Piipaa, piipaa paloasemapäivä!

Bussille menossa - nyt juostaan!

Viikko sitten tiistaina pääsimme perhekerhon porukassa tutustumaan paikalliseen paloasemaan. Olemme käyneet paloautojen ja ambulanssien kotona ennenkin, mutta edellisestä käynnistä on jo aikaa. Varsinkin pikkuveikka odotti tätä elämystä jännittyneenä.

Sotkuisesta suojasäästä huolimatta puimme päälle ihanat keltaiset Reiman takit, että näille siistimmille takeille tulisi käyttöä. Missä tahansa liikumme, takit saavat kehuja - niin nytkin :)

Aina on aikaa pariin lumipalloon.

"Äiti, milloin se bussi oikein tulee...?"

Pikkuveikalle paloasemavierailu oli viikon odotettu kohokohta, mutta isoveikka jännitti selvästi samana päivänä alkavaa kylpyläreissuaan niin, ettei osannut oikein keskittyä pelastusajoneuvoihin.

Kaikkein kivointa pojista oli juosta isossa hallitilassa paloautojen ja ambulanssien ympäri - ja niin näköjään monen muunkin lapsen mielestä. Paloasemalla kirmaili mukavankokoinen juokko pieniä kerholaisia ja perhepäivähoitajien lapsia.

Lopuksi veljekset sentään malttoivat käydä tutustumassa ambulanssin sisätilaan ja kiivetä ylös paloauton ratin taakse. Pikkuveikka sai melkein sireenitkin soimaan, kun pienet vilkkaat sormet painelivat salaa kaikkia mahdollisia nappeja autoa esittelevän palomiehen silmän välttäessä! Taisi olla palomiehilläkin vähän erilainen työpäivä! ;)

Pojista oli hienoa kun oikea palomies nosti heidät paloauton hyttiin ja sieltä alas. Pienempi palomiehemme parahti itkuun, kun tuli kotiinlähdön aika. Ei tainnut pikkuveikka ymmärtää, että kävimme vain pikaisesti kylässä paloautojen ja ambulanssien luona. "Huomenna taas?", aneli mutrusuu bussille kävellessämme.

Rasvapalon sammutusnäytös oli opettavainen
aikuisellekin - ei koskaan vedellä!

Viikonloppu oltiin perheen kesken kotosalla ilman sen kummempia menoja. Siivosin kaikessa rauhassa miesväen käydessä hiihtämässä (pikkuveikan ensimmäinen hiihto!). Aloitin hurjan niskajumin vauhdittamana niskavenyttelyt uudelleen ja kävin jopa lenkillä!

Eilen mies lähti parin päivän työmatkalle. Mummo ja vaari tulivat poikien suureksi riemuksi oikein yökylään ja auttelemaan samalla arjessa. Tänään veljeni tuli poikansa kanssa serkkupoikia katsomaan. Huomenna saamme vielä mukavan, jo isoveikan vauva-ajoista tutun äiti- ja lapsiporukan kylään. Sosiaalinen alkuviikko, sanoisin!

Minä otin tänään pojille käyttöön välikausivaatteet! Täällä oli kaksi astetta lämmintä ja toppahaalarit ovat aivan liikaa noille kuumakalleille. Ihme talvi neljän lumisen pakkastalven jälkeen. Oletteko vaihtaneet kevyempään vaatetukseen? Entä tehneet välikausihankintoja?

Vahteristonemäntä

Reiman kevätuutuuksia sovittamassa

Ihanaa, Reiman retroja rinkulapaitoja! Pääsimme blogiyhteistyön merkeissä testaamaan Reiman uusia kevätmalliston play jersey-trikoosta valmistettuja teknisiä sisävaatteita.

Meidän alati liikkeessä olevilla lämminverisillä veljeksillä nämä vaatteet pääsevätkin tositestiin! Sovituskuvauksen jälkeen uudet rinkulapaidat lähtivät heti hiihtoreissulle.

Pikkuveikalla on päällään baby-malliston keltaiset Brenz paita ja Lemman housut, koko 98 cm (lapsen pituus noin 97 cm). Paitaa ja housuja on saatavana koossa 68-98 cm.

Isoveikka sovittaa kids-malliston Weil paitaa (housut eivät ole Reiman), koko 122 cm (lapsen pituus 120-122 cm). Weil paitaa löytyy koossa 92-140 cm.

Play jersey-trikoon koostumus on seuraava: 65% CO, 30% PES, 5% EL. Neuloksen sisäpinta siirtää kosteutta pois iholta ja elastaani antaa tilaa touhuta. Tuotteissa on lisäksi aurinkosuoja 40+, mikä on hieno juttu lämpimien kevätpäivien koittaessa.

Meillä on käytössä myös edellisen malliston raidallisia alus-/sisävaatteita (mm. Maxy paita, 61% CO 33% PES 6% EL), joten luonnollisesti vertasin näitä uutuuksia niihin. Uusien paitojen materiaali tuntuu vähintään yhtä pehmoiselta kuin aiemminkin. Neulos vaikuttaa aiempaa ohuemmalle, mikä on varmasti tarpeen kevättä ja kesää kohti mentäessä. Weil paidan pinta on myös sileämmän tuntuinen, kuin esimerkiksi talvimalliston Maxy-paidassa.

Isoveikka ihasteli uuden peuhupaitansa materiaalia ääneen ja paijasi paitaa poskeaan vasten sanoen: "Äiti, tää paita on ihanan pehmeä. Kuin unilelu!"

Upea kuosi, niin meidän näköinen! :) Sopii yhtälailla pienille kuin isoillekin. Äidillekin maistuisi ;)

Tykkään itse enemmän isoveikan kids-malliston punaisen paidan leikkauksesta raglanhihoineen, pyöristettyine takahelmoineen ja hitusen avarampine kaula-aukkoineen. Paita istuu tosi nätisti isoveikan päällä.

Baby-malliston keltaisessa paidassa on suora helma, kapeampi malli ja kaksi nepparia olalla helpottamassa pukemista.

Baby-malliston paidan hihat ovat juuri ja juuri riittävän pitkät pikkuveikalle, jota en ole aiemmin mieltänyt erityisen pitkäraajaiseksi lapseksi. Tämä materiaali ei aiemman kokemukseni mukaan onneksi kutistu pesussa juurikaan, joten hihat riittänevät tulevan kevään ajan. Helmassa sensijaan on reilusti mittaa jopa pitkäselkäiselle pojalle ja paidan helma suojaa hyvin lantion.

Pikkuveikan keltaiset rinkulahousut ovat sopivan kokoiset ja istuvat päällä legginsien lailla. Housut vaikuttavat olevan ohuempaa materiaalia kuin paita (vai onko se vain kuvitelmaa?). Kuviollisen vaipan kuosi näkyy housuista takaa aavistuksen läpi. Housujen vyötärön kuminauha on verrattain löysähkö ja päivän jalassa olleet housut alkoivat illalla laskeutua takaa pepun päälle.

Palaan tuotteiden käyttö- ja pesukokemuksiin, kunhan testailemme lisää :)

Kyykkyyn ja ylös. Hyvin toimii hyppiessäkin!

Vaan kumpi väri onkaan kivempi? Mun vai sun? Tykkäämme molemmista eikä toisen oma ollut tällä kertaa parempi ;) Rinkulakuosia on saatavana myös tummansinisenä. Itse ihastuin tällä kertaa enemmän tuohon punaiseen, joka on uusi hehkuva "Reima red"-sävy.

"Ota kiinni, mandariini!" -ja taas mennään! Sovituskuvauksen jälkeen miesväki lähti hiihtämään. Hiihtoreissu oli pikkuveikan elämän ensimmäinen! :)

Miltäs näyttävät Reiman kevätuutuudet leikin tiimellyksessä? Näitä rinkulatuotteita, kuten muitakin Reiman kevätmalliston pirteitä uutuuksia löytyy mm. reimashopista.

Letkeää sunnuntai-illanjatkoa ja alkavaa viikkoa!

Vahteristonemäntä

Lumilinnatreeniä

 

Tänään oli sellainen päivä, etten oikein osannut päättää, mitä tekisin. Isoveikan polskiessa kylpylässä isovanhempien kanssa olisi ollut mahdollisuus lähteä pikkuveikan kanssa vaikka kirppareita kiertämään tai kevätmallistoja tiirailemaan, mutta jäimme kuitenkin kotiin ja ulkoilimme aamupäivällä pari tuntia lumilinnaa rakentaen.

 

Yritin mitoittaa linnan ikkunan niin, että pojat ylettyisivät ja mahtuisivat ryömimään siitä läpi. Se oli suurinta hupia edellisen lumilinnan aikaan.

 

Herra yliarkkitehti  tarkistaa ampuma-aukon.

Minähän sen linnan tietenkin rakensin ja pieni mies toimi lähinnä arkkitehdin roolissa. No, kyllä hänkin pyöritti muutaman pienen pallon ja tilkitsi pallojen väliin jääviä koloja pienen lumilapionsa kanssa. Hauskinta oli kurkistella koloista ja ikkunasta sekä estää äitiä pääsemästä linnan sisälle :)

Olipa muuten tehokas treeni tämä lumilinnan rakentaminen! Pari tuntia painavien pallojen vierittelyä, nostelua, kyykkimistä ja kumartelua. Enpä olisi arvannut! Kuvittelin tuollaisen linnan syntyvän ihan hetkessä. Viime talvena, kun meillä viimeksi oli lumilinna, sitä rakensi neljä aikuista ja kolme lasta. Ilmankos se tuntui ihan kevyelle hommalle silloin!

Kellon lähestyessä puoltapäivää pikkuveikka alkoi jo valitella, että mennään sisään ja nälkäkin on - ja äiti vaan painaa otsa hiessä urakalla lumilinnaa kasaan! ;) Ihan valmista linnasta ei vielä tullut: pientä viilausta ja hieman korotusta olisi vielä mukava tehdä, jos suojasäät yhä jatkuvat. Lumilinnakoukussa? ;)

Oletteko rakennelleet lumesta suojasäiden suosiessa? Pönöttääkä pihalla porkkananeniä?

Mukavaa alkavaa viikonloppua, huomenna on jo perjantai! :)

Vahteristonemäntä

P.S. Olisi pitänyt ottaa kuva, miltä kirpparikuormamme näytti! Kärräsin kirpparille menevän vaatekuorman tänä iltana auton sijaan tavallisilla yhdistelmärattailla. Kun rattaiden selkänojan laskee alas, mahtuu istuintilaan kaksi isoa kassia ja alla olevaan tavaratilaan kolme. Rattaiden kuomu hillitsee ylipursuamista. Yhtä säkkiä riiputin toisessa kädessä. Tosikirppistelijä keksii keinot! Saimme pikkuveikan kanssa hymyjä osaksemme ;)

Ostohysteriaa lastenvaatekutsuilla (me&i)

Tulin juuri me&i -kutsuilta ja olen vieläkin ihan kierroksilla. Olipa ihanaa hypistellä jo moneen kertaan kuvista kurkittuja ihanuuksia ihan livenä ja porukalla :) Mopo pysyi mielestäni  kuitenkin ihan kohtalaisesti käsissä, vaikka mallisto meinasikin aika ajoin viedä mennessään. Ihania!

Yllätyskin mahtui joukkoon: en tykännytkään livenä keltapohjaisesta peacebuses-paidasta (kuva yllä), josta olin kaavaillut isoveikan kesäpaita numero ykköstä. Ei, keltainen väri miellytti kyllä, mutta jotenkin ne bussien vaaleat ääriviivat eivät erottuneet keltaisesta taustasta, jolloin kuosi ei näyttänyt mun silmissä bussiruuhkalle vaan kummallisille, kylmäsävyisille värilänteille.

Pyörittelin aikani kynää tilauslomakkeen bussipaidan kohdalla, sillä olinhan ollut tähän paitaan niin ihastunut. Katsoin busseja aina uudestaan ja uudestaan ja lopulta jätin paidan ostamatta. En vaan tykännyt siitä. Pienen surutyön se kyllä vaati.

 

Nine-one-one puolestaan osui ja upposi, vaikka en tummansinisen ystäväksi edelleenkään tunnustaudu. Tämä kuosi on livenä huomattavasti näytöltä katseltua parempi ja pikkuveikka saakin pukeutua kesällä pelastusajoneuvoihin. Sopii muuten teemaltaan täydellisesti pojalle, joka alkoi tänään itkeä vuolaasti, kun läksimme paloasemavierailulta kotiin. Onneksi on valokuvia ja tarroja muistona upeasta kokemuksesta :)

Pikkuveikan toisessa kesäpaidassa huhuilevat pöllöt. Tämä kuosi ei livenä sävähdyttänyt sen kummemmin, mutta turkoosi väri on upea ja aihe on jotain muuta kuin autoja. Aihe sopii sitäpaitsi muutenkin "pöllöilmeitä" naamalleen vääntelevälle vesselille ;) Tämä on sellainen söpö.

One peacebus on aivan ihana! Toivottavasti isoveikka tykkää käyttää tätä. Onhan siinä ainakin "yksi iso kuva edessä", joka oli nuorenherran oma määritelmä kelvolliselle puserolle jokin aika sitten (taisi tosin tarkoittaa Cars-tyyliä...)

Tämän olisin ostanut itselleni, jos mahtuisin kokoon 152. Mallistossa oli muuten monta muutakin, joihin olisin langennut, jos niitä olisi saanut aikuisten koossa (esimerkkinä tyttöjen mekot/tunikat). Naisten mallisto puolestaan ei kauheasti inspiroinut: kovin oli mustavalkoista minulle. Magic knickers housut olisin halunnut, mutten raaskinut.

Mutta lapsellehan sitä kyllä raaskii! ;) Isoveikalle oli suorastaan pakko saada tämä huputon huppari. Suurimmaksi osaksi siksi, että se on keltainen. Tykkään myös tuosta suuresta &-merkistä.

Minua ei häirinnyt se, että hihojen raidat ovat tummansiniset ja &-kuvio taas ruskea (toki raidat olisivat mielummin saaneet olla ruskeat). Huputtomana tämä pusakka sujahtaa ilman raivareita takin alle ja toimii sellaisenaan keveänä kesätakkina säiden lämmittyä. Meillä hupparien hupuille ei ole juuri käyttöä.

Sitä kyllä hiukan jäin miettimään, miten keltaiselta tämä takki näyttää kevätauringon kuivattamalla hiekkatantereella vietetyn päivän jälkeen. Rämmimme nimittäin aiemmin tänään keltaisissa takeissa loskasäässä...Keltainen on koukuttavan kaunis, mutta hmm...hieman ongelmallinen.

Lopuksi vielä lankeemus. Tunnustan: näitä pipoja en ollut etukäteen suunnitellut hankkivani. Kuosi vaan vei mennessään, tiedättehän.

Tämä bussipipon väriyhdistelmä olisi muuten toiminut paitanakin: tässä bussit erottuvat taustastaan. Molemmat pojat saavat bussipipon. Punaisten bussien sävy muuten näyttäisi sellaiselle, että se sopisi yhteen Reiman punaisen, retrohenkisen Vacalis-haalarin kanssa ;)

Tuo me&i:n systeemi, että laskun saa vasta seuraavan kuukauden loppuun, on kyllä varsin asiakasystävällinen ja houkutteleva. Lisää taatusti myyntiä. "Osta nyt ja maksa sitten joskus" ;)

Olipas hykerryttävä ilta lastenvaatteiden parissa! :) Oletko jo käynyt me&i-kutsuilla? Tehnyt hankintoja?

Vahteristonemäntä

Kaikki kuvat me&i

Metsolan collegea

Metsolan froteet ovat henkilökohtainen lempparini. Nyt on kyseiseltä firmalta ilmestynyt Metsola College-sarja, jonka vaatteet ovat 92 % puuvillaa ja 8 % elastaania. Paksua, pehmeää ja laadukasta collegeneulosta kotimaasta, lupaavat.

 

Sarjaan kuuluu collegepaitojen ja -housujen lisäksi frillapipoja, perinteisiä pipoja ja mekkoja.

Housuissa on aavistuksen tavanomaista pidemmän resorit. Värit vaikuttavat jälleen kerran herkullisilta, kuten Metsolalla on tapana. Collegetuotteiden hinnat ovat astetta suolaisemmat kuin froteevaatteiden.

Miltäs näyttää? Tekeekö jo mieli tilata?

Sitten hieman meidän kuulumisia. Tänään meillä kävi nuohooja pöllyttämässä nokilaskeuman ympäri huushollia. Oli siinä moppaamista! :/ No, tärkeintä on kuitenkin se, että lähes pari viikkoa jatkunut puulla lämmityskielto päättyi ja asiantuntija totesi pikkuveikan huoneessa tuntuneen savunhajun johtuneen ilmanvaihdosta eikä hormihalkeamasta. Huh.

Veljekset ovat riidelleet tavallista enemmän viime päivinä ja oma rooli erotuomarina väsyttää. Isoveikkaa taitaa jännittää huominen kylpylään lähtö, mikä nostaa osaltaan kierroksia. Poika pääsee mummin, papan ja serkkunsa kanssa pulikoimaan pariksi päiväksi.

Pikkuveikka on tietysti kateellinen. Hänen kanssaan on sovittu, että pääsee mukaan sitten, kun ei enää tarvitse päivävaippaa. Yritimme tässä joitakin päiviä sitten pottakouluilla Planes-kalsarien innolla pari päivää, mutta ei pienellä selvästikään ole vielä valmiuksia tunnistaa pissahätää. Yritetään myöhemmin uudelleen, kunhan äitikin on taas valmis uuteen pyykkisirkukseen.

Isoveikan iho kukkii. Jo pidempään vaivanneet molluskat (ontelosyylät) ovat nyt harvinaisen äkäisiä ja poika raapii kutiavat näppylät verille. Lakanakin on veritahroilla. Jalat ovat hurjan näköiset suurine, rupisine näppyineen.

Lisäksi eilen isoveikalle ilmestyi käsivarsiin ja poskille näppyläinen ihottuma, joka kutisee tietysti sekin. Vanhana atoopikkona voitelin ihottumat heti kortisonilla, ettei pääsisi pahaksi. Näyttää mun silmin allergiselle reaktiolle; söimme eilen syntymäpäivillä sitäpaitsi vähän eksoottisemmin. Tai voihan tuollainen tulla mistä vaan.

Täytyy tilata aika ihotautilääkärille, josko saataisiin jotain apua noihin inhottaviin molluskoihin, vaikkei niihin taida tehokasta hoitoa olla olemassa. Onko jollakin antaa vinkkejä?

Mukavaa viikonalkua kaikille!

Vahteristonemäntä

Poikien arki - mitä meillä tapahtuu?

Milainen meidän normaali arkipäivä on? Mitä teemme ja milloin?

Keskimäärin kolmena arkipäivänä viikossa (kun isoveikka on päiväkodissa) päivärutiini menee jotakuinkin näin:

7.00 Isi herättää isoveikan päiväkotiin lähtöä varten.

7.30 Pikkuveikka alkaa heräillä isoveikan kovaäänisiin pölinöihin/pukemiskiukutteluihin (vaikka nukumme eri kerroksessa ovet kiinni). Isi ja isoveikka lähtevät töihin/päiväkotiin.

Pikkuveikka alkaa huudella hiljalleen äitiä omassa huoneessaan...Olen itse kuunnellut torkkuen isoveikan pulputusta 7 saakka, mutten jaksaisi millään nousta ylös. Menin taas kerran vasta puolilta öin nukkumaan ja tarvitsen verrattain paljon unta.

7.30-8.00 nousemme pikkuveikan kanssa ylös. Pikkuveikka on huonolla tuulella aamuisin, eikä meinaa antaa edes nostaa itseään pois sängystään (nukkuu edelleen pinniksessä monestakin syystä). Portaiden laskeutuminen alakertaan kuuluu monesti taistelun arvoisiin asioihin, samoin kuin pyllynpesu ja vaatteiden vaihto. Sitten pestään hampaat ja otetaan maitoa. Poika menee leikkimään siksi aikaa, kun laitan aamupalan.

9.00 syömme aamupalaa. Pojan verensokeri nousee ja mieli kirkastuu. Pikkuveikan aamupala sisältää yleensä kaura-ruispuuroa, omenaa ja leipää. Juomaksi maitoa. Tämä lapsi ei välitä leikkeleistä tai juustosta, voita sensijaan saisi olla runsaasti.

 



Kesken aamupalan pikkuveikka pitää viedä potalle, kun on kakkahätä. Onnistuneesta potalla käynnistä saa tarran vessan ovessa olevaan pahviin. Sitten palataan taas pöytään. Pikkuveikka ottaa aamupalalla myös päivän vitamiinit: maitohappobakteeria ja D-vitamiinia, lopuksi vielä xylitolia.

Minä syön yleensä rinkeleitä/leipää ja päärynän, juon appelsiinimehua ja mustaa teetä. Samalla lueskelen facebookia, blogeja ja tarkistan sähköpostit. Rauhassa pitkä yöpaita päällä, villasukat jalassa. Yritän muistaa nauttia; tämä tila ei ole ikuinen.

10.00 korjaan aamupala-astiat ja siistin keittiötä. Sitten joko a) lähdemme ulkoilemaan tai b) kirjoitan blogia, hoidan pyykkihommia tai muuta vastaavaa kotihommaa. Arkena pyrin siihen, ettei tarvitsisi laittaa aamupäivällä ruokaa, vaan olisi edellisenä päivänä tehty ruoka lämmitettäväksi. Muuten ulkoilu on vähän hankalaa (kun pomppaa toppavaatteissa välillä sisälle laittamaan perunat/riisit kiehumaan)  tai jää kovin lyhyeksi.

Jos jäämme sisälle, pikkuveikka leikkii pikkuautoilla tai rakentaa palapeliä. Katselee kirjoja, piirtää tai tutkii minua lääkärinvälineillä. Ja kulkee tietysti perässäni katsellen puuhasteluani ja varmistaen, että äiti on lähellä.

Ulkona menemme usein metsään kävelemään ja pikkuveikka kiipeilee kivillä. Tai sitten käymme silittelemässä läheisen hevostilan poneja. Ihan ensiksi kuitenkin viedään roskat sekä komposti ja haetaan posti. Ruokitaan linnut ja kannetaan puita aitasta sisälle. Takka- ja hellapuita pitää olla aina lämpimässä valmiina. Lapset auttavat mielellään puiden latomisessa koriin ja on heillä oma lastenkokoinen puukorikin :)

  

  

 Klo 12/13 syömme pikkuveikan kanssa päiväruuan. Poika syö tällä hetkellä reippaasti ja hyvällä halulla, vaikka muuten onkin voimakkaassa EI-vaiheessa. Ruuan jälkeen otetaan aina Katti Matikaisen xylitolia. Käydään potalla ja vaihdetaan vaippa. Nalle ja kissa kainaloon ja yläkertaan. Luetaan sylikkäin Franklin sairaalassa (on luettu varmaan kuukauden päivät aina tämä sama kirja!). Laitan pikkuveikan sänkyynsä ja peittelen viltillä. Laulamme yhdessä "Hyvin hiljaa". Pikkuveikka jää raukeana odottamaan unta ja minä lähden takaisin alakertaan.

Istun koneella olohuoneen nojatuolissa tai sohvassa. Blogeja, facea ja sähköpostit. Verkkokauppoja. Lukaisen päivän oikeatkin postit. Joskus torkahdan hetkeksi.

Pikkuveikka herää 1-1,5 tunnin kuluttua tai sitten herätän hänet viimeistään 14.30, että ehdimme bussiin hakemaan isoveikkaa päiväkodista. Jos joudun herättämään, lapsi on kiukkuinen ja haluaisi vaan istua sylissäni viltin alla "majassa" ja selkää pitää rapsuttaa. Pikkuveikka juo maitoa tai omenatuoremehua. Varsinaisia välipaloja emme harrasta.

14.35 pitää alkaa pukemaan ulkovaatteita, että ehdimme 14.50 bussiin. Itse herännyt poika on aika helppo pukea päikkärien jälkeen, mutta herättetty muistuttaa lähinnä kiljuvaa makaronia. Kiire ja stressi. Hiki nousee pintaan, kun revin itselleni vaatteita päälle. Vilkuilen kelloa. Ehditäänkö? Ovet lukkoon ja sitten juostaan.

14.53 bussi on taas myöhässä ja aivan täynnä koululaisia. Ehdimme ihan hyvin. Istumaan ei taaskaan mahdu, mutta onneksi matka on lyhyt (noin 3 km) Seisomme edessä käytävällä kuljettajan vieressä ja yritämme pysyä pystyssä. Pikkuveikka pulputtaa tauotta ja selostaa kovaan ääneen kaikkea näkemäänsä. Muut matkustajat ovat huvittuneita.

15.04 olemme taas hieman myöhässä päiväkodin pihalla, vaikka hoputin pikkuveikkaa kävelemään reippaammin pysäkiltä päiväkodille (100-150 m). Bussista se johtuu, kun se on aina myöhässä. Näemme isoveikan leikkivän toisten lasten kanssa. Meidät nähdessään poika hymyilee ja juoksee halaamaan pikkuveljeään. Äitikin saa joskus halin. Tervehdin ulkoiluvuorossa olevaa hoitajaa ja vaihdetaan muutama sana pojan päivästä.

Isoveikka ei malta vielä lähteä ja lupaan, että voidaan taas olla vielä hetki, sillä bussi lähtee vasta puolen tunnin kuluttua. Pikkuveikka haluaa mennä keinumaan tai laskea liukumäkeä. Minulla on huono omatunto siitä, että isoveikka on edelleen päiväkodin vastuulla, vaikka kello on yli kolme. Lapsi pitää siis hakea kolmelta, jos toinen vanhempi on kotona. Meillä on kuitenkin lupa jäädä leikkimään hetkeksi, koska liikumme bussilla.

15.20 isoveikka kättelee hoitajansa hyvästiksi ja kokoan pojat lähtöä varten. Käymme vielä pikaisesti vieressä olevassa kaupassa/postissa, sillä pitää hakea yksi paketti. Yllättäen lastenvaatteita! ;) Sitten bussille. Pysäkillä veljekset nahistelevat ja joudun komentamaan pojat erilleen ja uhkaamaan jäähyllä. Isoveikka kaipaa rauhaa päiväkotipäivän jälkeen ja pikkuveikka taas haluaisi touhuta yhdessä isoveikan kanssa. Ymmärrettävää.

15.35 bussi tulee ja nahina katkeaa ainakin hetkeksi, kun on kavuttava kyytiin ja etsittävä istumapaikat. Mutta mihin käydään istumaan ja kumpi saa tällä kertaa painaa pysähdysnappia? ;) Muutaman kilometrin bussimatka on äkkiä ohi, mutta joskus se tuntuu pitkälle, jos pojat ovat kovin nahinatuulella.

Bussista noustuamme jäämme usein koulun ympäristöön leikkimään. Pojat tykkäävät kiipeillä kivillä ja kieriä lumista rinnettä alas. Joskus kävellään keinuille saakka. Tontilla on myös vanhoja omenapuita, joissa on hyvä kiipeillä. "Vänkkyräpuu" (kuvassa alla) on veljesten suosikki.

Parinsadan metrin matka pysäkiltä kotiin kestää siis varsin kauan, mutta eipä haittaa: tulee siinä samalla pikkuveikallekin ulkoilua. Usein jäämme vielä omaan pihaankin leikkimään, varsinkin nyt, kun illat ovat taas valoisampia.

Rinteisessä pihassa voi nyt laskea liukurilla tai leikkiä erilaisissa astioissa jäädytetyillä jääpaloilla (opin tämän pakkaskelin leikin päiväkodista!). Meillä on ollut jäätymässä ämpäreitä, maitopurkkeja, viilipurkkeja jne. Niitä voi myös värjätä vaikkapa vesi-/peitevärein.

Illalla teen ruuan, josta riittää tavallisesti vähintään myös seuraavan päivän lounaaksi. Klo 17 maissa syödään, joten Pikkukakkonen jää meillä usein katsomatta tai katsotaan sitten nauhalta toisella kertaa. Isi tulee kotiin noin  klo 18, jollei ole työmatkoja. Pojat leikkivät isänsä kanssa olohuoneessa ja minä lämmitän takan ja puuhellan sekä laitan pyykkejä.

Tiistai on viikon ainoa päivä, jolloin on tällä hetkellä säännöllisesti toistuva iltameno: isoveikan liikuntakerho 18.30-19.30. Perjantai-iltaisin käymme porukalla tekemässä viikon ruokaostokset. Muuten vietämme lyhyet arki-illat yleensä kotosalla. Itse käyn joskus lenkillä tms.

Klo 19 aletaan korjaamaan leluja. Meillä leikitään kaksikerroksisen talon vuoksi olohuoneessa, eteisessä ja portaiden alla, joskus ruokailutilan puolellakin. Leluja on siis kaikkialla koko päivän ja vasta illalla ne korjataan paikoilleen portaiden alle. Keittiöön en yleensä leikkejä päästä. Omissa huoneissa yläkerrassa käydään käytännössä vain nukkumassa. Toiveissa olisi, että leikit hiljalleen siirtyisivät poikien huoneisiin...

Kun lelut on isin johdolla saatu paikoilleen ja minä olen laittanut iltapalan valmiiksi, on iltapesujen ja yökkärinvaihdon aika. Pojat tykkäävät käyttää Reino-tossuja iltaisin yökkärin kanssa.

Iltapalaksi veljekset syövät ensin puuroa ja sitten lisäksi esimerkiksi leipää, banaania tai mysliä. Pähkinäinen mysli on isoveikan herkkua, pikkuveikka taas on leipäihmisiä. Smoothieta (mustikka/mansikka, banaani, maustamaton jukurtti ja maito) pyrin tekemään pari-kolme kertaa viikossa ja se maistuu erityisesti pikkuveikalle puuron jälkeen. Isoveikka syö marjat mieluiten sellaisenaan tai rahkana.

Iltapalan jälkeen pestään vielä hampaat ja otetaan päivän viimeiset xylitolit. Unikaverit kainaloon (molemmilla vähintään kaksi...) ja yläkertaan.

Vuorottelemme poikien nukkumaanlaiton kanssa siten, että kummankin pojan laittaa vuoroin isi ja äiti nukkumaan. Molemmille luetaan siis oma iltasatunsa, jonka lapsi saa valita. Pitkästä kirjasta luetaan yleensä vain osa. Isoveikka istuu/pötköttää sängyssään peiton alla satua kuuntelemassa, pikkuveikka istuu sylissä nojatuolissa sänkynsä vieressä.

Pikkuveikka käyttää edelleen unipussia, joka on ikäänkuin kaula- ja hiha-aukollinen makuupussi. Peittoa ei siis tarvita lainkaan. Molemmat pojat ovat nukkuneet pussissa vauvasta saakka ja isoveikka lopetti pussin käytön noin 2,5 v, kun siirtyi pois pinnasängystä. Unipussi pitää lapsen lämpimänä koko yön, vaikka olisi miten kova potkija.  Oman kokemukseni mukaan lapsi (jo vauva) nukkuu paremmin unipussissa. Peittoa ei siis tarvita, paitsi meillä on talviaikaan lisäksi vielä ohut fleeceviltti.

Onko unipussi tuttu?

Molemmille pojille lauletaan sadun jälkeen vielä lyhyt iltalaulu. Pikkuveikka laulaa usein mukana :) Isoveikan jalkoja hierotaan. Aikanaan kovin kasvukipuisen pojan jalkojen hieronnasta on tullut osa iltarutiinia. Monesti isoveikka haluaa tässä kohtaa vielä jutella hetken jostain asiasta. Hyvänyönsuukot ja peittelyt. Isoveikalla on yövalot, pikkuveikalla ei. Isoveikka pelkää kovin pimeää ja huoneessa on tällä hetkellä yölläkin varsin valoisaa, kun jalkalappu ja tähtikuvioinen jouluvalosarja loistavat.

Klo 20 pojat jäävät sänkyihinsä odottaman unta. Isoveikka nukahtaa tavallisesti hetkessä, sillä ei nuku päiväunia. Pikkuveikka jutustelee joskus itsekseen jonkin aikaa, kunnes uni tulee. Poikia ei tarvitse erikseen nukuttaa.

Poikien mentyä nukkumaan siistin keittiön ja laitan tiskikoneen päälle. Lisään puita hellaan säännöllisesti, ettei tuli sammu. Muut kotityöt pyrin tekemään päiväsaikaan ja käytän illalla oman aikani tavallisesti bloggaamiseen, facebookiin ja verkkokauppojen tutkiskeluun. Puran kuvia kamerasta koneelle ja photoshoppaan kuvat blogi- ja facebookkuntoon.

Omiin juttuihin uppoaminen on minulle tosi tärkeää lapsiin keskittyneen päivän päätteeksi. Istumme monesti molemmat koneilla miehen kanssa - vierekkäin sohvalla ;) Erittäin epäergonomista ja tuntuu niskoissa. Niskajumppakin on taas unohtunut... Katson erittäin harvoin tv:tä nykyisin. Mies katsoo vieressä Netflixiltä omia lemppareitaan.

Toisinaan tulee kyllä upottua vähän liikaakin blogimaailmaan tai verkkoshoppailuun - ja sitten nukkumaanmeno viivästyy, kun ei malta lopettaa mielenkiintoisia juttuja. Aamu on kuitenkin armoton, kun se vaativa "Ä-tiii!" kuuluu taas kesken makeimpien unien.

Toivottoman oivallista - sellaista on meidän arki! Mitenkäs teillä? :)

Vahteristonemäntä