Juoksupyörässä

Oon mä täällä. Mutten ihan läsnä. Kevätlukukautta selvästi tiiviimpi ja vaativampi opiskelu on tänä syksynä vienyt kaiken ajan ja energian, eikä rahkeita ole riittänyt blogille. Hyvä, että edes perheelle.

Edellisestä postauksesta on kulunut jo kuukausi. Pahoittelut siitä. Kevätlukukausi näyttänee, jatkuuko tiivis tahti opinnoissa edelleen ja kannattaako tätä harrastusta yrittää jatkaa vai onko Toivottoman Oivallista tullut tiensä päähän. En toisaalta haluaisi lopettaa kirjoittamista, mutta näin harvaan päivittyvä blogi ei taida oikein toimia.

Viimeiset pari viikkoa olen ollut työharjoittelussa psykiatrisella kuntoutusosastolla. Tuona aikana olen varmaan nähnyt enemmän kuin tähän astisen elämäni aikana yhteensä. Työ on rankkaa, mutta samalla kiinnostavaa ja mielekästä: koen saavani paljon voidessani auttaa mielenterveyskuntoutujia. Joka aamu on kiva mennä töihin, koko ajan oppii uutta, eikä ole yhtään samanlaista päivää. Negatiivisena puolena voisin mainita kello viiden herätykset: minä en vaan saa elimistöä toimimaan vielä tuohon aikaan ja iltaisin ei tule mentyä riittävän ajoissa nukkumaan, joten univelka kerääntyy loppuviikkoa kohti.

Tämä harjoittelu kestää kuusi viikkoa ja sitten palaan vielä hetkeksi koulunpenkille ennen joululomaa. Tenteissä on valitettavasti käytävä myös harjoittelun aikana (kun eivät saa tuolla koululla aikataulutettua näitä kurssejaan kunnolla), joten aikamoisena zombiena kuljen tämän syksyn kodin, harjoittelupaikan ja koulun väliä. Eipä tarvi valmistautua mitenkään erityisesti halloweeniin, kun on tolkuttomat silmäpussit, punoittavat silmät ja valkoharmaa naama ihan luonnostaan.

Isoveikan arki pyörii koulun ja kaverien ympärillä. Joka ilta pitäisi saada kutsua kaveri kotiin tai polkaista pyörällä jonkun luokse, mutta välillä yritämme rauhoittaa aikaa myös ihan vaan perheen kesken oleilulle. Uutena harrastuksena on sählykerho ja ip-toiminnassa jatketaan ainakin toistaiseksi. Ulkohousujen käyttöönotosta tuli muuten ihan samanlainen show kuin välikausitakin pukemisestakin, mutta nyt vk-housut pysyvät jo aika mukavasti jalassa. Poika tosin kauhistelee jo etukäteen pian edessä olevaa toppavaatteiden pukemista, joten lisää hupia on vielä luvassa tällä saralla, kunhan pakkaset rantautuvat. Vielä mennään välikausitakilla, edes kevyttoppatakkia isoveikka ei vielä voi käyttää (tänään +1 astetta), kun läkähtyy kuulemma kuoliaaksi muuten.

Pikkuveikasta on kehkeytynyt tänä syksynä kauluksen purija (tarkemmin ottaen imijä). Kuvittelin osanneeni kasvattaa harvinaisen tasapainoisia lapsia, kun kumpikaan pojista ei ole koskaan järsinyt vaatteidensa kauluksia, mutta taisin nuolaista tässäkin asiassa vähän turhan äkkiä. Kaipa tuo takin kauluksen imeskely tuo viisivuotiaallemme jonkinlaista turvallisuuden tunnetta siellä eskari-viskarissa, kun äiti viettää pitkiä päiviä koulussa. Päiväkodin hoitajat kyllä väittävät, että poika on aina reipas ja iloinen ja lohduttavat huonossa omatunnossa kieriskelevää äiti-ihmistä, että ehkäpä tuo uusi tapa on vain joku sattumalta valittu harrastus. Mutta ei kai kukaan järsi kaulusta vain omaksi ilokseen? Eikö se yleensä ole merkki jonkinlaisesta epävarmuudesta? Reiman oranssi kevyttoppis on pyörinyt luvattoman tiheään pesukoneessa tänä syksynä, kun kaulus on rintamukseen saakka aina kuolasta märkänä ja kerää siten itseensä tietysti herkemmin likaakin.

Nyt on kauan odotettu vapaa viikonloppu, kun ei tarvi tehdä edes kouluhommia. Huomenna juhlimme isännän jatko-opintojen valmistujaisia sukulaisten kesken. Tänään olen tehnyt tapani mukaan voileipäkakkua ja mokkapaloja, joita tulee leivottua kaikkiin perhejuhliin. Mummo lupasi leipoa täytekakun. S-marketin pakastin auttaa suolaisten tarjottavien kanssa.

Ensi viikolla pojilla on syysloma. Oman syyslomani nielaisee yllätys yllätys harjoittelu. Pojat ovat alkuviikon isin kanssa kotona ja loppuviikon mummolassa. Viikonloppu on sentään vapaa koko perheellä ja vietämme sitä serkkuperheen kanssa yhdessä mökillä lasten jo perinteeksi muodostuneiden halloweenbileiden merkeissä.

Mitä teille kuuluu? Toivottavasti olette pysyneet kyydissä. Oletteko siirtyneet jo toppaan vai vieläkö tarkenee välikausivermein? Syyslomasuunnitelmia? Vietättekö halloweenia ja jos niin miten? Mistä aiheesta haluaisit lukea?

Mukavaa syksynjatkoa!

Vahteristonemäntä / Toivottoman oivallista!

Kun takki takkuaa

Mittarissa on kolme astetta lämmintä. Pikkuveikka pukee päiväkotiin mukisematta kevyttoppatakin ja vuorilliset välikausihousut.  Entä koululainen? Hän nostaa kauhean metelin, kun ei saa lähteä kouluun hupparissa! Nyt meillä nimittäin viimein alkaa takin käyttö ja piste.

Viime päivinä aamut ovat muuttunut selvästi syksyisiksi ja iltapäivälläkin on varjossa varsin viileää. Viikonloppuna kotona voi vielä pukeutua eri lailla aamupäivän ja iltapäivän ulkoiluun, mutta koululaiselle on mahdotonta pakata mukaan suurta vaihtovaatesäkkiä. Ja meidän tapauksessa se olisi myös aivan turhaa: jos mukana on se huppari, se on päällä joka säällä. Melkein tekisi mieli kokeilla, pärjäisikö tuo sälli talvenkin collegetakilla!

Eilen aamulla isoveikka istui uhmakkaasti terassilla silmät leimuten pelkkä t-paita päällä, kun halusi näyttää tyhmälle äidille, kuinka lämmin ulkona on. Mutta eihän tyhmä äiti tietenkään ymmärtänyt. Tänä aamuna hän yritti huijata ehdottamalla, että voisiko laittaa hupparin takin alle, kun siellä on niin kylmä. Juuri herännyt äiti skarppasi ja luki rivien välistä: "että voisin survoa takin reppuun heti pihasta päästyä ja viilettää pelkässä hupparissa muutamassa lämpöasteessa". Juu ei.

Myönnän, että lapset ovat erilaisia lämmöntarpeensa suhteen (kuten iso- ja pikkuveikkakin), eikä liikkuvaa lasta kannata pukea paljolti paikallaan seisoskelevan äidin vaatekerrosten mukaan, mutta joku raja nyt sentään tässäkin itsemääräämisoikeudessa. Kymmenessä asteessa lämminverinen poika voi vielä pinkaista kouluun hupparissa (tiedän, ettei monen vanhemman mielestä enää voisi), mutta elohopean tippuessa tuon alle, alkaa kesävaatetus kieliä piittaamattomista vanhemmista (lue: äidistä).

Ja voitte arvata, ettei kyse ole siitä, että lapsella olisi vain se yksi "tyhmä" takki (joka sekin olisi riittävästi). Isoveikalla on - jemmailun ja kasvun hidastumisen tuloksena- tällä hetkellä peräti viisi sopivan kokoista välikausitakkia, joista valita. Voihan tietysti olla, että ne kaikki ovat ihan yhtä tyhmiä. Mutta huvittavinta tässä tragi-komediassa on se, että viime vuonna vähiten suosiota saanut musta, fleecevuorinen softshelltakki on nyt ykkönen. Onneksi en ehtinyt kiikuttaa sitä kirpparille.

Mitenkäs teillä on sujunut siirtyminen kesävaatteista välikausitamineisiin? Missä lämpöasteissa otatte välikausivaatteet käyttöön? Miten puet koululaisen nyt?

Niin ja joo, olen minä täällä, vaikken ole ehtinyt hetkeen kirjoitella. Tiivistäkin tiiviimpi pitkäaikaissairaan hoito-kurssi lukuisine tehtävineen ja pitkine koulupäivineen sekä iltaluentoineen on vienyt kaiken ajan ja mehut, mutta perjantaina - jos tentti menee läpi- pitäisi helpottaa. Harjoittelun jälkeinen loppusyksy näyttäisi onneksi rauhallisemmalta.

Vinkeää viikonalkua! :)

Vahteristonemäntä / Toivottoman oivallista!

Ruudun äärestä kirjan ääreen

Melkein hävettää, että vein jälkikasvuni kirjastoon ensimmäisen kerran vasta menneenä kesänä.  Suorastaan aukko sivistyksessä!

Saanhan selittää. Poikien hyllyt ovat notkuneet omista lapsuuden kirjoistani, kirpparilta haalimistani löydöistä ja lukuisista lahjakirjoista. Meillä on paljon kirjoja ja lapsille on luettu päivittäin. Pojat ovat myös itse selailleet kirjoja ahkerasti. Vasta viimeisen vuoden ajan on ollut sellainen tunne, että kaikki on luettu ja aloin itse kaivata vaihtelua iltasatuihin. Yksi syy kirjastovierailuun oli isoveikan opettajan viime keväänä esittämä toive kirjastokortin hankkimisesta, mikä mahdollistaisi lapsen itsenäiset lainat koulun pihalla viikottain käyvästä kirjastoautosta. Ehdottomasti kannatettavaa.

Olin myös hieman huolissani tokaluokkalaisen lukemisen sujuvuuden edistymisestä. Kun paljon puhutaan lasten lukutaidon yleisestä heikentymisestä ja nopea lukeminen on kuitenkin ehto lukemalla oppimiseen. Käsittääkseni kolmannella luokalla opiskellaan lukemalla uusia oppiaineita ja silloin on pulassa, jollei lukunopeus ole riittävä.

Eskarivuoden syksyllä itsestään lukemaan oppinut isoveikka ei ollut edelleenkään yhtään kiinnostunut lukemisesta ja koki vähänkään pidemmät tekstit edelleen työläiksi ja vältteli niitä. Lukuläksyt kahlattiin ekaluokalla usein kiukun kanssa. Sarjakuvistakin hän lukee vain kohdan sieltä täältä; tarinahan avautuu lukijalleen myös kuvien kautta (toisaalta juuri Aku Ankka opetti ilmeisesti pojan lukemaan). Hankkimani romaanit (Paten jalkapallokirja ja Kapteeni Kalsari pölyttyvät hyllyssä). Kesällä kirjastokäynnin jälkeen otimme käyttöön palkitsemisjärjestelmän: tähtitarra jokaisesta puolen tunnin lukuhetkestä ja tietystä tähtimäärästä isoveikka sai pienen pakkauksen himoitsemiaan Pokemon-kortteja. Lahjontaa, niinpä niin.

Mutta se toimi. Isoveikan lukunopeus kasvoi kesän aikana. Sen huomasin itse viime viikolla, kun luetutin pojalla ääneen koulun lukuläksyä. Vauhti ja sujuvuus oli kasvanut selvästi! Isoveikka luki kesän aikana kotoa löytyviä lastenkirjoja ja tuossa kuvassa auki olevan, hieman vaikeampaa tekstiä sisältävän kirjan. Me vanhemmat luimme iltasaduksi yhden lainakirjoista ja muuten jatkoimme normaaleja iltasatuja poikien valinnan mukaan. Kuvassa näkyvät muut isoveikan omat kirjavalinnat palautettiin kirjastoon laina-ajan päättyessä hieman selailtuina. Lapsi kun valitsee kirjan kansikuvan perusteella ja sisältö onkin sitten helposti vaikeampaa kuin lukijan kyky ja taidot. Miksi lukemaan oppiville lapsille tarkoitetuissa kirjoissa on monesti niin tylsät kannet? Poikalasta voisi hieman houkutella jollain hurjalla...

Kysymys kuuluukin, miten saada vastahakoinen lapsi lukemaan kirjoja (ilman palkintoa)? Meillä ei vielä ole edes pelikonetta (isi tosin lupasi jouluksi...) latistamassa kirjojen ennestään heikkoa mainetta. On niin paljon kivempi leikkiä tai selailla Poke-kortteja kuin lukea. Ihan parasta olisi tuijottaa telkkaria kaiken päivää (mutta kun vanhemmat rajoittavat sen huvin tuntiin). Onko nykylapsella niin paljon virikkeitä, että lukeminen ei vaan kiinnosta? Onko lukutaito vaarassa?

Luetaanko teillä mielellään? Mitkä kirjat uppoavat?

Arvatkaa, mitä isoveikka muuten lainasi ensimmäisellä kirjastoautokäynnillään koulussa? Lego Star Wars elokuvan!

Leppoisaa viikonloppua!

Vahteristonemäntä / Toivottoman oivallista!

Pojat saman katon alle

Ei, emme ole purkamassa veljesten huoneiden väliseinää (ei tulisi muuten mieleenkään). Kävi sellainen onnekas sattuma, että pikkuveikka pääsee päivähoitoon tuohon lähikoulun uudisrakennukseen eli saman katon alle isoveikan kanssa! Helpottaa kuulkaas elämää melkoisesti.

Pojathan ovat kahlanneet päiväkotiuraansa 3,5 km päässä kotoa sijaitsevassa päiväkodissa, joka ei ole meidän lähipäiväkotimme. Lähin päiväkoti on ollut viime vuodet noin 1,5 km päässä ja sinne upouusiin tiloihin oli aikanaan tietysti tunkua kaikkialta kunnan alueelta, eikä vapaita paikkoja riittänyt meille. Huhu kertoi, että vain vuorotyötä tekevien vanhempien lapset pääsivät tuolloin tähän pidemmällä aukioloajalla varustettuun suosikkipäiväkotiin. Myöhemmin en enää halunnut jatkaa siirtoyritystä, kun kaikki tuntui toimivan päiväkodissamme mukavasti ja lapset olivat jo ehtineet tottua hoitopaikkaansa, hoitajiin ja saada kavereita. Vaikka päiväkotimatkat yhden auton taloudessa tarkoittivatkin lukuisia bussipysäkillä väsyneiden lasten kanssa vietettyjä tuskaisia tunteja.

Isoveikan iki-ihana lastentarhanopettaja lähti kuitenkin talosta ja henkilökunta tuntui muutenkin vaihtuvan. Sisäilmaongelmiakin oli ja pikkuveikka jatkuvasti kipeänä (joka saattoi tosin johtua muustakin kuin sisäilmasta). Isoveikan siirryttyä päiväkodista kouluun, pikkuveikalla vaihtui päiväkotiryhmäryhmä ja hoitajat yhtä lukuunottamatta ja sama olisi ollut edessä myös tänä syksynä. En koskaan ihan ymmärtänyt, miksi joka vuosi veivattiin ryhmät uusiksi tavalla tai toisella. Ei se ainakaan lasten etu voi olla. Tänä kesänä vaihtui myös päiväkodin johtaja ja ryhmien rakennetta muutettiin radikaalisti. Pikkuveikka olisi ollut tänä syksynä uuden ryhmänsä vanhimpia lapsia, entiset kaverit hajosivat uusiin ryhmiin ja paras kaveri lähti eskariin.

Kun saattelimme isoveikkaa aloittamaan toista kouluvuottaan lähikouluun ja sen uudenkarheaan uudisrakennukseen, tuli siinä puhetta isoveikan luokkakaverin vanhemman kanssa, että heidän viisivuotiaansa on päivähoidossa kätevästi samassa rakennuksessa koulun kanssa. Tiesimme, että koulun yhteydessä oli aloittanut eskariryhmä, mutta tieto siitä, että ryhmiä olikin kaksi ja että niissä toisessa oli mukana myös viisivuotiaita, ei ollut tavoittanut meitä (mm. siksi, että nuo ryhmät ovat sen 1,5 km päässä olevan päiväkodin alaisuudessa). Pikkuveikka puhui kaiken vuotta koulun uudisrakennuksen remontin edistymistä seuratessamme, kuinka hänkin pääsee sitten vuoden päästä eskariin samaan kouluun isoveikan kanssa. Mutta vuosi pitäisi vielä jaksaa odottaa.

Ja sitten yhtäkkiä selvisi, ettei ehkä tarvitsisikaan odottaa enää vuotta. Ei mennyt montaa tuntia, kun olimme jo ottaneet yhteyttä molempien päiväkotien johtajiin, jotka yllätykseksemme kertoivat 5-6 vuotiaiden ryhmässä olevan vielä tilaa. Uskomatonta! Vielä samana iltana teimme siirtohakemuksen, joka hyväksyttiin virallisesti seuraavana aamuna eli torstaina. Asioiden nopea eteneminen melkein huimasi hidasta härkäpäätäni, mutten antanut sen hämmentää liikaa. Isoveikkakin oli silmin nähden iloinen pikkuveljensä puolesta ja nosti tämän ilmaan uutisen kuullessaan.

Maanantaina pikkuveikka aloittaa muutaman sadan metrin päässä kotoa sijaitsevan lähikoulun viskari-eskariryhmässä sen sijaan, että palaisi entiseen päiväkotiinsa kilometrien päähän. Pitkän hoitopäivän jälkeiset bussipysäkillä odottelut ovat toivottavasti viimein historiaa tässä perheessä.

Menemme tutustumaan uuteen hoitopaikkaan tulevana maanantaina ja tuon viikon pikkuveikka saa rauhassa totutella uuteen taloon ja ryhmäänsä lyhyitä päiviä kunnes arki alkaa todenteolla jatkaessani opintojani seuraavana maanantaina. Viisivuotiaamme on aivan innoissaan "isojen" viskari-eskariryhmästään ja uudesta, hienosta pihasta monipuolisine leikkivälineineen, joita olemme kaiken kesää aidan takaa kadehtien kurkistelleet. Ja se päiväkodista tuttu paras kaveri siirtyi muuten juuri tähän samaan eskariin. Joskus asiat todellakin loksahtavat kohdalleen!

Miten teidän syksy on käynnistynyt? Ovatko lapset saaneet mieluisia hoito- ja koulupaikkoja? Onko tullut muutoksia?


Ihanaa viikonloppua kaikille!

Vahteristonemäntä / Toivottoman oivallista!

Tokaluokkalaisen kouluvarusteet

Ilmassa on kuulautta ja ensimmäinen syysmyrsky lennätti tänään tyhjiä ostoskärryjäni kaupan pihalla niin, että kai se on uskottava syksyn lähestyvän. Isoveikan toinen kouluvuosi alkaa ensi viikolla.

Heinäkuun puolivälin jälkeen havahduin kauppoihin ilmestyneisiin koulutarvikkeisiin, kauhistelin kesän lyhyyttä ja tilasin isoveikalle alesta uusia liikuntavarusteita koulua varten. Puma-merkki tuntuu nyt olevan pop; koulukavereilta opittu sekin. Puoleen hintaan raaskin ostaa. Ja mustalla tyylillä jatketaan. Puman verkkarit tosin olivat sääristä niin kapoista mallia, että joudun ne palauttamaan ja hankin tilalle reilumman malliset Umbrot, jotka päästiin sovittamaan livekaupassa.

Koululaisen sisäkengistä meinasi tulla tenkkapoo, kun viime lukuvuodelle hankitut Crocsit hiertävät tätä herraa jalkaterän sivuista ihan rakkuloille asti ja jäivät kesälläkin käyttämättä. Katselin kaikenlaisia kerhotossuja, mutta arvelin niiden jäävän tämän ikäisellä lapsella turhan helposti koulun naulakkoon. Lisäksi lämminveristä kaveria kaikenlaiset umpitossut varmasti hiostaisivat, varsinkin talvella lämpimien sukkien kanssa. Sitten keksin: millaisia sisäkenkiä aikuiset käyttävät? Monesti ns. terveyssandaaleja. Mukavat, ilmavat ja maailman helpoimmat pukea. Löytyisikö niitä lasten koossa? Löytyihän niitä ja vielä mukavalla alennuksella City-Marketista. Mutta riemuitsen vasta, kun olen tarkistanut sukanpojat parin ekan kouluviikon jälkeen.

Viimevuotinen reppu menee vielä mainiosti, mutta uuden (lue: puhtaan) penaalin ja joitakin kyniä ym. hankimme uutta kouluvuotta varten. Penaalin kuosi valittiin samana päivänä katsotun Angry Birds elokuvan mukaan.

Henkilökohtaisesti elän nyt jonkinlaista loman ja arjen levotonta siirtymävaihetta. Oma lomani päättyy opintojen jatkuessa vasta 29.8.(mikäli olen osannut tehdä lukkarini oikein...), mutta sitä ennen muu perhe kukin vuorollaan palailee kouluun, töihin ja päiväkotiin. Ja se tietysti edellyttää kaikenlaisia järjestelyjä ja valmistautumista. Ei tunnu enää oikein lomalta, mutta arkikaan ei ole vielä täysillä käynnistynyt. Pikkuveikan päiväkotiin paluuajankohta on vielä auki, kun pitää selvitellä maksuasioita elokuun osalta. Ei huvittaisi maksaa muutamasta päivästä koko kuun hoitomaksua. Kesä- ja heinäkuun päivähoitomaksut pelkästä paikan pitämisestä kiukuttuvat riittävästi. Olisiko pitänyt irtisanoa hoitopaikka kesän ajaksi ja ottaa riski?

Huomaan syksyn tulon myös seuraavista asioista: katselen takkaa sillä silmällä, että joku ilta voisi virittää tulet pitkän kesätauon jälkeen. Illat ovat selvästi viilenneet ja pimenneet, valojakin tarvitaan taas. Joko voisi kaivaa kynttilät esiin? Nurmikko, omenapuut ja marjapensaat odottavat syyslannoitetta. Myös sisustusajatukset hiipivät esiin ja viime viikolla tilasimme pitkään haaveilemani koko perheen kaappaavan löhöilysohvan.

Miten teillä on valmistauduttu uuteen koulu- tai päivähoitovuoteen? Onko mieli vielä kesässä vai tekeekö syksy jo tuloaan?



Antoisaa arkea toivotellen,

Vahteristontonemäntä / Toivottoman oivallista!

Kesäalesta kahmaistua

Olette varmaan huomanneet, että allekirjoittaneen lastenvaateinnostus on hälvennyt ja hankinnat sekä niiden hehkuttelu vähentynyt takavuosista. Kyllä kai sitä kuitenkin yksi kesäalepostaus pitää rustata, vaikka kieltämättä piti ihan miettiä, että mitäs sitä tänä kesänä on alesta löydetty - ja kaivella osin vielä pakkauksissaan olevat tamineet esille kuvausta varten. Huomaan hankkivani lastenvaatteita nykyisin lähinnä tarpeeseen (ja hyvä niin), mutta kesäalesta tuli ostettua jotakin vielä jemmaankin.

Yllä olevassa kuvassa on Reiman SunProof sortsit isoveikalle seuraavaksi kesäksi (koko 152 cm). Tänä kesänä pojilla on ollut vastaavia viime kesän mallistosta jemmattuja sortseja ja ne ovat olleet tykättyjä sileän kankaansa,  hyvän mallinsa, mukavan pituutensa ja vilpoisuutensa vuoksi.

Melkein maastokuosinen Reiman huppari (128 cm) on varattu pikkuveikalle kesälle 2017. Tällaisen olisin halunnut erityisesti isoveikalle, mutta isommat koot olivat jo lopussa, kun bongasin tuotteen alesta. Vihertävät Reimatec Wetterit suojaavat pikkuveikan entisestään venähtäneitä jalkoja tulevana syksynä. Keväällä pikkuveikan Wetterit olivat oranssit. Isoveikan vihreät Wetterit mahtuvat vielä syksyllä.

Keväällä oli jossain (olisiko ollut Budget Sport?) superale Reiman sandaaleista ja tilasin pojille sandaalit, vaikka edellisenä kesänä veljekset juoksivatkin lähinnä lenkkareilla ja Crocseja. Niin vaan aika ja tavat muuttuvat, sillä tänä kesänä nämä sandaalit ovat olleet ihan ykkösjalkineet meillä. Isoveikka ei huoli jalkaansa Crocseja enää ollenkaan, kun ne hiertävät. Jalkapalloakin on tänä kesänä pelattu lenkkarien sijaan monesti sandaaleissa ja pikkuveikka sinkoilee pihalla monesti myös paljain varpain.

Tässä ylempänä kuvatut isoveikan lempikesäkengät (Reiman sandaalit) käytössä. Päällä viime kesän Reiman malliston SunProof sortsit ja paita (molemmat 140 cm). Ihan paras asu hellepäivään.

Ei, en ole bongannut mitään erikoisalea: Molon pääkallopaita ei ole alelöytö, vaan ihan normaalihintainen. Se on kuitenkin niin isoveikan mieleen, että äiti heltyi hankkimaan karmeankalliin kalloteepparin. Koko (152 cm) on sellainen, että mahtuu vielä ensi kesänäkin, mutta luulen, että tämä puetaan päälle jo ekana koulupäivänä.

Puman tuotteet ovat - ilmeisesti kaverien mallin mukaan - nyt koululaisemme suosiossa ja niistä lisää koulutarvikepostauksessa. Puman sisäpelikengät löysin tulevalle sählykerholaiselle alesta vain 15 eurolla. Toivottavasti sählykerho iskee paremmin kuin partio viime syksynä. Kesän futiskoulu ainakin oli menestys ja sählyä on pelattu ahkerasti kotipihassa jalkkiksen ohella.

Poikien suosikkia Molo Kidsia olen koittanut alesta vahdata, mutta eipä paidoissa ollut enää kokoja jäljellä. Likaystävällisellä kuosilla varustetut lippikset kuitenkin sain puoleen hintaan. Mutta onko tämä malli jotenkin tyttömäinen vai kuvittelenko vain? Jostain Molon tuotteista on vaikea hahmottaa, ovatko ne tarkoitettu tytöille vai pojille. Oletteko huomanneet saman? Ei sillä, että asialla olisi itselleni niin merkitystä, mutta koulun pihalla taatusti kuulee, jos on tyttömäistä päällä.

Nämä P.op:in farkut (146 cm) ja kauluspaita (146/152) isoveikalle ovat ex tempore löytö, jotka tulivat eteen sattumalta, kun olin etsimässä isännälle alesta kesävaatteita. Kuljin P.op:in myymälän ohi ja bongasin ikkunan läpi väriyhdistelmän, joka sopisi isoveikan ihonväriin (ja itselleni mieluisan ruutukuosin). Oli pakko käydä katsomassa, mitä kokoa vaate oli. Ja kävi tuuri: 40 euron farkut 15 eurolla ja 35 euron paita 12 eurolla. Harvoin olen tehnyt tällaisia löytöjä! Varsinkin, kun syksyksi tarvitaan uudet farkut ja kauluspaita on käymässä pieneksi.

Ja sai se isäntäkin uusia paitoja ja sortseja samalla reissulla :)

 

Oma kesävaatekauppani on jo monena kesänä ollut Nanson verkkokauppa. Nämä värikkäät mekot ja tunikat sain mukavalla 40 % alella jo alkukesästä. Mekon tai tunikan kanssa tykkään pitää me&i:n caprimittaisia joogahousuja tai vastaavia mustia capreja. Itselleni tilasin tällä viikolla myös parit uudet Crocsit. Farkkuja täytyy hankkia vielä syksyn viileneviin keleihin.

Villervallan sortseja ja housuja olen katsellut pojille alesta, mutta ainakin toistaiseksi ovat vielä hankkimatta. Tälle kesälle varatut canvassortsit mahtunevat vielä seuraavanakin suvena. 

Collegehousuja on kaapissa riittävästi molemmille pojille. Isoveikalle löysin alesta yhden Molon pitkähihaisen, joka ei näköjään päässyt valokuvaan. Lenkkareita en uskalla enää jemmata vuoden päähän ja välikausivaatteita meillä on vieläkin riittävästi, kun on hankittu aikanaan reilua kokoa. Lenkkarit (Jesperin 1/2 hintapäiviltä keväältä) ja kumpparit löytyy molemmille. Pikkuveikalle tarvitaan vielä farkut.

Mitä sinä olet löytänyt alesta? Tarvitaanko syksyksi uutta?

Aurinkoista loppuviikkoa toivotellen,

Vahteristonemäntä / Toivottoman oivallista!

Pärskeitä ja vauhdin hurmaa - Tykkimäki Aquapark

Alkavan elokuun tervehdys täältä loman keskeltä. Kyllä me täällä ollaan, vaikkei blogi päivitykään kovin ahkeraan. Viime aikoina on hankittu niitä paljon puhuttuja lomaelämyksiä ja seikkailtu milloin missäkin. Ja nautittu viimein hellivästä kesäsäästä. Eilen olimme sukujuhlissa mummolassa ja sitä ennen mökkeilimme ja kävimme merenrantaretkellä Pyhtäällä. Tänään kävimme ostamassa koulutarvikkeita (sisäkengät, verkkarit ja penaali) ja isoveikka osallistui kaverisynttäreille.

Eräänä aurinkoisena päivänä suuntasimme Kouvolaan Tykkimäki Aquaparkiin. Pari vuotta sitten valmistunut vesipuisto oli meille uusi tuttavuus ja nyt lähdimme testaamaan vesiliukumäkiä serkkuperheen seurassa ja  innoittamana.

Vesipuisto sijaitsee aivan Tykkimäen huvipuiston kupeessa. Alueelta löytyy altaita jokaisen makuun aina 20 cm syvyisestä vauva-altaasta kuntouimareiden perinteiseen altaaseen. Hurjapäille on erilaisia vesiliukumäkiä, jotka ilahduttavasti päättyvät erillisiin, aivan mataliin "aqua catch" alueisiin, jolloin ei tarvitse pelätä yhteentörmäystä uimareiden kanssa, eikä toisaalta vajota laskun lopuksi pinnan alle. Kylmää vettä karttava äiti-ihminenkin saattoi laskea renkaalla mäkeä kastelematta itseään kokonaan. 

Isoista vesiliukumäistä poikien suosikki oli ehdottomasti patjalla laskettava moniratainen "Multilane" syöksylasku ja se oli ainoa iso mäki, johon he rohkenivat mennä (vaikka renkaalla laskettava putkimäki oli huomattavasti rauhallisempi). Veljekset kiipesivätkin sitten jatkuvasti mäkitornin portaita ylös ja laskivat rinnakkaisia ratoja alas. Pikkuveikka oli vielä hieman kevyt pääsemään vauhtiin vesiliukumäen huipulta, mutta onneksi isoveikka auttoi huomaavaisesti pienemmän matkaan.

Lapsille tarkoitetussa, 45 cm syvässä "Water Play" monitoimialtaassa oli pienempiä vesiliukumäkiä ja pikkuveikka viihtyi myös näissä. Jännittävintä tuossa altaassa oli odottaa vedellä täyttyvän, edes takaisin keikkuvan haitynnyrin täyttymistä ja kaatumista vedessä peuhaajien niskaan. Ryhmämme aikuiset (poislukien minä) viehtyivät renkaalla laskettavaan, laskijaa edestakaisin keikuttavaan skeittirampin muotoiseen mäkeen ("Pendulum").

Tykkimäen vesipuisto oli kiitettävän siisti ja aurinkotuoleja vaikutti olevan riittävästi. Alueella olevan ravintola Loiskeen buffet oli heikohko ja täyttyi kovin hitaasti jos ollenkaan. Alacarteannokset vaikuttivat paremmilta. Myös puiston jäätelökioskia hyödynsimme päivän aikana. Pukuhuone- ja suihkuosasto oli toimiva, saunat sen sijaan olivat melko ahtaat aurinkoisessa, mutta tuulisessa säässä lämmittelyä kaipaaville lukuisille uimareille. Altaiden vesi noudattelee ilmeisesti uimahallien allasveden peruslämpötilaa, joka yhdistettynä tuuliseen säähän ( + 22 astetta lämmintä) sai kaksi kolmesta ryhmämme lapsessa kalisuttamaan hampaitaan ihan tosissaan, joten saunaa ja fleecetakkia tarvittiin puolipilviseksi kääntyvän päivän aikana moneen otteeseen. Joku muisteli, että Serenassa on selvästi lämpimämpää.

Yhteenvetona voisi todeta, että Tykkimäki Aquapark on ehdottomasti käymisen arvoinen koko perheen vesipuisto. Suuntaamme tuonne varmasti seuraavanakin kesänä, mutta ajoitamme käytimme kunnon hellepäivään.

Ovatko ulkovesipuistot tuttuja? Onko näitä muita kuin Serena ja Tykkimäki? Kokemuksia?

Poikien uv-uima-asut: pikkuveikalla Reima, isoveikalla Molo Kids.

Mukavaa elokuun alkua toivotellen,

Vahteristonemäntä / Toivottoman oivallista! -bloggari