Remut potkulaudalla - ajatuksia välikausivaatteista

Kevät on täällä! Olemme siirtyneet topasta välikausivaatteisiin ja päivisin lämpötila on kohonnut viime päivinä kymmeneen asteeseen. Viikonlopuksi on luvattu jopa kahtatoista!

Isoveikalla on näissä kuvissa tämän välikauden koulusetti: Travallelta testiin saadut erikoisvahvat SuperRemu välikausihousut, jonka toppamallia testasimme talvella sekä Travallen kevätmalliston Remu-takki, jonka hankin itse keväisellä alekoodilla. Pipo on Reiman edelliskausien malli, samoin kuin Wetter-tennarit. Kevään vihreää kehiin!

Samanlaiset housut oli pikkuveikalla käytössä viime syksynä, mutta kasvupyrähdyksen johdosta käyttöaika jäi kovin lyhyeksi, joten tämän housumallin kestävyystesti alkaa än yy tee nyt. Nelivuotiaalle, vielä paljon maatasossa polvillaan leikkivälle käyttäjälle, kaipasin sitäpaitsi resorilahkeita ja jalkalenkkejä. Pikkuveikalle sopisivatkin paremmin Travallen muut housumallit, esimerkiksi kuminauhalahkeinen vyötäröhousu. Pikkuveikalle ei hankittu tälle keväälle uusia välikausivaatteita, kun kaapista löytyy vino pino veikalta perittyjä ja erikseen hankittujakin. Kurkistetaan niitä toisella kertaa.

Isoveikan takki ja housut ovat kokoa 140 cm ja sopivat hyvin noin 136-138 cm pitkälle käyttäjälleen, kasvunvaraakin vielä jää. Näillä potkulautaillaan todennäköisesti vielä syksylläkin.

Helposti puettava ja yksinkertainen housumalli on koululaisemme mieleen. Nämä vahvasta Cordura-materiaalista valmistetut, vedenpitävät ja teipatuilla saumoilla varustetut housut sujahtavat nopeasti paksumpienkin college- tai fleecehousujen päälle. Vyötäröä voi säätää resorin sisäpuolella olevalla kuminauhalla ja pikalukolla. Sisäsaumattomien lahkeiden suulla on piilotaskuissa pikalukolliset kiristysnyörit, joilla suorat lahkeet saa halutessaan suppuun. Isoveikalla suorat lahkeet ovat olleet must jo ainakin parin vuoden ajan ja ne ovat mielestäni riittävän suojaavat tämän ikäisellä lapsella, joka ei enää konttaa maassa leikkiessään. SuperRemu välikausihousuja saa ilahduttavasti kokoon 164 cm saakka.

Travallen välikausitakki on meille aivan uusi tuttavuus. Vastaavanlaista toppatakkia kokeilimme talvella hyvin tuloksin. Välikausitakin vihreä sävy on houkutteleva ja sen tallentuminen valokuvaan oli haasteellista. Kevyen ja kosteussuojatun (vesipilari < 10 000, hengittävyys > 6000, hankauksenkesto 100 000) takin malli on toimiva ja ajaton, mielestäni aavistuksen sirompi kuin talvitakissa ja se sopii hyvin isommallekin lapselle. Valkoisella tehostetut, reiluilla vetimillä varustetut vihreät vetoketjut takin etumuksessa ja taskuissa antavat takille ilmettä. Isoveikka tykkäsi kovasti uudesta takistaan, jonka värin on itse valinnut (äiti ehdotti oranssia).

Tämän uuden setin lisäksi kaapista löytyy vielä edellisten kausien välikausikamoja. Pakkasin juuri mökkireissulle mukaan Molon kettutakin ja parhaat päivänsä nähneet Reimatec Vahva välikausihousut. Jemmassa on käyttöön ottoa odottava vaaleanharmaa välikausitakki siistimpään menoon ja vihreät housut monenlaiseen käyttöön. Softshell takki sen sijaan roikkuu lähinnä naulakon koristeena, sillä fleecevuorattu takki ei sujahda riittävän liukkaasti kiireisen koululaisen päälle: turha ostos meille. Huppariakin meillä on jo kyselty, kun on kuulemma jo ihan kesä!?!

Mitäs tykkäätte näistä Travallen kevättuotteista? Mitkä ovat teidän lasten suosikit välikauteen? Entä omasi? Joko pyörät ja potkulaudat on kaivettu varastosta?

Aurinkoista ulkoiluviikonloppua toivotellen,

Vahteristonemäntä / Toivottoman oivallista! -bloggari

Messuliput arvottu!

Aprillipäivän kunniaksi (ja tämä ei ole aprillipila) suoritin excelin satunnaislukugeneraattorin avustuksella Lapsimessulippujen arvonnan. Messukeskuksen tarjoaman lipun voittivat "Anonyymi (Mirva)" ja "Pampales". Voittajiin on otettu yhteyttä henkilökohtaisesti. Onnea voittajille!

Kuva: Messukeskus

Rentouttavaa ja keväistä viikonloppua kaikille!

Vahteristonemäntä / Toivottoman oivallista!-bloggari

Pääsiäispotilas

Pääsiäispyhät eivät sitten menneetkään ihan suunnitelmien mukaan. Sukulaiskierros ja mökkeily vaihtuivat kotiin rakennetun sairastuvan tunnelmiin, sillä isoveikka alkoi varhain pitkäperjantaiaamuna valittaa vatsaansa. Pian alkoi lämpökin nousta ja vatsa kääntyi nurin. Poika meni pian heikkoon kuntoon ja vietti aikansa vaakatasossa. Pääsiäislomamme yöt ovat olleet repaleisia kuumehoureisen ja hiessä kylpevän lapsen rauhoitteluineen.

Tänään näyttää jo astetta paremmalle: pojalla pysyy ruoka vatsassa, kuume on tiessään ja hän jaksaa jo riidellä veljensä kanssa torkuttuaan pari vuorokautta kuumeen kourissa sohvalla. Olemme tänään jopa ulkoilleet varovasti ja palauttaneet esikoistamme hiljalleen takaisin normaaliin ruokavalioon. Ruoka eivätkä edes herkut maistu toipilaalle edelleenkään, joten vielä en uskalla huokaista. Niin epäreilua olla kipenä pääsiäisenä (joulu olisi kyllä vielä epäreilumpi)!

Huoh. Tiukan arjen vastapainoksi olisin kieltämättä kaivannut jonkinmoista irtiottoa pääsiäisenä, eikä tämä lasarettitunnelma kotona nyhjäten ole oikein vastannut käsitystäni lomasesta. Onneksi tänään aurinko tuli esiin harmaiden päivien jälkeen ja isoveikan vointikin alkoi kohentua. Mutta kuten olen varmaan aiemminkin ihmetellyt, lapsilla ei ole toipilasvaihetta. Samantien, kun jalat kantavat edes jollain lailla, aletaan tapella veljen kanssa ihan joka asiasta. Ihan koko ajan. Onhan kahden vuorokauden aselepo otettava takaisin ja tietysti korkojen kanssa.

Mutta yksin on vaikea tapella. On siinä jatkuvassa sodankäynnissä syytä pikkuveikassakin, joka on tänään ottanut takaisin viime päivien leikkikaveripulaa. Raukka on pääsiäispyhät ollut aivan pihalla, kun ei ole ollut ketään ohjeistamassa, mitä leikitään ja millä leluilla leikkikaverin maatessa sohvassa lasittunein silmin. Kuopuksemme on lähinnä roikkunut isin lahkeessa ja kerjännyt epätoivoisena huomiota. Ja kiukutellut elämän epäoikeudenmukaisuutta. Miksei hän saa olla kipeänä?!? Kyllähän nyt oksentaminen olisi paljon kivempaa kuin suklaamunien syöminen.

Tänään pikkuveikka pääsi isin kanssa keväisiin patoleikkeihin autotallin edustalle, eikä toipilaammekaan malttanut pysytellä sisällä, vaikka liikkuikin vielä kuin hidastetussa filmissä. Auringonpaiste, sulava maa ja virtaava vesi - tervetuloa kevät! Vielä kun veisit pois kaikki nämä pöpöt, joita on tänä talvena riittänyt.

Kevään edetessä ja vaatehuoneen jälleen pursuillessa tekisi mieli ottaa kirpparipöytä, mutta mahdanko jaksaa sitä touhua tänä keväänä kaiken muun ohella? Koulua on jäljellä enää pari viikkoa ennen harjoittelua ja ensimmäinen harjoittelu on tunnetusti rankka. Poikien kesävaatteita voisi hiljalleen kaivella esiin ja tarpeita kartoittaa: ainakin ennen Lapsimessuja täytyy olla tietoinen teepparitilanteesta.

Isoveikalle en jemmannut seuraavaksi talveksi alesta kuin kengät, fleecetakin ja rukkaset - ja koen asiasta pienoista huolta. Olisiko sittenkin pitänyt ennakoida ja hankkia koon 146 cm takki ja housut talteen? Nyt niitä ei näytä enää olevan jäljellä. Vaikka kyllähän toppaa saa tunnetusti alesta jo ennen joulua...mutta minkäs hamsteri luonteelleen voi!?! Myös kesälenkkarit kummittelevat mielessä. Vinkatkaa, jos olette bonganneet mukavan lenkkarialen. Tekisi mieli kokeilla vaihteeksi Vikingejä. Myös Reiman uusi lenkkarimalli kiinnostaa (mutta miksi sitä on verkkokaupassa vain tummansinisenä). Oletko miettinyt vielä lenkkareita?

Jokohan me huomenna jaksettaisiin sovitella isoveikan uusia välikausivaatteita...Siis jos me muut vältymme tuolta yökkö-dyökkö taudilta. Virvon varvon tuoreeks TERVEEKS!

Aurinkoista pääsiäisen jatkoa!

Vahteristonemäntä / Toivottoman oivallista! -bloggari

P.S Muistakaa osallistua Lapsimessujen lippuarvontaan!

Iloista pääsiäistä (+ arvonta)!

 

Taas on viikko vierähtänyt - mihin nämä päivät oikein katoavat?!? Nyt en ala kuitenkaan sen pidemmin päivittelemään ruuhkaista arkenani, vaan tulin toivottelemaan teille hyvät pääsiäiset ja käynnistämään vaihteeksi pienen arvonnan.

Moni teistä onkin ehkä jo bongannut Lapsimessujen mainokset verkossa. Tätä lastenvaateharrastajien ja -kauppiaiden (ja toki muidenkin lapsiin liittyvien asioiden ja -ihmisten) vuotuista megakokoontumista vietetään perjantaista sunnuntaihin 15.-17.4. Helsingin Messukeskuksessa.

Kuten edellisinä vuosina, arvon nytkin kaksi Messukeskuksen bloggaajille tarjoamaa lippua messuille. Ja nämä liputhan kelpaavat tuttuun tapaan myös muille samaan aikaan järjestettäville messuille: Kädentaito, OutletExpo, Eläinystäväni (la-su) ja ModelExpo.

Messulippujen arvontaan osallistut kommentoimalla, mitä sinä etsit tänä vuonna Lapsimessuilta ja liittämällä mukaan säännöllisesti seuraamasi sähköpostiosoitteen voittajien tavoittamista varten. Rekisteröityneillä lukijoilla on kaksi arpaa, muilla yksi. Arvon kaksi voittajaa, joista kumpikin voittaa yhden messulipun. Arvonta-aika päättyy 31.3. klo 24.

Me lähdemme huomenna koko konkkaronkka pääsiäisen viettoon isovanhempien luo. Ohjelmassa on ainakin sukulaisten tapaamista, herkuttelua, mökkeilyä ja akkujen lataamista. Tänään olen pikaisen koululla piipahduksen lisäksi paistanut rahkapiirakoita, istuttanut narsisseja ja pakannut hurjan vuoren vaatteita mukaan miesväen viettäessä laatuaikaa Kungfu Panda-elokuvan parissa. Erittäin hyvä idea järjestää porukka muualle pakkaamisen ajaksi!

Millaisia pääsiäissuunnitelmia teillä on?

Oikein mukavaa ja rentouttavaa pääsiäistä ja onnea arvontaan!

Vahteristonemäntä / Toivottoman oivallista!-bloggari

P.S Talvilomalla napatuissa mäenlaskukuvissa pojilla on yllään meillä testissä olevat Travallen Remu talvivaatteet. Muistathan, että Travallen välikausituotteiden alekoodi REMU16K on voimassa kuun loppuun.

Suomuisia kavereita ja virtuaalisuksimista

Pojilla kevyinä reissuvaatteina Reima Taag/Toisto kevytvanutakit ja Reimatec Wetter kengät. Myös pipot Reiman. Isoveikan farkut Villervalla, pienemmän Kappahl.
 

Lupasin kirjoitella teille meidän talvilomasta ja nyt on viimein lupauksen lunastamisen aika. Nyt on nimittäin virtaa kuin entisajan emännässä, vaikka takana onkin vaativa kouluviikko. Pääsin tänään läpi lääkelaskutentistä! Ekalla yrittämällä!

En ole millään muotoa matemaattinen ihminen. Ongelmat alkoivat jo ala-asteella ja lukion lyhyen matikan vitosen tai kutosen eteen sain tehdä todella töitä. En hahmottanut sitä teoreettista matematiikkaa. Aikuisiällä, ammattiopintojen käytännönläheisemmän matematiikan kanssa on mennyt hieman paremmin, mutta kun edellisistä opinnoista on kulunut jo 10 vuotta aikaa, oli aivonystyrät heräteltävä uudelleen. Mutta ne heräsivät - sittenkin. Hah, kyllä se vanhakin koira oppii!

Palkitsin itseni kurvaamalla tentin jälkeen Jesper Juniorin 1/2 hintapäiville. En ole tainnut koulun alkamisen jälkeen käydäkään lastenvaateostoksilla. Siis livenä (ja hyvin maltillisesti verkossakaan). Shoppailun jälkeen istuskelin kahvilassa herkuttelemassa itsetyytyväisyyttä puhkuen. Keltaisessa muovikassissa Jonathan kesälenkkareita (hieman epäilyttää, mutta päätin kokeilla), Lego-vaatteita, Reiman talvipipo ja Jonathan junior-rukkaset.

Kuten joku ehkä huomaa kuvista, kävimme talvilomaviikolla Helsingin seudulla. Moni on kehunut Helsingin Vallilassa sijaitsevaa Tropicariota ja nyt oli meidänkin päästävä katsomaan, millaisia matelijoita siellä asustaa. Tropicarion ulko-ovi on keskellä asuinaluetta ruokakaupan oven vieressä ja ulkoa päin ei olisi voinut arvata, millainen trooppinen maailma avautuu, kun kävelee portaat alas kerrostalon kellariin.

Ilahduin eläinten suhteellisen tilavista ja siisteistä tiloista sekä eläinten aktiivisuudesta. Toisin kuin vaikkapa Korkeasaaressa, Tropicariossa katselija näki muutakin kuin hännänpäitä. Terraarioiden infotaulut kertoivat tärkeimmät tiedot lasin takana elävistä matelijoista. Suuret, katselijoiden lähelle tulevat varaanit tekivät vaikutuksen meihin aikuisiin. Kieltämättä myös ihmisen nielemään pystyvät suuret kuristajakäärmeet saivat sykkeen nousemaan.

Suurikokoinen, selvästikin lemmikkieläimen roolissa oleva ja pallolla leikkivä sarvinokkalintu "Harri" keräsi sympatiani, kun se oksensi minulle kuvustaan hedelmänpalan ja koetti kovasti tarjoilla sitä nokassaan. Isoveikkaa kiinnosti eniten pahiksen maineesta uskottavuutta saava scorpioni ja pikkuveikka halusi katsoa yhä uudelleen suurta, altaassa uiskentelevaa krokotiilia ja lämpölampun alla patsasta esittävää kaimaania.

Tropicarion leveillä käytävillä on helppo liikkua ja siellä olikin vieraita myös rattaiden kanssa. Pienestä kahviosta sai ostaa välipalaa ja myytävänä oli myös muovieläimiä kohtuuhintaan. Plussaa reilun kokoisista wc-tiloista ja toimivasta naulakkosysteemistä. Pääsymaksu perhelipulla (2+2) on 38 euroa ja seuraavista lapsista 6 eur/lapsi (kun normaali lastenlippu on 8 eur). Paikka ei ole suuren suuri, mutte aivan pikkuruinenkaan. Eläimistä kiinnostuneet pojat jaksoivat katsella käärmeitä ja liskoja kahden tunnin ajan. Luulen, että moni kiertäisi paikan tunnissa. Tropicarioon kannattaa pukeutua kevyesti, sillä lämmitetyistä terraarioista hohkaa lämpöä myös niiden ulkopuolelle. Itsellä tuli talvikengissä kuuma, pojille valittiin onneksi välikausikengät (Reimatec Wetter).

Tropicarion jälkeen haukkasimme pikaisen lounaan kauppakeskus Jumbon Hesburgerissa. Tai ei se nyt niin kovin pikainen lopulta ollut, kun suuren maailman jonot vievät aikansa. Ja parkkihallista vessaan palaaminen. Pojat eivät tajunneetkaan, kuinka lähellä olivat Flamingon kylpylää!

Täysillä vatsoilla suuntasimme Vantaan Tikkurilassa sijaitsevaan Tiedekeskus Heurekaan.  Tämä ei ollut poikienkaan ensimmäinen vierailu koko perheen tiedekeskuksessa, mutta taas näimme paljon uutta. Rottakoripalloa emme ole ennen olleet katselemassa ja se olikin hauska kokemus: koulutetut rotat tekivät koreja oikeaan päätyyn ja välillä veivät pallon pois kentältä ja piilottivat mökkeihinsä. Yksi rotta kiipesi kouluttajan vartaloa pitkin lattialta kaulalle saakka ja kurkisti esiin kaula-aukosta.  Minun selkäpiitäni karmi. Onneksi pojat eivät keksineet haluta rottaa lemmikiksi.

Pikkuveikka pääsi tällä kertaa planetaarion makuun (ja malttoi istua paikallaan) ja nautti täysin siemauksin "avaruuslennosta". "Äiti, nyt me lennetään!" Perusnäyttelyt kierrettiin tavalliseen tapaan pikaisesti, mutta eniten innostusta herätti Suksi Heurekaan näyttely, jossa pääsi kokeilemaan esimerkiksi virtuaalista lumilautailua, syöksylaskua ja mäkihyppyä. Niin nappijuttuja poikasille. Riskeihin keskittyvissä näyttelyssä sai mm. kävellä nuoralla ja toikkaroida erikoislasit päässä humalassa.

Heureka meni perjantaipäivänä kiinni jo klo 17, joten meillä tuli hieman kiire katsoa kaikki kiinnostavat kohteet ja Heurekashop sekä kahvila täytyi unohtaa. Kannattaa siis tarkistaa kyseisen päivän aukioloaika, kun suuntaatte Heurekaan. Aukioloajat vaihtelevat paljon arkipäivinäkin.

Kotimatkalla ruokimme nälkäiset ja kuittasimme myös väliin jääneet kahvit edullisesti sopivasti matkan varrella olleessa Ikean ravintolassa. Ei mikään rentouttava ruokaravintola, mutta nopea ja edullinen. Isäntä yllättyi, etten pyrkinyt shoppailemaan. Olin niin poikki koko päivän kävelemisestä, etten yksinkertaisesti kyennyt! Pojatkin nukahtivat paluumatkalla autoon ja heidät kannettiin melkein suoraan sänkyihinsä. Melkein siksi, että tokihan siinä piti ensin pienet autostaherättämisraivarit vetäistä.

Oletteko käyneet Jesperin 1/2 hintapäivillä? Entä Tropicariossa/Heurekassa? Mikä on välikausivermeiden tilanne?

Rentouttavaa viikonloppua toivotellen,

Vahteristonemäntä / Toivottoman oivallista! -bloggari

Kilpahiihtoa ja itsensä voittamista

Pahoittelen, ettei minusta ole kuulunut. Opiskelut ovat nielaisseet tämän emännän yhtenä suupalana. Vaikka teen kouluhommia 8 tuntia päivässä, ei se tunnu riittävän!

Talvilomalla pojat pärskivät flunssan kourissa ja pikkuveikalle haettiin jo toinen antibioottikuuri peräjälkeen, kun korvat eivät ottaneet parantuakseen. Kontrolliajan jälkeen siintää edessämme putkitusjono, mitä pidän pelkästään hyvänä asiana: isoveikka sai putkista pysyvän avun samanikäisenä. Pääsimme kuitenkin loman lopulla päiväreissulle Helsinkiin, josta yritän kirjoitella teille ihan oman kertomuksensa. Tekipä hyvää vaihtaa välillä maisemaa ja päästä pois koulutehtävien luota ja flunssaparantolasta.

Kuluvalla viikolla olen useimpina iltoina ottanut koulutehtävät esiin vielä poikien nukkumaanmenon jälkeen ja nipistänyt lyhenevistä yöunista (ja olemattomaksi käyneestä vapaa-ajasta) tunteja opintojen hyväksi. Ja silti huomaan kerta toisensa jälkeen, että hommat kasaantuvat. Tolkuton tämä itseopiskelun määrä nykyään.

Maanantaina oli eka tentti ja tunnollisena tyyppinä luin tietysti siihen kuin heikkopäinen. Onneksi ahkeruus myös kantoi hedelmää tässä tapauksessa ja 4 (hyvä) oli oikein mukava tulos ensimmäisestä oikeasta tentistä tässä opinahjossa. Hyvä minä! On se muuten ihmeellistä, kun tentitkin tehdään nykyään verkossa.

Tiistaina jaettiin koulun hankkimat kevään harjoittelupaikat ja samalla alkoi syksyn harjoittelupaikkojen paniikinomainen omatoimihaku. Tämän kevään harjoitteluun sain lopulta ihan hyvän paikan yksityisestä vanhusten palvelukodista (tai mistäs sitä vielä tietää, millainen paikka on), mutta syksyn mieluisat paikat klikattiin opiskelijagollegoille ennenkuin ehdin edes kirjautua järjestelmään.

Onhan meille kerrottu, että suurin osa harjoittelupaikoista täytyy etsiä itse, mutta silti tuo hakujärjestelmän tarjonnan suppeus yllätti. Stressitaso nousi ja turhautuminen alkoi väijyä: tästä mitään tule... Joka lukukaudeksi täytyy löytää harjoittelupaikka ja tottahan noiden paikkojen olisi syytä tukea omia kiinnostuksen kohteita ja tavoitteita sekä tietysti täyttää vielä koulun asettamat monipuolisuus- ja laatuvaatimukset. Toivottavasti harjoittelupaikkojen määrä suhteessa opiskelijamäärään ei sentään anna esimakua tulevasta työtilanteesta. Takaraivossa tuntuu pelko siitä, että valmistuessani tämä ala on kokenut sellaisen muutoksen, että työnsaanti ei enää olekaan niin itsestäänselvää.

Torstaina pääsin kokeilemaan ihan käytännössä, miltä tuntuu pukeutua steriiliin hoitajan asuun hengityssuojineen kaikkineen ja millaista on pedata siraalan potilasvuode. Ilahduttavan konkreettista opetusta kädestä pitäen. Tätä lisää! Samaan aikaan aloitimme anatomian ja fysiologian kurssin, jonka oppikirjan hinnalla saisi kolme Molon paitaa. Kirpparihintaista opusta ei ollut tarjolla tässä tapauksessa ja uskomattomia summia pyytävät muuten käytetyistäkin kirjoista.

Viikonlopuksi saimme ystäviä yökylään ja se irrotti mukavasti aivot arjen kiireistä. Mutta samalla hupenivat tietysti tuikitärkeät lääkelaskuharjoituksiin tarvittavat tunnit. Tentti on ensi perjantaina ja lähiopetusta on luvassa muikeat neljä tuntia. Juu-u, kyllähän siinä ajassa taotaan rautaisia ammattilaisia! Haluaisitko sinä lääkkeitä hoitajalta, joka on saanut vain pikakurssin lääkelaskennasta?

Kuluvalla viikolla pikkuveikka hiihti päiväkodissa lakisääteiset varhaiskasvatukseen kuuluvat hiihtokerrat ja isoveikka osallistui reippaana koulun hiihtoretkelle laavulle. Hiihtämisestä tänä talvena innostunut ja isin sekä vaarin kanssa hiihtolenkeillä käynyt koululaisemme osallistui myös elämänsä ensimmäisiin hiihtokilpailuihin, Hippo-hiihtoihin. Poika sivakoi sitkeästi perinteistä tyyliä luistellen liukkaasti etenevien ikätoveriensa perässä ja pienen osallistujamäärän vuoksi kohosi kuin kohosikin mitaleille. Voi sitä riemua ja onnea itsensä voittamisesta!

Isoveikalla on kuvissa yllään jo pari kautta käytössä olleet Reiman välikausitakki, -housut, -hanskat ja -pipo. Alpina monot on hankittu paikallisesta urheiluliikkeestä ja Sukset ovat vaarin sponsoroimat monenlaisessa hiihtosäässä toimivat, voiteluvapaat Fisherit. Pikkuveikka pysyi katsomossa lämpimänä meillä testattavana olevassa Travallen Remu haalarissa. Meidän yhteistyö Travallen kanssa sai muuten jatkoa, joten saatte lukea käyttökokemuksia myös Travallen välikausituotteista, kunhan kevät tästä etenee.

Miten teidän viikko on sujunut? Olethan muistanut hyödyntää Travallen alekoodin?

Aurinkoisia ja energisiä kevättalven päiviä toivotellen,

Vahteristonemäntä

Alekoodi Travallen kevätuutuuksiin!

Nyt minulla on teille iloisia uutisia: sain Travallelta blogiyhteistyön merkeissä alekoodin jaettavaksi teille lukijoille! Tuolla kuvassa näkyvällä koodilla REMU16K saat siis Travallen verkkokaupasta kevätuutuuksista 20 % alennuksen 31.3.2016 saakka.

Nyt tilaamaan upean värikkäitä, toiminnallisia ja kestäviä välikausihousuja -takkeja ja -haalareita! Ja tietysti asusteet sävy sävyyn :) Meillä tarvitaan ainakin erikoiskestävät SuperRemu välikausihousut. Mikä on teidän välikausivarusteiden tilanne?

Joko luit meidän kokemuksia Travallen talvituotteista ja maistelit makupaloja keväisistä Remuista?

Reipasta viikonloppua ja aurinkoisia ulkoilukelejä toivotellen,
Vahteristonemäntä / Toivottoman oivallista! -bloggari