perjantai 27. marraskuuta 2015

Haastava marraskuu


Huh heijaa. Marraskuu on ollut työntäyteinen ja vaativa. Matalalentoa, vaikken töissä olekaan. Kimaraan on kuulunut myös koukkailuja epämukavuusalueelle ja itsensä voittamista kerta toisensa jälkeen. Jännitystä ja kevyitä yöunia, mutta myös kuplivaa onnistumisen tunnetta ja tyytyväisyyttä itseensä. Suorastaan survivor.

Olen käynyt tässä kuussa kahdessa sosiaali- ja terveysalan koko päivän kestäneessä valintakokeessa. Eilen sain tiedon, että minut on hyväksytty opiskelemaan sairaanhoitajan tutkintoa. Jes, jes jes!!! Aiemminhan sain paikan tammikuussa alkaviin lähihoitajaopintoihin ja ammattikorkeakouluhaussa tämä sairaanhoitaja oli kakkosvaihtoehto ja sosionomi ykkönen. Olen tosi iloinen amk opiskelupaikasta ja sairaanhoitaja on lähes yhtä mieluinen vaihtoehto kuin sosionomikin. Lähden siis tammikuussa opiskelemaan sisar hento valkoiseksi - vaikka sitä hentoista minusta ei kyllä saa tekemälläkään.

Isäntä on ollut marraskuussa kaksi arkiviikkoa työreissuillaan, joten arken pyörityskin on ollut kuluttavampaa kuin tavallisesti. Normaaliin kuukauteen mahtuu yleensä yksi tai kaksi muutaman päivän matkaa. Olen hanskannut nämä reissuleskiviikot mielestäni hienosti poikien kanssa ja ihmettelen muutenkin, miten minulla on näin paljon energiaa tähän aikaan vuodesta, jolloin monesti olen jo ihan talvihorroksessa. Pojat ovat toki kiukunneet isin poissaoloa ja reagoineet myös paluuseen omalla tavallaan, mutta jospa tuleva joulukuu olisi siltäkin osin tasaisempi.

Olen hakenut pikkuveikalle kokopäivähoitopaikkaa tammikuusta alkaen ja paikka on onneksi järjestynyt suunnitelmien mukaan tutussa ryhmässä. Joulukuulle olen suunnitellut harjoittelujakson siten, että poika on hoidossa kymmenen kokopäivää nykyisen kahdeksan osapäivän sijaan. Treenataan pitkiä päiviä päivälepoineen kaikkineen, mutta pidetään vielä vapaatakin. Ekaluokkalaiselle isoveikalle sain onneksi järjestymään iltapäivähoidon kevätlukukaudeksi, vaikka peruimmekin paikan syyslukukaudelta, sillä ryhmässä on onneksi vielä tilaa.

Pikkuveikka todettiin toimintaterapeutin arviossa kaikinpuolin ikätasoiseksi, vaikkei hän 4-vuotisneuvolassa osannutkaan jäljentää kaikkia neuvolantädin mallikuvia täydellisesti tai pysynyt riittävän kauaa pystyssä yhdellä jalalla. Kaatuilu ja kompastelu johtuu sekä fysio- että toimintaterapautin mukaan yksinomaan hurjan nopeasta kasvusta (12 cm vuodessa jo kahtena vuonna peräkkäin) ja hienomotoriikkakin kehittyy lisää koko ajan. Saksilla leikkaamista lupasimme harrastaa nykyistä enemmän ja varmasti päiväkoti auttaa meitä tässäkin.

Tällä viikolla minulla oli vielä oikein todellinen testitilanne: kävin ensimmäisellä ajotunnilla! Voin sanoa, että jännitti yhtä paljon, kuin synnyttämään meneminen, jos se yhtään auttaa hahmottamaan, miten suurta jännitystä 15 vuoden tauon jälkeen liikenteeseen joutuminen minulle aiheuttaa.

Ajo-opettaja oli onneksi huippuammattilainen, joka ei ollut ensimmäistä kertaa tekemisissä tällaisen kortillisen ajotaidottoman kanssa. Ensin kokeiltiin auton hallintaa tyhjähköllä parkkipaikalla ja kun se sujui kuulemma ihan mukavasti, lähdettiinkin jo ekalla ajotunnilla liikenteeseen! Voitte uskoa, että jännitti! Onneksi oli hiljainen aika päivästä, emmekä ajaneet minnekään vilkkaille teille, mutta olinpa elämäni ensimmäistä kertaa jopa liikenneympyrässä. Kaikki meni kuitenkin ilmeisen hyvin, sillä kukaan ei kuollut, pelti ei ruttaantunut, eikä kukaan edes pissannut housuunsa. Pian olin jo kotipihassa aivan pyörällä päästäni, mutta luoja miten voitonriemuisena: minä tein sen! Seuraava tunti onkin jo maanantaina.

Tähän kuun viimeiselle viikolle mahtui vielä isoveikan sairastuminen kummalliseen kuumetautiin, johon ei liittynyt ollenkaan flunssaa. Olin ajotunnin jälkeisessä euforiassa saanut juuri leivottua muffinssit päiväkodin joulunaloitustapahtumaan ja kuljetettua pojat bussin kanssa paikalle ilman toivottuja tonttulakkeja, kun isoveikka alkoi saada voimakkaita vilunväristyksiä. Pojalle nousi hetkessä 38,5 kuumetta, johon liittyi jo saman illan aikana huimausta, kuumehoureita ja oksentelua. Onneksi tauti parani puolessatoista vuorokaudessa yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin ja kaksi sairauslomapäivää koulusta riitti. Nyt jännitämme, onko tauti tarttunut muuhun perheeseen. Ylihuomenna olisi nimittäin tarkoitus juhlia isoveikan 7-vuotissynttäreitä lähisuvun kesken.

Minulla on vielä kesäverhot ikkunassa ja monesti marraskuun aikana asennetut jouluvalot odottavat yhä laatikoissa ripustajaansa - jospa huomenna? Nyt ei ole enää kiire minnekään. Tämä ruuhkakuukausi alkaa olla pulkassa ja joulukuun otan mahdollisimman rennosti ennen uuden vuoden koitoksia.

Miten teidän marraskuu on mennyt? Ovatko lapset sairastelleet? Mitä odotat joulukuulta ja joululta?

Teitkö Black Friday löytöjä vai vietitkö "älä osta mitään"-päivää?

Rentouttavaa viikonloppua ja leppoisaa alkavaa joulukuuta!

Vahteristonemäntä / Toivottoman oivallista! -bloggari

6 kommenttia:

  1. Onnittelut kouluun pääsystä! :D Sullahan on nyt sitten oikein vara valita, mihin menet! Sairaanhoitajan tutkinnollakin voi kuitenkin tehdä monenmoista työtä, joten monipuolinen ammatti.

    Pari Black Friday -löytöä tuli tehtyä. Himoitsin Mainiolta muutamaa vaatetta tytölle ja sainkin. Lisäksi shoppailin Hyvinvoinnin tavaratalossa lisää vitamiineja flunssan karkotukseen. Ollaankin säästytty jo hyvä tovi ilman tauteja. Mitä nyt lievässä mahataudissa olin itse viime viikolla. Saattoi kyllä johtua vesikatkoksesta, joka meillä oli. Vesi oli nimittäin kurjan näköistä pitkään ja herkkävatsaisena varmasti reagoin siihen.

    Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :)

      Kyllä se erittäin vahvasti siltä näyttää, että sairaanhoitajaksi tässä lähdetään opiskelemaan. On tää jännää nyt - ja vielä aika epätodellista. Huomenna aloitetaan kuitenkin kokopäivätreeni päiväkodissa, joten siinä sitä on äidille varmasti annos todellisuutta ;)

      Meilläkin syödään vitamiineja vastustuskyvyn tukemiseksi. Pojatkin ottavat maitohappoja sekä suositusta suuremman annoksen D:tä päivittäin. Itse syön noiden lisäksi vielä B:tä, C:tä ja sinkkiä.

      Suurin osa vastustuskyvystä tuntuu kyllä olevan syvällä ihmisessä itsessään, sillä toinen poika on terve kuin pukki ja toinen tuntuu poimivan kaikki mahdolliset flunssat, vaikka saavat samaa ruokaa ja samat vitamiinit. Mutta ilman lisävitamiineja ero olisi ehkä vielä räikeämpi, kuka tietää. Jännä yksityiskohta on myös, että maitoa juomattomalla ja kalkkitabletteja syövällä lapsella on paljon vahvemmat kynnet kuin maidonjuojalla.

      Kiva, että teit mieluisia Black Friday löytöjä. Mulla on nyt meneillään joku kaamosvaihe lastenvaatehankinnoissa: en ole hankkinut mitään vähään aikaan (paitsi "pakolliset" juhlahousut pojille), eikä ole hetkeen ollut mitään "pakko saada" juttujakaan. Reiman varastontyhjennyslöydötkin on edelleen esittelemättä!

      Poista
  2. Onnea opintielle pääsystä! :)
    Marraskuu on tainnut mennä nopeasti, mutta mitään erikoista ei ole vissiin tapahtunut, tai en ainakaan muista :D Eilen laitettiin joulukuusi ja leivottiin ekat piparit. Joululahjat olen pitkälti jo hankkinut ja viime vkl paketoin suurimman osan, kun ens vkl olen reissussa, sitten on yksi äitivkl, ja sitten lähdetään jo joulureissulle!!! :O Älytöntä!
    Shoppailin eilen ruokapöydän tuolit. En tosin tiedä mihin nuo edeltäjät sitten tungen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti. Olen itsekin yllättynyt, että onnistuin pääsemään kouluun ja vieläpä kahteen :) Vanhakin koira oppii...?

      Marraskuu meni todellakin hurjan nopeasti!

      Onpas teillä jouluvalmistelut jo hyvällä mallilla! Mutta niinhän se on tosiaan syytä ollakin, kun olette jälleen lähdössä ihanalle joulureissulle.

      Ja joulukuu menee aina vielä nopeammin kuin marraskuu, joten olisi tässä itsekin syytä alkaa hahmotella tuota tulevaa valonjuhlaa. Tänään lisäsin ihan pokkana valkoiset puuvillapallovalot kesäisen vihreän kaitaliinan päälle :D

      Vai että uudet tuolit on tulossa. Varmaan näemme niistä kuvia lähiaikoina :)

      Poista
  3. Vau, onnittelut! Parempi sairaanhoitaja kuin lähihoitaja, ainakin käsittääkseni palkkatasossakin on eroa.

    Meillä oli kans marraskuu just niin harmaa! Väsytti, oli liikaa hommia, sairastelua. Blogiin ei jaksanut edes juuri kurkata. Onneksi nyt on valoisampi joulukuu, joka tosin tuntuu menevän hurjaa vauhtia ohitse :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :)

      Sairaanhoitajalla ja lähihoitajalla voi jossain tapauksissa olla (lähes) samat työtehtävät. Sairaanhoitajalla pitäisi, ainakin teoriassa, olla monipuolisempi työnkuva, enemmän vastuuta ja hieman korkeampi palkka.

      Marraskuu oli tiukka, mutta siitä selvittiin. Joulukuu tuntuu tosiaan menevän hurjaa vauhtia! Mulla on kaikki ihan vaiheessa ja nyt sitten iski flunssa. Mutta yritän ottaa rauhallisesti: joulu tulee kuitenkin.

      Poista

Kommentti sinulta kivalta tuntuisi, anonyyminäkin onnistuisi! :)