Lehtokotilo: aikuisten puheissa melkein kirosana, mutta lapsille jännittävä metsästettävä ja tutkittava. Tänä kesänä ne löysivät tänne kuivan soraharjun kupeeseenkin, jonka kastelusta luontoäiti on pitänyt tänä kesänä erityisen hyvää huolta.
Ensin huomasimme epäilyttäviä reikiä perunanlehdissä ja pian kolot levisivät myös raparperimaalle. Etanoiden kanssa on vähän sama juttu kuin sienimetsässä suppiloita etsiessä: ensin ei löydä yhtään, mutta kun on bongannut ensimmäisen ja kyykistyy sitä poimimaan, huomaa ympärillään yhtäkkiä monta muuta lisää.
Tuon kuvissa näkyvän ötökkäboxin ja siihen kuuluvan haavin sekä suurennuslasipinsetin löysin joskus keväällä cittarin alekorista eurolla - yksi tämän kesän suosikkileluista. Ilmareijällisessä läpinäkyvässä rasiassa löytöjä on hauska katsella.
Kerran löysimme komean sarvikuonokkaankin (iso kuoriainen, jolla on sarvi) ja kiviä käännellessä löytyvät tuhatjalkaiset ovat hauskoja vipeltäjiä. Perhosia pojat eivät ole saaneet kiinni ja ehkä hyvä niin.
Muut ötökät päästetään tietysti tutkimisen jälkeen takaisin luontoon, mutta lehtokotiloille emme anna armoa. Pojat katselevat, kuinka kotiloille koittaa exodus tömäkässä tiskiainevedessä - ja äiti kaataa kuolleet nilviäiset liemineen tyhjään maitopurkkiin ja vie roskiin. Niitä ei kannata jättää pihalle kuolleenakaan: munat voivat kuulemma selviytyä ja kohta on taas seuraava sukupolvi haukkaamassa kasvimaan satoa.
Perheemme kesäloma lähenee loppuaan. Isäntä palaa töihin maanantaina ja pikkuveikka jatkaa tutussa päiväkodissa - joskin uudessa ryhmässä - tiistaina. Toisaalta arkeen palattiin osittain jo isoveikan aloittaessa koulun, joten aamuherätyksiin on jo ehditty jollain lailla tottua. Myönnän odottavani niitä kahta aamupäivää viikossa, kun pikkuveikka on päiväkodissa: on taas mahdollisuus olla välillä ihan yksinkin ja kuunnella hiljaisuutta. Käydä vaikka kirpparilla. Oma työpaikka on edelleen haussa.
Isoveikan koulu alkaa tuntua jo arkipäivältä ja samalla uutuudenviehätys on haihtunut. Poika kaipailee eskaria, jossa läksyjä oli vain kerran viikossa ja päivät sisälsivät paljon vapaata leikkiä ja runsaasti ulkoilua kavereiden kanssa. Pienellä koululaisella on nykyisin läksyä neljänä päivänä viikossa ja tahti on muutenkin toisenlainen kuin omassa lapsuudessani. Onneksi lapsi lähtee kouluun ainakin toistaiseksi ihan mielellään ja tuntuu viihtyvän siellä eskarista tuttujen kaverien seurassa isompia poikia ihaillen ja opettajaa fanittaen. Koulumatkan poika kulkee itsenäisesti, saatan vain tämän vilkasliikenteisen tien yli ja otan samassa kohtaa kopin iltapäivällä. Ainakin toistaiseksi.
Läksyt sen sijaan aiheuttavat narinaa, erityisesti Aapisen harjoituskirjan pienten kirjainten toistotehtävät tuntuvat ikäviltä. Käsikin kuulemma väsyy. Asenne läksyjä kohtaan on ylipäätään kielteinen: en tiedä, mistä se johtuu (olemme kiinnittäneet huomiota siihen, että puhumme koulusta vain positiivisessa valossa). Osa tehtävistä ei kieltämättä tarjoa riittävästi haastetta, vaikka ne tänäpäivänä pyritäänkin valitsemaan oppilaan tason mukaisesti. Mutta kaipa tämä läksyistä kiukuttelu on enimmäkseen sitä, että loppuvuotinen poikalapsi kaipaisi vielä vapautta vailla velvollisuuksia. Kyllä tämä tästä, ajan kanssa. Positiivisesti kannustaen ja houkutellen.
Miten teidän ekaluokkalaisten/eskarilaisten/päivähoitolaisten arki on lähtenyt sujumaan? Maistuvatko koulu ja läksyt edelleen?
Miten pieni koululaisenne pukeutuu sadepäivänä? Kiinnitin huomiota tässä eräänä kaatosateisena päivänä siihen, että ekaluokkalaisista ehkä puolella oli saappaat ja lapsen muistikuvan mukaan vain yhdellä oli sadetakki. Varjoja siellä vilkkui sateensuojina. Minä lähetin isoveikan kouluun tuolloin vedenpitävässä takissa ja kumppareissa kera hahmosateenvarjon. Täytynee hankkia uskottavampi sateenvarjo koululaiselle, ettei tule sanomista.
Muistithan osallistua Reiman jumppapussin arvontaan?
Aurinkoista viikonlopunjatkoa!
Vahteristonemäntä / Toivottoman oivallista! -bloggari
P.S. Isoveikan asu on herran itsensä stailaama. Lempparisortsit sopivat minkä paidan kanssa tahansa ;)
Omassa pihapiirissä on tullut oleiltua kesän mittaan sen verran vähän (kun en enää ulkoilukaveriksi kelpaa), etten ole kotiloihin törmännyt. Mökillä niitä ei ole onneksi! Työmatkalla bussipysäkiltäni kävellessä siirtolapuutarhan ohi, kotiloita on ollut valtavia määriä. Tosin nyt alueella käynnissä olevat työmaat vievät varmasti ötököiltä elintilaa.
VastaaPoistaToivottavasti läksyjen tekeminen ei nyt kovin vastenmieliseksi mene. Ekoilla luokilla läksyjä on kuitenkin tosi vähän. (Tai riippuu varmaan opettajastakin). Meillä neiti tekee läksyt mielellään ja niiden tekemisestä on tullut jo hyvä rutiinikin. Aikaa ei kulu kuin muutama minuutti päivittäin.
Meillä neiti ei saa kouluun sateenvarjoa. Pelkään, että siellä on muiden silmät puhki, jos sateenvarjon kanssa leikkii. Säänpitävillä vaatteilla on menty sadepäivinä ja olen kehottanut kaatosateella pysymään katoksissa. Toistaikseksi on toiminut!
Aurinkoista sunnuntaita!
Aika ällötyksiä nuo kotilot kyllä ovat ja kaikenlisäksi syövät mielellään puutarhakasveja. Voi vain kuvitella, millaista jälkeä saavat aikaan siirtolapuutarha-alueella tällaisena kesänä.
PoistaLäksyistä taisteltiin, tänäänkin. Alan olla yhä enemmän sitä mieltä, että nämä alkuvaiheen tehtävät eivät tarjoa tarpeeksi haastetta isoveikalle ja toistuva velvollisuus on nyt saanut ärsyttävän pakkoleiman. Matikantehtävät kun kuitenkin maistuvat. Yritän pysyä positiivisena, ei tässä muu auta.
Sadepäiviä on ollut kaksi ja poika lähti kouluun vedenpitävässä ulkoiluasussa ja reimatec-kengissä. Hänen kertoman mukaan monet olivat ihan kolitsihupparissa. Ulkoiluasun alle puettiin ohuet housut ja t-paita kun on niin lämmintä ollut. Pitäähän ne märät housut riisua eteisessä, ei liene miellyttävät luokassa. Annoin valita kumppareiden ja reimatec-kenkien välillä. Valitsi kengät.
VastaaPoista-T-
Ainiin. Onko teillä kokemusta Wettereistä joustavilla nauhoilla? Miten toimii?
Poista-T-
Meidän Wetterit ovat sitä mallia, jossa ei vielä ollut mukana joustonauhoja. Isoveikalle ostin sitten Cittarista joustonauhat niihin ja hyvin ovat toimineet. Isoveikka tykkää nyt käyttää Wettereitä, kun saa ne nopsaan itse jalkaansa. Pikkuveikan omat ovat jo käyneet pieniksi, enkä ole ehtinyt kokeilla hänellä joustonauhoja.
PoistaVarsin vaihtelevaa oli tosiaan tuo ekaluokkalaisten pukeutuminen sadepäivänä. Osa oli täälläkin ihan collegehousuissa, t-paidassa ja lenkkareissa - aika märkä olo mahtoi olla luokassa koulupäivän aikana.
Tätä on siis odotettavissa :)
VastaaPoistaKotiloita vai läksyvastarintaa? Toivottavasti ei kumpaakaan :)
PoistaToivottavasti siellä löytyy läksyihin mukavampi asenne, kun tehtävät vaikeutuvat :) Meidän ekaluokkalainen kommentoi usein myös tyyliin "ääh, läksyjä", mutta tekee ne kuitenkin nopeasti ja nurisematta. Helppojahan ne kyllä on, mutta vaikeuskin luultavasti latistaisi läksyintoa, joten hankala varmaan tehtävien tekijöilläkin miettiä millaiset tehtävät kiinnostaisivat niin eritasoisia oppijoita!
VastaaPoistaSadepäivinä ekaluokkalainen on nyt mennyt (kun on ollut vielä lämmin) ohuella Molon sadepuvulla ja kumppareilla/vedenpitävillä lenkkareilla. Meille tuli Wilmaan muistutus sadevarustuksesta, ja itsekin huomasin, että suurin osa oli märissä collegeissa ja lenkkareissa... Varmaan tosi kiva olla koko päivä märissä vaatteissa - ihmettelen aina vaan tätä lasten pukeutumista kouluun! Kai nyt noin pienille ainakin voisi huolehtia ulkovaatteet kuntoon!
Toivoa sopii, että tämä läksytuska tästä pian lievenisi: tänään taas kuului sellainen huuto, että piti lähteä terassille läksyjen tekoon, että pikkuveikka sai päikkärinsä. Huoh.
PoistaOlen miettinyt tätä läksyasiaa paljon viime päivinä ja ollut yhteydessä opettajaankin. Oma tulkintani on, että lapsi kapinoi tietynlaista vapauden päättymistä ja velvollisuuksien alkamista vastaan. On muutenkin sellainen tyyppi, että reagoi voimakkaasti kaikkeen, varsinkin uusiin asioihin. Panostan nyt tähän läksyhommaan, tuen ja annan aikaani myös muissa merkeissä - toivottavasti se kantaa hedelmää.
Tuntuu tosiaankin siltä, että lasten järkevä ja säänmukainen ulkopukeutuminen jäi päiväkotiin ja koulu on ihan villi viidakko tässä suhteessa (mikä ei siis tietenkään ole koulun vika, vaan vanhempien). Hieno homma, että teidän koulussa on reagoitu sateenpitävien vaatteiden puutteeseen Wilmassa - tekisi hyvää muuallakin. Ymmärrän, etteivät kaikki voi saatella pieniä koululaisiaan matkaan aamuisin, mutta kai ne puettavat vaatteet voisi laittaa valmiiksi esille ja vaikka soittaa, että muistathan laittaa ne kumpparit jalkaan. Vai onko se sitten jo ylihuolehtimista...?