Lumenpudottajat

Pakkasen koura on ottanut kynsiinsä luonnon ja jo monena päivänä elohopea on laskenut 15-20 asteeseen. Kylmä tuntuu luissa ja ytimissä lauhan alkutalven jälkeen, mutta kyllä tähän alkaa pikkuhiljaa tottua. Ja sää on tosiaan myös pukeutumiskysymys: kerroksia vaan lisää, niin johan tarkenee!

Parasta on upea auringonpaiste, joka saa koko maiseman hohtamaan jokaista varpua ja oksaa myöten. Tänään teimme koko perhe metsäretken takapihaltamme aukeavaan lähimetsään, jonka lumi oli kuorruttanut kauttaaltaan.

Ensin kiipeiltiin kivillä, kuten aina. Lumiset kivet ovat ihan selviä liukumäkiä vai mitä?

Kivet ovat parhaita kiipeilytelineitä. Päihittävät leikkipuiston välineet mennen tullen. Hyppy!

Sitten isi opetti pojille uuden talvileikin: potkaistaan puunrunkoa niin, että lumet varisevat niskaan - ja sitten tietysti lujaa karkuun!

Sitten pitikin pudotella lumet jokaisesta puusta - niistä pienemmistäkin. Sopiva keppi löytyi apuvälineeksi.

Lopulta ei enää tarvinnut juosta karkuun, vaan oli jännää, kun lumi varisi niskaan.

 

 

Poikien karvahatut ovat Reiman viime talven mallistosta. Oikein pätevät näillä pakkasilla, vaikka eivät aitoa turkista olekaan. Malli mielestäni onnistunut, suojaa kasvoja hyvin. Eikä kutita yhtään. Mun mielestä myös tosi söpöt, nallemaiset :)

Pikkuveikalla tuli jopa ihan hiki tuossa päähineessä (haalarin alla oli myös villapuku) isoveikan perässä metsässä tarpoessa. Isoveikka on pitänyt karvalakkia myös päiväkodissa ja tykkää kovasti karhumaisesta hatustaan, vaikka se kuulemma aika kuuma onkin. Tämän talven suosikkipäähine!

Miehet metsällä :)

Lumen käyttäytymistä ihmettelemässä. Se tosiaan sulaa vedeksi lämpimässä kädessä.

Pojilla Reiman Kiddo-rukkasten (tänä vuonna nimellä Tomino) alla ohuet Silvia villasekoitealuslapaset. Eipä palellut näppejä missään vaiheessa! :) Aloin miettiä, riittäisikö suurin koko itselleni...

Kyllä tätä valoa on odotettu. Sininen taivas. "Kaunista", sanoi pikkuvelikin.

Ihana viikonloppu vailla etukäteissuunnitelmia ja menoja. Oltiin vaan perheen kesken kotona. Leikkimistä, ulkoilua ja yhdessäoloa. Yksinkertaista, mutta niin tärkeää. Vapaata.

Huomenna annan aikaani erityisesti isoveikalle. Pidämme äiti-poikapäivän ja menemme kahdestaan elokuviin katsomaan uuden lastenelokuvan "Onneli ja Anneli". Tietenkin myös herkutellaan samalla. Toivon saavani aikaiseksi myös hyvän keskustelun tämän, yhtäkkiä isoksi pojaksi kasvaneen lapseni kanssa.

Siitä on aikaa, kun viimeksi toteutin vastaavan päivän. Arki vie mennessään omalla painollaan ja kahdenkeskinen aika isomman pojan kanssa unohtuu helposti. Aina mennään porukalla, vaikka ihan hyvin voisi jakaantua välillä. Pikkuveikan kanssa olen kuitenkin ihan kaksin kolmena päivänä viikossa isoveikan ollessa päiväkodissa. Nyt skarppaan esikoiseni huomioimisessa!

Hiukan jännittää, miten tuo vauhdikkaisiin piirroselokuviin ihastunut poika suhtautuu kotimaiseen lastenelokuvaan, jossa tytöt ovat kaikenlisäksi pääosassa (yäk, tyttöjä!). Olen kyllä valmistellut lasta ja kertonut, minkä tyyppinen kokemus on tiedossa. Toivotaan, että uppoaa.

Tokihan siellä olisi mennyt samaan aikaan koululaisille tarkoitettu 3D animaatio (K7), mutta henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että ne eivät pääsääntöisesti sovi vielä meidän 5-vuotiaalle. Monet aiheuttavat selkeästi levottomuutta. Oletteko te tarkkoina ikärajojen kanssa?

Aurinkoista arkiviikkoa toivotellen,

Vahteristonemäntä

Reiman juhlamallistossa retrovaikutteita

 (kaikki kuvat reiman facebookista)

Reiman facebookissa tarjottiin kurkistus kevään 70-vuotisjuhlamallistoon! Pirteitä perusvärejä ja veikeää retroilua, lupaa Reima.

Varmaan arvaattekin, että oma suosikkini näistä neljästä maistiaisesta on tämä ylläoleva keltainen "Taag" takki. Ihana! Yksinkertainen. Keltainen. Mitäpä sitä muuta kaipaa! ;) Näyttäisi olevan uudenlainen hihansuun toteutus tässä takissa.

Toinen kurkistus on "Sege" housut, Vetskari ei olekaan edessä, vaan sivussa. Henkselit totutun mustan sijaan valkoiset. Näistä tulee jotenkin oma lapsuus mieleen :)

 

"Vacalis"  haalari. Kiva suora malli ja isot taskut aarteille. Hihoissa ei olekaan resoreja, kuten olemme tottuneet. Mitenkähän hiha on toteutettu? Minä kaipaisin hieman enemmän väriä.

 

 (kaikki kuvat reiman facebookista)

 

"Fangan" haalari. Pienempien retroilijoiden peuhupuku? Tykkään: selkeä perusmalli ja hyvä väri.

Miltäs maistuu? Mikä on oma suosikkisi näistä?

Vahteristonemäntä

Po.p:in kevätkummitukset

 (kaikki kuvat www.polarnopyret.fi)

Monstereita luvassa! Po.p:n uutiskirje kertoi kevätmalliston vaatteissa lymyävän kummajaisia. Monstereita on myös piilotettu liikkeiden pöytien alle ja hyllyjen väliin: lapset voivat osallistua kummajaisjahtiin Po.p:in myymälöissä. Monsterin kiinniottajalle on  kuulemma luvassa pieni palkinto.

Tuo ylläoleva vihreä paita on ihan hauska. Ei ehkä ihan "pakko saada", mutta kiva kuitenkin. Harmi vaan, että sitä saa vain 116 cm saakka, joten isoveikan ylle se ei enää mene. Sinisävyisiä vaihtoehtoja toki löytyisi, mutta kun en vaan tykkää...

Tämä on se kohta, jolloin harmittaa, että lapset ovat ikäistään pidempiä: kivat lapsekkaat lastenmallistojen vaatteet jäävät pieniksi liian varhain. Poika on juuri täyttänyt viisi! Onneksi on kuitenkin poikkeuksia kuten Metsola ja me&i, joiden kuosien koot riittävät vielä koululaisellekin.

Oi, mitkä kevätpökät! Tätä väriä (lettuce) saa 152 cm saakka! :) Kuvan housua tehdään koossa 98-116. Voipi olla, että joudun hankkimaan isoveikalle keväthousut salaattisävyssä :)

Monsteripipoja löytyy toistaiseksi sininen ja tämä vaalea (birch). Luulisi vihreän olevan vielä tulossa markkinoille kevään mittaan. Kuvassa pienten pipomalli, koot 50 saakka.

 

 (kaikki kuvat www.polarnopyret.fi)

Ja sukat tietysti samaan tyyliin! ;) Muita monsterimalliston tuotteita

Kiinnostavatko kummajaiset, miellyttävätkö monsterit? Entäs tämä keväinen salaattisävy "lettuce"? 

Viikko on muuten jo paremmalla puolella, aurinkoista torstaipäivänjatkoa teille! :)

Vahteristonemäntä

Me&i uusi mallisto 29.1.

Me&i julkaisee upouuden SS14 mallistonsa 29.1.2014! Miikkarit viettävät tänä vuonna myös 10-vuotissynttäreitään. Luvassa siis jännitystä ja juhlahumua! :)

Ylläolevassa kuvassa muutama alkupala tulevista herkuista! Sain tutulta me&i myyjältä luvan laittaa tämän kuvan blogiini (kuva me&i).

Mitäs pidätte? Minuun kyllä vetoavat nuo pöllöt, kuten varmaan arvasittekin ;) Toivottavasti noita t-paitoja tulee muissakin väreissä kuin sinisenä. Tuo keltainen on tosi kiva väri, mutta pusero ei taida sopia meidän poikasille, kun näyttäisi olevan tyttömäinen malli rypytyksineen kaikkineen.

Pipot ovat herkullisia, kuten me&i:lla aina. Pöllöpipon ennustan olevan monen suosikki. Kruunupäinen kissa sopisi ihanasti pienelle tytölle.

Mitähän muuta ihanaa sieltä vielä on tulossa? Parin viikon päästä se sitten selviää :)

Vahteristonemäntä

Lumen lumoissa

Niin upea talvipäivä, että ulkoilimme pitkästä aikaa kahteen otteeseen! Tekipä hyvää meidän energisille veljeksille päästä touhuamaan taas oikein kunnolla :)

Pakkasta 15 astetta ja aurinko paistoi. Oikein tunsi, miten omat energiavarastot täyttyivät aurinkoenergialla. Lunta on vain pikkuisen, mutta onpa kuitenkin. Viimein!

Isoveikalla päällä Ticket Baggie Rugged, väri red orange. Muuten olen oikein tyytyväinen tähän liukaspintaiseen (lumi ja lika ei tartu) värihehkuhaalariin, mutta nuo lahkeiden vetoketjut ovat täysin turhat ja avautuvat koko ajan itsestään. Nähtäväksi jää, meneekö lumi kenkiin, kunhan saadaan niitä nietoksia jossain vaiheessa.

Kengät Reimatec viime vuoden mallistosta. Rukkaset Reima Kiddo, villasekoitevuoriset jo parin talven takaa ja toimivat edelleen :) Pipo kuluvan kauden malliston hauska valetaskullinen Harty, joka olisi saanut olla koko 52 eikä 54: valuu leikkiessä silmille. Pojan pää mitattu marraskuussa neuvolassa 52,7 cm. Pipoissa ei pitäisi ostaa kasvunvaraa...

Pikkuveikka touhuaa isoveikan vanhassa Reima Kiddo-haalarissa ja viime kauden fleecevuorisessa villapipossa, joka on hänellä käytössä jo toista talvea peräkkäin. Loistava malli! Rukkaset samanlaiset Kiddot kuin isoveikalla. Oikein lämpimät oli pienet kädet noissa rukkasissa, vaikka oli tosiaan 15 asteen pakkanen.

Oma pukeutumiseni ei ole selvästikään pysynyt pakkasasteiden perässä. Aamupäivällä tuikkasin vain Kuomat tavallisten villapohjasukkien päälle ja ihmettelin, kun varpaita kipristeli kameran takana seisoskellessa. Villasukathan nyt olla pitää. (Pojilla oli kyllä ihan lämpimät varpaat pelkissä villapohjasukissa, kun he ovat jatkuvasti liikkeessä)

Erätukusta hankkimani henkselitoppikset toimivat hienosti 15 asteen pakkasessa, alla vain puuvillapitkikset. Iltapäiväksi lisäsin vielä väliin polyesteriset jumppahousut. Nämä toppahousut ovat olleet yksi parhaita hankintoja aikoihin. Malli on mukavan väljä lasten ja kameran kanssa kykkiessä, suojaa selän, kangas vedenpitävä ja hintakaan ei ole yhtä huimaava kuin urheilukaupoissa. Suosittelen.

Vanha kevyttoppatakki sen sijaan oli turhan ohut näille keleille, vaikka fleeceä sen alle puinkin. Huomenna vedän niskaan paksumman takin tai jopa kunnon pilkkihaalarin (joka on oikeasti talvityöhaalari): on muuten ihan ehdoton mäenlaskuasu aikuisella. Ei mene lumi selkään. Haalarilla on tosiaan etunsa ;)

Auringon laskiessa ja sinisen hämärän laskeutuessa kävimme vielä koulun pihalla keinumassa ja etsimässä lumisempia mäenlaskupaikkoja. Koulun kentälle jäädytettiin parhaillaan luistinrataa. Milloinkohan päästään kokeilemaan? :)

Nyt on taas isoveikan pitkä viikonloppu ohi ja huomenna on viikon eka päiväkotipäivä. Aamulla siis tiedossa kiukuttelua, kun joutuu heräämään aikaisin ja lähtemään ripeästi. Huoh. Nuhaisen pikkuveikan kanssa ollaan joko kotona tai sitten pyörähdetään pikaisesti alessa. Jesper Juniorissa olis nyt niitä himoitsemiani Reiman toppahousuja alehinnoin ;)

Aurinkoisia ulkoilukelejä ja mukavaa viikonjatkoa toivotellen,

Vahteristonemäntä

Alesta jemmattua

Jemmat, joita ei pitänyt enää tehdä. Tässä ne taas ovat. Niinhän siinä taas kävi, kuten arvata saattoi: alennusprosentit sekoittivat emännän nupin ja niin sitä klikkailtiin taas toppaa jemmaan vuoden päähän pankkitunnukset vinkuen!

40 % alennettu hinta tuntuu sellaiselle, ettei sitä voi ohittaa, saati sitten 50 %. 30 prosenttiakin laittaa miettimään, että nyt kyllä kannattaisi. Siinähän säästää! ;)

Pikkuveikalle hankin seuraavaksi talveksi himoitsemani haalarin: Ticket Baggie North, väri "caribbean sea". Vieressä roikkuu toinen suosikkini, reimashopista tilattu Reimatec Zapp turkooseilla ja sinisillä kuvioilla.

Molemmat haalarit ovat muuten kokoa 104 cm; Ticket on tosiaankin reilua mitoitusta. Reima on mukavasti kaventunut takavuosista ja malli on muutenkin moderni. Suorassa lahkeessa on vaan aina se jännitys, että koon on oltava just eikä melkein. Resorilahje antaa vähän anteeksikin.

Tykkään molemmista tosi paljon! Yllätys oli, että Reimatec Zapissa on lumilukkojen lisäksi vielä jalkalenksutkin. Sellaiseen yhdistelmään en olekaan vielä törmännyt. Kumpi on koti- ja kumpi päiväkotihaalari?

Turkoosin kaveriksi ajattelin talvella 2014-2015 yhdistää ruskeaa. Reiman Harty-pipo valetaskulla ja Angry Birds-rukkaset. Pöllöpipo (Jonathan) vetosi kuva-aiheellaan ja pääsi meille, vaikken muuten Jonathanista niin välitäkään. Testasin Jesper Juniorissa, että pipo sopii ainakin turkoosin Ticketin sävyyn (kuvassa näyttää ihan muulta). Nämä asusteet olivat 40 % alessa Jesper Juniorissa.

Harty-pipo on tuttu isoveikalta tältä talvelta ja tuollaiset Angry-rukkaset on hankittu myös isoveikalle seuraavaksi talveksi. Vaikuttavat olevan Reiman tuttua ja lämpöistä Kiddo-laatua uudella kuva-aiheella.

Sitten se varsinainen syntiinlankeemus...Isoveikalle Reimatec Mero-takki ja Heath-housut. Herkullinen vihreän, ruskean ja keltaisen yhdistelmä vai mitä? Olen miettinyt näitä siitä saakka, kun Poikien tyyliin Mia tämän yhdistelmän toppavaatepostauksessaan esitteli. Vuoden päästä talvella meidän isoveikka on jo eskarilainen ja silloinhan ilmeisesti käytetään jo kaksiosaisia talvivaatteita, vai miten teillä?

Takki oli Jesperissä 40% alessa ja housuihin olin jo aiemmin törmännyt Sokoksella ja kotiutin ne nyt niukahkolla 30 % alennuksella. Mutta tuota kokoa 128 cm ei tule jäämään alennusmyynnin loppusuoralle, uskottelin itselleni.

Viime kerrasta viisastuneena pidän nyt laput kiinni vaatteissa ihan siihen asti, kunnes pojat ne aikanaan pukevat pakkasille. Ihan vain siitä syystä, että jos koko (tai malli) ei sovikaan, on vaate helpompi myydä eteenpäin. Näin ainakin itsestä tuntuu.

Isoveikka muuten tykkäsi kovasti omasta tulevasta setistään, varsinkin noista housuista :) Toivottavasti tykkään itse näistä vielä vuoden päästäkin!

Jesper Juniorista vinkattiin, että tällä viikolla olisi kaikki Reiman toppahousutkin alennettu 30 %. Täytyy vissiin lähteä metsästämään mustia tai ruskeita henkselimallisia, jalkalenkillisiä Reimatec Rehti- tai Ryhti-housuja (jälkimmäinen on erikoisvahvaa kangasta). Myös lumipussilliset, suoralahkeiset Mitja-housut vaikuttivat livenä oikein päteville. Ne edustavat Reima Kiddo-tyyppiä eli tärkeimmät saumat teipattu ja kangas vahvempaa kuin normihousuissa.

Vai malttaisiko sitä odottaa reimashopin housualea? Sitten ei kuitenkaan ole enää kokoja ja värejä jäljellä...

Niin. Eikä tässä vielä kaikki. Mutta muista alelöydöistä lisää sitten, kun paketit kulkeutuvat lähikaupan postin kautta kotiin.

Aivan upeaa, että talvi voitti viimein syksyn ja saimme valkoisen maan. Sentti lunta riittää tuomaan valon ja raikkauden. Mäenlaskuun olisi mukava saada vielä hieman lisää, mutta kohtuudella kiitos. Pakkasta on tällä hetkellä jo 15 astetta ja olen kaiken iltaa työntänyt puuta sekä takkaan että hellaan. Pakkasella on siis myös työllistävä vaikutus, mutta tässä vaiheessa talvea puulla lämmittäminen ei vielä onneksi maistu puulta.

Mukavaa uutta viikkoa! :)

Vahteristonemäntä

Pyykkipäivä!

Vaatteita pestään jatkuvasti. Usein. Jopa päivittäin. Pyykkipäivä kerran viikossa taitaa olla monille historiaa ja rannassa kiehuva, lipeän katkuinen pyykkipata useimmille täysin tuntematon käsite. Kone pyörittää vaatteemme raikkaiksi - ja raikkaitahan me haluamme olla. Useimmat työikäiset aikuiset vaihtavat vaatteensa joka päivä.

Vauvoilla tulee paljon likapyykkiä ja itsenäistä syömistä harjoitteleva taaperokin sotkee vielä jonkin verran pyydystäessään lautasensa sisältöä suuhunsa. Noin nelivuotiaalla pysyy jo haarukka kädessä, eikä pissavahinkojakaan satu enää jatkuvasti. Silti lasten vaatteita vaihdetaan - usein päivittäin. Vai vaihdetaanko?

Minä olen tehnyt periaatepäätöksen: pojat käyttävät 2 päivää samoja vaatteita. Isoveikka vaihtaa kalsarit ja sukat nykyisin päivittäin, pikkuveikka käyttää vielä vaippoja ja kalsarit odottavat lipastossa aikaa parempaa. Collegehousuja ja farkkuja käytetään vähintään pari päivää, yleensä pidempäänkin. Pyrin siihen, ettei vaatteita pestäisi turhaan. Tahraiset toki laitetaan pesuun päivän päätteeksi.

Pesen vaatepyykkiä noin kahtena tai kolmena päivänä viikossa. Pikkuveikan yöpuvun, unipussin (niistä täytyy muuten tehdä postaus!), lakanan ja muovitetun froteen joudun nykyisin pesemään melko usein, sillä vaippa ei tahdo riittää noin isolla pojalla (2, 5 v ja 15 kg) enää koko yöksi. On erittäin turhauttavaa pyykätä jatkuvasti pissaisia petivaatteita... Poika itsekin sanoo ensimmäiseksi aamulla melkein pahoitellen: "Määkä..." että märkää on taas.

Isoveikan sisävaatteet eivät enää juurikaan likaannu silminnähtävästi. Puuroa löytyy joskus harvoin rinnuksilta tai joku mustikka on pomppinut pyjamalle, mutta usein vaatteet menevät koneeseen melko puhtaina. Mietin, että joskus liiankin puhtaina, turhaan. Pikkuveikan vaatteista voi useammin lukea ruokalistan, vaikka kunnon muovinen ruokalappu nappaakin suurimman osan karkulaisista. Veljekset ovat kuitenkin kovia hikoilemaan ja hikiset vaatteet tuntuu hyvältä pestä, vaikke tuon ikäisten hiki vielä juuri tuoksahdakaan.

Ulkovaatteita eli vedenpitävällä kalvolla varustettuja kuorivaatteita olen viime syksynä pessyt useammin kuin aikaisemmin. Lähinnä siitä syystä, että sain mielestäni luotettavaa tietoa teknisten vaatteiden ominaisuuksien konepesunkestosta, enkä enää pelkää pyörittää niitä koneessa. Sain viime keväänä harmitella pinttyneitä talvihaalareita, jotka eivät lähteneet kausipesussa täysin puhtaiksi, enkä halua saman toistuvan vk-vaatteiden kohdalla. Isoveikan melko lianaran oranssinvk- päiväkotitakin ja pipon pesen aina kolmen päiväkotipäivän jakson päätteeksi ja housut+ hanskat tarpeen mukaan. Mustissa housuissa ei näy lika niin pahasti. Pk:ssa käytettävät sadevaatteet pesen, jos ne ovat kuraiset eli viime aikoina viikottain.

Kotona käytettävät ulkovaatteet pyörivät pesukoneessa tilanteen mukaan eli silloin, kun itseäni alkaa inhottaa hiekkaisten vaatteiden pukeminen pikkuveikalle. Syksyllä vk-vaatteita pestiin yleensä noin kerran-pari viikossa. Olen tullut laiskaksi vaatteiden huuhtelun ja harjaamisen kanssa: harjaan vaatteet ulkona lasten päällä ennen sisälle menoa, mutten sitten enää viitsi huuhdella niitä letkun päässä olevan harjan kanssa kuraeteisessä. Pesukone on niin helppo ratkaisu ja tulee kunnolla puhdasta. Aikaisemmin käytin enemmän kuraeteistä. Toppavaatteista pyyhin kuran märällä siivousliinalla tarpeen mukaan, sillä niitä en halua ohentaa koneessa turhaan.

Isoveikka ei käytä kotona kuravaatteita lainkaan, pikkuveikalla käytän joskus kurahousuja, kun haluan säästää haalaria pahimmilta marrasmönjiltä. Sadetakit ovat osoittautuneet aika turhiksi, kun Reimatec ajaa saman asian ilman muovipussioloa.

Pesuaineena käytän hajusteetonta ja ihoystävällistä Erisan-jauhetta, jota minulla on valkoiselle ja värilliselle pyykille omansa. Huuhteluainetta en ole koskaan tarvinnut, enkä tykkää ajatuksesta, että vaatteeseen jäisi jotakin ylimääräistä pesun jälkeen. Yleensä mittaan koneelliseen mukaan mitallisen Vanishia tahroja varten. Vanishin käytön olen oppinut blogeista ja se on kyllä kätevä aine, kun mustikkakin lähtee ilman erityistä tahran käsittelyä. Kaapissa on silti vielä Beckmannia, jota hieron esimerkiksi sen oranssin päiväkotitakin mustuneeseen rintamukseen, että saan taatusti puhdasta. Aikamoista varmistelua...

Monesti sujautan mukaan vielä Dr Beckmann-värin ja liankerääjäliinan, jos pyykin mukana on uusia hankintoja tai keskenään kovin erivärisiä vaatteita. Mustia ja valkoisia en kyllä uskalla pestä sekaisin liinasta huolimatta. Tämän "taikaliinan" käytön aloitin, kun pilasin uudet oranssit Metsolan kaaritaskuhousut pesemällä ne mustan paidan kanssa samassa koneessa. Kuvitelkaa! Metsolan froteet tuntuvat imevän pyykistä väriä kaikkein helpoiten. Onko muilla samoja kokemuksia?

Pesen 60 asteessa lakanat, pyyhkeet ja Marimekko- sekä Metsola-vaatteet, jotka kestävät/vaativat kuumaa vettä. 40 asteen puuvillaohjelmalla pesen suurimman osan muusta pyykistä. 40 asteen hienopesuohjelmassa pyöritän tekniset alusasut ja liivit. Millaisia pesuohjelmia te käytätte yleensä?

Käännän housut ja paidat yleensä nurin ennen pesua, jotta vaate pysyisi pidempään siistin näköisenä. Vähän työlästä, mutta yritän jaksaa väännellä. Ainakin niitä ihanimpia lastenvaatteita ;)

Kuivatan pyykin kesällä ulkona parvekkeella siivellisellä telineellä ja parilla narulla. Minusta pyykistä tulee raikasta vain ulkona. Syksyllä ja keväällä kuivaus tapahtuu ainakin osittain sisällä yläkerran kylpyhuoneessa telineellä seuraavalla kaavalla: päivä parvekkeella ja päivä kylppärissä. Pyykki kuivuu kohtuullisessa ajassa ja silti saa sen ihanan ulkoilman raikkauden. Jossain vaiheessa talvea pyykkien ulkoiluttamiseen kyllä yleensä kyllästyy...Talvella pyykit saavat kuivua suosiolla sisällä. Lakanat ja pyyhkeet yritän kuivata ulkona talvellakin tuoksun vuoksi.

Lasten ulkovaatteita kuivatan myös kuivauskaapissa, koska usein vaatteet  on saatava nopeasti takaisin käyttökuntoon. Vanha kuivauskaappi on edellisten asukkaiden peruja ja on kyllä myös toimiva "naulakko" märille ja hiekkaisille ulkovaatteille. Siellä ne saavat orsilla kuivua ilmavasti.

En silitä tällä hetkellä mitään vaatteita. Mies silittää omat kauluspaitansa. Töissä ollessa silitin työvaatteeni. Isoveikan vauva-aikana silitin usein hänen kaikki vaatteensa, kun halusin kaiken olevan täydellistä ;) (ja minulla oli vain aikaa, kun poika veteli 2-4 h päikkäreitä!) Enkä tiennyt tuolloin blogeista mitään ;)

Kuinka usein sinä peset lasten sisä-/ulkovaatteita?
Hajusteilla vai ilman? Huuhteluainetta? Tahrat? Kuivaus?

Mukavaa alkavaa viikonloppua! :)

Vahteristonemäntä