Jättiläisen kylpyammeen reunalla

Hiisien asuinsijoilla olemme vierailleet ennenkin (Hiidenvuori postaus viime kesältä), mutta tämä kirnukallio oli aiemmin koettu vain aikuisten kesken, joten päätimme viedä pojat tälle mielenkiintoiselle retkipaikalle, kun päiväretki ystäväperheen luo peruuntui sairastumisen vuoksi. Hiidenkirnu on siis viimeisimmän jääkauden loppupuolella sulamisveden, kivien ja soran kallioon muovaama lieriön muotoinen kuoppa.

Hiidenkirnut sijaitsevat Porvoon lähellä Askolassa, Porvoonjokeen viettävässä jyrkässä kalliorinteessä. Tässä Suomen suurimmassa hiidenkirnuesiintymässä on kaikkiaan 20 kirnua ja paikka on avattu yleisölle 60-luvun puolivälissä. Kirnualueelle vie parkkipaikalta metsän läpi 500 m polku ja reitti kirnujen luo on rakennettu jyrkkään rinteeseen portaiden ja puisten kävelysiltojen avulla. Suurin kirnuista, "jättiläisen kuhnepytty"(=kylpyamme) on 4 m leveä ja 10 m syvä ja siihen voi laskeutua tikkaita pitkin (2. ja 4. kuva).

Pojille tämä paikka oli retkikohteena erinomainen: jyrkkä kalliorinne, jossa sai kiipeillä ja samalla voi ihmetellä erikoisia kirnuja. Lisäksi kallion laella kulki 300 m pituinen maisemareitti, jossa sai spurttailla komeissa maisemissa. Kävimme myös kallion alla Porvoonjoen rannassa, jossa oli nuotiopaikka ja kanoottiranta kaunilla rantaniityllä, jossa oli tilaa juoksennella. Rannassa oli lähde juomakuppeineen ja tietysti maistoimme hiisien juomapaikan varsin metallin makuista vettä.

Hieno kokoperheen (pl. lastenvaunut ja pyörätuolit) retkikohde, suosittelen!

Oletteko käyneet katsomassa hiidenkirnuja Askolassa tai jossain muualla? Mikä on teidän suosikki luontoretkikohteenne?

Pojilla kuvissa Villervallan SS16 malliston collegetakit.

Aurinkoisia kesäpäiviä toivotellen,

Vahteristonemäntä / Toivottoman oivallista! -bloggari

Travallen ale alkoi!

Odotatko sinäkin jo innolla kesäalen alkua? Nyt ei tarvi enää odotella, sillä Travalle aloitti jo! Alennukset ovat heti alkuun mukavat ja esimerkiksi meidän lemppareita SuperRemu välikausihousuja saa nyt tuntuvalla alella hintaan 35 euroa (norm. 62,90).

SuperRemu välikausihousuissa oli vielä mukavasti kokoja jäljellä ja voitte arvata, että tilasin kummallekin pojalle luottopöksyt seuraavassa koossa varastoon. Isoveikka on testannut näitä SuperRemu välikausihousuja tänä keväänä ja hienosti ovat kestäneet päivittäisessä menossa, joten käyttö jatkuu syyskaudella.

Travallen Remu välikausitakkien hinta on nyt vain 39 (norm. 59,90). Myös haalarit ja asusteet on alennettu. Kannattaa käydä tsekkaamassa Travallen verkkokaupassa!

Mitä sinä metsästät kesäalesta?

Meillä vedettiin tänään, ensimmäisenä yhteisenä kesälomapäivänä, pipoa päähän ja fleeceä väliin - jestas, mikä keli! Onko teillä kylmää?

Vahteristonemäntä / Toivottoman oivallista!-bloggari

Loma - vihdoinkin!

En ole ihan vähään aikaan odottanut toukokuun kääntymistä kesäkuuksi niin kovasti kuin tänä vuonna. Koko perhe raahusti loppukevään arjen ja erilaisten velvollisuuksien uuvuttamina. Isäntä viimeisteli jatko-opintonsa tänä keväänä ja koko homma huipentui toukokuulla. Isoveikka tuntui uuvahtaneen ensimmäisen kouluvuoden taakasta ja pikkuveli pitkistä hoitopäivistä päiväkodissa. Varmasti molemmat pojat väsyivät myös vanhempien opintopinnistelyistä. Tuntui, että vain selviydyimme päivästä ja viikosta toiseen kangastuksen lailla edessä siintävää kesäkuuta tuijottaen. Onneksi meillä oli miehen kanssa viiden päivän Italian reissu, josta sain voimia kevään loppurutistukseen.

Olen kertonut teillekin moneen otteeseen, että toukokuuni oli tiukka - niin tiukka, etten näköjään kerinnyt edes blogia päivittää! Kolmen viikon tauko bloggaamisessa: ennenkuulumatonta minulle. Nyt voisin uuvuttaa teidät selostamalla yksityiskohtaisesti kaikki sairaanhoitajaopintojen ensimmäisen lukukauden vaatimat suoritteet, mutta taidan nostaa esiin vain pari pääkohtaa. Suurin tentti, anatomia & fysiologia oli 1.6. ja siihen panostaminen ja lyhyiksi jääneet yöunet onneksi palkittiin. Myös työharjoitteluun kuuluvan kummiasiakastoiminnan saan kuin saankin suoritettua, vaikka asiakkaani sairastui ja joutui jopa sairaalaan, mikä venytti kummitoiminnan osaltani toukokuulta myös kesäkuun puolelle. Nyt näyttää onneksi siltä, että saan haalittua tarvittavat tunnit kasaan ensi viikon alkupäivinä ja voin viimein aloittaa kesäloman ihan virallisesti.

Pojat odottavat arvattavasti lomaa vähintään yhtä innoissaan. Pikkuveikka aloitti lomansa jo pari päivää sitten ja on ollut kesäkuun alkupäivät mummolassa. Huomenna menemme koko perhe hakemaan isoveikan ensimmäisen luokan todistuksen ja sen jälkeen olemme luvanneet viedä pojat lelukauppaan loman alkamisen kunniaksi. Iltapäivällä on ohjelmassa kahdet valmistujaisjuhlat tässä omalla kylällä. Alkuviikosta pojat ovat pari päivää mökillä isovanhempien kanssa, että saan osallistuttua kesäopintojen pakollisille lähiopetuskerroille. Ensi keskiviikkona kouluhommat ovat siis kokonaan purkissa, mutta kyllä tämä nyt jo tuntuu lomalta. Väsyttää muuten ihan vietävästi: taitaa kevään paineet purkautua nyt kerralla.

Ihan mahtavat ilmat ovat hellineet meitä melkein koko toukokuun! Viime päivien helteet ovat olleet vähän liikaa omaan makuuni, mutta mielummin kieltämättä hikoilen, kuin istun vesisateessa, jos valita pitää. Toivottavasti sää jatkuu aurinkoisena ja päästään ensi viikolla tekemään poikien kanssa odotettuja kesäjuttuja. Kävivät nuo kyllä jo ekan kerran uimarannalla isin kanssa viikko sitten. Metsäretket, pyöräretket, kotieläinpuisto, satama, huvipuisto ja monet muut kivat kesäkohteet ja -touhut odottavat meitä.

Olen ilmoittanut veljekset myös jalkapallokouluun, joka kestää kaksi viikkoa ja päättyy ennen juhannusta. Jännityksellä odotan, suostuvatko pojat sinne jäämään: jalkapallo kyllä kiinnostaa, mutta isoveikkaa selvästi epäilyttää joka ilta toistuva, ohjattu toiminta kentien aika vieraiden lasten seurassa. Miehen loma alkaa juhannukselta ja sitten tehdään retkiä koko perheen kesken. Mitään ristelyä suurempaa (jos sitäkään) tuskin tänäkään kesänä toteutamme. Päiväretket riittävät mainiosti. Kesän aikana järjestän isännälle useammat valmistujaisjuhlat erilaisilla kokoonpanoilla sekä pikkuveikan 5-vuotisjuhlat niin suvulle kuin kavereillekin. Kesä taitaakin olla tänä vuonna melkein yhtä juhlaa! Ja jos rupeaa totuus liikaa unohtumaan, niin olen kuitenkin haalinut itselleni kaksi kesäkurssia, joten koulutehtäviäkin pitäisi välillä muistaa tehdä...

Siemenperunat ovat edelleen säkissä - mutta ei kai se ole niin vakavaa? Vanha kansakin taisi istuttaa potut vasta kesäkuun puolella, hallanvaaran väistyttyä. Raparperit puskevat komeaa vartta, vaikkei tarhuri ole tenttiin luvultaan kerinnyt kastelemaan helteessä viruvia. Pari amppelia tempaisin ohimennen lähipuutarhalta kuistille kiikkumaan, kun teki mieli kesäkukkia, muttei ollut aikaa ryhtyä sen syvällisempiin istutuspuuhiin. Tuonkin puutteen korjaan varmasti ensi viikon aikana: ihan syyhyää saada sormet multaan pitkästä aikaa.

Entäs ne lasten kesävaatteet? Ja kokemukset välikausivaatteista? Niistäkin lupaan kirjoitella, kun minulla on nyt reilut pari kuukautta paremmin aikaa. Lupaan päivittää blogia ahkerammin tässä kesän aikana :)

Mitä kuuluu? Millaisia kesäsuunnitelmia teillä on? Millainen on paras helleasu lapselle?

Aurinkoista kesäkuuta kaikille!

Vahteristonemäntä / Toivottoman oivallista!- bloggari

Eläimellisiä kesävaatteita

Vaikka viime päivinä onkin ollut vaihteeksi vähän viileämpää, voi sanoa, että kesä tekee vahvasti tuloaan. Välillä oli jo niin lämmin, että tarettiin sortseissakin ja kesävaatteet täytyi kaivaa esiin laatikoistaan.

Jotain uuttakin teki pojille mieli hankkia: ylimpien kuvien Molon t-paidat ovat silkka mieliteko ja niiden pariksi puetut uv-sortsit on jemmattu Reiman viime kesän mallistosta. Alakuvan sortsipyjamat (vihreä H&M, harmaa tiikeripyjama Kappahl) ostettiin sen sijaan pakottavaan tarpeeseen viime-/edelliskesäisten jäätyä auttamatta pieniksi.

Mitäs tykkäätte Molon tämän kevään/kesän kuoseista? Minä olisin löytänyt vaikka miten monta ihanaa, mm. surffilautapaita kävi meillä kääntymässä. Ai miksi kääntymässä? Noh...nyt ollaan sitten tultu siihen pisteeseen, että isoveikalle ei voi enää ostaa vaatteita kysymättä ensin pojan omaa mielipidettä. Ainahan hän on ollut tietoinen väreistä ja oma maku ilmeni varhain, mutta nyt eivät äidin valinnat enää kelpaa. Omasta mielestäni tyylikäs ja samalla kivan värikäs (ettei kaikki vaatteet olisi mustia...) surffiaiheinen paita pakattiin pitkän keskustelun ja taivutteluyrityksen jälkeen palautuspakettiin. Kuvissa näkyvä käärmekuosi (koko 140 cm) on herran oma valinta ja oikea kokokin löytyi lopulta toisesta puodista. Tässä yhteydessä mainittakoon myös, että messuilta ostamani muuten niin ihanat, mutta PUNAISET collegehousut jäivät kotikäyttöön - kouluun niitä ei voi pukea. Kun jotain kaveriakin kuulemma kiusattiin pinkeistä kengännauhoista. Missä vaiheessa teillä on poikalapset alkaneet valita vaatteitaan?

Pyjamista vielä sananen. Pikkuveikka oli ikionnellinen saamastaan H&M:n Viidakkokirja yöpuvusta (122/128), mutta tällainen kuva-aihe ei tietenkään kelpaisi meidän varhaismurkulle 7-vuotiaalle (esi tosin olisi kokojakaan). Oli muuten haateellista löytää 140 cm (mielummin 146 cm, kuvan puku 134/140) sortsipyjamaa, joka ei olisi kuitenkaan liian tylsä eikä sininen. Voi olla, että lyhyitä yökkäreitä tulee myyntiin kesemmällä, mutta ainakin vielä valikoima oli niukahko. Katsastin netistä suosikkini Hatleyn (miksei ole lyhyitä pyjamia, kun on niin ihania pitkiä) ja livekaupoista H&M:n, Kappahl:in ja Lindex:in puodit. Pienemmissä koossa löytyi kyllä useita vaihtoehtoja, mutta kun mennään kokoon 146 cm, supistuu poikien mallisto muutenkin aikalailla. Mistä isommille pojille kivoja sortsipyjamia? Toki kesällä voi käyttää yöllä t-paitaa ja kalsareitakin, mutta ehkä muistanette, että minulle yhtenäinen yöpuku on kauniisti ilmaistuna sydämen asia.

Varhain tänä aamuna tilasin Budget Sportista Reiman Handy Jr sandaalit pojille uskomattoman alhaisella 10 euron hinnalla. Tarjous alkoi tosiaan aamulla klo 7 ja tämä alehaukka laittoi oikein kellon soimaan. Heräsin kyllä pikkuveikan huhuiluun jo 6.30., vaikka yökylässä serkullaan oleva isoveikka ei tällä kertaa herättänytkään veljeään kesken unien. Kai se oli ohjeistanut pikkuveikan päivystämään tai jotain. Ei kannata enää sinkoilla tarjouksen perään: sandaalit ovat valitettavasti jo loppuneet.

Matalalentoa riittää edelleen- tai sanotaanko että vauhti vaan kiihtyy. Kuvittelin harjoittelun päättymisen ja kouluun paluun tarkoittavan välillä myös rentoa luennoilla notkumista - miten sitä ei ikinä opi?!? Kaikki tieto on jälleen kaivettava itse maan ääristä. Haalin kesäkursseja vielä kaiken kuorrutukseksi. Portfoliotehtävä on onneksi suppeampi kuin luulin ja yhden verkkotentin vetäisin eilen läpi lukematta, mutta kaksi laajempaa anatomian tenttiä odottavat vielä tekijäänsä. Ihan iisi biisi opetella mm. luut, lihakset ja suonet latinaksi, eikö vain? Puhumattakaan munuaisten seikkaperäisestä toiminnasta tai hermoston yksityiskohdista.

Ihmeen pirteän, 90-vuotiaan kummivanhukseni olen tavannut kerran ja huomenna menen hänen seuraneidikseen ja virikehoitajakseen uudelleen. En kyllä tiedä, mistä revin ajan tuohon sinänsä tosi fiksuun kummitoimintaan, kun lähden keskiviikkona mukaan isännän 5 päivän työmatkalle Italiaan Genovaan. Ensimmäinen työmatka, jolle lähden mukaan. Kieltämättä irtiotto tuntuu todella mahtavalta: onhan se aina mukavampi lukea anatomiaa meren äärellä kuin kotisohvalla - siis jos osaa keskittyä. Aikataulullisista syistä opus on tosiaan pakattava matkalaukkuun, mutta kyllä siellä reissussa ehtii vähän lomankin kannalta ottaa ennen loppukuun tenttisumaa. Pojat ovat tuon viisi päivää vuoroon molempien isovanhempien hoidossa ensin kotona ja viikonloppuna mökillä.

Voi miten odotan kesäkuuta ja lomaa - ja niin odottavat pojatkin. Joko teillä on kesäsuunnitelmia?

Vahteristonemäntä / Toivottoman oivallista! -bloggari

Etukäteiskesä

Pois alta risut ja männynkävyt - kesä on yhtäkkiä täällä! Vaikka eletään vasta äitienpäiväviikkoa, elohopea on viime päivinä noussut heinäkuisiin lukemiin ja muutamat kesävaatteet on hätäisesti kaivettu esiin vaatehuoneen uumenista. Vaahterat pukevat parhaillaan hennonvihreää kukkahuntuaan ja raparperit puskevat maasta voimalla levättyään pitkän talven. Voi, miten aurinko ja lämpö tekee juuri nyt niin hyvää!

Minulla on ensimmäinen työharjoittelu onnistuneesti pulkassa ja poikien kanssa vietetään ansaittua neljän päivän viikonloppua ja huomista äitienpäivää ennen toukokuun tiukkaa opiskelupuristusta. Lukukausi ei tosiaankaan päättynyt antoisaan, mutta vaativaan työharjoitteluun hoivakodissa, vaan kaksi isoa anatomian tenttiä, mikrobiologian tentti, kahdeksan käyntiä kummivanhuksen kotona, oppimispäiväkirja ja portfolio sekä kaksi alkavaa kesäkurssia normaalien opintojen ohessa odottavat vielä tekijäänsä.

Unohdinko mainita isännän valmistujaisjuhlallisuudet ja ensimmäisen yhteisen viiden päivän työmatkamme?  Päiväkodin kevätjuhlan ja vasu-keskustelun ja...? Viimeinen koulupäivä minulla on 8.6. ja sen jälkeen aion oikaista riippumattoon, vaikka jälkikasvu tanssisi ympärillä millaista sotatanssia tahansa! Olen poikien kanssa enemmän tai vähemmän lomalla koko kesän elokuun puoliväliin saakka ja isäntä liittyy joukkoon hurjaan juhannukselta.

Huomenna juhlitaan äitejä. Ensimmäistä kertaa kokoonnumme meille kolmen sukupolven äitien kanssa ja pojat tietysti paistattelevat isovanhempien ja isoisovanhempien huomiossa. Paistan suurtalouskokoisen lasagnen ja mummo leipoo yhtä mahtavan suklaisen kakun. Sääkin taitaa meitä edelleen suosia, joten mikäs tässä on ollessa. Terassilla tai ilmalämpöpumpun viileässä virtauksessa.

Olen tehnyt muutamia lastenvaatehankintoja kesää varten. Paria Molon t-paitaa en yksinkertaisesti voinut vastustaa. Poikien kesävarustetilanne on vielä kartoittamatta ja suurin osa viime vuotisista mahtuu edelleen tai siirtyy suoraan pikkuveikalle. Sortseja ilmeisesti kuitenkin tarvitaan (varmaankin Villervallaa) ja joku huppari. Lenkkareita olen onneksi jemmannut kaksi paria kullekin. Aurinkovoidettakin (SK 50 +) olen jossain välissä ehtinyt ostaa, sillä viikko sitten auringosta kasvoihin saamani allerginen reaktio oli varsin pätevä muistuttaja.

Ihanaa äitienpäivää ja alkavaa kesää kaikille! Miten te vietätte äitienpäivää? Oletteko jo kesän lumoissa? Millaiset ovat parhaat lasten sortsit?

Vahteristonemäntä / Toivottoman oivallista! -bloggari

Lapsimessut legopaketin takaa tarkastellen

Lapsimessuretki toteutui tänäkin vuonna, vaikka aluksi näyttikin heikolta. Ensimmäisessä työharjoittelussa itsensä uuvuttanut äiti-ihminen ei meinannut innostua ollenkaan koko messutouhusta, mutta asiakkailta hyvää palautetta saaneena ja voimaantuneena päätti lopulta raahata mukaan vielä jälkikasvunsakin, kun pojat niin kauniisti mankuivat. Junaseisakkeelle kurvattiin siis ihan toisenlaisin tavoittein kuin aiempina keväinä: nyt lähdettiin näyttämään pojille, mitkä ne sellaiset messut ovat.

Jälkiviisaana voin todeta, että olisi kannattanut suunnitella paremmin tätä messupäivää, kun oli liikkeellä lasten kanssa. Vaikkei meillä enää olekaan ihan pieniä poikasia, joiden täyttö- ja tyhjennystoiminnot on tapahduttava minuutilleen, on kaikkien mielenrauhan kannalta helpompaa, kun on tehty etukäteen jonkinlainen messupäivän ajankäyttösuunnitelma ja prioriteettilista.

Messupäivän olisi voinut myös ajoittaa alkamaan varhemmin eli äiti olisi voinut nipistää hieman kauneusunistaan. Mutta kuten totesin, messuille lähteminen oli epävarmaa ihan viime metreille saakka, ja siksi tämä retki toteutui kaikinpuolin ex tempore -meiningillä ja tällaisen kaavoihin kangistuneen oli oikeastaan vain positiivista huomata senkin onnistuvan.

Junassa jännitys kihisi ja veljesten oli miltei mahdotonta pysyä penkeissään ja poissa toistensa kimpusta. En ymmärrä, miten en ollut varannut pojille mitään lukemista matkalle! Repusta löytyi sentään pientä evästä ja nehän piti tietysti syödä heti, kun juna nytkähti liikkeelle. Onneksi vaunussa oli muitakin lapsellisia ja levottomia.

Isoveikka oli koko reissun ajan levottomampi kuin veljensä, vaikka kuopuksella ei ollut aiempaa kokemusta messuista ja jo pelkkä Pasilan asema tunneleineen olisi varmasti riittänyt pienemmän messuelämykseksi. Pikkuveikka kysyikin laiturilta tunneliin siirryttäessä, että onko tämä nyt se messuhalli. Ei kulta, ei olla vieläkään perillä. Pisteet reippaalle pikkumiehelle pitkästä päivästä suoriutumisesta.

"Miten voi olla näin paljon ihmisiä?" hämmästelivät maalaispojat. "Äiti, laita se kamera pois, mennään jo!"

Isoveikka oli selvästi asennoitunut Lapsimessuihin kahdella periaatteella: ostetaan Legoja ja mätetään nonstoppina herkkuja. Kolmas periaate taisi olla, että äitin vaatejutut on sitten ihan tyhmiä.

Hattaraa ostettiinkin heti alkuun ja katsastettiin legopuodin tarjonta, joka osoittautui harmillisen niukaksi meidän muovipalikkamaisterin makuun. Niin poikani, nämä nyt ovat lapsimessut, eikä mikään lelukauppa...

Isoveikka oli saanut luvan ottaa omaa rahaa mukaan, että voisi hankkia messuilta mieluisen lelun (lue: keskikokoisen legopakkauksen). Pikkuveikka löysi samantien itselleen mieluisen Ninjago Legon ja ilmapiiri alkoi kiristyä, kun isoveikalle ei löynyt mitään oikeasti kiinnostavaa. Messujen muukin lelutarjonta oli lähinnä taaperoille suunnattu. Olisiko lelutarjonta ollut suppeampi kuin edellisinä vuosina vai enkö ole aiemmin kiinnittänyt asiaan edes huomiota lastenvaatestandien välissä posket punaisina poukkoillessani?

Neuvoin isoveikkaa säästämään varatut rahat ja ostamaan toisen kerran jotain oikeasti mieluista. Turha ostaa vain jotain pelkän ostopäätöksen takia. Nuori herra mökötti ja kiukutteli, raahasi mielenosoituksellisesti jalkojaan. Eihän se ole sama, jos ostaa sen Legon jonain toisena päivänä. Ja milloin se päivä edes sitten on?!? Kun juuri TÄNÄÄN on se kauan odotettu ostospäivä. Ihan tyhmät koko messut!

Kierreltyämme hetken lastenvaatteiden luona ja palattuamme bumerangina lelujen luo, isoveikka osti erään jotakuinkin kelvollisen legopakkauksen ja päivä kirkastui. Vaikkei siinä hankinnassa mitään järkeä ollutkaan. Mutta nyt äiti sai hetkeksi rauhan katsoa lastenvaatteita, kun molemmat sällit hipelöivät uusia, maagisia muovipalikkalootiaan. On noilla Legoilla ihmeellinen voima!

Metsolan standi oli totuttuun tapaan suuri ja tilava. Paljon uutta kivaa, jos vaan olisi ollut mahdollisuuksia alkaa penkomaan rauhassa. Jotain pääsi sentään meidän shopperin kyytiinkin.

Gugguun messuosastolla kävi tunnetusti vilske. En edes yrittänyt ahtautua joukkoon. Meillä on ollut Gugguulta vain parit alesta napatut shortsit, jotka kieltämättä olivat huippulaatuiset. Turhan kalliita tuotteita kuitenkin minun makuuni. Ja poikien makuun "kuvattomia".

Messuilla tassuttelevat hahmot olivat isoveikan mieleen. Päivän aikana nähtiin monenlaista eläintä ja ötökkää. Pikkuveikka ei edelleenkään ole varma, miten suhtautuisi noihin kummajaisiin ja katseli niitä turvallisesti äidin kainalosta.

"Miks täällä on näin paljon ihmisiä...? Mä en jaksa enää kävellä...miks missään ei ole penkkejä???" Onneksi tämä osasto oli siinä lastenvaatemeren vieressä ja alusta pitäen väsynyt isoveikka sai huilata. Lopulta hän pötkötti osastolla olevassa parvisängyssä. Ihania lastenkalusteita muuten, nimeä en valitettavasti muista.

Isommille lapsille olisin kaivannut messuilla jotain liikunnallista aktiviteettia hitaan ruuhkassa kävelemisen vastapainoksi ja virkistykseksi. Vai oliko siellä, muttemme osuneet kohdalle?

Samaan aikaan järjestettyjen lemmikkimessujen karvaiset messuttelijat kävimme rapsuttelemassa ihan ajan kanssa ja pojat olivat haltioissaan. Olipa mukava, että eläimiä sai koskettaa. Lemmikkikuume senkun nousi. Tuolla lemmikkiosastolla koin, että me kaikki viihdyimme. Erittäin hyvä idea pitää nämä messut samaan aikaan Lapsimessujen kanssa.

Tässä kuvassa huilaamme ja lepuutamme jalkojamme lehdistölle ja bloggareille (pääsy blogipassilla) varatussa tilassa, jonne saimme jättää päällysvaatteet messukierroksen ajaksi. Pojat hyödynsivät tarjolla olevia keksejä ja karkkeja aina, kun äidin silmä vältti ja sokerihumalainen pikkuveikka ei taaskaan meinannut pysyä tuolillaan. Itsekin sain juoda rauhassa kupin teetä poikien seurustellessa naapuripöydän tyttöjen kanssa. Plussaa tämän tilan vieressä olevista suurista ja siisteistä wc-tiloista, joissa oli aina tilaa.

Ruokailun kuittasimme messupäivänä pikaisilla hotdogeilla ja panineilla messukeskuksen ravintolakäytävällä. Kävelemisestä ja ruuhkasta väsyneiden ja nälkäisten lasten kanssa en kokenut tarvetta lähteä jonottamaan minnekään, vaan nappasimme syötävää ensimmäisestä jonottomasta paikasta, mikä eteen tuli.

Kaikkensa antaneet pojat odottavat kotiin vievää junaa Pasilassa. Tässä kohtaa olin juuri ostanut liput viereisestä automaatista ja ihmetellyt, miten lippujen hinta oli puolet siitä, mitä menomatkalla junasta ostaen. No, kieltämättä menomatka oli noin 10 km pidempi kuin paluumatka, sillä nousimme junaan eri asemalta, mutta silti. Ihmeellistä hinnoittelua. Ja joo, tiedän, että junasta on kaikkein kalleinta hankkia lippu, mutta en arvannut hintaeroa noin huimaksi.

Tankattiin vielä jäätelöt ennen kotimatkaa, että jaksettiin odottaa kotiin pääsyä ja iltapalaa. Tankkaus tulikin heti tarpeeseen, kun alkumatkasta juna oli niin täynnä, ettei mahduttu edes istumaan.

Tässäkö kaikki ostokset?!? Kyllä vaan: tässä ovat tämänkertaiset messulöydöt, kun mukana oli yksi ekaa kertaa messuileva 4-vuotias ja yksi vastarannankiiski-koululainen. Toisaalta matkanjohtajana toimi äiti, joka ei ole viime aikoina jaksanut/ehtinyt/viitsinyt hössöttää muutenkaan lastenvaatteista. On menty pitkälti järkiratkaisuin ja puettu päälle sitä, mitä kaapista löytyy.

Pikkuveikka sai messulöytöinä Metsolan iki-ihanan Pupu Tupuna t-paidan, jonka kuosi on pojan lempparikirjasta Pupu Tupunan syntymäpäivät (jota itsekin luetutin lapsena hiirenkorville asti). Monta kertaa netistä katselemani punaiset Blaa!:n baggymalliset colleget valitsin mukavalla messualella koossa 122/128 pikkuveikan pitkäksi venähtäneisiin kinttuihin. Samaiset laadukkaat colleget hankittiin myös monista housuistaan ulos kasvaneelle isoveikalle ja hänelle ostin myös kesän vakiopöksyt Villervallan canvakset, joissa on taas niin herkullisia värejä.

Kuvassa näkyvät pikkuesineet ovat eläinaiheisia pyörän soittokelloja. Tämän sarjan pyöräilykypärät olisimme ostaneet messuilta, mutta tarjolla oli vain pieniä kokoja.

Messut kieltämättä herättelivät uinuvaa lastenvaatemaanikkoa tuomalla nenän eteen rekkikaupalla toinen toistaan ihanampia lasten kesävaatteita houkuttelevasti esillepantuna. Huomaan tehneeni viikonlopun aikana pari lastenvaatetilausta pitkästä aikaa. Lapsimessuilla poissaolollaan loistaneelta Reimalta tilasin pikkuveikalle päiväkotiin uudet kurahousut ja -hanskoja, kun uudistuneessa reimashopissa on niistä clubiale. Reimashopissa on muuten postikuluttomuus kuun loppuun saakka. Tenavalinnan alekoodilla posti tuo pojille pari herkullista Molon kesäpaitaa, joita on taas niin monta ihanaa, että oli vaikea valita!

Miltäs messut näyttivät teidän silmissänne (jos kävitte)? Oletteko kartoittaneet lasten kesävaatteita? Tai tehneet löytöjä viime aikoina? Millaisia vappusuunnitelmia teillä on?

Mukavaa, keväistä viikonalkua! Vappua kohti jo mennään!

Vahteristonemäntä / Toivottoman oivallista! -bloggari

Hoitajanraakile tunnemyrskyssä

Eka harjoitteluviikko takana (no, sunnuntaina on vielä iltavuoro) ja olen hengissä. Asiakkaatkin ovat hengissä. Mutta kyllä on kuulkaa ottanut koville. Niin henkisesti kuin fyysisestikin.

On se vaan niin erilaista lukea kirjasta kauniita tavoitteita ikääntyneiden hoidosta kuin kokea tuota touhua elävässä elämässä ja kaikilla aisteilla shokkihoitona. Hyppäsin mukaan tehostettua palveluasumista tarjoavan hoivayksikön arkeen vain muutaman kuukauden koulun penkin kuluttamisen jälkeen - lähes kylmiltään. Kylmä ei kuitenkaan päässyt tulemaan: ensimmäisinä päivinä stressihiki helmeili jatkuvasti otsalla. Selkä muistutti lihasvoiman puutteesta ja ennestään herkästi kipeytyvä niska lauloi hoosiannaa entistä korkeammilla desibeleillä. Mutta se oli pientä.

Kuvittelin, että lasten vaippojenvaihtokokemuksesta olisi vanhustenhoidossa jotain hyötyä - olin niin väärässä. Ihmisen anatomia ja motoriikka muuttuu kahdeksassa vuosikymmenessä aika lailla. Vaipat ovat erilaisia, tuotoksista puhumattakaan. Ja pelkkien poikalasten äitinä minulta puuttuu kokemus naispuolisen vaipoitettavan hygienian hoidosta. Nyt on harjoiteltu lukuisien pesulappujen verran ja edelleen homma on ihan yhtä hankalaa. Mutta tässä jos missä oppii vain tekemällä. Voi tenapesu sentään, pakoreittiä ei ole.

Jostain syystä oletin, että autettavat ovat kiitollisia tai ainakin välinpitämättömiä saamastaan avusta ja hoivasta. Väärin. Jotkut manaavat kaikilla tuntemillaan voimasanoilla auttajansa sinne tuliseen pätsiin ja yksinkertaisesti kieltäytyvät tekemästä yhtään mitään. Joku ehdottaa, että olisi parempi harjoitella ensin puunukella, kun ei tästä mitään tule. Jostain syystä nuo kommentit eivät onneksi tunnu henkilökohtaisilta. Väkivaltaisen autettavan kohtaaminen on vielä edessä.

Yksilöllinen hoito kuulostaa teoriassa pelkästään positiiviselle ja tavoiteltavalle hoitotyön kulmakivelle, mutta käytännössä tämä tarkoittaa jatkuvaa päätöksentekoa siitä, mitä voi/ehtii/kannattaa/pystyy tekemään. Toinen asiakas makaa vieno hymy kasvoillaan kaiken päivää, eikä puhua pukahda. Samaan aikaan toinen hoidokki hyppyyttää minimiin kirittyä hoitotiimiä mennen tullen ja kiukuttelee joka asiasta. Arvatkaa kumpi sai enemmän huomiota? Yleensä laskukin tosin lankeaa turvarannekkeen napinpainallusten mukaan.

Viime päivinä olen pessyt lukuisia laihoja peppuja ja kuurannut monenmallisia tekohampaita, pukenut huonosti istuvia pitkiä kalsareita, syöttänyt soseutettua salaattia (kaikkea tosiaan voidaan soseuttaa), antanut lääkettä moneen vaivaan, juottanut kuivuneita, auttanut pyörätuoliin ja peitellyt sänkyyn. Pääsin jopa katetroimaan, avustamaan avannehoidossa ja kohtaamaan kuolemaa lähestyvän asiakkaan omaisen.

Olen kertonut toistamiseen, että kyllä - kotona ollaan, kaikki on hyvin ja tänään on keskiviikko 13.päivä huhtikuussa 2016. Olen taluttanut hauraan ja jo pelkkää kynnyksen ylittämistäkin pelkäävän hahmon parvekkeelle kevätaurinkoon ja saanut aikaan ilonpilkahduksen tummilla silmänalusilla. Olen halannut levotonta vaeltelijaa, kuivannut kyyneleitä ja niellyt omia kyyneleitäni. Pitänyt ryppyistä, laihaa kättä omassani ja luvannut tulla huomennakin.

Viime päivien tunneskaala on ollut valtava. Yhden yön valvoin, kun kaikki vaan pyöri mielessä. Varsinkin ne pyyteettömimmät kasvot, ne hiljaisimmat, kummittelivat yön tunteina. Teki mieli perua koko juttu, lopettaa koulu ja liittyä mielummin eutanasiapillerin suunnitteluryhmään. Seuraavan päivän zombina kuljetun työvuoron jälkeen vuodatin vuolaasti kaiken ulos ja mieli keveni.

Eilisen iltavuoron aikana koin jo suoranaisia onnistumisen tunteita ja mietin, olenko koskaan ennen tehnyt näin mielekästä työtä. Kuullut yhtä monta aitoa kiitosta ja saanut yhtä monta tyytyväistä hymyä työpäivän aikana. On hienoa auttaa, olla hyödyksi ja tehdä työtä omalla persoonallaan. Katsotaan, mihin se riittää.

Luulin jo, etten jaksaisi lähteä Lapsimessuille tämän viikon päätteeksi, mutta eilisen työvuoron voimaannuttamana ja tämän päivän vapaan jälkeen hyppään huomenna lauantaina poikien kanssa junaan ja lähdemme ensimmäistä kertaa porukalla katsastamaan, mitä kaikkea messukeskuksesta löytyy tänä viikonloppuna. Lastenvaatteiden hiplaaminen jää nyt varmasti vähemmälle, kun mukana on kaksi touhukasta poikalasta, mutta varmasti saamme uusia elämyksiä ja ehkäpä myös uusia kuvakulmia Lapsimessuilta. Ja kyllä minä sieltä aina muutaman rievun ehdin napata!

Rentouttavaa viikonloppua! Meinaatteko messuilla?

Vahteristonemäntä / Toivottoman oivallista! -bloggari