sunnuntai 13. maaliskuuta 2016

Kilpahiihtoa ja itsensä voittamista





Pahoittelen, ettei minusta ole kuulunut. Opiskelut ovat nielaisseet tämän emännän yhtenä suupalana. Vaikka teen kouluhommia 8 tuntia päivässä, ei se tunnu riittävän!

Talvilomalla pojat pärskivät flunssan kourissa ja pikkuveikalle haettiin jo toinen antibioottikuuri peräjälkeen, kun korvat eivät ottaneet parantuakseen. Kontrolliajan jälkeen siintää edessämme putkitusjono, mitä pidän pelkästään hyvänä asiana: isoveikka sai putkista pysyvän avun samanikäisenä. Pääsimme kuitenkin loman lopulla päiväreissulle Helsinkiin, josta yritän kirjoitella teille ihan oman kertomuksensa. Tekipä hyvää vaihtaa välillä maisemaa ja päästä pois koulutehtävien luota ja flunssaparantolasta.

Kuluvalla viikolla olen useimpina iltoina ottanut koulutehtävät esiin vielä poikien nukkumaanmenon jälkeen ja nipistänyt lyhenevistä yöunista (ja olemattomaksi käyneestä vapaa-ajasta) tunteja opintojen hyväksi. Ja silti huomaan kerta toisensa jälkeen, että hommat kasaantuvat. Tolkuton tämä itseopiskelun määrä nykyään.

Maanantaina oli eka tentti ja tunnollisena tyyppinä luin tietysti siihen kuin heikkopäinen. Onneksi ahkeruus myös kantoi hedelmää tässä tapauksessa ja 4 (hyvä) oli oikein mukava tulos ensimmäisestä oikeasta tentistä tässä opinahjossa. Hyvä minä! On se muuten ihmeellistä, kun tentitkin tehdään nykyään verkossa.

Tiistaina jaettiin koulun hankkimat kevään harjoittelupaikat ja samalla alkoi syksyn harjoittelupaikkojen paniikinomainen omatoimihaku. Tämän kevään harjoitteluun sain lopulta ihan hyvän paikan yksityisestä vanhusten palvelukodista (tai mistäs sitä vielä tietää, millainen paikka on), mutta syksyn mieluisat paikat klikattiin opiskelijagollegoille ennenkuin ehdin edes kirjautua järjestelmään.

Onhan meille kerrottu, että suurin osa harjoittelupaikoista täytyy etsiä itse, mutta silti tuo hakujärjestelmän tarjonnan suppeus yllätti. Stressitaso nousi ja turhautuminen alkoi väijyä: tästä mitään tule... Joka lukukaudeksi täytyy löytää harjoittelupaikka ja tottahan noiden paikkojen olisi syytä tukea omia kiinnostuksen kohteita ja tavoitteita sekä tietysti täyttää vielä koulun asettamat monipuolisuus- ja laatuvaatimukset. Toivottavasti harjoittelupaikkojen määrä suhteessa opiskelijamäärään ei sentään anna esimakua tulevasta työtilanteesta. Takaraivossa tuntuu pelko siitä, että valmistuessani tämä ala on kokenut sellaisen muutoksen, että työnsaanti ei enää olekaan niin itsestäänselvää.

Torstaina pääsin kokeilemaan ihan käytännössä, miltä tuntuu pukeutua steriiliin hoitajan asuun hengityssuojineen kaikkineen ja millaista on pedata siraalan potilasvuode. Ilahduttavan konkreettista opetusta kädestä pitäen. Tätä lisää! Samaan aikaan aloitimme anatomian ja fysiologian kurssin, jonka oppikirjan hinnalla saisi kolme Molon paitaa. Kirpparihintaista opusta ei ollut tarjolla tässä tapauksessa ja uskomattomia summia pyytävät muuten käytetyistäkin kirjoista.

Viikonlopuksi saimme ystäviä yökylään ja se irrotti mukavasti aivot arjen kiireistä. Mutta samalla hupenivat tietysti tuikitärkeät lääkelaskuharjoituksiin tarvittavat tunnit. Tentti on ensi perjantaina ja lähiopetusta on luvassa muikeat neljä tuntia. Juu-u, kyllähän siinä ajassa taotaan rautaisia ammattilaisia! Haluaisitko sinä lääkkeitä hoitajalta, joka on saanut vain pikakurssin lääkelaskennasta?

Kuluvalla viikolla pikkuveikka hiihti päiväkodissa lakisääteiset varhaiskasvatukseen kuuluvat hiihtokerrat ja isoveikka osallistui reippaana koulun hiihtoretkelle laavulle. Hiihtämisestä tänä talvena innostunut ja isin sekä vaarin kanssa hiihtolenkeillä käynyt koululaisemme osallistui myös elämänsä ensimmäisiin hiihtokilpailuihin, Hippo-hiihtoihin. Poika sivakoi sitkeästi perinteistä tyyliä luistellen liukkaasti etenevien ikätoveriensa perässä ja pienen osallistujamäärän vuoksi kohosi kuin kohosikin mitaleille. Voi sitä riemua ja onnea itsensä voittamisesta!

Isoveikalla on kuvissa yllään jo pari kautta käytössä olleet Reiman välikausitakki, -housut, -hanskat ja -pipo. Alpina monot on hankittu paikallisesta urheiluliikkeestä ja Sukset ovat vaarin sponsoroimat monenlaisessa hiihtosäässä toimivat, voiteluvapaat Fisherit. Pikkuveikka pysyi katsomossa lämpimänä meillä testattavana olevassa Travallen Remu haalarissa. Meidän yhteistyö Travallen kanssa sai muuten jatkoa, joten saatte lukea käyttökokemuksia myös Travallen välikausituotteista, kunhan kevät tästä etenee.

Miten teidän viikko on sujunut? Olethan muistanut hyödyntää Travallen alekoodin?

Aurinkoisia ja energisiä kevättalven päiviä toivotellen,

Vahteristonemäntä

6 kommenttia:

  1. Täällä kans tuntuu ettei vuorokaudessa tunnit riitä. Opiskeluja mietin, mutta tulin siihen tulokseen että ei kiitos - ei enää pää kestäis tän härdellin päälle :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti löydät keinon kiireen tunnun poistamiseen. Ja niitä opiskeluja ehdit halutessasi myöhemminkin :)

      Tämä taitaa olla pikkulapsiperheissä yleinen tunnelma: vuorokauteen kaivattaisiin lisää tunteja. Toisaalta itse ajattelen, että sitä härdelliä voi myös halutessaan taltuttaa ja miettiä, mikä on meille tärkeää ja ensisijaista. Kaikkea kun ei ehdi tehdä.

      On totta, että opiskelun aloittaminen lasten ollessa melko pieniä ei ole ihan helppo nakki. Itselläni tuli kyllä kotivuosien raja totaalisesti vastaan jossakin 5-6 vuoden kohdalla (vaikka olinkin välillä puoli vuotta töissä) ja nyt esikoisen lähdettyä koulutielle oli oivallinen aika äidinkin aloittaa jotain uutta ihan kunnolla. Kun niitä töitä ei kerran löytynyt.

      Toistaiseksi olen ollut tyytyväinen ratkaisuuni ja hyviä päiviä on ollut enemmän kuin huonoja. Niistä huonoista tulee vaan kirjoitettua enemmän, kun silloin on tietysti tarvetta purkaa mieltä. Mutta esimerkiksi tänään mulla oli tosi hyvä koulupäivä, vaikka takana oli vain viiden tunnin yöunet, joita nipistivät iltaöiset lääkelaskuharjoitukset. Tänään sain opiskella tosi mielenkiintoisia asioita hyvässä seurassa ja parantaa tauoilla maailmaa samanhenkisessä seurassa. Pääsin jopa läpi lääkelaskujen harjoituskokeesta! Oikea tentti on sitten perjantaina. Aurinkokin paistoi ja mittari näytti 8,5 astetta :)

      Poista
  2. Ymmärrän, että aika on kortilla. Innolla odotan kuitenkin teidän välikausipostausta. Minä äsken klikkailin skidin verkkokaupassa varastontyhjennysmyyntituotteita koriin ja sieltä pois. Halpaa shoppailua, kun en sitten tilannutkaan.

    Meidänkin koululainen on ihan innostunut hiihtämisestä. En meinaa yksin lenkille päästä, kun hiihtokaveri tunkee ladulle mukaan.

    -T-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika on kyllä kortilla, mutta olen myös oppinut priorisoimaan paremmin: koulukavereiltakin saa siihen mallia. Toiset ehtii mitä vain ja toiset ei ehdi mitään!

      Minä en ehtinyt tehdä Villervallan tilausta, kun Skidin varastontyhjennys alkoi ja myöhemmin halutut värit ja koot olivat jo lopussa. Toisaalta ei ollut mitään akuuttia tarvettakaan. Collegehousuja olisi kyllä voinut ostaa polvia kuluttaville pojille ;)

      Taitaa hiihtokelit olla pian kortilla, kun kevät tuntuu tekevän tuloaan vauhdilla. Vaikka onhan vielä luvattu pakkasiakin. Kohta se kurakausi taas kurvaa kunnolla pihaan ja lasten ulkovaatteiden kanssa ollaan ihmeissään! Päiväkodin pihassa oli tänään jo aikamoista.

      Poista
  3. Tsemppiä sinne! :) Kiva, että opinnoissa on ollut menestystäkin, niin ettei sellainen kiire ole se ainut fiilis! Ollaan kalenterissa jo aika pitkällä - kohta on kevät ja sitten jo kesä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti :) Niin, kuten tuossa edellä jo totesin, pitäisi aina muistaa kirjoitella myös niistä ilon ja onnistumisen tunteista ja kokemuksista.

      Tänään olen ihan fiiliksissä, kun pääsin lääkelaskujen harjoituskokeesta läpi (oltava 100 % oikein). Olen aina ollut surkea matikassa ja tehnyt nyt paljon töitä noiden laskujen harjoittelemisen eteen. Jospa tämä työ kantaisi hedelmää myös perjantain varsinaisessa lääkelaskutentissä!

      Kevättä ja kesää odotellen :)

      Poista

Kommentti sinulta kivalta tuntuisi, anonyyminäkin onnistuisi! :)