Ekaluokkalaisen kouluvarusteet

Koululaisen tärkein varuste lienee reppu. Mahtoiko ehtiä heinäkuu kierähtää jälkipuoliskolleen, kun postilaatikkoon alkoi tipahdella kuvastoja siitä, millaisia reppuja on tarjolla. Keskellä kesää! Ensimmäistä reppua hypistelimme itseasiassa jo toukokuussa, mutta tuo Lego-ihanuus jätettiin kauppaan, kuten aiemmin kerroinkin: lähes 80 euroa ekaluokkalaisen koulurepusta on liikaa.

Viikko sitten otin isoveikkaa kädestä, hyppäsimme bussiin ja ajoimme kaupunkiin koulureppua etsimään. Ettemme joutuisi valitsemaan jostain jämistä. Päätin, että Cittarista tai Anttilasta olisi repun syytä löytyä. En koe tarpeelliseksi kiertää lapsen kanssa koko kaupunkia läpi ja sekoittaa pientä päätä kymmenillä eri vaihtoehdoilla.

Ensiksi poika katseli tietysti parhaiten tyrkylle aseteltuja hahmoeppuja, mutta kun olin pitänyt hieman etukäteen valmistelemani puheen hahmorepun mahdollisesta nopeasta vanhenemisesta ja kaverien mielipiteen vaikutuksesta siihen, poika kääntyikin ihan itsestään urheilullisten reppuvaihtoehtojen puoleen. Huokasin helpotuksesta. Hahmoreput olivat sitäpaitsi yllättävän pienen näköisiä meidän pitkäksi venähtäneen koulutulokkaamme selässä. Osa niistä taisi ollakin enemmän ns. kerhoreppuja.

Isoveikka valitsi itsestänikin parhaimman näköisen repun kyseisen kaupan valikoimasta. Ja todellakin - odotin vieressä aivan hiljaa hänen omaa mielipidettään. On tässä kuudenvuoden täyspäiväisessä "värikylvyssä" ilmeisesti onnistuttu ;)

Kävimme katsomassa vielä toisen tavaratalon reput ja palasimme sittenkin vielä tämän musta-oranssin Nicks Club repun luo. Sovitimme selkään ja liu'utimme vetskareita, tutkimme taskuja. Heijastimet unohdin tarkistaa ja niitä ei tässä repussa valitettavasti ole (vai mahtaako tuo kirjainten reuna sittenkin olla heijastava?). Täytyy ommella nauhaa ja laittaa joku riippuva heijastin. Onneksi vaatteissa on hyvät heijastimet.

24,95 eur, ei ollenkaan paha hinta koulurepusta. Toivotaan, että kestää. Puhelintasku löytyy, sekä toinen tasku pikkutavaroille. Paikka juomapullolle ja varahanskoille. Vetoketjut voisivat liikkua jouhevamminkin, varsinkin tuo pikkutavaroille tarkoitettu tasku, jossa kangasreuna päällä. Saa nähdä, meneekö heti jumiin malttamattomissa sormissa.

Pojan mielestä samanhenkinen penaali (hienoa, poikani, hienoa!) löytyi samasta kaupasta repun kanssa ja sujautin ostoskoriin myös kontaktimuovia aapisen päällystämistä varten. Nopeista löydöistä innostuneena vein koulutulokkaani vielä kirjakauppaan valitsemaan vähän täytettä penaaliin. Erityisesti halusin hankkia lapselle paksulyijyisen lyijytäytekynän ja sen löysinkin. Lisäksi ostimme tavallisen kynä-kumi-teroitin pakkauksen sekä pienen kinuamisen jälkeen myös maskottikumin, jossa sammakolta saa puristettua silmät päästä...äärettömän hauska ekaluokkalaisen mielestä ja kerää taatusti pisteet kavereiltakin.

Mitä muuta penaaliin vielä tarvitaan? Saako koululta enää värikyniä ja viivotinta? Täytyypä tarkistaa asia.

Kotimatkalla bussissa ajankulu suhisi korvissani ja kuvittelin ensimmäistä kouluaamua ja symbolista pojan otteen irtoamista kädestäni - nyt se sitten lähtee maailmaan. Pala muljahtaa kurkussani. On tämä iso askel - meille molemmille. Kuinka nopeasti äidit keskimäärin tottuvat esikoisensa koulunalkuun? Muistelen, että päiväkodin aloitukseen luvattiin tottuvan noin kahdessa viikossa. Taisin minä siihen standardiin yltää, niukin naukin.

Palasimme tänään isännän kanssa Turku-Naantali reissulta kotiin ja pojat kotiutuivat isovanhempien luota. Mahtava lomareissu, jota sääkin - uskomatonta kyllä - suosi. Taisimme sitäpaitsi tuoda Naantalin auringon mukanamme, sillä nyt tännekin on luvattu viimein kesäisiä päiviä ja jopa hellettä. Meillä on lähipäivinä tiedossa rentoa kotoilua, mukavia vierailijoita sekä perhepuistoreissu ystäväperheen kanssa. Ja jospa tänä kesänä päästäisiin vielä toisenkin kerran rantapäivän viettoon!

Miten teidän elokuu on käynnistynyt?

Lämpiä päiviä kaikille,

Vahteristonemäntä / Toivottoman oivallista! -bloggari