Äitienpäivän tunnelmissa

Tiukka arkiviikko takana. Isäntä oli työreissulla maanantaista perjantaihin ja luotsasin jälleen yksin perhettä arjen kiemuroissa. Pojat pelasivat yhteen poikkeuksellisen hyvin ja keskiviikkona kylässä käyneet mummo ja vaarikin ihmettelivät, kuinka sovussa veljekset kerrankin leikkivät. Ovatko nuo kaksi viimein kasvaneet kiinni toisiinsa ja saavuttaneet jotakuinkin saman kehitysvaiheen, jolloin yhteisleikki ei ole pelkkää tappelua? Sormet kyynärpäitä myöten ristissä, ettei tämä ole vain joku nopeasti sulava sesonkiherkku.

Eilen kelluttiin sitten "koko perhe kotona taas"-euforiassa ja viikon ruokaostosreissua lukuunottamatta kotoiltiin hyvällä omatunnolla. Eikun aloitinhan minä vaatehuoneen raivauksen. Miten se lattia aina täyttyykin myyntiin laitettavista, talvisäilöön pääsyä odottavista ja pikkuveikalle jemmattavista lastenvaatteista - jotka kaikki tykkäävät hakeutua suloiseksi sekamelskaksi. Tarttis organisoida joku systeemi...Onko ehdotuksia? :)

Tänään juhlittiin tietysti äitejä. Esitin taas sujuvasti nukkuvaa, kun perheen miesväki tuli laulaen herättelemään lahjojen ja pienen herkkutarjottimen kanssa. Pojat eivät millään tahtoneet malttaa antaa minun itse avata yllätyspaketteja - olihan tuota salaisuutta varjeltu oman huoneen kätköissä jo useamman päivän ajan.

Eskarilainen oli tehnyt taatusti vaativaa ompelutyötä ja sain ensimmäisen vohvelikankaisen liinani. Omassa lapsuudessa näitä tehtiin vasta koulussa. Pikkuveikan päiväkotiryhmässä tekivät äideille taulut, johon painettiin oma kädenjälki. Molemmilta pojilta oli myös kortit. Voi miten suloista :)

Äitienpäivänä - tai itseasiassa jo sitä edeltävänä lapsettomien lauantaina, jonka merkitys on myös tullut tutuksi - havahdun myös aina siihen, miten nämäkään pojat eivät ole itsestäänselvyyksiä. Lottovoittoja kumpikin. Vietän äitienpäivää kiitollisena.

Aamupalan jälkeen isoveikka lähti isin kanssa uimakouluun (miksi ihmeessä uimakoulu ei pidä vapaata äitienpäivänä?!?) ja me jäimme pikkuveikan kanssa valmistautumaan äitienpäivälounaalle. Uimareiden kotiuduttua pakkasimme juhlatamineisiin* pujahtaneet poikaset autoon ja ajoimme lounaalle mummolan lähelle. Paikka oli sama kuin vappulounaalla ja tuttu jo omasta lapsuudestani

*) Paidat Lindex, housut (Zalekua) ja kengät (Kavat, Dipinto) kirpparilta

Herkuttelimme mummo ja vaari seuranamme pitkän kaavan mukaan seisovasta pöydästä ja ilahduin kovasti, kun pojat ohittivat lastenpöydän nugetit ja lihapullat ja söivät hyvällä halulla graavilohta ja muuta vastaavaa buffetpöydästä. Jälkiruuaksi oli kakkulajitelma, josta löytyi myös meidän herkkua käpykakkua. Voitte uskoa, että tuli syötyä ihan liikaa.

Lounaan jälkeen siirryimme mummolaan, jonne tuli veljeni perheineen. Serkukset leikkivät yhdessä ja ajelivat mukaan otetuilla pyörillä kujaa ylös ja alas. Isoveikka siirtyi jossain vaiheessa aidan yli naapurin puolelle leikkimään tutuksi tulleiden naapurinlasten kanssa. Olen iloinen siitä, että pojat saavat helposti kavereita ja ovat haluttua leikkiseuraa. Ehkä siinä äitikin on tehnyt jotain oikein, vaikka tietysti lapsen luonne ja temperamenttikin vaikuttaa asiaan.

Tuleva viikko on meillä poikien kanssa vain kolmipäiväinen, sillä päiväkoti toimii minimimiehityksellä helatorstain jälkeisen perjantain ja meidän arkiviikko päättyy näin ollen jo keskiviikkona. Huomenna on heti aamusta pikkuveikan vasu-keskustelu päiväkodilla ja keskiviikkona käyn tutustumassa kouluun isoveikan kanssa. Todennäköisesti tirautan.

Isoveikalle olemme katselleet isompaa polkupyörää käytettynä ja huomenna menemme illalla katsomaan potentiaalista ehdokasta. Harmillisen vähän pyöräilyharjoittelua saanut poika oppi pyöräilemään ilman apupyöriä vasta tänä keväänä, mutta uuden taidon oppiminen olikin sitten sitäkin riemukkaampaa ja ajaminen lähti sujumaan heti vakaasti ja varmasti. Hienoa isoveikka!

Miten te vietitte äitienpäivää? Mikä on vaikeinta äitiydessä? Mikä ihaninta?

Vinkeää viikonalkua,

Vahteristonemäntä

P.S. Olen liittynyt Google+:aan, mutta homma vaatii vielä hieman opettelua..Myös blogin facebook on aikeissa laittaa pystyyn. Näistä muutoksista johtuu tuo uusittu nimitys "Toivottoman oivallista!-bloggari" sivun vasemmassa laidassa. Allekirjoittelen kyllä edelleen vanhana kunnon Vahteristonemäntänä :)