Hiekkalaatikon herrat

Vaari rakensi kestopuisen hiekkalaatikon isoveikan ollessa puolitoistavuotias. Onneksi siitä tehtiin samantien reilun kokoinen, että mahtuu pikkuveikkakin mukaan leikkiin. Joskus hiekkalaatikko kyllä jaetaan kahtia vetämällä kepillä viiva laatikon keskelle, jotta riitapukarit saavat ovat laatikko-osastonsa. Ymmärrätte varmaan.

Isoveikka leikkii enää harvemmin hiekkalaatikossa, mutta toisinaan pojat innostuvat rakentamaan yhteiset autoleikit hiekkaan. Pikkuveikka sen sijaan leikkii laatikossa melkein päivittäin ja viihtyy hiekassa myös yksinään isoveikan ollessa vaikkapa eskarissa. Pikkumies esimerkiksi kaivaa autoja ja muotteja hiekan sisään ja muut autot/hahmot sitten etsivät niitä.

Taaperovaiheessa pikkuveikka oli kova hiekansyöjä ja muistan, että jossain vaiheessa hiekka erottui jopa vaipassa! Isoveikka puolestaan ei koskaan lapioinut hiekkaa suuhunsa ja on muutenkin saattanut vältellä hiekkaleikkejä juuri likaantumisen inhossa. Niin nuo ovat erilaisia, velikullat.

Olemme varanneet hiekkalaatikon läheisyyteen rakentamisesta ylijääneitä laudankappaleita ja ne ovat aina olleet suosittuja hiekkaleikeissä. Puunpaloista syntyy siltoja, taloja, autotalleja ja niiden päällä voi tarjoilla vaikkapa dinosauruksen muotoisia hiekkakakkuja äidille.

Meidän hiekkiksessa on yksi pulma: se kasvaa täyteen puiden juuria. Aika yllättävää täällä vaahterametsikössä?!. Vaikka laitoimme laatikkoa perustettaessa pohjalle kankaan, juuret puskevat ihan hiekan pintaan saakka ja juurten sitomaa hiekkaa on lapsen tietysti vaikea kaivaa. Nähtäväksi jää, vähenevätkö juuret tänä kesänä, kun vierestä kaadettiin viime vuonna koivu, jonka uskon lajinsa puolesta olevan pääsyyllinen hiekkalaatikon juuritiheikköön.

Minulla on jo ajatus, mitä hiekkalaatikolle tehdään sitten, kun pojat eivät siinä enää välitä leikkiä. Siihen tulee kasvimaa! Hiekat pois vaan ja multaa tilalle. Eikä tarvitse edes kykkiä rikkoja kitkiessä, kun on nuo istuinpenkitkin valmiina. Tämä ei sitten ole mitenkään uniikki idea, moni muu on kuulemma tehnyt samoin. Mutta vinkkinä vaan muillekin :)

Tykätäänkö teillä hiekkalaatikosta? Millaisia hiekkaleikkejä teillä leikitään? Tiedätkö, mistä löytyisi omassa lapsuudessa suosittuja "neppisautoja"?

Hienoja hiekkalaatikkokelejä ja aurinkovoimaa alkavaan viikkoon toivotellen,

Vahteristonemäntä

Munkinpaistokokeiluja + arvonnan voittaja

On vappuviikonlopun lauantai-ilta ja vettä ripottelee hiljalleen. Naapurissa pörrää traktori levittäen hiekkakuormaa kulkutielle, mutta meillä sisällä on hyvin hiljaista poikien ollessa mökillä isovanhempien luona huomiseen saakka. Ollaan miehen kanssa nautiskeltu eilisillasta saakka kahdenkeskisestä ajasta, käyty elokuvissa sekä (miesten)vaateostoksilla. Ennen sadetta kerittiin tehdä vähän metsänpuoleisen aidan perustuksiakin.

Vappuaattoa vietimme kotona serkkuperheen kanssa ja avasimme grillikauden viileässä, mutta kauniin aurinkoisessa illassa. Ilta kului nopsaan ilmapallojen, serpentiinin, kasvotarrojen ja saippuakuplien merkeissä. Pojista oli mahdottoman hauskaa pyydystää ilmasta saippuakuplia: tietenkin molemmat tavoittelivat yhtäaikaa sitä kaikkein suurinta kuplaa.

Vinkki: BR lelussa myydään suuria täyttöpulloja saippuakuplanestettä. Tulee paljon edullisemmaksi täyttää litran pullosta vanhoja kuplispurkkeja kuin ostaa aina uusia. Itse en ole onnistunut tekemään kotikonstein yhtä toimivaa kuplaliuosta kuin mitä kaupoissa myydään. Onko joku muu?

Munkinpaisto onnistui lopulta ihan mukavasti, mitä nyt alussa kattilasta nousi muutama pelottavan mustaksi hiiltynyt rinkeli ja meinasi iskeä epätoivo. Öljyn lämpötilaa oli todella hankala arvioida, kun kinkkumittarin asteikko riittää vain sataan asteeseen, eikä perinteinen leiväpalalla testaaminen kyllä auttanut minua. Samanlaiseksi hiilikikkareeksi meni sekä munkki että leipäpala ja toisaalta öljy jäähtyi verrattaen nopeasti, kun levyn käänsi pienemmälle. Yrityksen ja erehdyksen kautta siis mentiin.

En saanut kuitenkaan aikaiseksi pelättyä rasvapaloa ja lopulta saimme herkutella varsin kuohkeilla ja maukkailla munkeilla. Hieman liikaa ne olivat imeneet rasvaa itseensä, mutta se ei onneksi ole vaarallista (johtuu aavistuksen liian alhaisesta öljyn lämpötilasta) ja tänään paistaessani munkkitaikinan toista kolmannesta (kyllä, sitä voi säilyttää jääkaapissa ja paistaa erissä), oli lopputulos suorastaan täydellinen. Enää en pelkää öljyssä keittämistä :)

Munkkitaikinan ohjeen lainasin Kinuskissalta ja sitä kaksinkertaisen annoksen, josta kolmanneksen pakastin raakoina rinkeleinä. Munkkien paistamiseen käytiin litran verran rapsiöljyä. Samaa öljyä voi käyttää pari-kolme kertaa. Sokeroinnin tein niinikään Kinuskissan neuvon mukaan "pussimenetelmällä" eli laitoin  pakastepussiin hienoa sokeria ja pudotin kuuman, talouspaperin päällä valutetun munkin pussiin, pussin suu kiinni ja ravistelemaan. Näin munkkirinkilä sokeroituu runsaasti ja tasaisesti, myös siellä reiän sisäpuolelta.

Oletko kokeillut paistaa munkkeja tai muita öljyssä keitettäviä herkkuja? Miten teidän vappu meni?

Vapunpäivänä ajoimme yökyläläistemme sekä mummon ja vaarin kanssa kanssa vappulounaalle, jossa herkuteltiin pitkän kaavan mukaan ajan kanssa. Lapsetkin viihtyivät ihmeen hyvin, vaikka edellisen yön unet jäivät hieman lyhyiksi ja piti malttaa istua paikallaan tavallista pidempään. Mukaan otetut lelut, piirustusvälineet ja padi antoivat aikuisille rauhan hakea useamman santsikierroksen kalapainotteisesta, herkullisesta noutopöydästä.

Huomenna aamulla pappa palauttaa pojat kotiin ennen isoveikan uimakoulua. Sunnuntaipäivä ollaan sitten ihan kotosalla ja valmistaudutaan tulevaan viikkoon, joka vie isännän tällä kertaa viiden päivän työreissulle. Allekirjoittaneella odotettavissa siis tiukka rupeama poikien kanssa täällä kotirintamalla, mutta yritän muistaa kääntää tilanteet huumoriksi.

Blogin 2-vuotis synttäriarvonta päättyi vapunpäivänä puoliltaöin ja voittaja on arvottu excelin satunnaislukugeneraattorilla. Reiman Coltan saappaiden voittaja on Amanda Vanha-Similä. Paljon onnea voittajalle! Olen ottanut yhteyttä voittajaan. Ja Reimalle tietysti kiitos arvonnan palkinnosta.

Rentoa viikonlopunjatkoa!

Vahteristonemäntä

Lätäkköön loiskis!

Tänään oli täydellinen päivä hyppiä lätäköissä! Vettä on satanut koko yön ja sama sää jatkui aamunkoitteessa, kun vein pojat puokkariksi päiväkotiin. Puolenpäivän jälkeen kotiin palatessamme jäätiin vielä hetkeksi ulos, kun pikkuveikka halusi hyppiä lätäkössä. Kunnon lätäkkö omassa pihassa on harvinaista herkkua täällä soraharjun rinteessä.

Pikkuveikalla on yllään Reimalta testattavaksi saadut Kupla sadetakki ja Coltan saappaat. Notkean ja PVC-vapaan takin koko on 116 cm ja pojalla on mittaa noin 110 cm. Takin alla on näissä kuvissa pitkähihainen paita ja välikausitakki. Kurailutakin koko on mielestäni juuri oikea: siinä on vielä kasvunvaraakin, muttei liikaa. Neppareiden sijaan vetoketjulla suljettava sadetakki on kyllä näppärä pukea.

Huppu tuntuu varsin reilulta ja peittää ajoittain leikkijän näkyvyyden. Jäin miettimään johtuiko tämä hupun alla olevan pipon mallista, sillä isoveikalla samanmallinen (?) huppu näyttää istuvan oikein hyvin (vaikka poikien päänympäryydessä ei ole suurta eroa). Pikkuveikalla on päässään pipo, jossa on pallomainen tupsu päälaella, jonka vuoksi huppu ei myöskään asetu päähän "pyöreästi".

Hupun lippamainen muotoilu suojaa hyvin kasvot sateella ja irrotettava huppu on turvallinen kiipeillessäkin. Heijastimia tässä sadetakkimallissa on kiitettävän paljon: hupussa ja hihoissa on pitkät heijastinauhat ja takahelmassa heijastava logo.

Coltan kumpparit ovat samaa kuosia sadetakin kanssa ja muodostavat kivan kokonaisuuden. Pirteä kuplakuosi ja yllättävän kaunis sinisen sävy, mikä on paljon sanottu minulta, jonka lempiväreihin sininen ei kuulu.

Pikkuveikan housut ovat isoveikan vanhat Reimatecit, kädessä Reimatec sormikkaat. Hyvin pysyi poika kuivana näissä varusteissa, vaikka vaatteiden ulkopinta olikin litimärkä!

Isoveikan sadetakki- ja saapaspostauksesta voit lukea lisää näiden sadetakkien ja saappaiden yksityiskohdista. Isoveikalla on kuvissa päällään testiin saatu Lampi sadetakki, muut vaatteet ovat itse hankittuja: Reimatec Vahva välikausihousut, Reimatec sormikkaat ja Reiman talvikumpparit.

Joko teillä on kevään/kesän sadevaate- ja saapasasiat kunnossa? Olethen muistanut osallistua arvontaan, jossa palkintona on vapaavalintaiset Coltan saappaat. Arvonta päättyy 1.5. klo 24!

Mitäs suunnitelmia teillä on vapuksi? Minä meinaan paistaa ensimmäistä kertaa elämässäni munkkeja ja kieltämättä hieman jännittää se öljyssä keittäminen. Sima on kyllä kaupan hyllyltä ja varoiksi hankin pari laatikkoa donitseja, jos munkeista tuleekin pannukakkua. Serkkuperhe on kutsuttu yökylään ja on tarkoitus korkata grillikausi. Hieman kyllä koomista laittaa grilliä kuntoon täällä räntäsateessa ;)

Hauskaa vappua kaikille! Muistakaa hyppiä lätäköissä, kun siihen on mahdollisuus! :)

Vahteristonemäntä

Harrastuksena pihanrakennus?

Niin tuossa blogin vasemman laidan esittelyssä lukee: "harrastan pihan rakentamista". Hmm...oliskohan aika päivittää kyseistä tekstiä. Aika vähän on tullut pihalla lapioitua tai haravoitua tänä keväänä. Vielähän tässä ehtii... Mutta kyllä tuntuu harrastukset olevan nykyisin lähinnä ruudun tuijottamista sen jälkeen, kun pojat on saatu nukkumaan.

Yllä olevassa kuvassa on muurin päällä oleva havuryhmä, joka on istutettu pari-kolme vuotta sitten. Riisuin vasta hetki sitten aurinkosuojakaavut kartiokuusien päältä ja ilahduin, miten kauniin vihreinä nuo herkät kasvit olivat selvinneet talvesta ja kevään kuivattavasta paahteesta. Kannatti nähdä aikanaan kaiva ja tehdä penkkiin tarpeeksi syvä multakerros havukasveille tarkoitetulla happaman maan erikoismullalla. Kuusten lomassa tarhakatajaa, joka on kasvanut jo aika komeaksi. Tästä pihan kohdasta minä olen ylpeä!

Mutta. On niin monta kohtaa, jotka ovat pahasti kesken. Toissa kesänä istutetun siirtonurmikon reunat ovat yhä kiveämättä ja nurmitupsaat leviävät sinne tänne. Pengerryksen alareuna odottaa samoin innokasta tarhuria ja lukemattomia työtunteja. Puhumattakaan kaikista muista "to do"-listalla olevista pihan kohennus- ja kunnostusprojekteista, joista metsänpuoleinen aita ei ole vähäisin. Rakennusten eteläsivujen remonttimaalaus on ilmeisesti aloitettava tulevana kesänä.

Omakotiasujalla ei tunnetusti ole vapaa-ajan ongelmia, mutta en kyllä suoraan sanoen arvannut, millainen työleiri tämä "koti melkein maalla" tulisi olemaan. Mutta poiskaan en kyllä vaihtaisi. Vaatii kai vaan taas hetken, että pääsen yli lumen armollisesti peittelemän pihan keväisen paljastumisen aiheuttamasta laiskan tarhurin tuskasta.

Viime viikon aurinkoisena kevätpäivänä sain viimein pienimuotoisen, keväisen inspiraation ja lähdettiin pikkuveikan kanssa lähipuutarhalle hakemaan havuja jo viime kesänä valmiiksi perustettuihin isutuskuoppiin betoniin hierottujen mukulakivien lomaan pihaportaiden kulmalle.

Pieni apulaiseni tyhjensi kuopista roskat pinnalta ja kaivoi pintamaata pois, että sain istutettua kotiin kannetut kolme tuiviota. Tuivio on siis maanmyötäinen versio tuijasta, joita käytetään nykyään vähän joka pihassa tuomassa ympärivuotista vihreyttä.

Pikkuveikalla oli jalassa tämänhetkiset lempparikengät, testiin saadut Reimatec Wetterit. Näissä ei haittaa, vaikka kastelukannusta läikähtää vähän vettä kengänkärille - varpaat pysyvät kuivina. Hyvin ovat popot pitäneet pojan pystyssä erilaisilla pinnoilla ja vauhdikkaat leikit sujuvat hienosti. Tennarimallin pukeminen pienen korkeahkoon jalkaterään on hieman haastavaa ja siinä tarvitaan aikuisen apua jo ennen nauhojen solmintaa.

Isoveikan Wettereihin hankin marketista joustonauhat, mutta ne ovat vielä kiinnittämättä. En tohdi laittaa nauhakenkiä eskariin hoitajien solmittavaksi, joten poika on kulkenut päiväkodissa toistaiseksi vanhoissa ja kärjistä rikkinäisissä tarrakengissä. Enkä kyllä ole itsekään järin innokas lasten nauhakenkien solmija, joten itse varmaankin hankkisin Wetterit vasta koululaiselle tai sitten tosiaan joustonauhojen kera käytettäväksi. Oletteko kukaan kokeilleet vielä, miten joustonauhat toimivat käytännössä?

Mutta ettei nyt menisi ihan kenkäpohdinnaksi, palataanpas taas tänne betoniportaiden vierelle. Oli jotenkin helpottavaa saada nämä kolme ikivihreää kasvia kuoppiinsa: sain sentään jotain aikaiseksi pihalla, jonka saamasta vähästä huomiosta olen potenut huonoa omatuntoa viime aikoina.

Lisäksi oli taas mukava huomata, miten lapsi nauttii, kun saa tehdä aikuisen kanssa jotain ihan oikeaa työtä. Mullan kaivaminen ja kastelu onnistuu vallan hyvin pieneltäkin ja pienillä kottareilla voi kuskata maa-aineksia.

Ja lopuksi sitten yhdessä ihailtiin, miten muutama kasvikin elävöittää kivipintaa ja tekee portaiden vieruksen valmiin näköiseksi. Jälleen yksi kohta pihassa valmis.  Hyvä me!

Minun on vaikea sietää keskeneräisyyttä. Ja piha jos mikä, on aina kesken. Puutarha ei tunnetusti tule koskaan valmiiksi. Huomaan jopa vältteleväni ulos menoa, etten näkisi kaikkia "tekemättömiä" asioita pihalla. Ihan hullua ja silti totta.

Ja nyt en tarkoita, että isosta tontista pitäisi olla joka kolkka sliipattu ja kivillä päällystetty. Tai hoidettavaa nurmikkoa. Luonnontilaa saa ja pitää olla myös, mutta hallitusti. Mutta kun eivät ne hoidetuiksi valitutkaan kohdat tunnu valmistuvan, se syö tätä tarhuria!

Ja tiedän senkin, että itse tekemällä ja samalla huushollia pyörittämällä sekä poikien erotuomarina toimimalla ei paljon hortonomin hommia hoidella kuin tunti silloin toinen tällöin. Vaikka paljon me olemme silti saaneet tällä tontilla aikaan, mies varsinkin. Kunpa voisikin oppia näkemään vain tehdyn työn, eikä sitä tekemättä jäänyttä.

Tuossa yllä olevassa kuvassa sinivuokko kukkii pihamme metsänpuoleisessa rinteessä. Sinivuokkotupsaita on tänä vuonna enemmän kuin viime vuosina ja se tuntuu hienolta. Pojatkin osaavat vauhdikkaissa leikeissään väistellä näitä herkkiä ja harvinaisia kaunottaria. Sinivuokko näyttää metsäkasvina tykkäävän siitä, ettei maanpintaa haravoida, vaan lehtikerros saa jäädä suojaamaan arkaa kasvustoa. Luonnosta voisi ottaa oppia.

Sinivuokkokuvan yläpuolella on toinen esimerkki siitä, miksei pihalla pitäisi pingottaa niin kovasti. Kuvassa on aitan takana oleva epävirallinen puutarhajätteen komposti, johon tulee heitettyä silloin tällöin rikkakasveja, lehtiä, kesäkukan jämiä ja muuta vastaavaa pieniä määriä silloin, kun ei jaksa lähteä kärräämään kuormaa varsinaiselle kompostialueelle pihan tienpuoleiselle laidalle. Myönnän, että se olen yleensä minä, joka en jaksa.

Täydellisyyden tavoittelijana tuollainen epämääräinen kasa tietysti häiritsee silmääni ja koen siitäkin huonoa omatuntoa. Tänä keväänä tuo kasa kuitenkin yllätti ja puski esiin keltaisen kukkaloiston. Olen ilmeisesti heittänyt ruukkunarsisseja kompostikasaan jossain vaiheessa, kun en ole viitsinyt niitä kukinnan jälkeen alkaa erikseen minnekään penkkiin istuttamaan.

Ja kyllä minä tahtoisin istuttaa kesällä lisää omenapuita ja marjapensaita. Kun joku vaan ensin kaivaisi ja kärräisi pois heinäisen pintamaan, muokkaisi mullan puolen metrin syvyyteen saakka ja sekoittaisi joukkoon uutta multaa kera kalkin ja lannoitteen. Sen jälkeen tarhurointi on yhtä juhlaa!

Iloisia keväthetkiä ja puutarhainspiraatiota kaikille niin pihoilla kuin parvekkeilla!

Millä mielellä katsotte kevään paljastamaa pihaa tai parveketta? Onko inspiraatio jo herännyt vai vieläkö harava odottelee heiluttajaansa? Osallistuvatko lapset pihahommiin tai parvekkeen kukittamiseen?

Vahteristonemäntä

Blogi täyttää 2 vuotta (sis. arvonta)

Niin se aika rientää ja lapset kasvavat. Tämä viimeinen "pienokaiseni", blogi-lapsonen on huomenna jo tomera taapero, 2 -vuotias! Kipittelee sujuvasti omilla jaloillaan ja tietää, mitä tahtoo. Usein nauraa, niin että koko talo raikuu. Joskus kiukutteleekin. Mutta useimmiten kaikki on kuitenkin vähintäänkin... toivottoman oivallista - aivan kuten lapsiperheen arkikin! :)

On aika järjestää blogin 2 v synttäriarvonta ja minkäs muun kuin Reiman kanssa!  Reimalta lupasivat kevään mallistosta upeat Coltan uutuuskumpparit palkinnoksi voittajalle. Samat, mitkä meillä on parhaillaan testattavana.

Saappaista löytyy kuusi herkullista väri-/kuvioyhdistelmää, joita voit tutkailla tarkemmin reimashopista. Kuvassa näkyvää kivikuosia löytyy vihreän lisäksi sinisenä ja pinkkinä. Pallokuosia puolestaan on saatavana keltaisena ja pinkkinä, sinisestä on jäljellä enää isoja kokoja.

Coltan kumppareita saa koossa 25-38 ja niissä on kevyt puuvillavuori ja vahvistettu kärki. Näissä saappaissa on ihan paras pohjan rakenne jalkalenksujen paikallaan ja ehjänä pysymistä ajatellen :)

Arvontaan osallistut kommentoimalla, mitkä Coltan kumisaappaat valitsisit, jos voittaisit arvonnassa. Muistathan laittaa mukaan aktiivisesti seuraamasi sähköpostiosoitteen, että tavoitan voittajan.

Lukijapaneelissa näkyvillä rekisteröityneillä lukijoilla on kaksi arpaa, muilla yksi. Mainitsethan kommentissa, oletko mukana yhdellä vai kahdella arvalla.

Mielelläni toki lukisin myös, millaisista aiheista te haluaisitte mieluiten jatkossa lukea. Mikä juuri Sinua kiinnostaa eniten? :)

Arvonta päättyy 1.5. klo 24.

Onnea arvontaan! Ja kiitos Reimalle!

Vahteristonemäntä

Äidillekin joskus jotain

Aina vaan lasten vaatteita! Enkö raaski ostaa koskaan itselleni mitään? Kyllä vaan, joskin selvästi harvemmin kuin pojille, ja usein huonon omatunnon siivittämänä. Kumma juttu sekin. Ja usein ne omat ostokset jäävät esittelemättä, kun tämän on kuitenkin tarkoitus olla lastenvaateblogi. Mutta nyt ripaus jotain minun omaakin juttua vaihteeksi! Tai kuinka henkilökohtaisia astiat nyt kenellekin ovat.

Jokin aika sitten hankin Iittalan verkkokaupan alesta kauan himoitsemani Muumi Juhlahetki jalallisen keksikulhon. Se nostaa piparit kivasti irti pöydän pinnasta ja tuo ne esille (vaikkei meillä ole ennenkään piparit kyllä syömättä jääneet...). En osaa selittää, mikä tuossa astiassa varsinaisesti viehättää. Pahin muumibuumi minulla on mennyt jo ohi, mutta edelleen pidän näistä valkoisista, paksukuonoisista tupsuhännistä, joiden lajia on vaikea määrittää. Varsinkin astioissa muumit ovat herttaisia. Tiedän, että moni on kokonaan toista mieltä ja näin saa toki ollakin.

Samaiseen astiatilaukseen tarttui hyvällä alennuksella yksi muumimuki ja -kulho arkiastioiden sarjaa täydentämään. Meillä käytetään muumimukeja, -lautasia ja -laseja päivittäin. Lautasia leipälautasina aamu-, väli- ja iltapalalla, kulhoja keittoa/mysliä syödessä (puuroa en osaa jostain syystä näistä tarjota) ja mukeja/laseja tietysti kaiken mahdollisen nestemäisen nauttimiseen.

Isoa, ruokalautasen kokoista muumilautasta odottelen edelleen tuotantoon...Mistähän johtuu, etteivät ole saaneet sellaista aikaiseksi? Isoon Teema-lautaseen vaan siirtokuva päälle pläts ja se olisi siinä. Aikanaan lähetin toiveen tästä Arabialle, mutta niin vaan puuttuu sarjasta tuo taatusti suosituksi nouseva tuote edelleen. Ihmettelen.

Ihmeen vähän on astioita muuten mennyt vuosien varrella rikki, vaikka pojilla onkin monesti ruokailun päätyttyä melkoinen kiire tuoda omat astiansa ruokapöydästä tiskipöydälle. Hurjan näköisiä akrobatiatemppuja nähdään aina silloin tällöin - ja vanhemmat pidättävät hengitystään. Mutta samalla olen toki ylpeä, että pojat muistavat tuoda omat astiansa keittiöön.

Olisikohan yhteensä kaksi lautasta ja yksi kulho mennyt pirstaleiksi pienien käsien otteen kirvotessa. Muovilautasia käytettiin pieni hetki pikkuveikan pahimman sähläysvaiheen aikoihin, mutta pian ne jäivät vain puurokäyttöön, kun en niistä muuten välitä. Ja haluan opettaa lapselle alusta saakka, että astioita käsitellään varovasti. Mutta muovilautasella saa puuron jäähtymään nopeasti lapselle sopivaksi, mikä on oikein kätevää kiireisinä aamuina.

Kuvan etualan lautasia ei ole kuitenkaan ostettu käytettäväksi. Ne hankin ihan keräilymielessä. Ovat ensimmäiset kappaleet uutta muumilautasten keräilysarjaa, johon on tulossa yhteensä 20 osaa, kahden lautasen pakkauksissa. Mietin pitkään, onko järjen häivää (ei ole) alkaa kerätä astioita, joita ei ole tarkoituskaan käyttää, mutta joku hamsteri minussa ilmeisesti vinkui niin kovaa, että lautaspaketti tuli meille. En ole aikaisemmin ollut erityisen keräilevää sorttia (jollei lastenvaatteita lasketa), joten olen kai tullut vanhaksi. Hmm.

Vanhenemisesta puheen ollen: tällä viikolla Toivottoman oivallista! juhlii synttäreitään (25.4.) ja melkein samoihin aikoihin on allekirjoittaneenkin vanhenemispäivä. Kevään lapsia ollaan siis molemmat. Blogin vuosipäivän kunniaksi on teille lukijoille luvassa pieni yllätys, joka selviää ihan lähipäivinä ;)

Mitä olet viimeksi hankkinut ihan vain itsellesi? Keräätkö mitään? Millaisista astioista tykkäät arjessa? Mitä tykkäät muumeista?

Leppoisaa loppuviikkoa!

Vahteristonemäntä

Kasvukipuja

Mietityttää. Kiukuttaa. Ärsyttää ja huolestuttaa. Miksi vanhemmat antavat eskari-ikäisten pelata väkivaltaisia pelejä ja katsoa selkeästi vanhemmille lapsille/aikuisille tarkoitettuja ohjelmia?!? Herkkä ja kaverien suosiosta huumaantunut isoveikka tuntuu imevän ei-toivottavaa käytöstä kuin sieni.

Pahimpia ovat usein nämä viikon kaksi pidempää hoitopäivää (7.30-15.30), jotka kaikesta päätellen kuormittavat lasta liikaa ja kaveripiirissä hyväksyttävä "kova" käytös jää päälle vielä kotiin tullessa. Mutta on tätä tiuskimista ja toisen alentamista ilmassa välillä pelkän puokkarin jälkeenkin. Toisina päivinä enemmän kuin toisina. Lisäksi pojan leikit ja piirustukset ovat nykyään suurimmaksi osaksi pelkkää sotaa ja taistelua. Miekkoja ja verta.

Siellä päiväkodissa on niin kova meno. Ja ryhmä niin suuri ja poikavoittoinen, että se näkyy meillä kotonakin. Isoveikka on alkanut laukoa minullekin ties mitä. Ihan kuin murkkuikäinen. Pyytää kyllä anteeksi, kun torutaan ikävästä kielenkäytöstä, mutta kohta tulee taas uuai sivallus. Näinkö lapset puhuvat eskarissa kavereiden kesken? Nyt saa jo isikin osansa pojan töksäyttelyistä ja pikkuveikkaa nälvitään tietysti kokopäivätoimisesti. Vaikka kuinka kielletään ja laitetaan jäähylle, jollei kieltäminen tehoa.

Tuntuu tosi pahalta, kun ikäänkuin ruokapöydässä istuisi välillä ihan vieras lapsi. Poika käy monesti eskarin jälkeen niin kierroksilla, ettei muista päivästä oikein mitään, kun kyselen. Pitäisi muistaa olla kyselemättä silloin, kun on ollut rankka päivä. Ensin täytyy antaa lapsen syödä hiljaisuuden vallitessa ja rauhoittua Aku Ankan ääressä, että lapsen mieli palaa kotimoodiin. On se hurjaa tuo nykylasten maailma.

Yhtenä päivänä isoveikka tuli kotiin, otti samantien esiin lompakkonsa ja alkoi kiihkeästi laskea säästöjään. Kysyin, mitä hän tekee. Ei vastausta. Kohta selvisi, että poika halusi antaa eskarikaverilleen kaverin itsensä tarkasti valitseman ja nimeämän, aivan liian kalliin synttärilahjan. Tietysti selitin asian todellisen laidan samantien, mutta jäin taas miettimään, kuinka tuota poikaa viedään siellä ikäistensä maailmassa kuin pässiä narussa. Ja omien sanojensa mukaan hän tekee ihan mielellään, mitä kaverit pyytävät. Ei kuulosta hyvältä.

Olemme keskustelleet isoveikan kanssa näistä kaverisuhteista ja niiden periaatteista rauhallisesti ja moneen otteeseen. Kuten vaikkapa siitä, että kaveruutta ei voi ostaa ja että kunnon kaveri antaa toisenkin välillä päättää, mitä leikitään. Poika suuttuu joka kerta: hän ei halua, että hänen kavereistaan puhutaan "pahaa". Kaverit ovat kaikki kaikessa, vaikka eivät olisikaan reiluja. Toiset ovat johtajia jo alle kouluikäisinä ja toiset niitä johdettavia. Näinkö se menee?

Eskarin keväisessä kehityskeskustelussa otin tietysti nämä teemat esille. Lastentarhanopettaja ei tiennyt mitään lasten muuttuneesta kielenkäytöstä toisiaan/vanhempiaan kohtaan. Miten tietäisikään: eiköhän tämä kasvavien machojen koodikieli loista lähinnä sen vapaan ulkoleikin aikana, jolloin ryhmän aikuiset seisovat pihan keskellä vahtimassa laumaa. Isoveikan liialliseen johdateltavuuteen ja ryhmädynamiikkaan ammattikasvattaja lupasi kiinnittää huomiota, mutta pianhan tämä esiopetus päättyy ja kesän jälkeen poika siirtyy vielä kovempaan koulumaailmaan.

Kertokaa, että teilläkin on/on ollut vastaavaa? Ja että tämä on vain vaihe, joka menee ohi? Miten vahvistaa lapsen itsetuntoa koulua varten? Kaikki vinkit otetaan ilolla vastaan.

Huomenna on taas eskarilaisella toinen viikon pitkistä hoitopäivistä. Täytyy taas suggeroida itsensä Rouva Pitkäpinnaksi ennenkuin haen pojan päiväkodista kotiin. Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Muistetaan hengittää syvään. Onhan tämän eskarilaisen pikkumurkkuiän ja sen varsinaisen välissä tauko, onhan?

Aurinkoista alkavaa viikkoa!

Vahteristonemäntä