Oranssin huumaa + alevinkki

Kun koulun aloittanut esikoinen verhoutuu nyt mielellään mustaan, kaipasin minä väriä syksyyn ja tilata täräytin pikkuveikalle oranssia Reimaa Lekmerin alesta!

Koodilla VIIKONLOPPUTARJOUS1505 saa Lekmerissä 20 euron alennuksen vähintään 100 € ostoksesta. Näiden herkkujen yhteishinnaksi toimituskuluineen jäi vain 89 euroa, sillä olivat jo muutenkin 30 % alessa. Vink vink ;)

Kyseessä siis  Reiman Taag takki ja Wetter välikausikengät, kuvat reimashopista. Tuota takkia olen metsästänyt pikkuveikalle jo keväällä ja nyt osui väri, hinta ja mielentila kohdilleen.

Oranssia pipoa jäin vielä kaipailemaan molemmille pojille, mutta omaa suosikkiani en vielä saanut. Reimashopissakaan ei nyt näkynyt Dev villaskoitepipoa (joka mukana kollaasissani) oranssina, toivottavasti niitä on tulossa.

Reimashopissa on muuten postikulut 0 eur 6.9. saakka.

Mitäs teidän viikonloppuun kuuluu? Oletteko tehneet alelöytöjä?

Viikonlopputerveisin,

Vahteristonemäntä

Mustaakin mustempaa ja ommeltu tiikeri

Koulua oli käyty tasan yksi päivä, kun isoveikka ilmoitti, että pitää saada päälle se musta tiikeriaiheinen t-paita. Ei mitään pikkuvauvojen värikkäitä pallopaitoja kuulemma. Huokasin mielessäni: nytkö se jo alkaa? Hänen vaatelipastossaan on muuten tasan yksi musta t-paita. Vai pitäisikö kirjoittaa oli.

Koulunkäynnin muututtua viime aikoina arkisemmaksi, on isoveikan päälle onneksi kelvannut jälleen kirkkaammatkin sävyt, mutta jotain on selvästi muuttunut. Ainakin oma tahto päälle puettavien vaatteiden suhteen on vahvistunut. Ja tottakai pukeutumisessa katsotaan mallia isompien koululaisten vaatetuksesta, sen huomaa. Yllätyin, kun tällä viikolla piti saada jalkaan verkkarit (mustat tietysti) äidin suosimien farkkujen ja canvashousujen sijaan. Hmm, ovatko verkkarit muuten kouluhousut?

Kysyin isoveikalta, millaisen hupparin hän haluaisi, kun uudelle hupparille oli tarvetta. Kuulemma oranssi tiikerihuppari olisi cool. Nimenomaan oranssi. Ja siinä pitäisi olla tiikerin kuva. Kirkkaasta väritoiveesta iloisena etsin aivan mielelläni toivehupparia niin netistä kuin kivijalkakaupoistakin. Tuloksetta. Ylipäätään oranssin hupparin löytäminen koossa 134/140 (ja alle 60 euron hinnalla) tuntuu mahdottomalta. Pari vuotta sitten pojalla oli Lindexin oranssi tiikerihuppari ja se oli pitkään lempivaate.

Sattumalta bongasin Tokmannilla vaatteisiin silitettäviä/ommeltavia kuvia (jotka ilmeisesti toimivat myös paikkoina). Joukossa murahteli hiipiviä tiikeri. Mikä löytö! Nyt saisin pojalle ainakin tiikerihupparin, vaikkei sitä toivottua oranssia löytynytkään. Kuva vakuutti isoveikankin. Jokin minussa muistutti, että kaikkeen minäkin ryhdyn, mutta ääh - ihan hauska "askarrella" välillä.

Haeskellessani eilen kaupungilla yksiväristä hupparia tiikerikuvan taustaksi, tutkin H&M:n, Lindexin, Kappahlin, Po.p:in ja Stadiumin valikoimat. Kovin oli musta-sini-harmaavoittoista poikien tarjonta. Pienten puolella oli H&M:llä upea oranssi huppari, mutta sitä ei löytynyt koossa 134/140. Urheilukauppa myi kyllä oranssia fleecetakkia, mutta ei hupparia. Päädyin harmaaseen Lindexin huppariin, joka on todella pahmoinen sekä sisältä että ulkoa ja luomupuuvillaa (muttei silti pahan hintainen). Iltapuhteina ompelin tiikerin raidoistaan kiinni hupparin rintaan pikkiriikkisin mustin pistoin. En luottanut sen pysymiseen silitettynä. Minusta do-it-yourself-tiikerihupparista tuli oikein hieno ja poika oli samaa mieltä (vaikkei erityisesti tykkääkään hupparin harmaasta väristä).

Mutta maailman paras huppari oli tietysti eilen Cittarin 40 % alerekistä löytämäni "isojen poikien huppariksi" suu leveässä hymyssä ja silmät säihkyen nimetty musta Puma, joka piti saada heti tänään kouluun kera Anttilan alekorista löytyneen niin ikään mustan, suoralippaisen (tämä on kuulemma tärkeää!) lippiksen (2,5 eur).

Alennettunakin tuolla merkkihupparilla on vielä hintaa; toivottavasti pysyy ehjänä ja tallessa. Meillä ei ole aikaisemmin ollut näitä, joten mielenkiinnolla odotan, kohtaavatkoko hinta ja laatu tässä tapauksessa. Ainakin neulos vaikuttaa laadukkaalle, vetoketju kulkee jouhevasti ja yksityiskohdat ovat viimeisteltyjä. Taidan hieman selitellä itselleni, huomaan...

Onko teidän lapsilla vaatemieltymykset muuttuneet koulunalun myötä? Ovatko hupparit pop ja jos niin millaiset? Entä millaisella varustuksella pienet koululaiset lähtevät viileneviin aamuihin?

Keveää keskiviikkoiltaa,

Vahteristonemäntä / Toivottoman oivallista! -bloggari

Reiman jumppapussit arvottu!

Niin kääntyi elokuu syyskuuksi ja tuli aika arpoa Reiman lupaamat upeat jumppapussit (2 kpl) Koulukaveriksi Reima-postauksen kommentoijien kesken.

Kommentoijia oli 22 ja arpoja yhteensä 28, sillä rekisteröityneillä lukijoilla oli tässä arvonnassa kaksi arpaa.

Excelin satunnaislukugeneraattorin arpomat voittajat ovat: Riiti ja S.Kansakoski. Onnea voittajille! Voittajiin on otettu yhteyttä sähköpostitse.

EDIT: S.Kansakoski ilmoitti voittaneensa jumppapussin myös toisessa arvonnassa ja antoi luvan arpoa toisen pussin uudelleen. Toisen jumppapussin voittaja on Netteriina. Paljon onnea!

Kuva Reiman mediapankista.

 
Kiitos kaikille arvontaan osallistuneille ja reipasta alkanutta viikkoa kaikille!

Vahteristonemäntä / Toivottoman oivallista! -bloggari

Nilviäisjahdissa ja arjen ajatuksia

Lehtokotilo: aikuisten puheissa melkein kirosana, mutta lapsille jännittävä metsästettävä ja tutkittava. Tänä kesänä ne löysivät tänne kuivan soraharjun kupeeseenkin, jonka kastelusta luontoäiti on pitänyt tänä kesänä erityisen hyvää huolta.

Ensin huomasimme epäilyttäviä reikiä perunanlehdissä ja pian kolot levisivät myös raparperimaalle. Etanoiden kanssa on vähän sama juttu kuin sienimetsässä suppiloita etsiessä: ensin ei löydä yhtään, mutta kun on bongannut ensimmäisen ja kyykistyy sitä poimimaan, huomaa ympärillään yhtäkkiä monta muuta lisää.

Tuon kuvissa näkyvän ötökkäboxin ja siihen kuuluvan haavin sekä suurennuslasipinsetin löysin joskus keväällä cittarin alekorista eurolla - yksi tämän kesän suosikkileluista. Ilmareijällisessä läpinäkyvässä rasiassa löytöjä on hauska katsella.

Kerran löysimme komean sarvikuonokkaankin (iso kuoriainen, jolla on sarvi) ja kiviä käännellessä löytyvät tuhatjalkaiset ovat hauskoja vipeltäjiä. Perhosia pojat eivät ole saaneet kiinni ja ehkä hyvä niin.

Muut ötökät päästetään tietysti tutkimisen jälkeen takaisin luontoon, mutta lehtokotiloille emme anna armoa. Pojat katselevat, kuinka kotiloille koittaa exodus tömäkässä tiskiainevedessä - ja äiti kaataa kuolleet nilviäiset liemineen tyhjään maitopurkkiin ja vie roskiin. Niitä ei kannata jättää pihalle kuolleenakaan: munat voivat kuulemma selviytyä ja kohta on taas seuraava sukupolvi haukkaamassa kasvimaan satoa.

Perheemme kesäloma lähenee loppuaan. Isäntä palaa töihin maanantaina ja pikkuveikka jatkaa tutussa päiväkodissa - joskin uudessa ryhmässä - tiistaina. Toisaalta arkeen palattiin osittain jo isoveikan aloittaessa koulun, joten aamuherätyksiin on jo ehditty jollain lailla tottua. Myönnän odottavani niitä kahta aamupäivää viikossa, kun pikkuveikka on päiväkodissa: on taas mahdollisuus olla välillä ihan yksinkin ja kuunnella hiljaisuutta. Käydä vaikka kirpparilla. Oma työpaikka on edelleen haussa.

Isoveikan koulu alkaa tuntua jo arkipäivältä ja samalla uutuudenviehätys on haihtunut. Poika kaipailee eskaria, jossa läksyjä oli vain kerran viikossa ja päivät sisälsivät paljon vapaata leikkiä ja runsaasti ulkoilua kavereiden kanssa. Pienellä koululaisella on nykyisin läksyä neljänä päivänä viikossa ja tahti on muutenkin toisenlainen kuin omassa lapsuudessani. Onneksi lapsi lähtee kouluun ainakin toistaiseksi ihan mielellään ja tuntuu viihtyvän siellä eskarista tuttujen kaverien seurassa isompia poikia ihaillen ja opettajaa fanittaen. Koulumatkan poika kulkee itsenäisesti, saatan vain tämän vilkasliikenteisen tien yli ja otan samassa kohtaa kopin iltapäivällä. Ainakin toistaiseksi.

Läksyt sen sijaan aiheuttavat narinaa, erityisesti Aapisen harjoituskirjan pienten kirjainten toistotehtävät tuntuvat ikäviltä. Käsikin kuulemma väsyy. Asenne läksyjä kohtaan on ylipäätään kielteinen: en tiedä, mistä se johtuu (olemme kiinnittäneet huomiota siihen, että puhumme koulusta vain positiivisessa valossa). Osa tehtävistä ei kieltämättä tarjoa riittävästi haastetta, vaikka ne tänäpäivänä pyritäänkin valitsemaan oppilaan tason mukaisesti. Mutta kaipa tämä läksyistä kiukuttelu on enimmäkseen sitä, että loppuvuotinen poikalapsi kaipaisi vielä vapautta vailla velvollisuuksia. Kyllä tämä tästä, ajan kanssa. Positiivisesti kannustaen ja houkutellen.

Miten teidän ekaluokkalaisten/eskarilaisten/päivähoitolaisten arki on lähtenyt sujumaan? Maistuvatko koulu ja läksyt edelleen?

Miten pieni koululaisenne pukeutuu sadepäivänä? Kiinnitin huomiota tässä eräänä kaatosateisena päivänä siihen, että ekaluokkalaisista ehkä puolella oli saappaat ja lapsen muistikuvan mukaan vain yhdellä oli sadetakki. Varjoja siellä vilkkui sateensuojina. Minä lähetin isoveikan kouluun tuolloin vedenpitävässä takissa ja kumppareissa kera hahmosateenvarjon. Täytynee hankkia uskottavampi sateenvarjo koululaiselle, ettei tule sanomista.

Muistithan osallistua Reiman jumppapussin arvontaan?

Aurinkoista viikonlopunjatkoa!

Vahteristonemäntä / Toivottoman oivallista! -bloggari

P.S. Isoveikan asu on herran itsensä stailaama. Lempparisortsit sopivat minkä paidan kanssa tahansa ;)

Remu (sis. alevinkki)

Sain keväällä vinkin aktiiviselta lukijalta ja kommentoijalta "T":ltä, että mekin voisimme kokeilla pojilla Remun ulkovaatteita. Lukija oli työpaikallaan päiväkodissa havainnut, että eräällä housunpolvien Täystuho-Taavilla Remun housut olivat kestäneet Reiman housuja paremmin. Myös ystäväni on käyttänyt lapsellaan Remua ja on ollut todella tyytyväinen, niin kirppislöytöihin kuin uutena hankittuihinkin. Näiden kokemusten innostamana kiinnostuin tästä aiemmin itselleni melko vieraasta lasten ulkovaatemerkistä ja päätin tutustua aiheeseen hieman tarkemmin.

Remua valmistava Travalle on Tamperelainen perheyritys, joka on valmistanut lasten ulkovaatteita yli 40 vuoden ajan. Tänä päivänä Travalle valmistaa ulkovaatteita ja asusteita vauvasta aina 12 vuotiaisiin (152 cm) saakka.

Travallen tuotteet ovat suomalaisen suunnittelijan käsialaa ja suunnittelu, malliompelu, testaus, kaavoitus ja varastointi tapahtuvat Tampereella. Monet tuotteissa käytetyt materiaalit, kuten vanut, kuminauhat, neulokset ja merkit ovat kotimaisia. Vaatteet ommellaan Virossa Travallen omassa tehtaassa. Aika mukavaa luettavaa, eikö?

Tuotemerkit ovat Remu ja SuperRemu, joista jälkimmäinen on nimensä mukaisesti tarkoitettu erittäin kovaan kulutukseen ja valmistettu erikoisvahvasta Cordura-materiaalista. Travallen tuotteiden suunnittelun kulmakiviä ovat kestävyys, turvallisuus ja helppohoitoisuus. Vaatteissa ei ole kulutukselle alttiita sisäsaumoja ja ne kestävät koneellista kuivausta miedolla lämmöllä. Remu vaatteiden alaosan saumat on teipattu, SuperRemussa myös yläosan saumat on teipattu vedenpitäviksi.

Nykyisin lasten ulkovaatteiden ominaisuuksista puhutaan numeroin, joten tässä teille Remun ja SuperRemun luvut:

Kulutuksenkesto > 100 000 (SuperRemu ja lähes kaikki Remu tuotteet)
Vesipilari > 10 000 (Remu ja SuperRemu)
Hengittävyys 6000 g/m2/24h (Remu ja SuperRemu)

Kulutuksenkesto kiinnostaa touhukkaiden poikien äitinä itseäni kaikkein eniten. Pitkän linjan Reima-fanina vertaan näitä annettuja Remun arvoja tietysti mielessäni Reiman vastaaviin. Kulutuksenkesto on numeroiden perusteella Remussa parempi: Reiman vahvimmat tuotteet, Vahva- ja Ryhti housut kestävät 80 000 kierrosta ja verkkokauppaa selailtuani Reiman  kulutuksenkeston perustaso vaikuttaisi olevan 50 000 luokkaa. Remu luvatulla 100 000 kierroksen kulutuksenkestollaan vaikuttaa siis erittäin lupaavalle.

Travallen Remu ja SuperRemu tuotteita myydään Tampereen myymälän lisäksi mm. lastenvaateliikkeissä, Prismoissa, Halosella ja Stockmannilla. Travallella on myös verkkokauppa, jossa on tällä hetkellä meneillään varastontyhjennys kevään välikausituotteista, kevytvanutuotteista ja viime talven topasta 31.8. saakka. Kannattaa käydä kurkkaamassa! Verkkokaupassa on tosi nopeat 1-3 päivän toimitusajat ja toimitusmaksu on 5 eur.

Tilasin keväällä Travallen verkkokaupan alesta pikkuveikalle mustat, suoralahkeiset SuperRemu välikausihousut ja ne vilkkuvat blogissa varmasti jo tänä syksynä. Jännittävää ottaa itselle ihan uusi tuotemerkki käyttöön, kunhan säät tästä muuttuvat hieman syksyisemmiksi.

Olen aloittanut myös blogiyhteistyön Travallen/Remun kanssa. Talven tullessa blogissa tulee näkymään Travallen talvimalliston tuotteita. Mielenkiinnolla jään odottamaan niiden käyttökokemuksia - niin varmasti tekin!

Postauksen kuvat ovat Travallen verkkokaupasta, talven 2015 mallistosta.

Onko Travalle ja Remu/SuperRemu tuttu sinulle? Kokemuksia?

Reipasta alkanutta viikkoa toivotellen,

Vahteristonemäntä

Hiisi vieköön, mikä retki ja tikkiotsan tarina

Pari päivää ennen koulunalkua teimme retken Hiidenvuorelle, jossa on tullut tavaksi käydä ainakin kerran kesässä. Usein olemme kiivenneet näille kalliolle jo toukokuussa heti säiden lämmittyä, mutta tänä vuonna retki toteutui vasta näin elokuulla, ehkäpä juuri sopivaa säätä odotellessa.

Ja kyllä meillä oli mukavaa! Tuolla ylhäällä helle ei ahdistanut ja vilvoittava tuuli kuivasi kallioilla juoksentelusta hikisiä ohimoita. Pikkuveikka osasi jo varoa reunapaikkoja ja sain itsekin nautiskella maisemista pelkäämättä jatkuvasti jonkun putoavan reunan yli.

Tällä kertaa meillä oli mukana pikkuautoja ja legoukkoja, jotka olivatkin suuri hitti herätessään ihan uudella tavalla eloon jännittävissä kalliomaisemissa.  Luonnonmateriaaleillakin leikittiin: kävyt muodostivat sotajoukkoja ja lelut grillasivat käpyjä päivällisekseen. Tietysti syötiin myös omia eväitä ja lopuksi uitiin vuoren juurella olevalla rannalla.

Viime päivinä on ollut sellaista matalalentoa, että oksat pois! Loma-aikaan tulee kasattua aina ystävien tapaamisia ja kaikenlaisia menoja. Mukaviahan ne toki ovat, mutta pitäisi muistaa myös jättää niitä välipäiviä.

Isoveikkaa käytin torstai-iltana keskussairaalassa tutkittavana ja tikattavana, sillä aloitteleva maastopyöräilijä arvioi taitonsa hieman väärin, kaatui pyörineen kasvoilleen kuntopolun jyrkässä mäessä ja jäi vielä pyöränsä alle. Onneksi alustana ei ollut asfaltti. Selvittiin kolmella tikillä vasemman kulmakarvan päälle ja vatsan ruhjeella. Luut säilyivät onneksi ehjinä. Ja onneksi käytämme aina kypärää.

Tällä hetkellä isoveikkaa ei kunnolla tunnista, kun otsan turvotus on valunut silmien ympärille. Haava on sentään parantunut nätisti, enää ei ole kipuja ja tikit saadaan pois perjantaina. On tämä ollut äidille hurjaa: aistiherkän lapsen ensimmäinen onnettomuus, shokkitila ja tikkaus huonosti puudutettuna. Makasin sitten lopulta itsekin siellä päivytyksen pedillä vaakatasossa, kun alkoi pyörryttää se touhu. Mutta sainpahan reissun kuitenkin hoidettua!

Pikkuveikka on ollut viime päivinä flunssainen, mutta hänen kohdallaan pahin näyttäisi olevan jo ohi. Tänään alkoi vuorostaan isoveikka pärskiä ja honottaa tukkoisena ja illalla huomasin oman kurkkuni kipeytyvän. Syysflunssa nro 1 on siis saapunut keskuuteemme. Saa nähdä, onko illalla kovin väsyneestä ja palelevasta isoveikasta huomenna kouluun. Perjantaina hän oli poissa koulusta pyöräonnettomuuden vuoksi ja huomenna luultavasti sitten flunssan...

Onko teillä sattunut lapsille onnettomuuksia? Miten olette viettäneet kesäisen lämmintä viikonloppua?

Muistihan osallisua arvontaan?

Turvallista ja tervettä viikonalkua toivotellen,

Vahteristonemäntä

Koulukaveriksi Reima! (sis. arvonta)

Kello soi - nyt välkälle!

Koulujen alkaessa Reima haastaa bloggaajat kokoamaan kollaasin koululaisen/päiväkotiin lähtijän syysvarustuksesta. Minä tuoreen ekaluokkalaisen äitinä ja Reima-fanina tietysti innostuin selaamaan Reiman mediapankkia oikein toden teolla ja valitsin omia syysmalliston suosikkejani viileneviin päiviin. Kollaasin kuvat ovat Reiman mediapankista ja tekstin linkit vievät reimashoppiin.

Kuvan setti on ekaluokkalaisen pojan syysvarustus, joka on uskottava isompienkin poikien keskuudessa ja piristetty syksyn trendivärillä oranssilla, joka on samalla meidän koulutulokkaan lempiväri. Tämän asukokonaisuuden ideana on: simppeliä päällä ja kuvioita alla. Sateenkestävyys on Reiman päällikerroksen tuotteissa (takit, housut ja haalarit) oletuksena, joten nämä vaatteet toimivat myös syyssateilla ilman erillisiä sadevarusteita - voitte arvata, että pieni koululainen kiittää :)

Tekninen kerrospukeutuminen on kaiken A ja O koulussakin: iho pysyy miellyttävän kuivana ja olo mukavana, vaikka välitunnilla kiipeillään, juostaan ja keinutaan korkealle. Pukemalla kerroksittain Reiman teknisiä tuotteita, tunnilla ei tarvitse istua paita märkänä, vaikka välitunnilla liikutaankin aktiivisesti. Kerroksia lisätään ja vähennetään lapsen lämmöntarpeen, liikkumisen ja sään mukaan. Reima on hyvä koulukaveri!

Takiksi valitsin itseoikeutetun välikausitakkien kuninkaan, joka kantaa nimeä Taag. Syksyn upea, sammaleenvihreä sävy valikoitui sittenkin toisen suosikkini oranssin edelle, sillä päätin asustaa oranssilla, mm. Dev pipolla.

Sateen kestävässä Taag takissa on kevyt vanuvuori, joten sen käyttöaika jatkuu pitkälle talveen ja isoihin taskuihin saa piilotettua kavereiden kanssa vaihdettavat keräilykortit ja muut pikkuaarteet. Upean retrohenkisen Taag takin edellinen malli on ollut meillä käytössä molemmilla pojilla viime syksynä ja suosikkitakki on jemmattu viilenevien säiden varalle myös tälle syksylle. Monikäyttöinen Taag takki toimii talvellakin lauhana päivänä sellaisenaan tai fleecen kanssa myös pakkasen purressa. Lisäksi Taag on oman kokemukseni mukaan juuri sopivan lämpöinen kauppa- ja kyläreissuilla, jolloin paksummat talvitakit ovat helposti liian kuumia.

Sateenpitävät Trot välikausihousut ovat vastaus miespuolisen koululaisen housupulmaan. Tyylikkäät ja tavallista kapeampimalliset, farkkuhenkiset välikausihousut ovat isommankin pojan mieleen. Trot housujen lahkeensuut on vahvistettu ja joustavan vyötärön voi sitäpaitsi säätää käyttäjälle juuri sopivaksi. Nämä eivät näytä perinteisille ulkohousuille (joita jotkut isommat koululaiset kuulemma vierastavat), mutta silti ne toimivat kaikissa olosuhteissa.

Reimatec Wetter kengät ovat varma valinta välikauteen: vedenpitävinä ne eivät lätäköitä säikähdä ja sujahtavat jalkaan, vaikka nauhojen solmiminen ei olisi vielä pikkukoululaisen vahvin taito: näissä on nimittäin mukana joustonauhat perinteisten nauhojen lisäksi. Kestävästä ja taipuisasta polyamidista valmistettujen kenkien kärjet ja kannat on vahvistettu mokkanahalla ja tyylikäs, tennarimainen ulkonäkö on nuorisonkin mieleen. Syksyn hehkuva oranssi on upea värivaihtoehto, mutta näitä saa mm. harmaana, jota on tehostettu kivasti oranssilla. Olemme testanneet Wettereitä yhteistyössä Reiman kanssa vuosi sitten syksyllä ja tykkäämme kovasti!

Koulupäivä sujuu mukavasti, kun ihoa vasten on tekninen, Play Jersey materiaalista valmistettu, hauskasti kuvioitu Tiptoe paita, joka hengittää ja pitää ihon kuivana vaihtuvissa olosuhteissa. Säiden viiletessä myös housujen alle kannattaa pukea samaa materiaalia. Kun lämpömittari kääntyy selvästi pakkasen puolelle, välikerroksena takin alla lämmittää upeasti salmiakkikuvioitu Patchwork fleecetakki.

Tervetuloa syksy ja vaihtelevat säät - me olemme valmiina!

Kollaasin tuotteet:
Takki: Taag
Housut: Trot välikausihousut
Kengät: Reimatec Wetter
Reppu: Reissu
Fleecetakki: Patchwork
Tekninen Play Jersey paita: Tiptoe
Pipo: Dev
(Kaulahuivi, sormikkaat ja sukat tulevat reimashoppiin lähiaikoina)


Mitä pidätte? Mitä te valitsisitte Reiman syys-/talvimallistosta lapselle kouluun tai päiväkotiin?

Kommentoijien kesken arvon kaksi Reiman upouutta jumppapussia! Nämä Reiman kuosikankaista valmistetut liikuntavarustepussukat ovat erityisiä, sillä niitä on valmistettu rajoitettu erä, eikä niitä voi ostaa. Jumppapussin voi saada myös Reiman omissa myymälöissä, joissa niitä jaetaan asiakkaille kaupanpäällisiksi rajoitetun ajan.

Rekisteröityneet lukijat saavat tässä arvonnassa kaksi arpaa, muut yhden. Arvonta päättyy 31.8. klo 24.

Reippain koulualkuterveisin,

Vahteristonemäntä / Toivottoman oivallista! -bloggari