Denimiä ja levottomuutta

Farkut ja farkkusortsit kiehtovat tätä äitiä näin kesän korvalla. Kappahlin taannoisesta housualesta ostin molemmille pojille tuollaiset vaaleat resorifarkut (pikkuveikan omat jo pesussa näitä kuvia otettaessa...) ja pikkuveikalle vielä nuo tummat muotoilluilla lahkeilla. Isoveikalle on tullut ostettua kesähousuja jo aiemminkin mm. Villervallalta.

Farkkusortsit ovat puolestaan Lindexin. Muistattekin varmaan, että tuskailin meidän kuviollisten ja värikkäiden sortsien yhdistelypulmien kanssa. Siksi denimiä: se kun yhdistyy melkein mihin vain! :)

Nämä pöksyt ovat rentoja ja nepparittomia - että pikkuveikkakin saisi ne mahdollisimman hyvin itse päälle ja isoveikan kesäiset puskareissut sujuisivat jouhevasti. Käytännöllistä. Housuja ja sortseja on tarkoitus käyttää pihalla ja päiväkodissa kuivilla kesäkeleillä. Viime kesä mentiin vielä verkkareilla, mutta jotenkin ne on nyt ruvenneet tökkimään ihan totaalisesti.

Oma mieli on käynyt levottomaksi töiden alun lähestyessä. Ajatukset askartelevat tulevassa ja huomaan olevani hieman hermostunut. Mietin kokoajan, mitä kaikkea pitää muistaa/älytä hoitaa ennen työnalkua. Minä taidan tarvita ainakin uudet kengät (työvaatteita hankin jo viime syksynä, kun kuvittelin työllistyväni samantien) ja pikkuveikka helposti puettavat sisätossut...Vinkkejä tossuista? Kesäverhot ja kaitaliinat pitää ainakin vaihtaa ja...mitähän muuta? Yritänkö opettaa pikkuveikan pois vaipoista vielä ennen isoa muutosta vai onko jo liian myöhäistä? Nyt kun ei ole sitten sitä kesälomaakaan, jolloin harjoitella...

Eilen sain kuulla, että pikkuveikka pääsee kuin pääseekin samaan päiväkotiin ja jopa samaan ryhmään isoveikan kanssa. Se tieto kyllä vieritti suurimman kiven rinnalta. En olisi uskonut, että hoitoasia järjestyy noin jouhevasti. Hieno homma! :)

Nyt sitten pähkäilen päälimmäisenä pikkuveikan pehmeää laskua päiväkotiarkeen. Että miten se kannattaisi järjestää. Olen varannut tämän kuun viimeisen viikon päiväkotiperehdytystä varten, oma työhön perehtyminen alkaa sitten seuraavalla viikolla. Riittäähän viikko, riittäähän? Miten te muut olette toimineet? Isoveikan kanssa pidettiin viime syksynä muutama lyhyempi päivä ja sitten siirryttiin normaaliin viikkoon, mutta tilanne oli toki erilainen, kun hänellä oli ikää jo lähes 5 v ja täysi viikkokaan ei ollut kuin kolmipäiväinen.

Täällä sataa tasaisesti, on satanut koko päivän ja suurimman osan eilisestäkin. Kohta pitää herättää pikkuveikka ja lähteä päiväkodin kautta kirpparille purkamaan myyntipöytä. Toivottavasti tavarat ovat menneet kaupaksi entiseen malliin!

Reipasta viikonjatkoa, saisi nämä säät jo lämmetä! Sitä kesää odotellen...

Vahteristonemäntä

Äitienpäivänä

Äitienpäivän aamu. Koitan nukkua, vaikka alakerrassa on täydet valmistelut käynnissä. Sipistään ja supistaan, välillä joku itkeekin. Siellä ne mun miehet laittavat aamiaista kilinästä ja kolinasta päätellen. Jossain kohtaa hiljenee ja torkahdan vielä hetkeksi. Ylellistä ja epätodellista.

Kohta kuulen portaiden narinaa ja voimistuvaa supinaa. Sitten alkaa laulu: Paljon onnea äiti! Pojat ovat piirtäneet kortit, isoveikka on askarrellut päiväkodissa purkin itse leipomilleen hannatädinkakuille ja mies on hankkinut hierontalahjakortin kipeille niskoilleni. Aamiainen valmiina ja pihalta poimittuja kevätkukkia. Voi, miten ihanaa :)

Myöhäisten aamutouhujen jälkeen pakkaamme perheen autoon ja ajamme pitokartanoon yhteiselle äitienpäivälounaalle mummon ja vaarin kanssa. Mummin ja papan kanssa herkuttelimme jo edellisenä päivänä samoissa merkeissä. Pikkuveikka ei oikein osaa rauhoittua ruokailuun, mutta saan kuitenkin nautittua noutopöydän herkuista. Lasten kanssa ravintolassa syödessä kunnon leikkinurkkaus on kyllä arvokas juttu.

Iltapäivällä pojat päästävät enimpiä höyryjä mummolan pihalla potkulaudalla ja potkumopolla kurvaillen. Pieni serkkupoika isänsä kanssa tulee mukaan juhlimaan. Syömme mummon leipomaa herkullista suklaakakkua ja lapset leikkivät ihmeen sopuisasti keskenään. Isoveikka saa pieneltä serkultaan liikuttavan halin kesken leikkien. Serkukset ovat tärkeitä toisilleen :)

Äitienpäivänä havahdun aina jossain välissä muistamaan, että äitiys ja lapset eivät ole itsestäänselvyys. Eivät olleet aikanaan meillekään, eivätkä ole läheskään kaikille tänä päivänä. Lapsettomuus on kipeä ja kasvava ilmiö länsimaissa. Jollei lapsettomuus ole koskettanut itseä, meistä jokainen varmasti tuntee jonkun, jonka lapset eivät ole saaneet alkuaan sormia napsauttamalla. Joillekin lapsia ei tule, vaikka tekisi kaikkensa. Äitienpäivää edeltävä lauantai onkin nimetty lapsettomien lauantaiksi, jolloin tavallisesti piiloon jäävä tyhjän sylin suru tulee näkyväksi. Voimia kaikille lapsettomuuden kanssa kamppaileville.

Kahdesta pienestä, suuresta ihmeestään kiitollisena,

Vahteristonemäntä

P.S Sain tänään kuulla, että pikkuveikka pääsee samaan päiväkotiin ja samaan ryhmään isoveikan kanssa! Onnenpotku! :)))

Reiman Rabat ja Ropinat lätäkkötestissä

Kuivan kevään jälkeen on viime päivinä saatu vettä, ainakin täällä meidän suunnalla. Vaikka pidänkin enemmän poutasäästä, on tällainen pitkän kuivan jakson jälkeinen kevätsade pelkästään iloinen asia: se huuhtoo siitepölyt katuojiin ja antaa vauhtia maiseman vihertymiselle. Ja lapset pääsevät pitkästä aikaa pomppimaan lätäköihin!

Ja onhan meillä tosiaan testattavana nämä Reiman reippaan väriset Ropina-sadehatut ja Raba-saappaat, joita on päästy tähän asti lähinnä sovittamaan, kun maa on rapissut kaiken kevättä kuivuuttaan. Maanantaina oli viimein aika pukea saappaat ja sadehatut pojille ja lähteä lukuisten vesilätäköiden kautta kohti Hoploppia!

Saappaat ja sadehatut on saatu Reimalta testattavaksi blogiyhteistyön merkeissä.

Tällä kertaa kumpikaan pojista ei vastustanut saappaiden pukemista. Oma merkityksensä saattoi tosin olla sielläkin, että matkakohteena oli HopLop, eikä vaikkapa päiväkoti ;) Pikkuveikka ei ole vastustellut saappaita aikaisemminkaan, mutta isoveikan kanssa on kumijalkineista käyty aikamoisia taisteluita. Varsinkin painavat talvikumpparit tuottivat tuskaa viime talvena.

Ovathan nämä kesäkumpparit selvästi kevyemmät jalassa, kun suhteellisen painavat ja jäykät talvikumisaappaat. Raba-saappaiden materiaali on varsin pehmeää ja taipuisaa. Näiden saappaiden varret ovat myös sopivan avarat, jotta lapsi saa saappaasta tukevan otteen vetäessään kumpparia jalkaan. Varsinkin rotevaraajaisella isoveikalla tällä asialla on merkitystä. Saappaan varressa oleva tukeva lenksu helpottaa osaltaan pukemista ja on myös kaunis yksityiskohta (kts. viimeinen kuva).

Minä tykkään myös kumppareiden mattamaisesta pinnasta, mutta mietin kyllä, mahtaako siihen tarttua lika herkästi kiinni. Tämä jää nähtäväksi, kunhan käyttöä tulee lisää.  Varsinkin keltainen värihän on arka lialle, kuten olemme todenneet, mutta niin kaunis :) Pitäisikö saappaat pestä joka käytön jälkeen?

Tästä kuvasta näkee Ropina-sadehatun hyvän istuvuuden lapsen päähän. Pikkuveikalla hatun koko on 52 cm ja pää on jotakuinkin saman suuruinen.

Edellisvuosien Reiman sadehattumalleihin verrattuna nämä syydvestit ovat napakampaa mallia/kokoa ja suojaavat niskan ja korvat paremmin. Jos sadehatun alla on tarkoitus käyttää pipoa, kannattaa varmaankin ottaa yhtä numeroa suurempi koko.

Isoveikka valitti aiemmin sadehattuja sovitettaessa kiristysnyörin kutittavan kaulaa. Nyt kun päähinettä pidettiin kauemmin, en huomannut pojan raapivan eikä valitustakaan kuulunut. Nyöri on mukavaa, joustavaa materiaalia, kun ne aiemmin olivat jäykkää ja paksua sadehattukangasta.

Tänään ollessani pikkuveikan kanssa liikkeellä kaupungilla rehellisessä sateessa ja hyytävässä viimassa, jäin kaipaamaan sadehattuun kevyttä vuoria (korvaläpissä ja niskakaitaleessa on vuori). Meillä oli vaikeuksia asetella kohtalaisen ohutta, mutta väljää trikoopipoa sadehatun alle niin, ettei pipo mennyt silmille. Napakampi pipo olisi varmasti toiminut paremmin, mutta en ihan heti keksi, miksei sadehatussa voisi olla kevyttä vuoria. Kesäsateessa vuori voi olla turhan lämmin, mutta niin on kyllä silloin monesti koko sadehattukin.

Tykkään tuosta Ropina-hatun retrosta mallista ja palomiesvaikutelmasta :)

Yksi, kaksi...nyt! Hyvin hypitytti isoveikkaakin näissä Raba-saappaissa.

Isoveikan saappaat ja sadehattu on sovitettu harmaa-keltaraitaisen Kirjo-haalarin kanssa pidettäväksi, mutta ihan kivasti ne sopivat tähän vuosien takaiseen Reiman raitatakkiinkin. Pikkuveikan punaiset sadevarusteet on valittu punaisen Vacalis-haalarin kumppaneiksi ja tällä kertaa ne on yhdistetty hehkuvan keltaiseen Reiman juhlamalliston Taag-takkiin. Perusvärit yhdistyvät mutkattomasti keskenään reippaiksi kokonaisuuksiksi, jotka eivät jää autoilijoiltakaan huomaamatta!

Äitikin sai osansa! (ja sekös isoveikkaa riemastuttaa!) :) Melkein kastui kyllä kamerakin...

Perillä Hoplopissa! Saappaat ja housut olivat päältä aivan märkiä, mutta sisäpuolelta kuivia ja kuivuivat pinnaltakin mukavasti sen muutaman tunnin aikana, jonka vietimme sisäleikkipuiston riemuissa. Ropina-hatut pysyivät tällä reissuilla kuivina, sillä sade taukosi matkamme ajaksi.

Onneksi oli hiljainen päivä, niin oli tilaa asetella poikien vaatteet väljästi naulakkoon kuivumaan. Kun jätän lasten suhteellisen arvokkaita ja erottuvia vaatteita naulakoihin erilaisissa yleisissä paikoissa, tulee aina välillä mieleen, että siitä ne olisi helppo varastaa. Meiltä ei ole tähän asti viety vielä mitään, onneksi, mutta väkisinkin mietin, että milloin se tapahtuu. Onko teiltä varastettu lastenvaatteita? Käytättekö lukittavia kaappeja, jos niitä on saatavilla? Kuljetatteko vaatteita kassissa mukana?

Ulkovaatteista kuoriutui Reiman teknisiin paitoihin ja housuihin sonnustautuneita poikia, jotka juoksivat posket punaisina sisäleikkipuiston seikkailuihin - joka onkin jo toinen tarina! :)

Onko teillä tarvittu sadevarusteita viime päivinä? Millaisia suunnitelmia teillä on äitienpäiväksi? Ovatko lasten yllätykset säilyneet? ;)

Mukavaa viikonjatkoa!

Vahteristonemäntä

Muutoksen tuulessa

Vaahterantaimia puskee tähän aikaan vuodesta joka kolosta.

Arvatkaa mitä! Minä sain töitä!!! Ja tämä ei ole mikään väsyneen kotiäidin sekopäinen vitsi, vaan täyttä totta. Ratkaiseva puhelu tuli eilen. Viiden kotiäitivuoden jälkeen joku sittenkin huoli meikäläisen töihin! Tuntuupa mukavalle. Melkein pyörryttää.

Vuosi sitten irtisanouduin entisestä työpaikastani kesken hoitovapaan, sillä tiesin, etten pystyisi lapsiperheen arjessa kulkemaan 80 km työmatkoja. Niin kauas on työpaikka näissä viime vuosien käänteissä jäänyt. Halusin myös ryhtyä työnhakijaksi nykyisellä asuinpaikkakunnallani ja jollei työnhaku heti tärppäisi, saisin ainakin ansiosidonnaista työttömyyspäivärahaa. Onhan se kuitenkin eri asia kuin pelkkä kotihoidontuki.

Kolmen kuukauden karenssihan siitä rapsahti, kun itse sanoin itseni irti. Loppukesällä sain viimein päivärahaa. Töitä vain oli todella nihkeästi tarjolla ja vähäiset hakemukset saivat tylyn vastauksen, jos sitäkään. Monesta paikasta ei tosiaan kuulunut yhtään mitään. Kevätpuolella työpaikkailmoituksia oli hieman runsaammin ja olin itsekin aktiivisempi hakemusten täyttelijä.  Aina kuitenkin vastattiin: " Kiitoksia mielenkiinnosta, mutta..." Alkoi olla jo pienoinen hätä, että eikö niitä töitä löydy ollenkaan!

Mutta nyt, yhtäkkiä kuitenkin, tärppäsi. Työ alkaa kesäkuun alussa ja kestää vain vuoden loppuun, mutta eihän nykyisillä työmarkkinoilla mikään ole enää ikuista. Ihan mukava ponnahduslauta takaisin työemään, uskoisin, jonka jälkeen on paremmat mahdollisuudet saada lisää töitä kuin kotoa käsin hakiessa. Näin ainakin toivon.

Vaahterat avaavat nuppujaan.

Tänään onkin sitten "kesälomani" ensimmäinen päivä. Sen kesäloman, jota ei ole ollut sitten vuoden 2008,  jolloin oli kesä ennen isoveikan syntymää.  Kotiäidillä, hoitovapaalla olevalla tai työttömällä ei ole lomaa. Nyt, kun tiedän, milloin työttömyys päättyy, koen olevani lomalla tämän loppuajan ennen töiden alkamista.

Ja voi, että minulla on lomasuunnitelmia! Nyt täytyy toteuttaa kaikki ne jutut lasten kanssa, joita olen suunnitellut näinä kotivuosina toteuttavani ja jotka ovat jääneet rutiineissa tarpomisen varjoon. Ihan ensimmäisenä tulee mieleen koko päivän metsäretki runsaine eväineen. Kirjastokin on edelleen näyttämättä pojille! Emme ole pitäneet koskaan edes pyjamapäivää eikä...Voi luoja, lista on loputon!

Kun tätä elämänvaihetta ei enää jatkukaan maailman tappiin asti, osaan ehkä nauttia arjen pienistä, kiireettömistä hetkistä lasten kanssa aiempaa paremmin. Heittäytyä mukaan hetkeen sen sijaan, että suorittaisin kotitöitä päivästä toiseen ja vilkuilisin konetta koko ajan toisella silmällä. Olen ollut viime aikoina toisinaan aika heikosti läsnä, myönnetään.

Isoveikka totesi uutisen kuultuaan, että nyt hänkin saa sitten olla päiväkodissa neljään saakka, kuten kaikki muutkin :) Tässä kohtaa olen hyvin onnellinen, että poika ehdittiin ajaa hyvin sisään päivähoitoarkeen ennen tositilannetta, viiden hoitopäivän viikkoa. Hänellä on positiivinen kokemus päiväkodista ja hoitoviikon päivittyminen kolmipäiväisestä viisipäiväiseksi ei liene kohtuuttoman suuri muutos.

Pikkuveikan takin kuosissa on päiväkoti ja äidin konttori!

Pikkuveikan tilanne puolestaan saa sydämeni lyömään lisäkierroksia. Soitin samantien päivähoitotoimistoon, jonka jonossa pikkuveikka on ollut taustajäsenenä kohta vuodenpäivät.   Toki lupasivat yrittää järjestää pienimmäiseni samaan päiväkotiin isoveikan kanssa, mutta siihenkin on varauduttava, että kuopus aloittaa päivähoitouransa ensin päiväkodin viereisessä vararyhmiksessä, jossa päivänsä viettävät perhepäivähoito- ja ryhmislapset oman hoitajansa ollessa lomalla tai sairaana. Päiväkotiryhmät ovat aina tupaten täynnä, sehän ei ole mikään yllätys tänä päivänä. Isoveikan ryhmässäkin on  yksi lapsi yli sallitun määrän, mutta jospa tuleva kesä tasaisi tilannetta ja pikkuveikalle löytyisi joku rako.

Oli hoitopaikka kumpi tahansa, niin muutos on rajumpi kuin jo lähes 5-vuotiaaksi ehtineellä isoveikalla viime syksynä. Minun viimeinen vauvani täyttää kesällä vasta kolme (kuitenkin _jo_ kolme...) ja on vielä vaipoissakin. Poika on myös enemmän kiinni minussa kuin isoveikka on koskaan ollut. Äidin työ alkaa sitäpaitsi ihan muutaman viikon päästä, joten kovin pitkää harjoittelujaksoa päivähoidossa tähän ei kyllä saada hyvällä tahdollakaan mahtumaan. Kaikki nivelet ristiin, että pieni pääsee samaan päiväkotiin pian eskarin aloittavan isoveikan kanssa! Isoveikan hakureissuilla tutuksi tullut piha tuttuine kasvoineen helpottaisi kummasti uutta elämänvaihetta. Huolestunut huokaus.

Uusi arki ja töissä/päivähoitopaikassa kulkeminen ovat haasteita täynnä. Päälimmäisenä mielessä pyörii, että meillä on tosiaan vain yksi auto, jota minä en aja. Näen jo itseni suhaamassa myöhästelevien bussien kanssa puoliksi puetut ja ulvovat tenavat käsipuolessa syyspimeillä. Mutta koitan olla ajattelematta sitä vielä.  Kesäaamut ja -illat ovat sentään valoisia! ;) Ja julkinen liikenne kuitenkin toimii näillä kulmilla kiitettävästi, vaikka asutaankin melkein maalla. Asioilla on tapana järjestyä, sanoisi äitini tähän. Niin kai.

Mutta milloin ehdin laittaa ruokaa? Siivota? Pestä pyykkiä? Nukkuakin jossain välissä...? Ja ennen kaikkea: shoppailla? ;) Ehtiihän muutkin. Vai ehtiikö? Varmasti meillä laittaa Saarioisten äidit ruokaa nykyistä useammin ja pyykkikone pyörii jatkossa yösähköllä. Kiirettä tulee silti pitämään, kun astun ruuhkavuosien oravanpyörään. Kaikki vinkit arjen hallinnasta otetaan ilolla vastaan :)

Entä blogi? Miten käy Toivottoman Oivallista! -tarinointien? Tuleeko toivottoman oivallisesta oivallisen toivotonta? Ei tule. Lupaan jatkaa blogia, sillä kirjoittaminen on intohimoni ja siitä saan runsaasti energiaa. Ja tarvitseehan työssäkäyvä äitikin harrastuksen, vai mitä? Blogista on tullut minulle jokapäiväinen ilon aihe  ja teistä lukijoista tärkeä yhteisö. Nykyisen kaltaista joka toinen tai kolmas päivä postaustahtia tuskin ehdin työläisäitinä toteuttaa, mutta säännöllisesti haluan edelleen kanssanne pähkäillä kauden kuumimpia lastenvaateuutuuksia ja lapsiperheen arjen kiemuroita. Uusia näkövinkkeleitä on ainakin luvassa!

Siis avoimin mielin kohti uutta elämänvaihetta (vaikka hirvittääkin)!

Vahteristonemäntä

Lyhyttä hihaa ja lahjetta jemmassa

Tuskin on vapusta selvitty, kun täällä on jo sortsit ja t-paidat mielessä! Sää on kyllä kaikkea muuta kuin keväinen: eilen ropautti rakeita ja räntää ja öisin elohopea laskee pakkasen puolelle. Mutta tulee se kesä ja kesävaatekelit kuitenkin joka vuosi - ennemmin tai myöhemmin ja usein sitten kuitenkin ihan yllättäen :)

Kaivelin tässä taannoin poikien kesävaatejemmat esiin ja tarkistin tilanteen. Tämä oli jo muuten ennen lapsimessuja, joten sortsitilanne on tukevoitunut näistä kuvista parilla lyhytlahkeisella housuparilla per poika.

Ylimmässä kuvassa isoveikan t-paitoja tulevaa kesää varten. Viime kesäisistäkin suurin osa mahtuu, joten todellisuudessa paitoja on enemmän, mutta otin kuvaan mukaan vain viime kesän jälkeen hankitut tai vielä pitämättömät paidat.

Ylärivissä vasemmalta: me&i tiikeri, Reima angry birds, Metsola, me&i bussi, Lindex tiikeri. Alarivissä vasemmalta: Molo Kids pandat, me&i sammakot, Lego chima ja Mini Rodini liskot.

Isoveikan sortseja. Tässä on mukana myös viimekesäisiä.

Ylärivissä vasemmalta: Across pöllö, Name it vihreä (kirpparilöytö), H&M lisko ja virtahepo.
Alarivissä vasemmalta: me&i oranssi, Me Too oranssi velour, Reima sun proof, Marimekko autot (kirpparilöytö) sekä matkatuliaisina saadut ruudulliset sortsit.

Isoveikalla oli viime kesänä käytössä Reiman capri-pituiset aurinkosuojasortsit ja ne mahtuvat tulevana kesänäkin. Tykkäsin niin kovasti näiden ohuesta ja ilmavasta materiaalista sekä hyvästä leikkauksesta (+nappi/kumppari-säätövyötärö), että hankin pikkuveikalle samanlaiset jemmaan. Tulevana kesänä voidaan sitten samistella sortsein! :)

 

Pikkuveikalle on näköjään tullut haalittua aika kasa t-paitoja! (kuva yllä) Viime kesäisistäkin mahtuu pari paitaa. Ruskeasävyistä traktoripaitaa käytettiin myös viime kesänä, mutta muuten nämä odottavat tulevan kesän helteitä. Toki joitakin on käytetty sisällä nyt keväällä.

Ylärivissä vasemmalta: Metsola turkoosiraita, me&i pöllö, Metsola turkoosi, me&i traktori, Lindex tiikeri ja Molo Kids pandat.
Alarivissä vasemmalta: me&i autot, Mini Rodini tukaani, me&i traktori (kirppislöytö), Reima angry birds, Lego chima ja H&M dinosaurus (kirpparilöytö)

 

Pienimmäisen sortsitilanne oli näin kehno ennen messuhankintoja, jotka siis lisäsivät repertuaaria parilla sortsiyksilöllä. Kovin on muuten sinivoittoinen tämä kuopuksen valikoima. Messuilta hankituista sortseista toiset ovat turkoosi-valkoraitaiset trikoiset ja toiset turkoosit canvassortsit. Mitähän olen oikein ajatellut...Olisi saanut olla mukana vähän ruskeaa, punaista tai oranssiakin. Kai minulle jäi viime kesästä päälle joku "sininen pikkuveikka"-juttu...Plääh.

Vasemmalta: siniset tähtisortsit (joiden merkkiä en muista, ostettu viime kesänä laivalta), Tutta, H&M virtahepo viime kesältä ja Reima pitkälahkeiset uv-sortsit.

Meidän tapauksessa ulkona ja sisällä on oltava kesälläkin eri vaatteet, jollei halua hiekkakerrosta olohuoneen lattialle ja päiväkodissa vaaditaan myöskin eri housut ulko- ja sisäleikkeihin (aivan ymmärrettävää).  Pikkuveikan kanssa on tarkoitus luopua vaipoista 3 v synttärien lähestyessä, joten sortseja tarvitaan jonkinmoinen varasto tästäkin syystä.

Vaikka noita paitoja tuntuu olevan riittävästi, tilasin pikkuveikalle vielä kauan katselemani Molon toy cars-paidan. Upea pikkuautokuosi on vaan niin osuva pikkuautoja työkseen riveihin asettelevalle pojalle :) Myös krokotiilikuosi polttelee, mutta olen vielä saanut hillittyä itseni huimanhintaisten hirmupetopaitojen edessä.

Joko kesäjemmat on tutkittu? Mikä paita on oma lempparisi? Montako t-paitaa/sortseja tarvitaan kesäksi?

Raukeaa sunnuntaipäivän jatkoa ja pirteää alkavaa viikkoa!
Ja lämpimästi tervetuloa mukaan uudet lukijat! :)

Vahteristonemäntä

Ota kiinni ilmapallo!

Jos ulkona ei keksi mitään tekemistä (vaikea kyllä kuvitella sellaista tilannetta!), kannattaa puhaltaa lapsille pari ilmapalloa - johan viihtyvät!

Vapunpäivän iltana ulkoiltiin sisällä vietetyn löhöpäivän jälkeen omassa pihassa ilmapallojen kera. Ihmettelen, että pallot pysyivät ehjinä, vaikka niitä potkittiin vaikka missä pusikoissa ja taidettiin tökkiä välillä "miekoillakin".

Puettiin fleecet takkien alle ja jätettiin sisähousut ulkohousujen alle, kun sää tuntui niin hyiseltä, mutta ihan hiessä olivat herrat ulkovaatteista kuoriuduttaessa. Meillä ei siis voi käyttää välikerrosta, jos on 5 astetta lämmintä. Aika uskomatonta. Mutta pojat siis liikkui taas koko ajan, joten kuumahan siinä tulee...

Koin vaan taas äitinä pettymyksen, etten vieläkään ole oppinut pukemaan lapsiani sopivasti! Mutta minkäs teet, kun ei sitä voi tietää, milloin nuo juoksee 1,5 h putkeen ja milloin nököttää hiekkalaatikolla. Jälkimmäistä tapahtuu kyllä kieltämättä aika harvoin.

Suoralahkeiset vyötäröhousut on nyt isoveikan mieleen ja pikkuveikallekin olen säiden kuivuttua ja lämmittyä (ja pojan taas kasvettua) pukenut henkselihousujen sijaan vyötärömallisia housuja.

Nämä kuvissa näkyvät ovat suoralahkeiset, mutta koko 104 on pikkuveikalle vielä sen verran reilu, että kiristin lahkeensuut, ettei puntti painu kantapään alle. Onhan nuo vyötäröhousut niin paljon helpompia pukea ja ovat myös viileämmät päällä kuin puoli selkää peittävät henkselihousut.

Poikien vaatteet Reimaa sormikkaita ja pikkuveikan lenkkareita lukuunottamatta. Lenkkarit Kavat.

Päivät on ihan sekaisin keskellä viikkoa olleen vapun vuoksi. Ei tunnu yhtään perjantaille! Onko elämää vapun jälkeen? :)

Tänään käytin pojat parturissa. Harvinaisen kitkaton reissu, sillä molemmat tykkäävät käydä hiustenlaitossa ja muutenkin osui jostain syystä planeetat kohdilleen. Täytyykin muistaa laittaa teille kuva uusista kampauksista: kokeiltiin nimittäin jotain ihan uutta!

Huomenna isoveikka menee päiväkotikaverinsa synttäreille ja illemmalla käymme vielä lasten kanssa leikkimässä toisen kaverin luona. Sunnuntai ollaan sitten ihan kotosalla näillä näkymin.

Mun pitäisi keskittyä kirpparikamojen laputtamiseen, sillä otin pöydän ensi viikoksi.  Kesäisiä pieneksi jääneitä kamppeita laitan pääsiassa kiertoon, mutta on siinä kasassa jotain ajalta ennen lastenvaatebuumiakin, jotka ei vaan enää tunnu omilta. Tiedättehän.

Olen monena iltana pyöritellyt ostoskorin pohjalla Molo Kidsin krokotiilipaitaa. Ja yhtä monta kertaa olen jättänyt ostoksen vielä (toistaiseksi) tekemättä. Vaikka niitä saisi nyt pienellä alellakin. Koska rahatilanne ei oikeasti salli ja koska me ei oikeasti tarvita enää yhtään t-paitaa tulevalle kesälle. Mutta kun se on niin upea! Ja sitäpaitsi tilasin pikkuveikalle sen himoitsemani pikkuautokuosisen paidan, joten kai sitten isoveikallekin...? ;)

Oikeasti me tarvittaisiin neutraalin väriset lierihatut, jotka sopisivat vaatteeseen kuin vaatteeseen. Villervallaa ajattelin, kun viime kesäiset oli niin kivat ja laadukkaat.

Mitäs hankintoja te pyörittelette? Entä millaisia viikonloppusuunnitelmia on tällaisen pätkäviikon jälkeen?

Aurinkoista viikonloppua!

Vahteristonemäntä

Reima-lahjakortin voittaja arvottu!

Reimashop-lahjakortin avonta päättyi 30.4. klo 24 ja arvonta-aikana kilpaan osallistui 21 henkilöä yhteensä 37:llä arvalla (useimmilla oli kaksi arpaa, sillä olivat rekisteröityneitä lukijoita).

Suoritin arvonnan Excelin satunnaislukuotannalla ja onnetar suosi tällä kertaa Kaisa A:ta! Paljon onnea! Voittajaan on otettu yhteyttä henkilökohtaisesti.

Hauskaa vapunjatkoa kaikille!
Tänään reimashopissa on muuten ilmaiset postikulut! :)

Vahteristonemäntä

(kuva reimashop)