään kotiin viettämään sitä paljon puhuttua omaa aikaa. Siitä onkin vierähtänyt jo tovi, kun viimeksi oli tällainen mahdollisuus. En ole vielä sen kummemmin suunnitellut, miten kallisarvoisen vapaa-aikani käytän, mutta kyllä se tässä vielä selviää. Yritän olla haalimatta liikaa tekemistä, ettei viikonloppu hujahda ohi ihan huomaamatta. Ihanaa, kun flunssakin on päästänyt otteestaan ja olen nukkunut jo kaksi yötä makeasti. Tervetuloa viikonloppu!

Rentouttavaa viikonloppua myös teille! :) Mitäs meinaatte puuhailla? Meille on luvattu yhden päivän helle lauantaille.

Loppuun vielä alevinkki: ensi maanantaina 15.6. on Jesper Juniorissa kaikki aletuotteet puoleen hintaan klo 9-11. Sekä myymälöissä että verkkokaupassa (Oulun Ideaparkin myymälässä klo 10-12).

Vahteristonemäntä / Toivottoman oivallista!-bloggari

Kesäflunssaa ja kuulumisia

Kesäflunssassa täällä selvittelen kurkkuani veto kadoksissa, ajatus takkuisena ja odottelen säiden lämpenemistä. Mietin jo, että pitäisikö lopettaa moinen odottelu ja ruveta nautitimaan kesästä tällaisenaan. Jos se tänä vuonna vaan on tällainen - no, suomalainen kesä? Useat viime kesät ovat olleet poikkeuksellisen helteisiä ja olemme ruvenneet pitämään sitä normaalina. Jopa lupauksena?

Pojatkin, isoveikka varsinkin, ovat katkeria siitä, kun ulos pitää pukea vähintäänkin huppari ja monena päivänä ihan takkikin. Vaikka on jo kesä. Milloin ne t-paitakelit oikein tulevat? Entä uimailmat? Sisällä olemme sitkeästi pukeneet lyhyttä hihaa - paitsi viluiselle äidille.

Tänään kävimme isoveikan kanssa kouluterveydenhoitajalla kouluunlähtötarkastuksessa. Kaikki kunnossa, jopa kuulo kroonistuneen korvatulehduksen ja putkituksen jälkeenkin. Pituutta tälle poikaselle on venähtänyt jo lähes 132 cm, joten ilmankos tuo vaatekoko 134 tuntuu nykyisin sopivimmalta.

Äitiä huvitti, miten terveydenhoitaja ei meinannut saada suunvuoroa tältä meidän ruuneperilta, joka selosti ummet ja lammet itseään kiinnostavista asoista ja perheemme viime aikojen sattumuksista. Poika piirsi pyydetyn omakuvan lisäksi paperille selkeästi häneltä odotettuja kuvia, eikä ninjasotureita ja taisteluita, vaikka sai valita aiheen vapaasti. Fiksu, vieraskorea poika.

Pienempi soturimme on telonut itseään pihalla oikein urakalla, onneksi vain pintapuolisesti (äiti koputtaa kovasti puuta). Mustelmien peittämät sääret ja kyynärvarret. Myös haavoja, nirhaumaa ja rupea löytyy. Molemmat kämmenet ovat jo menneet auki tänä kesänä (toinen jo pariin kertaan) ja tänään pikkuveikka onnistui saamaan nirhauman jopa ristiselkäänsä ohittaessaan isoveikan liian tiukasti betonimuurin luona. Viikonloppuna pikkuveikka teloi korvansa ystävien trampoliinilla ja korvalehti on nyt ihan kirjava mustelmasta. Katu-uskottavaa olemusta täplittävät vielä itikanpuremat, sillä hyttyset ovat nyt selvästi löytäneet vaahteroiden alle. En kohta kehtaa viedä tuota lasta enää päiväkotiin. Onneksi ei olekaan montaa päivää jäljellä ennen kesälomaa. Kääks, kiitoskakutkin pitäisi leipoa.

Tänään olen tuntenut suurta kiitollisuutta siitä, että pojat ovat ilmeisesti viimein saavuttaneet vaiheen, jossa leikit ja leikkitaidot sopivat yhteen. Isoveikka ja pikkuveikka leikkivät tosi kivasti keskenään niin sisällä kuin ulkonakin, eikä minun tarvitse olla erotuomarina 24/7. He leikkivät erilaisia leikkejä ja jopa neuvotellen. Tätä on jatkunut jo jonkin aikaa, joten ihan hetkellisestä häiriöstä ei taida sittenkään olla kyse. Ihan mahtavaa! On tätä vaihetta odotettukin!

Kuvissa pojilla on päällä Villervallan viime kesämalliston herkulliset rinkulapaidat, jotka on jemmattu tälle kesälle. Minä tykkään näistä edelleen ja puuvillan lisäksi elastaania sisältävä laatu vaikuttaa pesunkin jälkeen oikein hyvältä. Pikkuveikka tykkää kuosista, mutta pian koululainen isoveikka on luokitellut pallopaidan "lällyksi". Nytkö se sitten alkaa...?

Isoveikka kokoaa postauksen kuvissa uusinta Chima-legoaan. Chimat ovat olleet meillä pop ainakin vuoden ajan ja puuttuvia aluksia listataan Lego kuvaston perusteella melkein päivittäin. Isoveikka on kehittynyt pikkulegojen rakentamisessa huimasti viime aikoina ja rakentaa jo saamansa legot itse ohjeiden mukaan. Tarrat valtuutetaan yhä äidin tarkkojen hyppysten liimattaviksi. Pikkuveikkakin sai hetki sitten ensimmäisen Chimansa ja on nyt päässyt tältäkin osin yhteisiin leikkeihin isoveikan kanssa.

Oletteko te säästyneet kesäflunssalta? Joko teillä on saatu polvet ja kämmenet "kesäkuntoon"? Sujuvatko sisarusten yhteisleikit tällä hetkellä?

Lämpeneviä päiviä meille kaikille toivotellen,

Vahteristonemäntä

Kesäyöpuku?

Yöpuku, pyjama, yökkäri...miksi tuota nukkujaa lämmittävää vaatekappaletta nyt halutaankaan kutsua. Toiset käyttää ja toiset ei.

Yllättäen oma suosikkini on viileänä vuodenaikana mikäs muu kuin pitkä Marimekon yöpaita. Varmaan arvasittenkin. Nansokin käy, mutta mukava ja lämmin pitää olla. Lämpiminä kesäöinä saatan tarjeta jopa lyhyellä hihalla. Yöpaita on minulle myös oloasu, joka puetaan päälle hyvissä ajoin illalla ja vaihdetaan päivävaatteisiin aamupäivällä vasta ulos lähtiessä.

Minulle yöpuku on tärkeä vaatekappale ja pojatkin ovat oppineet niitä käyttämään. Ostan edelleen itselleni melkein joka joulu uuden yöpaidan, sillä jouluaattoiltana kuuluu mennä uudella yöpuvulla nukkumaan. Lapsena pukki taisi tuoda aina jouluksi uuden pyjaman ja siitä on tämä omintakeinen jouluperinne muodostunut.

Muistan ahdistuneeni, kun en isoveikan pikkuvauva-aikana valvomisesta sekopäisenä muistanut vaihtaa vauvalle joka ilta yöpukua päivävaatteiden tilalle. Hyvä, etten herättänyt lasta pyjaman pukemista varten!

Meillä pojat käyttävät talvella pitkähihaisia ja -lahkeisia pyjamia, mutta lämpimänä vuodenaikana vaihdetaan tilalle sortsiyökkäri. Nyt on vähän siinä ja siinä, että kumman tähän keliin valitsisi. Tänä iltana isoveikka meni nukkumaan lyhyellä pyjamalla ja pikkuveikka pitkällä.

Ostin viime viikolla pikkuveikalle kuvissa näkyvän Kappahlin autot-yöpuvun 20 % alekupongilla. Viimekesäiset 98/104 kokoiset kirpparilta löytyneet sortsiyökkärit ovat auttamattoman pieninä lähteneet eteenpäin serkkupojalle ja jostain syystä en ole säästänyt isoveikalta 110/116 kokoisia kesäyökkäreitä ollenkaan.

Kirppareilta olen tällaisia kesäyöpukuja yrittänyt katsella, mutta eipä ole viime aikoina osunut kohdalle. Kuvien kesäyökkäri on siis pikkuveikan ainoa lajiaan tällä erää ja toinen on hakusessa. Jostain syystä en tykkää käyttää pojilla t-paita ja kalsarit-yhdistelmää yöpukuna. Kai ne t-paidat ainakin nuhjaantuvat nopeammin yökäytössä ja harvoin ne alushousut muodostavat kovin yhtenäistä kokonaisuutta sen t-paidan kanssa (mutta onko sillä sitten väliäkään?).

Hatleyn pyjamat ovat suosikkejani lasten yöpuvuista. Harmi, ettei niitä tehdä juurikaan lyhyinä versioina. Ruotsalaisketjujen ja markettien valikoiman yökkärin kelpuutan myös, mutta alennuksia ei ole viime aikoina näkynyt muuta kuin pitkissä pyjamissa. Maxomorralla on joitakin lyhyitä yöpukuja herkullisella kuosilla, joiden alea odottelen. Täydellä hinnalla ei raaski yöpukuakaan ostaa, kun olen muutenkin tällainen alennusmyyntiameeba.

Millaisia yöpukuja teidän lapset käyttävät, jos käyttävät? Onko kesällä erilainen pyjama kuin talvella? Entä itse: liihotteletko ympäriinsä pitkässä yöpaidassa ja villasukissa vai pujahdatko peiton alle ilman rihmankiertämää?

Ihanaa ja rentouttavaa viikonloppua kaikille teille! :)

Vahteristonemäntä

Isoveikan kesäkamppeet ja uimapaitauhmaa

Äskettäin kurkistimme pikkuveikan vaatekaapin kesäisiin tamineisiin ja nyt on tietysti isoveikan kesägarderoobin vuoro. Ensiksi tutkaillaan t-paitoja, joiden joukossa on yksi hihatonkin.

Hihattomia voisi ehkä olla enemmänkin, jos niitä helteitä vaikka jossain vaiheessa saadaan. En ole harrastanut isoveikalla juurikaan hihattomia paitoja, kun iho on tosiaan herkkä auringolle, mutta ehkä on syytä hankkia kuitenkin vielä yksi hihaton kaiken varalle. Vaikka sitten loppukesälle, riippumaton suojissa loikoiluun.

Ylärivissä vasemmalta: Mini Rodini, Villervalla, Blaa!, Molo Kids, me&i.
Alarivissä vasemmalta: joku markettipaita sittarista, Metsola, me&i, Reima ja Lego. Tummia sävyjä löytyy, mutta mukana on edelleen iloisia värejäkin. Toivottavasti kelpaa vielä vuoden päästäkin, ekaluokan jälkeen.

Nämä paidat on jemmattu nimenomaan tätä kesää (ja seuraavaa) varten ja ne ovat kokoa 134/140. Suurin osa viime kesäisistä 128 cm paidoista mahtuu myös päälle noin 132 cm pojannassikalle.

Ääh. Vuoden takaisessa jemmaamisessa on haittapuolensakin. Tuossa paitapinossa on ainakin kaksi paitaa, jotka eivät toimi enää. Tuo Metsolan musta-valkoinen polkupyöräpaita ei miellytä enää silmääni (eikä väreiltään sovi isoveikalle) ja Blaa!:n harmaa lintupaita ei taatusti miellytä poikaa itseään (vaikka onkin laadukas ja äidille mieleinen), jonka suokkikuva-aiheet ovat hurrrjia ja oma mielipide vaatteiden ulkonäöstä nousee yhä voimakkaammin esiin. Esimerkiksi eilen oli Villervallan herkullisen värikäs rinkulapaita ihan tyhmä. Vuosi sitten se olisi puettu innolla päälle.

Uusia sortseja löytyy isoveikalle tälle kesälle viidet. Vasemmalta: Villervalla, Gugguu, Marimekko, Villervalla ja Silvenjungle.

Nuo pitkät, caprimittaiset Silverjunglet ovat oma tämänhetkinen suosikkini. Toivottavasti nauharusetit eivät kutita herkkäihoista poikaa. Myös Gugguun käyttöä odotan innolla; merkki on meillä uusi ja oranssit sortsit ovat herkullisen väriset. Kirjavat Marimekon Keikari-sortsit ovat haasteelliset yhdistettävät ja niiden koko on kaikenlisäksi 122 (onneksi reilun oloinen malli), joten voi olla, että siirtyvät pian pikkuveikan vaatekaappiin.

Kuten paitojen suhteen, mahtuvat myös viime kesän sortsit vielä suht mukavasti päälle, joten eivät lopu kesävaatteet ihan heti kesken, vaikka ruohokosketusta otetaankin ja jäätelö sulaa polville.

Pitkää lahjetta viileisiin kesäpäiviin ja hieman siistimpäänkin menoon. Vasemmalta: Villervallan canvas musta (134), Villervalla punainen (134) ja vihreä (128) twillihousu. Oikeanpuoleisena viime kesäiset Reiman vetskarien avulla sortseiksi muuntautuvat, näppärät housut (128), joilla on ollut käyttöä varsinkin matkustettaessa.

Näiden Villervallojen kanssa poden nyt jonkinmoista ristiriitaa. Olen hankkinut nämä periaatteessa ihan pihahousuiksi, mutta varsinkin nuo Villervallan twillihousut (joita myydäänkin talvikaudelle) ovat kovin pehmeäpintaista (joskin paksuhkoa) kangasta, joten voin kuvitella, kuinka imaisevat ruohotahrat sisuksiinsa.

Toistaiseksi isoveikka on välikausihousuista päästyään ulkoillut verkkareissa, joita poika pitää erittäin mielellään ja jotka ovat pyykkihuollon kannalta helpot. Mutta kuten olen aiemminkin maininnut, en edelleenkään tykkää verkkarien ulkonäöstä. Mutta kieltämättä alan hiljalleen sopeutua. Toimivuus ja stressittömyys ennenkaikkea (?). Ostin muuten isoveikalle kirpparilta toiset, mustat verkkarit, kun eteen sattui uudenveroiset Pumat neljällä eurolla. Alkaa tosiaan kuulostaa luovuttamiselta.

Joku lastenvaatevalmistaja (Reima?) voisi kehittää ruohotahroja hylkivät, helposti puhdistettavat ja kevyen kesäiset (=superilmavat) pihahousut, jotka näyttäisivät kivalta päällä. Hmm...Vai onko sellaisia jo olemassa?

Auringolta suojaan! Isoveikan kesän 2015 UV-varusteet, joista nuo oikeanpuoleiset Reimat (uv 50+) ovat olleet käytössä jo sekä viime syksyisellä että tämänkeväisellä etelänmatkalla ja niistä riittää mainiosti vielä ainakin tälle kesälle (koko 134). Molemmat hatut ovat Reiman, sininen jo vuosien takaa ja vihreä viime kesän mallistosta.

Kodissamme on kuitenkin kuulunut soraääniä pitkähihaisten uimavarusteiden käyttöä kohtaan, joten rinnalla on aina ollut myös lyhyempää hihaa ja lahjetta. Yleensä Reimaa.

Keväiselle Turkinmatkalle hankin Molon paitojen ja kettutakin innoittamana tuon Molon houkuttelevan tiikerikuvioisen aurinkosuojapaidan (uv 40+) ja posti kuljettaa meille näinä päivinä myös saman merkin musta-valkoraidalliset uimahousut. Harmillista, etten löytänyt koon 134/140 tiikerisimmareita enää mistään. Mieltä kyllä lämmitti, että noita raidallisia Molon uikkareita saa nyt mukavalla alennuksella Tenavalinnasta ja ovathan ne varmasti aikaa ja ikää kestävämpi valinta kouluun lähtevälle pojalle.

Isoveikka rakastui uivia tiikereitä täynnä olevaan uimapaitaansa (koko 134/140) ensi silmäyksellä ja viime aikoina haastavaksi muuttunut suojapaidan pukeminen oli tämänkeväisellä etelänmatkalla kuulemma aavistuksen helpompaa. Vaikka poika kyllä väitti, että ottaa mielummin kokovartalovoitelun kuin uimapaidan.

Kai tämäkin on joku vaihe, kun rasvakammoinen poika sanoo yhtäkkiä valitsevansa mielummin voiteen kuin aurinkosuojavaatteen. Kesän helteet (tuleehan niitä, tuleehan?) ja rantakelit näyttävät, miten tosissaan nuori mies puheineen on. Että rasvataanko sitä masua, vai puetaanko paita.

Niitä lämpimiä päiviä odotellen. Tänään oli kyllä ihan mukava keli, kun aurinko paistoi pilvien lomasta ja ulkona tarkeni taas hupparilla, vaikkei koko ajan juossutkaan. Olimme ulkona aamusta iltaan ja isoveikka sai parhaan kaverinsa kylään ja kyläili myös hänen kotonaan. Hieno päivä.

Vahteristonemäntä / Toivottoman oivallista! -bloggari