Ystäväni päätti kokeilla tänä keväänä perunankasvatusta perunoille tarkoitetussa kasvusäkissä. Minäkin siinä sitten innostuin aiheesta, kun saimme häneltä yli jääneet Siikli siemenperunat käyttöömme. Hankin yhden kasvusäkin ja loput perunat päätin sijoitella kasvimaahan. Säkkiin istutin ohjeen mukaan 3 mukulaa ja kymmenisen pottua pudoteltiin kasvimaalaatikoihin muokattuihin vakoihin. Myöhemmin kaivoimme pikkuveikan kanssa loput kuusi pottua vielä uuteen, taatusti muhevamultaiseen raparperipenkkiin.
Pojat eivät tällä kertaa olleet järin innostuneita puutarhahommista, vaikka kaikenlainen kaivaminen ja kasteleminen yleensä mieluista puuhaa onkin. Isoveikka innostui listimään teräväkärkisellä lapiollaan voikukkia ninjasoturin elkein ja pikkuveikan piti tietysti seurata esimerkkiä. "Ha-ja" huudot kaikuivat pitkin pihaa, eikä perunanistuttajia näkynyt missään.
Sain minä sentään houkuteltua tuhoamisvimmassa huitovan jälkikasvun takaisin oikeiden asioiden äärelle ja muutaman kuvankin pikaisesti napattua, kunnes kamerasta loppui akku. Pitäisi opetella seuraamaan tuota akun tilaa, ettei tarvitsisi sitten aina kiukutella, kun kamera sammuu kesken kaiken...
Jännä seurata, kasvattavatko meidän siemenperunat uusia perunoita ja millainen sato saadaan. Täytyy muistaa mullata perunapenkit, kun varret alkavat kasvaa. Oletko sinä kokeillut perunan kasvatusta? Vinkkejä?
Haluatte varmasti kuulla vielä meidän viime päivien tavallisesta poikkeavia kuulumisia. Isoveikka on tosiaan nautiskellut jo kolmisen päivää olostaan Turkin auringon alla mummon ja vaarin kanssa. Kaikki on mennyt tosi hyvin ja poika viihtyy, kuten arvata saattaa. Ainakaan vielä ei ole koti-ikävä vaivannut, mutta sekin on varmasti vielä edessä, kun loman ensihuuma on ohitse.
Me olemme täällä kotona ihmetelleet, miten hiljaista ja rauhallista on elämä vain yhden lapsen kanssa! Päivän aikana tuntuu ehtivän tehdä yhtä ja toista, kun ei tarvitse koko ajan seurata ja ratkoa veljesten nahinointia ja riitoja. Itselläni on nyt tosi hyvä mieli ja valtavasti energiaa, kun olen saanut tehdä pari päivää pihahommia melko keskittyneesti. Sain perustettua uuden raparperipenkinkin.
Toisaalta huomaan olevani huolissani isoveikasta. Ja ihan eri tavalla, kuin jos poika olisi vain tunnin ajomatkan päässä mummolassa. Monta kertaa päivässä tulee mietittyä, että miten sillä lapsella siellä menee - ja miten isovanhemmat jaksavat lapsen kanssa viikon putkeen. Ikävä tuntuu myös selvemmin nyt, kun lapsi on oikeasti kaukana ja tiedossa on ensimmäinen pidempi, viikon kestävä erossaolo. Parin yön pituisissa eroissa olemme jo vanhoja konkareita poikien yökyläillessä säännöllisesti molemmilla isovanhemmillaan.
Ruokailut, pukemiset ja nukkumaan käymiset sujuvat yhden lapsen kanssa huomattavasti jouhevammin, kun lapset eivät hidasta toistensa tekemistä ärsyttämällä toisiaan ja pulisemalla jatkuvasti. Juuri tuossa isännän kanssa todettiin, että oma pinnakin on nyt huomattavasti pidempi, kun vain toinen lapsi on paikalla. Niin se vaan on, että kaksi ei mene siinä kuin yksikin, vaikka joku yrittäisi muuta väittää. Ei ainakaan meidän touhukkaiden, äänekkäiden ja temperamenttisten poikien tapauksessa.
Pikkuveikka on tietysti paistatellut molempien vanhempien huomion valokiilassa tämän viikonlopun, mutta kyllä tänään sunnuntaina alkoi silti näkyä leikkikaverin kaipuu. Äidin ja isin olisi pitänyt olla koko ajan kommentoimassa leikkiä ja juosta rosvona pitkin pihaa. Isoveikka on kuitenkin pikkuveljen ainoa leikkikaveri näissä kotiympyröissä.
Olen kyllä sitä mieltä, että veljeksille tekee hyvää olla välillä erossakin: ehkä osaavat hetken aikaa arvostaa toistensa seuraa tämän viikon eron jälkeen, kun saavat vähän etäisyyttä toisiinsa. Ehkä huomaavat selvemmin, miten tärkeä ja rakas se veli kuitenkin on.
Päiväkotiin en aio pikkuveikkaa ensi viikolla viedä kuin retkipäiväksi, sillä molempien veljesten ryhmissä ilmeni vatsatautitapauksia tämän viikon torstaina. Voihan olla, että ehdimme jo poimia tämän lapsiperheiden suosikkipöpön, mutta minimoin silti altistuksen tulevalla viikolla. Ei kiitos yrjötautia meille! Ja leikkiseuraa on pojalle kuitenkin tiedossa, kun ystäväni tulee tyttönsä kanssa meille yökylään ja lähdemme porukalla pikkuveikan suosikkipaikkaan, hoploppiin.
Miten teidän viikonloppu on mennyt? Ovatko lapsenne reissanneet ilman vanhempia?
Ihanan keväistä viikonalkua!
Vahteristonemäntä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentti sinulta kivalta tuntuisi, anonyyminäkin onnistuisi! :)