Jauhoisia poskia vahteristonmäellä

 

 

Isoveikka on kysellyt pitkään, että milloinkas me taas leivotaan pullaa. Kesällä ei tullut ryhdyttyä tähän puuhaan, joten onhan viime kerrasta tosiaan jo aikaa. Keskiviikkona päiväkodista tultua pyöräytin taikinan ja päästin nuoret leipurit valloilleen! :)

Taikinan teen ihan käsin Rainbow-vehnäjauhopussin ohjeen mukaan. Rasvana käytän voita ja hiivan pitää olla tuorehiivaa (kohottaa aivan eri lailla kuin kuivahiiva). Puolen litran taikinasta tulee mukavasti muotoiltavaa kahdelle pienelle leipurille ja äidille. Kolme pellillistä pullaa saatiin paistumaan, vatsaan mennyttä taikinamäärää on vaikea arvioida ;)

 



Tärkeintä leipomisessa on tietenkin se maistelu. Niin kypsän pullan kuin taikinankin. Taikinan syöminen taitaa olla paras osuus koko puuhassa :)

Näitä kuvia katsellessa huomaan, että pikkuveikalle pitää hommata oma leivontaessu. Tuo Ikean hihallinen ruokalappu on jäänyt hihoista auttamattoman pieneksi. Oliskohan Finlaysonin poistopäivillä vielä Aappa-essua jäljellä?

Sama homma on kaulimien suhteen. Tarvitaan toinen lasten kaulin. Tästä ainokaisesta meinasi tulla kunnon sota veljesten välille, kun pikkuveikka hoksaa jo, ettei taikinapyörä ole sama asia ;) Katsokaa, miten keskittyneesti nuori herra kaulii omaa taikinaansa.

Teimme pääasiassa kierrepullia korvapuustitäytteellä (voi, kaneli, sokeri). Lisäksi rusinoita. Paaaljon rusinoita, kuten isoveikan rusinatiheydestä voi päätellä. Kovin rusinainen pulla ei vaan jaksa kohota kunnolla, mutta onko tuo nyt sitten niin vaarallista.

Pikkuveikalla oli tärkeä tehtävä: asetella valmiit pullat paperivuokiin. Taustalla taikinansyöntitauolle määrätty isoveikka lipoo omaa tekelettään. Eihän se ole syömistä, eihän? ;)

 

Leipurit keskittyivät työhönsä. Kaulitaan ja taputellaan.

 

Leipominen on kokonaisvaltainen kokemus kaikille aisteille. Veljekset kokeilevat, miten pehmeältä taikina tuntuu poskea vasten :) Kyllä oli jauhoisia miehenalkuja, kun kaikki pullat olivat valmiita!

Olen tosi iloinen siitä, että aiemmin käsien likaantumista kaikin tavoin välttänyt aistiherkkä isoveikka voi tänä päivänä leipoa näin vapautuneesti ja jopa nauttia siitä :)

 

 Ja sitten piti maltaa vielä odottaa, että pullat saadaan paistettua. Isoveikka tosin ehdotti, että voisi aivan hyvin syödä omat superrusinapullansa raakanakin...mutta kyllä kaikki kuitenkin käytettiin uunin kautta.



Tuoretta pullaa! Omatekoisia pullia iltapalan "jälkiruokana" :) Aah...

 

Pikkuveikka maistoi omaa luomustaan. Pulla ei ole tämän herran suosikki, mutta hieman sentään maistoi kypsääkin pullaa runsaan taikinansyönnin jälkeen.

Leipomisesta lasten kanssa tulee hyvä mieli, vaikka se varsin sotkuista puuhaa onkin ja jälkien siivoaminen vie myös oman aikansa. On palkitsevaa nähdä poikasten nauttivan käsillä tekemisestä ja oman työn tuloksista. Toivon, että saisin istutettua poikiin ruuanlaiton- ja leipomisen kipinän, josta olisi iloa ja hyötyä heille ja heidän perheilleen tulevaisuudessakin. Olisi mukavaa, jos heidän sukupolvensa miehet leipoisivat aikuisenakin :)

Mukavaa viikonalkua kaikille!

t. Vahteristonemäntä

p.s Toivon, ettei kukaan ota stressiä/huonoa omatuntoa leipomisesta/leipomattomuudesta. Jos aikaa/halua itse tekemiseen ei ole, kaupan pakastealtaasta tai lähileipomosta löytyy mainioita vaihtoehtoja :)

Satukirjasto mukana matkalla (buzzaus)

Ajoimme viikonloppuna ystäväperheen luokse ja matkaa yhteen suuntaan kertyi reilu puolitoista tuntia. Lapsien matkaviihtyvyyden lisäämiseksi kokeilimme tavanomaisten kirjojen ja pikkuautojen ohella Buzzador*-kampanjan kautta tutuksi tullutta Lasten oman kirjakerhon Satukirjastoa.

I padilla käytettävä satukirjasto toimii hyvin autossakin. Lapsi voi pitää laitetta sylissään ja selailla kirjavalikoimaa matkan aikana. Isoveikka toimi padin käyttäjänä ja pikkuveikka kurottautui omasta turvaistuimestaan katselemaan satua. Valittu satu oli "hakuna matata" ja se kertoi Timonista ja Pumbasta. Kertomus oli hauska ja sopi hyvin sekä pian 5-vuotiaalle isoveikalle että parivuotiaalle kuopukselle.

Sadun päätyttyä isoveikka alkoi omatoimisesti etsiä lisää "luettavaa" ja kuunteli vielä Robin Hood sadun. Tämän jälkeen hän löysi Satukirjastosta sen peliosuuden, jossa voi pelata muistipelejä ja palapelejä. Hyvin tuntui osaavan poika näitä itsenäisesti käyttää, vaikkei ollut saanut tähän erikseen opastusta ( i Padin käytöstä oli toki aiempaa kokemusta).

Sadun latautumisessa meillä oli pientä viivettä ja joidenkin sivujen "kerronta" alkoi pitkään sen jälkeen, kun sivu oli käännetty. Tätä samaa ongelmaa on ollut aiemminkin.

Autossa  Satukirjastoa käytettäessä lapsilla saisi melkein olla omat i Padit. Turvaistuimissa istuvat lapset ovat sen verran kaukana toisistaan, että toinen ei näe kunnolla sadun kuvitusta laitteen ollessa toisen lapsen sylissä. Lapset eivät myöskään yletä käyttämään painikkeita yhdessä, vaan toinen on väkisinkin käyttäjän roolissa. Ja tästä voi seurata tietysti pientä kiistaa ;)

Mutta lapset viihtyivät - paremmin kuin pidemmillä matkoilla yleensä! :)

Haluatko lukea lisää kokemuksiamme Satukirjastosta? Seuraavissa blogipostauksista löydät perheemme käyttökokemuksia:

Satukirjasto tulee tutuksi
Lasten oma kirjakerho Satukirjasto

t. Vahteristonemäntä

*)"Buzzadorina sinulla on mahdollisuus päästä kokeilemaan ja kertomaan, mitä pidät erilaisista tuotteista ja palveluista. Kun pääset kokeilemaan tuotteita ja palveluita sinun tarvitsee vain kertoa niistä ystävillesi, joko kasvotusten tai sosiaalisen median välityksellä sekä raportoida kokemuksesi tämän jälkeen meille. Buzzadorina toimiminen on sinulle ilmaista ja vie sinut ja ystäväsi moniin jännittäviin kohtaamisiin uusien tuotteiden ja palveluiden parissa." (http://www.buzzador.com/fi/page/paeaese-ensimmaeisenae-kokeilemaan-tuotteita-ja-palveluita)

Vinkki: Reimashop

Reimashopissa ilmaiset toimituskulut 15.9. saakka! (kuva Reiman facebookista)

Jos vaikka sen parkatakin haluatte hankkia ;)

Mukavaa viikonloppua!

t. Vahteristonemäntä

Hahmopaitakapina

(Kuvat Minimint : Frugi)

Paidassa pitää olla kuva. Yksi iso kuva. Edessä. Piste.

Herra pian 5 v välttelee laittamasta päälle äskettäin hankittua Me&i oravapaitaa, uutena kirpparilta löytynyttä Noshin oranssi-ruskeaa apinapaitaa ja muita äidille mieluisia kuosipaitoja :(

Tänään postipaketista paljastui pikkuveikan Me&i "one police car" (iso poliisiauto keltaisen paidan rinnuksessa) ja siitäkös isoveikka suivaantui! Paita painii kuulemma ihan eri sarjassa kuin hänen "tyhmä oravapaitansa". Ihan vain siksi, että siinä on edessä yksi iso kuva!? (Tässä oli toki kyse myös kateudesta pikkuveikan uutta paitaa kohtaan)

Onhan tämä ilmiö ollut aistittavissa jo pidempään, mutta nyt herra tuntuu valitsevan ihan järestään vaatelipastostaan vain näitä hahmopaitoja,  joita olen itse alkanut inhoamaan yhä enemmän... Parhaita eli pahimpia ovat tietysti Cars-aiheiset ;)

Onko tämä ohimenevä vai paheneva ilmiö?  Kummalla tahansa ;)

Miksi ihmeessä olen lähtenyt mukaan tähän leikkiin, että poika saa valita itse, mitä pukee päälleen? No...aluksihan se oli vain hienoa ja hauskaa: pikkuherra (silloin 2 v) tykkää vaatteista ja on niin söpöä, kun se käyttää omaa pikku värisilmäänsä ;) Höpön löpö.

Nyt ollaan sitten tässä tilanteessa, että eilen illalla ihan oikeasti häpesin pojan päiväkotiasua.  Valitsemme siis illalla vaatteet valmiiksi aamukriisiä välttääksemme. Yläosasta en vaan tykännyt ja kaikenlisäksi se riiteli pahasti alaosan kanssa.  Mainitsin asiasta varovaisen kohteliaasti, mutta suuremman sodan välttääkseni annoin pojan pitää päänsä. Mutta jäin miettimään tilannetta itsekseni. Onko sen aiemmin kehittyneen oloisen värisilmän päällä nyt silmälappu vai mitä? Vai onko tämä pikkumurkun kapinaa? Yhtäkkiä tajusin kristallinkirkkaasti, että tästä vapaasta valintaoikeudesta on luovuttava päiväkotivaatteiden osalta.

Tilanne oli aivan toinen, kun oleskelimme pääsääntöisesti kotona. Olkoot vaan sortsit pitkien kalsarien päällä, jos siltä tuntuu. Ja silloinkin minä valitsin vierailu-, kerho- ja kaupunkivaatteet. Nyt tämä kotivaatteiden valitsemisoikeus on jotenkin salakavalasti ryöstäytynyt päiväkotimaailmaan eli ihmisten ilmoille! (en ole aivan varma, onko tässä vinon hymiön paikka vai ei)

Olen jossakin seuraamassani blogissa (anteeksi, etten muista missä) törmännyt Frugi-lastenvaatemerkkiin ja ajauduttuani MiniMintin sivuille palasin jälleen näiden pukineiden pariin uusin silmin.

Frugin paidoissa on yksi iso kuva edessä, mutta ei lastenohjelmista ja -elokuvista tuttuja piirroshahmoja. Ei Marttia eikä Salamaa. Jokin näissä miellyttää silmää, mutta en nyt kuitenkaan ihan riemusta hihku. Menisivätköhän nämä läpi isoveikalle? Mitä luulette?

Taitaa olla se aika, että minun pitää ottaa pojan oma mielipide huomioon tehdessäni vaatehankintoja hänelle. Muuten lipaston laatikossa lojuu kasvava pino käyttämättömiä paitoja. Ja eihän siinä ole pidemmän päälle mitään järkeä. Enkä toisaalta näe järkevänä pakottaa pukemaan päälle vaatteita, joista vain äiti pitää. Haluan myös tukea pojan oman maun kehittymistä ja värien yhdistelytaitoa.

Itse tykkään eniten tuosta ylimmästä Frugin hirvipaidasta ja  yllä olevasta lepakkopaidasta. Harmi, että näissä muissa on sinisävyinen väritys; se ei vaan sovi millään punapäällemme. Me&i "one police car" on muuten  tietääkseni harvoja autopaitoja, joka ei ole sininen/harmaa. Oransseja ja keltaisia autopaitoja meillä kaivattaisiin! Vaaleaverikkö pikkuveikka toki voisi ihastua juuri tuosta viimeisenä olevasta kuorma-autopaidasta. Oi, tuo pöllöaihe olisi kyllä mainio, jos paidan väri vaan olisi lämpöisempi!

Onko teillä kokemusta Frugin paidoista tai muista vaatteista? Laatu? Miten nuo koot vastaavat todellisuutta? Eli onko esim. koko 116-122 lähempänä 116 vai 122? Koot on ilmoitettu ikävuosien mukaan seuraavasti: 6-7 v 116-122 cm  ja 7-8 v 122-128.

Hinnat näyttävät olevan 25,5 euroa (vauvamallien koot 23 eur). Jotakuinkin kohtuullista (verrattuna vaikkapa Mini Rodiniin), jos laatu kestää pesuja.

Mitä muita "kuvallisia" vaatevaihtoehtoja on 5-vuotiaille pojille? Mistä teidän pojat tykkäävät? Tähdet ilmeisesti on joidenkin suosiossa?

Taidan istua isoveikan kanssa joku ilta koneelle surffailemaan verkkokauppojen paitamaailmaa! Mistä sen Cars-suodattimen saa päälle? ;)

Tänään on 13. päivä perjantai. Ei anneta sen häiritä, eihän? ;) Rentouttavaa viikonloppua!

t. Vahteristonemäntä

Pikkuveikka syysasussa

 

Niin se vaan alkaa olla jo välikausivaatteiden aika, ainakin aamuisin. Pikkuveikalle mahtuu vielä keväällä hankittu Reimatec "Curious"- pallohaalari. Haalari jäi keväällä varsin vähälle pihakäytölle, kun ensin en raaskinut kurata sitä (käytettiin ensin kauppavaatteena) ja sitten säät lämpenivätkin pian kesäisiksi. Haalari on kooltaan 92 cm ja menee noin 94 cm pojalle vielä tämän syksyn, muttei enää ensi keväänä.

Tykkään kovasti tästä kuosista ja väristä: harmaalla pohjalla limen-, turkoosin (vaalean sinisen?)-, harmaan- ja valkoisen väriä palloja. Malli on kivan kapoinen, ei ollenkaan sellainen säkki kuin aiemmat taaperohaalarit. Selässä on reilu koko selän levyinen rypytys lisäämässä istuvuutta.

 

Onko siellä kukassa ötökkä?

Haalarin pintamateriaali on sellainen karhea, joten nähtäväksi jää, miten hyvin lika siihen jatkossa jämähtää. Täytyy muistaa suihkutella kuraeteisessä aina käytön jälkeen ja pyörittää koneessakin säännöllisesti. Mutta nyt tätä käytetään ihan huoletta ;)

 



Candy-tennarit (Reimaa myöskin) ovat olleet poikien kaupunki-/vierailukenkinä tämän kesän. Ne ovat kevyet ja helppo pukea jalkaan yhden suuren, koko tossun avaavan tarran ansiosta. Vaaleanvihreä värisävy on vaan tosi arka lialle ja nämä tossut ovatkin aina vähän suttuisen näköiset. En ole uskaltanut niitä koneeseenkaan laittaa, mutta käsinpesua voisi toki kokeilla. Onko joku pessyt näitä koneessa? Malli on kätevä lapsen itsenäisyyttä ajatellen ja nämä ovatkin ensimmäiset kengät, jotka heinäkuussa 2 v täyttänyt pikkuveikka sai itse pois jalasta - ja oli siitä kovin ylpeä! :) Ensi kesäksi on vähemmän arka keskisininen tennaripari odottamassa!

Reiman Angry Birds-pipo on pikkuveikan lempihattu ja nyt viilenneiden säiden myötä tätä ihanuutta voi taas käyttää. Pipohan on käännettävä eli siitä voi valita kulloinkin mieleisen puolen. Sisäpuolella on Angry Birds-hahmoja raitana ja logoteksti (kts. alla).

Jännityksellä odotan, millaisia ovat syksyn uudet Angry Birds-tuotteet, joita on  kuulemma tulossa! :)

 

Mukavaa torstaipäivää kaikille! :)

t. Vahteristonemäntä

Keltaiset housut ja täivaroitus

Vein tänään aamulla isoveikkaa päiväkotiin tuntia normaalia myöhemmin ja osa lapsista oli jo ulkona. Poika oli valinnut jalkaansa Marakattimarssin keltaiset housut valkoisilla palloilla. Keinuissa istuvat pojat kiinnittivät huomiosa housuihin ja sanoivat toisilleen "Kato, tolla on keltaiset housut! Hah hah haa..." Onneksi isoveikka ei tainnut kuulla tuota, sillä huomasi juuri kauempana oman ryhmänsä lapsia ja kiirehti heidän luokseen. Kaverit olivat tosi iloisia isoveikan ilmestymisestä ja halasivat häntä oikein porukassa! Voi miten tuntui hyvältä: lapseni on odotettu kaveri! :)

Äitinä tuo kommentti housuista tuntui kyllä pahalta. Nytkö se jo alkaa? Alle viisivuotiaana? Arvostellaanko jo tuon ikäisten keskuudessa sitä, mitä toisella on päällä? Aloin myös miettiä sitä, joutuuko poikani vielä kärsimään äidin verrattain värikkäiden vaatemieltymysten vuoksi? Onko pian edessä se aika, jolloin retrot kuosit ja räiskyvät värit eivät enää sovi?

Tiedostan toki, että se päivä on vielä edessä, jolloin isoveikka haluaa pukeutua massan mukaisesti, mutta toivoisin sen olevan vielä kaukana tulevaisuudessa.  Koulussa ehkä sitten? Ja tietenkin toivoisin myös, että osaisin kasvattaa pojasta niin vahvan, että hän laittaisi ne kananpojankeltaiset pöksyt tai punapalloisen paidan päälle, jos hän niistä itse tykkää. Riippumatta siitä, mitä muut sanovat. Ainakin sitten murrosiän jälkeen, jollei aiemmin.

Onko teillä muilla värikkäästi lapsenne pukevilla vastaavia kokemuksia? Missä vaiheessa retrokuosit ja räiskyvät värit vaihtuvat mustaan ja harmaaseen?

Bonuksena päivään saimme tiedon, että isoveikan päiväkodissa on täitä!!! Vasta kuukausi päiväkotiuraa takana ja nyt jo tällaista! Kuulemma joka syksyinen vitsaus ja tilannetta pitää vain tarkkailla. Onneksi kyseisiä loisia on toistaiseksi vain päätalon puolella ja isoveikan ryhmä on siis erillisessä sivurakennuksessa. Mutta kuitenkin. Voitte kuvitella, miten päätäni kutittaa tälläkin hetkellä pelkästä ajatuksesta! Täytyykö tässä nyt hankkia heti täikampa ja -shampoo vai miten tässä toimitaan? Voi yöks...Täytyy kysyä huomenna tarkempia ohjeita päiväkodilta. Kokemuksia aiheesta?

t. Vahteristonemäntä

Kirpparilla - vaihteeksi myyjänä

(yläkuva: pojat lähimmällä bussipysäkillä bussia odottamassa)

Meillä oli elo-syyskuun vaihteessa kirpparipöytä lastenvaatekirppiksellä. Kahden viikon aikana myin poikien pieniksi jääneitä vaatteita ja kenkiä, joista ei ollut (suhteellinen käsite...) enää jemmattavaksi pikkuveikalle tai serkkupojalle.

Ulkovaatteet menivät kaupaksi parhaiten. Reiman välikausivaatteet hävisivät nopeasti tangosta, mutta hatut sen sijaan eivät saaneet suosiota. Kaikki toppavaatteetkin sain kaupaksi, tosin hintoja pudotin pikkuhiljaa myyntijakson aikana tilannetta seuraillen.

Siistikuntoista perussisävaatetta ei juuri kannata enää kirpparille kantaa, ne eivät vaan mene kaupaksi, vaikka hintalapussa lukisi 1 €. Pitää olla merkkikamaa. Vielä muutama vuosi sitten peruscollarit ja paidat liikkuivat kyllä.

Muutama päivä sitten pyörittelin silmiäni eräällä toisella kirppiksellä, kun tahraisista me&i-housuista pyydettiin 12 euroa...Muutenkin voisi sanoa, että kirpparien hintataso on noussut niistä ajoista, kun aloitin kirpparikuljeskelun isoveikan vauva-aikana. Vaatteiden tasosta ei voi sanoa aivan samaa. Joukossa on toki uudenveroisia merkkituotteita, mutta toisaalta yleiskirppiksillä pyörii pöydillä hirmu paljon likaisia ja rikkinäisiä rättejä :/ Pelkästään lastenvaatteita myyvillä kirppiksillä taso on yleensä parempi.

Itsekin tiedostan tulleeni nirsommaksi sen suhteen, mitä kelpuutan ostoskoriini kirpparilta. Vaatteen pitää olla tosi siistissä kunnossa, mielellään uudenveroinen. Ei haittaisi, jos siinä olisi Reima-, Tutta- tai me&i-merkki. Mieluisasta tuotteesta olen sitten valmis maksamaan hieman enemmän. Ainahan se on sellaista tasapainoilua, että otanko tämän tuolla hinnalla vai en. Valinnan voi tehdä vain kerran, sillä pian joku toinen vie sen "löydön". Löytöjen tekeminen se tässä touhussa parasta juuri onkin! :)

Mutta me saimme hyvän myyntituloksen  - jolla saatiin mm. uudet talvitakit pojille - ja tilaa kaappeihin! Juhlistimme myyntitulosta käymällä pöydänpurkureissulla syömässä ravintolassa. Lapset rakastavat Hesen ranskalaisia ja nugetteja, mutta ei niitä aina viitsi pienille tarjota. Hyvä ja yhtä nopea vaihtoehto on Lauantai pikakotiruokala.  Kotoisan lihapullat + muusi annoksen saa aikuiselle alle kympillä ja lapsille puoleen hintaan. Usein Lauantailla on myös tarjouskampanja "kaksi yhden hinnalla", jolloin sapuskat tulevat huomattavasti hampparipaikkaa halvemmiksi. Tilat ovat erittäin lapsiystävälliset leikkipaikkoineen ja ruokalappuja sekä lasten aterimia löytyy pyytämättä :) Suosittelen kokeilemaan, jos sellainen lähistöltä löytyy ja kaipaat edullista vaihtoehtoa hampurilaispaikalle.

Pikkuveikka nautiskelee jälkiruokajäätelöään. Iiiso pala ;)

Yllä olevassa kuvassa odotellaan bussia kaupungista kotiinpäin. Poikien iloksi saimme lähtiessämme mukaan ilmapallot. Hyvin nuo kirpparipöydän jäsentelyssä käytetut laatikot kulkivat rattaiden tavaratilassakin kotiin, kun olivat tyhjiä ;) Olen viime aikoina monesti miettinyt, mitä teen sitten, kun pikkuveikka ei enää tarvitse rattaita?! Rattaissa on kuitenkin hyvä kuljetustila! :)

Mitäs tykkäät kirppareista ja niiden nykyisestä hinta-/laatutasosta? Uskallatko käyttää nettikirppareita?

Pirteää alkanutta viikkoa! :)

t. Vahteristonemäntä