Remua remuajien talveen (sis. alekoodin!)

Posti toi meille eilen odotetun paketin: Travallen valmistamat Remun talviasut pojille! Blogiyhteistyön merkeissä sain valita molemmille testattavaksi joko talvihaalarin tai kaksiosaisen toppasetin. Tarkat makumieltymykset kehittäneet miehenalut tekivät lopulta malli- ja värivalinnan itsenäisesti ja kieltämättä olen oikein tyytyväinen herrojen ratkaisuihin. Äidin opit ovat menneet perille!

Pikkuveikan upea, ruskan väreissä leiskuva haalari on yhdistelmä oranssia, numerokuosista yläosaa ja suklaanruskeaa, kiiltäväpintaista housuosaa. Tämän Remu haalarin mallinumero on 1246. Haalarin koko on 116 cm ja pojalla pituutta 114 cm. Tätä herkullista kuosia löytyy myös sinisenä ja tietysti myös takkina.

Sovittelun jälkeen päädyimme vaihtamaan haalarin varmuuden vuoksi kokoa suurempaan, sillä pitkäraajainen kaveri on ottanut tavaksi venähtää kymmenen senttiä vuodessa, mikä tietää useita senttejä jo pelkän talvikauden kasvuksi. Travallen verkkokaupassa on jokaisen tuotteen kohdalla tarkat mitat, mikä helpottaa oikean koon valintaa.

Haalarissa on tuulen- ja vedenpitävä (10 000 alaosa/6000 yläosa) kangas, hyvä hengittävyys (6000), housuosan saumat teipattu ja kulutuksenkesto peräti 100 000. Tätä mallia valmistetaan koossa 86-134 cm. Housuosan haara- ja sivusaumat on teipattu ja kulutukselle arat lahkeiden sisäsaumat on poistettu. Travallen tuotteiden tapaan tässäkin haalarissa on turvallinen irtohuppu, leukaa suojaava lista vetoketjun yläpäässä, reilut vetimet ja näkyvät heijastimet.

Koululaisemme värivalinta ei liene yllätys blogiani pidempään seuranneille: mustaa nykyisin suosiva isoveikka valitsi tietysti tämänhetkistä, katu-uskottavaa lempiväriään. Itselleni oli yllätys, että Travalle valmistaa myös yksivärisiä takkeja ja haalareita. Yksivärisen haalarin tuotenimi on muuten LoisteRemu ja se on valmistettu kokonaan kiiltäväpintaisesta, paksummasta kankaasta, josta valmistetaan kuosillisten haalarien alaosat.

Isoveikan lämpimän ja hengittävän Remu talvitakin mallinumero on 1340 ja sitä saa myös mm. sinisenä sekä tytöille kauniisti kuvioituna vaihtoehtona. Mustassa takissa on kivasti valkoinen vetoketjunseutu, mikä antaa ilmettä takille. Tätä puolihimmeäpintaista takkia valmistetaan koossa  110-152 cm, isoveikan takin koko on 140 cm. Takin kankaat ovat tuulen- ja vedenpitävät (10 000), hankauksenkesto on huimat 100 000, saumoja ei ole teipattu. Hupun, kauluksen ja hihansuiden sisäpuoli on pehmeää fleeceä, kuten pikkuveikan haalarissakin. Vetoketjun alla on tuulenpitävä lista ja helmassa on turvallinen, joustava säätönyöri.

SuperRemu toppahousut, mallinumero 1447, ovat vedenpitävät, sillä niissä on vedenpitävän kankaan lisäksi myös saumat teipattu. Näitä erityisen kovaan kulutukseen (hankauksenkesto > 100 000) suunniteltuja housuja valmistetaan supervahvasta, mattapintaisesta Cordura materiaalista jopa kokoon 164 cm saakka, mikä on ilouutinen ainakin tälle isokokoisten ja touhukkaiden poikien äidille.

Isoveikan housut ovat kokoa 140 cm ja pojalla on mittaa noin 136 cm. Sisäsaumattomissa lahkeissa on lumilukot sekä säätönyörit, joilla suorat lahkeet saa halutessaan suppuunkin. Samanlainen pikalukkosäätö löytyy tietysti myös housujen vyötäröltä. Vyötärö on mukavan napakka, normaalipainoiselle isoveikalle sitä ei tarvinnut kiristää ollenkaan. SuperRemu toppahousua valmistetaan myös henkselimallina. SuperRemu laatua löytyy tietysti myös haalarina.
 

Huomioitani Remu tuotteista:

• Vaatteiden liukas vuori helpottaa lapsen itsenäistä, nopeaa pukemista
• Suuret vetimet osuvat pieniinkin näppeihin helposti
• Tuotteet ovat muhkeita ja lämpimiä
• Nimikointiliuskaan on helppo kirjoittaa, eikä tussinjälki leviä
• Mitoitus on normaali, ei erityisen suuri. Haalarin yläosa on alaosaa aavistuksen reilumpi.
• Kulutuksenkesto (>100 000) ja hengittävyys (> 6000) on parempi kuin useimmilla muilla lasten ulkovaatemerkeillä
• Nämä ulkovaatteet saa laittaa jopa päiväkodin kuivauskaappiin
• Kuosihaalareistaan tunnettu Travalle valmistaa nykyään myös yksivärisiä vaihtoehtoja
• Hyvin pitkälti suomalaisia tuotteita (tuotantovaiheiden suomalaisuudesta kirjoitin aiemmin tässä blogissa), Virossa ommeltuja lasten ulkovaatteita kohtuuhinnalla
• Travallen verkkokaupan toimitusajat ovat lyhyet, vain 1-3 päivää

Sovitusasusteina pikkuveikalla Reiman pipo toissatalvelta ja Reiman aiemman malliston Tomino rukkaset sekä Kuoma kengät. Isoveikalla Reiman Wild pipo tämän kauden mallistosta, Jonathan hanskat viime talvelta ja Kuomat.

Miltäs näyttää? Ovatko Travallen Remu ja SupetRemu tuttuja entuudestaan? Entä uudempi LoisteRemu haalari? Oletko vieraillut Travallen verkkokaupassa?

Arvatkaa mitä?! Uuden blogiyhteistyön kunniaksi Travalle lupasi lukijoilleni alekoodin verkkokauppaansa. Koodilla REMUT15 saatte Travallen verkkokaupasta 20 % alennuksen talven uutuustuotteista 8.11.2015 saakka. Nyt kannattaa hankkia talvivarusteet! Puuttuuko teiltä ehkä toppahousut tai rukkasia?

Reipasta viikonloppua toivotellen,

Vahteristonemäntä / Toivottoman oivallista! -bloggari

Porkkana-siemensämpylöitä ja pääsykoepaineita

Pojat rakastavat leipomista. Viikko sitten sämpylöiksi pyöritelty, siirapilla ja porkkanalla makeutettu leipätaikina näytti maistuvan siinä kuin pullataikinakin. Ihme taikinansyöjiä! Isoveikka osaa pyöritellä jo ihan sämpylän näköisiä taikinapalleroita, joista osa pääsi uuniinkin.

Taas tunsin huonoa omatuntoa siitä, miten harvoin me nykyisin leivotaan. Itse tehdyt sämpylät ovat niin hyviä, eikä vaiva ole todellakaan suuri. Ei vaan tule tehtyä. Jospa nyt kunnostautuisin tällä saralla. Taikinan muovailu on suorastaan terapeuttista.

Sämpyläohje on Rainbow (vai onko se nykyään KotiMaista?) sämpyläjauhopussin kyljestä. Lisäsin perusohjeeseen muutaman raastetun porkkanan ja desin verran kuorittuja auringonkukan- ja kurpitsansiemeniä, voitelin munalla ja pinnalle ripoteltiin reilusti samaisia auringonkukansiemeniä. Lämpimänä kera Oivariinin: nam!

Lapsivapaa viikonloppu alkaa kääntyä kohti päätöstään. Pojat ovat olleet mökillä isovanhempien ja serkkuperheen kanssa pari yötä ja palaavat illalla kotiin. Miehen kanssa olemme valvoneet ja nukkuneet pitkään, haravoineet pihaa aikatauluttomuudesta nauttien, herkutelleet pitkän kaavan mukaan sekä ripustelleet kynttilälyhtyjä terassille ja kellarin ovelle. Ihan mahtavaa riisuutua rutiineista.

Tänään kävin pitkästä aikaa kirpparilla ja varasin oikein pöydänkin. Hinnoittelu- ja laputusurakka on aloitettu. Huomenna illalla vien ensimmäisen kuorman. Viime aikoina olen myynyt pieneksi jääneitä lastenvaatteita netissä, mutta paljon on vielä myymättäkin ja vaatehuone vaihteeksi taas pursuilee. Eikä perusvaatetta oikein jaksa kuvata ja laittaa nettimyyntiin. Miten sitä aina unohtaakin, millainen vaiva tuossa laputtamisessa on?

Päässäni surisee uusia suunnitelmia. Vuodenvaihteessa tulee täyteen vuosi tuloksetonta työnhakua. Edes haastatteluun en ole päässyt. Melko masentavaa, vaikka työtilanne onkin nyt yleisesti huono. Tarttis tehdä jotain.

Pyörittelin jo aikanaan hoitovapaalla ollessani ajatusta alanvaihdosta. Nyt työttömyyden pitkittyessä tein ratkaisuni ja hain yhteishaussa varmasti työllistävälle sosiaali- ja terveysalalle. Yhteishaun lisäksi hain myös suoraan oppilaitokseen aikuiskoulutukseen. Tällä viikolla olen pakertanut läpi 8 tuntisen valintakoepäivän ja pohdiskellut, onko minusta varmasti alalle ja onko tässä elämäntilanteessa kouluun lähteminen ylipäätään ihan hullunhommaa. Mutta jotain on tehtävä ja tuleeko sellaista "oikeaa hetkeä" koskaan? Lapsetkin ovat jo mukavan ikäisiä. Katsotaan, mitä tuleman pitää.

Mitä teille kuuluu? Olette vaihtaneet/suunnitelleet vaihtavanne alaa aikuisena?

Leppoisaa sunnuntai-iltaa ja voimia alkavaan viikkoon!

Vahteristonemäntä / Toivottoman oivallista! -bloggari

Riemuraitaa ja keltaista parkaa

Jos on pikkuveikan talvihaalari tummanpuhuva, niin talvitakeista löytyy väriä!

Raidallinen Reimatec takki on viime talven mallistosta hankittu. Löysin sen kesällä alesta Reiman Outletista Vantaalta. Varsinaisesti rinteeseen suunnitellun takin koko on 122 cm ja se on vielä melko reilu noin 114 cm pituiselle pojalle, mutta kuitenkin käytettävissä tulevana talvena. Toivottavasti vielä seuraavanakin. Rinneominaisuuksia me emme (vielä) tarvitse; tämä takki on valittu puhtaasti upean kuosin perusteella. Helman lumilukko voi toki olla kätevä hangessa peuhatessa.

En tiennyt tuota tämän syksyn/talven malliston Wild pipoa tilatessani, että kirjava takki on pipo ovat noin samanväriset! Hauska yhteensattuma, että eri mallistojen vaatteet ovat noinkin yhteneväiset. Meillä Wild pipo oli tarkoitettu varsinaisesti mustan haalarin ja oranssin takin kanssa käytettäväksi, mutta menee se näköjään yhtä villin takinkin kaverina. Toinen sovituskuvien pipo on viime talven luottopipomme, Reima Lumula.

Keltainen parkatakki on myöskin Reimatec ja se on isoveikalta peritty. Meinasin aikanaan myydä tämän vain siistissä menossa käytetyn ja siten uudenveroisena säilyneen ihanuuden, kun ajattelin, että aika ajaa siitä ohi, kunnes se on sopiva pienemmälle pojalle.

Mutta onneksi olin väärässä: keltainen parkahan on edelleen vähintäänkin trendikäs ja väri sopii pikkuveikalle paremmin kuin alkuperäiselle käyttäjälleen. Lisäksi pikkuveikka on hieman pidempi kuin isoveljensä samassa iässä ja pitkäraajaisempi, joten vaatteet periytyvätkin veljesten välillä nopeammin kuin laskeskelin. Tämä takki on ollut isoveikalla käytössä talvella 2013-2014 eli viisivuotiaana.

Tämäkin takki on kokoa 122 cm, mutta huomattavasti niukemman mallinsa vuoksi jo aivan sopiva nelivuotiaalle pikkuveikalle tuleville pakkasille. Vai mitä tuumaatte?

Mutta sitten tulikin jo pulma: kaksi näin ihanaa takkia, muttei kunnon peuhunkestäviä toppahousuja! Kuvan cittarin toppikset tuskin kestävät meidän laatuvaatimuksia ja ne onkin hankittu vain satunnaista käyttöä varten. Pelkään, että nämä takit jäävät vain siistimpään käyttöön ilman kestävää alaosaa ja haalarit valikoituvat kerta toisensa jälkeen ylle lumileikkeihin ja mäenlaskuun.

Pitäisikö sittenkin hankkia vielä Reima Kiddot tmv.? Kiddoista näkyy olevan ainakin reimashopissa jo koot vähissä, mutta onhan niitä monia muitakin kivoja henkselihousumalleja. Minkähänlainen olisi tuollainen ainakin minulle uudenlainen, kovaan peuhaamiseen tarkoitettu erikoiskestävä housumalli Oryon, jonka yläosa on softshellmäinen liivi? Näyttää ainakin lupaavalta. Onko teillä kokemusta liivimäisistä housujen yläosista?

Tiedätkö sinä, onko jossakin talvihousuja (koko 116/122) alessa?

Virkeää viikonjatkoa toivotellen,

Vahteristonemäntä / Toivottoman oivallista! -bloggari

Koulu-uskottava tekninen aluskerros

Kyllä sellainenkin on olemassa. Reimalla.

Ekaluokkalaisemme ei oikein välitä enää raidoista ja viime talvena jemmaan ostettu, äidin mielestä tosi hyvännäköinen, pallokuvioinen tekninen paita kelpuutetaan juuri ja juuri päälle kotona, mutta kouluun sitä ei suostuna laittamaan. Ei missään nimessä. Entä yksiväriset? Ei, ne taas ovat kuulemma liian tylsiä.

Mutta toista maata ovat Reiman teknisten sisävaatteiden tämän syksyn/talven kuosit. Nämä saivat koululaisen epäilevän ilmeen kääntymään hyväksyvään hymyyn. Tiptoe paita on puettu kouluun mieluusti varsinkin niinä päivinä, kun on tiedossa liikuntaa. Toimii housut puolestaan lämmittävät mukavasti kuorihousujen tai farkkujen alla aamujen viilennettyä viime päivinä lähelle nollaa. Kotona poika valitsee mieluiten nämä leggarit sisähousuiksi ja colleget ovat jääneet sivuun. Näiden vaatteiden pukemisesta ei tarvitse taistella!

Reiman Play Jersey tuotteet ovat nopeasti kuivuvaa, joustavaa ja hengittävää materiaalia, jossa ihoa vasten on kosteutta siirtävä polyester. Iho pysyy kuivana kovemmassakin menossa ja jopa auringolta suojassa, sillä tuotteissa on UV-suojakerroin 40 +. Hyvännäköisiä sisävaatteita, jotka toimivat samalla teknisenä aluskerroksena.

Asun koko 134 cm ja pojalla mittaa vähintään saman verran. Hankin tämän reimashopista, kun siellä oli vähän aikaa sitten tarjous sisävaatteista.

Vielä kun saisi takin pojan päälle välitunneille! Tänään aamulla meillä oli 2 astetta lämmintä ja isoveikka oli välitunnilla pelkässä hupparissa. Olen jo uhannut mennä pukemaan pojan välitunnille, jollei takki ala löytyä niskaan ulos mennessä. Pian tulee päivä, jolloin joudun varmaan myös toteuttamaan uhkaukseni. Huoh.

Onko teillä käytössä tekninen aluskerros arjessa? Liikunnassa? Pukevatko lapset mielellään sään mukaisesti/riittävästi?

Voimaannuttavaa alkanutta viikkoa!

Vahteristonemäntä / Toivottoman oivallista! -bloggari

Oranssia, oranssia, oranssia

Oih! Jos on Reiman oranssi Taag takki tuotekuvissa ihana, on se livenä vielä herkullisempi! Ennen syysmyrskyn tuloa kuvailimme pikkuveikan kanssa uusia syys- ja talvivarusteita terassilla syksyisten lehtien keskellä. Ihanan oranssia!

Monet teistä muistavatkin minun suunnitelleen tämän takin hankkimista kuopukselle jo keväällä, mutta onneksi maltoin odottaa syysmallistoa: oranssi on kuitenkin paljon upeampi kuin harmaa tai vihreä. Takki ja sen kanssa hienosti yhteen sopivat Reimatec Wetter välikausikengät on hankittu Lekmerin alesta. Mukavan 30 % alen laittoivat näille Reiman uutuuksille jo syyskuulla ja minähän tartuin tilaisuuteen.

Takin koko on 122 cm ja pojalla mittaa noin 114 cm. Kokoa pienempikin mahtuisi ylle, mutta elättelen toivoa, että tämä oranssi ihanuus menisi kaksi syksyä/talvea. Virallisestihan Taag on tosiaan välikausitakki, mutta meidän lämminveriköillä nämä kevyesti topatut Taagit toimivat  syyskäytön jälkeen talvella kaupunkitakkeina sekä nollakelillä reippaassa ulkoilussakin.

Mustat toppahousut ovat Cittarin omaa Lotta & Lassi-mallistoa ja niitä sai viime viikolla 15 eurolla, joten edullisesti löytyi pienimmäisen toppikset tulevalle talvelle. Koska pikkuveikka ulkoilee pääosin haalarissa, päätin hankkia mustat perustoppahousut edullisesti. Aiempaa kokemusta näistä ei ole, joten testimielellä mennään. Housujen koko 122 cm.

Eikö olekin herkullinen pipo? Kun näin Reiman tuoreen talvimalliston Wild pipon kuvan ensimmäisen kerran Reiman mediapankissa, tiesin heti, että tämä päähine on saatava. Voiko hienompaa pipoa enää olla! Wildissa on paksu fleecevuori ja Reiman tapaan tuulenpitävät korvalliset. Päällinen on paksulla langalla näyttäväksi neulottua korkealaatuista akryylineulosta, joka on minulle uusi materiaali lasten päähineissä. Toivottavasti tämä ei nyppyynny käytössä, kuten eräs akryylineuletakkini viime syksynä.

Näitä värikkäitä pipoja löytyy tämän ja "tyttövärisen" raitapipon lisäksi myös hienoja yksivärisiä vaihtoehtoja, joissa on hauska kontrastivärinen tupsu. Pipon koko 54 cm, pojan pää 53 cm. Paksu pipo näyttää kuvissa suuremmalta kuin onkaan: tämä istuu mukavan napakasti pojan päässä.

Kuvissa näkyvä musta pipo on Reiman Lumula viime talvelta ja sitä on myynnissä myös tulevalle talvelle. Villapipossa on fleecevuori ja hyvin korvia suojaava malli. Lumula oli meidän poikien suosikkipipo viime talvena.

Ensimmäinen syysmyrsky vinkuu jo nurkissa ja kolisuttaa kattopeltejä. Vuodenaikaan nähden poikkeuksellisen leppeän päivän jälkeen sää alkaa kuulemma nyt viilentyä. Lämpimän loppukesän ja syksyn jälkeen ihan odotan, että pääsisimme viimein käyttämään tätä ihanaa välikausi/-talvitakkia!

Oletteko lämminneet tämän syksyn trendivärille oranssille? Mitä tykkäätte Wild piposta? Onko sinulla kokemusta akryylipintaisista päähineistä?

Vinkki: Reimashopissa on postikuluttomuus sunnuntaihin 4.10. saakka!

Oikein ihanaa viikonloppua!

Vahteristonemäntä / Toivottoman oivallista! -bloggari

Perunannostotalkoot

Me ollaan nyt parin viikon ajan syöty oman maan perunaa. Aika uskomatonta. Heinäkuisessa koenostossahan mullan alta paljastui vain sormenpään kokoisia vauvapottuja ja luulin jo, ettei me satoa saadakaan. Pulleat kotilot herkuttelivat perunanvarsilla ja kastelukin jäi vähiin. Mutta kuten kuvista näkyy, elokuun aikana tapahtui mullan alla ihmeitä ja Siikli-rotuiset lemmikkimme kasvoivat käyrillä.

Pojat olivat ihan täpinöissään, kun syyskuun puolivälissä lupasin, että nyt nostetaan perunat. Molemmat kaivoivat innoissaan kasvimaata pienillä käsillään ja poimivat mullasta ihan mukavan kokoisia mukuloita, osa niistä jopa suurehkoja. Meinasi tulla ihan riita siitä, että kumpikin saa laittaa ämpäriin yhtä monta pottua.

Pikkuinen kasvimaamme koostuu kahdesta Kekkilän viljelylaatikosta, joista toinen oli tällä kertaa pyhitetty perunamaaksi. Tälle noin yhden neliömetrin alalle piilotimme noin 10 siemenperunaa. Tämän lisäksi kokeilin perunaa yhdessä varsinaisesti perunankasvatukseen tarkoitetussa säkissä (3 siemenperunaa) ja muutaman siemenperunan kaivoin myös raparperin juurelle. Paras tulos tuli ehdottomasti kasvimaalaatikosta, joka on täytetty hyvällä puutarhamullalla muutama vuosi sitten ja lannoitettu puutarhan yleislannoitteella ennen perunanistutusta. Virallinen perunanviljelypussukka toimi heikoiten. Tosin täytynee mainita, että käytimme sitä ilmeisesti väärin päin...

Ihan hyvän makuisia näistä ensimmäisistä omista potuista tuli. Eihän perunanviljely ole rahallisesti järkevää puuhaa, kun pottuja saa kaupasta edullisemmin, mutta on siinä oma viehätyksensä haukata oman maan satoa. Ja lapsille kasvimaan kastelu ja sadonkorjuu oli eksoottista viihdettä. Ja minusta on ihan terveellistä näyttää jälkikasvulle, mistä ruoka tulee. Puhumattakaan siitä, millaista terapiaa sormien multaan upottaminen aikuiselle on.

Lapsena olin joka syksy mummolassa perunannostotalkoissa, jossa traktori veti perunannostokonetta, joka rymisteli pellosta koko suvun talven perunat. Oli siinä poimimista ja laatikoihin lajiteltavaa. Talkoopäivä tuntui joskus pitkälle, mutta nyt muistoon liittyy lähinnä oma mukava tunnelmansa, vahva maan tuoksu ja suvun yhdessäolo. Savisessa pellossa kasvoi pienehköjä pottuja, mutta lapsen mielestä siitä savesta oli hauska muovailla kaikenlaista.

Perunaa voi kuulemma kasvattaa jopa ämpärissä, joten pihakaan ei ole edellytys perunanviljelijäksi ryhtymiselle.

Kasvatitteko lasten kanssa syötävää kesällä? Oletteko itse olleet perunannostotalkoissa? Syöttekö ylipäätään perunaa?

Loistavaa loppuviikkoa toivotellen,

Vahteristonemäntä / Toivottoman oivallista! -bloggari