perjantai 7. helmikuuta 2014

Poikien arki - mitä meillä tapahtuu?



Milainen meidän normaali arkipäivä on? Mitä teemme ja milloin?

Keskimäärin kolmena arkipäivänä viikossa (kun isoveikka on päiväkodissa) päivärutiini menee jotakuinkin näin:

7.00 Isi herättää isoveikan päiväkotiin lähtöä varten.

7.30 Pikkuveikka alkaa heräillä isoveikan kovaäänisiin pölinöihin/pukemiskiukutteluihin (vaikka nukumme eri kerroksessa ovet kiinni). Isi ja isoveikka lähtevät töihin/päiväkotiin.

Pikkuveikka alkaa huudella hiljalleen äitiä omassa huoneessaan...Olen itse kuunnellut torkkuen isoveikan pulputusta 7 saakka, mutten jaksaisi millään nousta ylös. Menin taas kerran vasta puolilta öin nukkumaan ja tarvitsen verrattain paljon unta.

7.30-8.00 nousemme pikkuveikan kanssa ylös. Pikkuveikka on huonolla tuulella aamuisin, eikä meinaa antaa edes nostaa itseään pois sängystään (nukkuu edelleen pinniksessä monestakin syystä). Portaiden laskeutuminen alakertaan kuuluu monesti taistelun arvoisiin asioihin, samoin kuin pyllynpesu ja vaatteiden vaihto. Sitten pestään hampaat ja otetaan maitoa. Poika menee leikkimään siksi aikaa, kun laitan aamupalan.

9.00 syömme aamupalaa. Pojan verensokeri nousee ja mieli kirkastuu. Pikkuveikan aamupala sisältää yleensä kaura-ruispuuroa, omenaa ja leipää. Juomaksi maitoa. Tämä lapsi ei välitä leikkeleistä tai juustosta, voita sensijaan saisi olla runsaasti.

 

Kesken aamupalan pikkuveikka pitää viedä potalle, kun on kakkahätä. Onnistuneesta potalla käynnistä saa tarran vessan ovessa olevaan pahviin. Sitten palataan taas pöytään. Pikkuveikka ottaa aamupalalla myös päivän vitamiinit: maitohappobakteeria ja D-vitamiinia, lopuksi vielä xylitolia.

Minä syön yleensä rinkeleitä/leipää ja päärynän, juon appelsiinimehua ja mustaa teetä. Samalla lueskelen facebookia, blogeja ja tarkistan sähköpostit. Rauhassa pitkä yöpaita päällä, villasukat jalassa. Yritän muistaa nauttia; tämä tila ei ole ikuinen.

10.00 korjaan aamupala-astiat ja siistin keittiötä. Sitten joko a) lähdemme ulkoilemaan tai b) kirjoitan blogia, hoidan pyykkihommia tai muuta vastaavaa kotihommaa. Arkena pyrin siihen, ettei tarvitsisi laittaa aamupäivällä ruokaa, vaan olisi edellisenä päivänä tehty ruoka lämmitettäväksi. Muuten ulkoilu on vähän hankalaa (kun pomppaa toppavaatteissa välillä sisälle laittamaan perunat/riisit kiehumaan)  tai jää kovin lyhyeksi.

Jos jäämme sisälle, pikkuveikka leikkii pikkuautoilla tai rakentaa palapeliä. Katselee kirjoja, piirtää tai tutkii minua lääkärinvälineillä. Ja kulkee tietysti perässäni katsellen puuhasteluani ja varmistaen, että äiti on lähellä.

Ulkona menemme usein metsään kävelemään ja pikkuveikka kiipeilee kivillä. Tai sitten käymme silittelemässä läheisen hevostilan poneja. Ihan ensiksi kuitenkin viedään roskat sekä komposti ja haetaan posti. Ruokitaan linnut ja kannetaan puita aitasta sisälle. Takka- ja hellapuita pitää olla aina lämpimässä valmiina. Lapset auttavat mielellään puiden latomisessa koriin ja on heillä oma lastenkokoinen puukorikin :)



  

  


 Klo 12/13 syömme pikkuveikan kanssa päiväruuan. Poika syö tällä hetkellä reippaasti ja hyvällä halulla, vaikka muuten onkin voimakkaassa EI-vaiheessa. Ruuan jälkeen otetaan aina Katti Matikaisen xylitolia. Käydään potalla ja vaihdetaan vaippa. Nalle ja kissa kainaloon ja yläkertaan. Luetaan sylikkäin Franklin sairaalassa (on luettu varmaan kuukauden päivät aina tämä sama kirja!). Laitan pikkuveikan sänkyynsä ja peittelen viltillä. Laulamme yhdessä "Hyvin hiljaa". Pikkuveikka jää raukeana odottamaan unta ja minä lähden takaisin alakertaan.

Istun koneella olohuoneen nojatuolissa tai sohvassa. Blogeja, facea ja sähköpostit. Verkkokauppoja. Lukaisen päivän oikeatkin postit. Joskus torkahdan hetkeksi.

Pikkuveikka herää 1-1,5 tunnin kuluttua tai sitten herätän hänet viimeistään 14.30, että ehdimme bussiin hakemaan isoveikkaa päiväkodista. Jos joudun herättämään, lapsi on kiukkuinen ja haluaisi vaan istua sylissäni viltin alla "majassa" ja selkää pitää rapsuttaa. Pikkuveikka juo maitoa tai omenatuoremehua. Varsinaisia välipaloja emme harrasta.


14.35 pitää alkaa pukemaan ulkovaatteita, että ehdimme 14.50 bussiin. Itse herännyt poika on aika helppo pukea päikkärien jälkeen, mutta herättetty muistuttaa lähinnä kiljuvaa makaronia. Kiire ja stressi. Hiki nousee pintaan, kun revin itselleni vaatteita päälle. Vilkuilen kelloa. Ehditäänkö? Ovet lukkoon ja sitten juostaan.

14.53 bussi on taas myöhässä ja aivan täynnä koululaisia. Ehdimme ihan hyvin. Istumaan ei taaskaan mahdu, mutta onneksi matka on lyhyt (noin 3 km) Seisomme edessä käytävällä kuljettajan vieressä ja yritämme pysyä pystyssä. Pikkuveikka pulputtaa tauotta ja selostaa kovaan ääneen kaikkea näkemäänsä. Muut matkustajat ovat huvittuneita.

15.04 olemme taas hieman myöhässä päiväkodin pihalla, vaikka hoputin pikkuveikkaa kävelemään reippaammin pysäkiltä päiväkodille (100-150 m). Bussista se johtuu, kun se on aina myöhässä. Näemme isoveikan leikkivän toisten lasten kanssa. Meidät nähdessään poika hymyilee ja juoksee halaamaan pikkuveljeään. Äitikin saa joskus halin. Tervehdin ulkoiluvuorossa olevaa hoitajaa ja vaihdetaan muutama sana pojan päivästä.

Isoveikka ei malta vielä lähteä ja lupaan, että voidaan taas olla vielä hetki, sillä bussi lähtee vasta puolen tunnin kuluttua. Pikkuveikka haluaa mennä keinumaan tai laskea liukumäkeä. Minulla on huono omatunto siitä, että isoveikka on edelleen päiväkodin vastuulla, vaikka kello on yli kolme. Lapsi pitää siis hakea kolmelta, jos toinen vanhempi on kotona. Meillä on kuitenkin lupa jäädä leikkimään hetkeksi, koska liikumme bussilla.

15.20 isoveikka kättelee hoitajansa hyvästiksi ja kokoan pojat lähtöä varten. Käymme vielä pikaisesti vieressä olevassa kaupassa/postissa, sillä pitää hakea yksi paketti. Yllättäen lastenvaatteita! ;) Sitten bussille. Pysäkillä veljekset nahistelevat ja joudun komentamaan pojat erilleen ja uhkaamaan jäähyllä. Isoveikka kaipaa rauhaa päiväkotipäivän jälkeen ja pikkuveikka taas haluaisi touhuta yhdessä isoveikan kanssa. Ymmärrettävää.


15.35 bussi tulee ja nahina katkeaa ainakin hetkeksi, kun on kavuttava kyytiin ja etsittävä istumapaikat. Mutta mihin käydään istumaan ja kumpi saa tällä kertaa painaa pysähdysnappia? ;) Muutaman kilometrin bussimatka on äkkiä ohi, mutta joskus se tuntuu pitkälle, jos pojat ovat kovin nahinatuulella.

Bussista noustuamme jäämme usein koulun ympäristöön leikkimään. Pojat tykkäävät kiipeillä kivillä ja kieriä lumista rinnettä alas. Joskus kävellään keinuille saakka. Tontilla on myös vanhoja omenapuita, joissa on hyvä kiipeillä. "Vänkkyräpuu" (kuvassa alla) on veljesten suosikki.


Parinsadan metrin matka pysäkiltä kotiin kestää siis varsin kauan, mutta eipä haittaa: tulee siinä samalla pikkuveikallekin ulkoilua. Usein jäämme vielä omaan pihaankin leikkimään, varsinkin nyt, kun illat ovat taas valoisampia.

Rinteisessä pihassa voi nyt laskea liukurilla tai leikkiä erilaisissa astioissa jäädytetyillä jääpaloilla (opin tämän pakkaskelin leikin päiväkodista!). Meillä on ollut jäätymässä ämpäreitä, maitopurkkeja, viilipurkkeja jne. Niitä voi myös värjätä vaikkapa vesi-/peitevärein.


Illalla teen ruuan, josta riittää tavallisesti vähintään myös seuraavan päivän lounaaksi. Klo 17 maissa syödään, joten Pikkukakkonen jää meillä usein katsomatta tai katsotaan sitten nauhalta toisella kertaa. Isi tulee kotiin noin  klo 18, jollei ole työmatkoja. Pojat leikkivät isänsä kanssa olohuoneessa ja minä lämmitän takan ja puuhellan sekä laitan pyykkejä.





Tiistai on viikon ainoa päivä, jolloin on tällä hetkellä säännöllisesti toistuva iltameno: isoveikan liikuntakerho 18.30-19.30. Perjantai-iltaisin käymme porukalla tekemässä viikon ruokaostokset. Muuten vietämme lyhyet arki-illat yleensä kotosalla. Itse käyn joskus lenkillä tms.

Klo 19 aletaan korjaamaan leluja. Meillä leikitään kaksikerroksisen talon vuoksi olohuoneessa, eteisessä ja portaiden alla, joskus ruokailutilan puolellakin. Leluja on siis kaikkialla koko päivän ja vasta illalla ne korjataan paikoilleen portaiden alle. Keittiöön en yleensä leikkejä päästä. Omissa huoneissa yläkerrassa käydään käytännössä vain nukkumassa. Toiveissa olisi, että leikit hiljalleen siirtyisivät poikien huoneisiin...


Kun lelut on isin johdolla saatu paikoilleen ja minä olen laittanut iltapalan valmiiksi, on iltapesujen ja yökkärinvaihdon aika. Pojat tykkäävät käyttää Reino-tossuja iltaisin yökkärin kanssa.


Iltapalaksi veljekset syövät ensin puuroa ja sitten lisäksi esimerkiksi leipää, banaania tai mysliä. Pähkinäinen mysli on isoveikan herkkua, pikkuveikka taas on leipäihmisiä. Smoothieta (mustikka/mansikka, banaani, maustamaton jukurtti ja maito) pyrin tekemään pari-kolme kertaa viikossa ja se maistuu erityisesti pikkuveikalle puuron jälkeen. Isoveikka syö marjat mieluiten sellaisenaan tai rahkana.



Iltapalan jälkeen pestään vielä hampaat ja otetaan päivän viimeiset xylitolit. Unikaverit kainaloon (molemmilla vähintään kaksi...) ja yläkertaan.

Vuorottelemme poikien nukkumaanlaiton kanssa siten, että kummankin pojan laittaa vuoroin isi ja äiti nukkumaan. Molemmille luetaan siis oma iltasatunsa, jonka lapsi saa valita. Pitkästä kirjasta luetaan yleensä vain osa. Isoveikka istuu/pötköttää sängyssään peiton alla satua kuuntelemassa, pikkuveikka istuu sylissä nojatuolissa sänkynsä vieressä.

Pikkuveikka käyttää edelleen unipussia, joka on ikäänkuin kaula- ja hiha-aukollinen makuupussi. Peittoa ei siis tarvita lainkaan. Molemmat pojat ovat nukkuneet pussissa vauvasta saakka ja isoveikka lopetti pussin käytön noin 2,5 v, kun siirtyi pois pinnasängystä. Unipussi pitää lapsen lämpimänä koko yön, vaikka olisi miten kova potkija.  Oman kokemukseni mukaan lapsi (jo vauva) nukkuu paremmin unipussissa. Peittoa ei siis tarvita, paitsi meillä on talviaikaan lisäksi vielä ohut fleeceviltti.

Onko unipussi tuttu?



Molemmille pojille lauletaan sadun jälkeen vielä lyhyt iltalaulu. Pikkuveikka laulaa usein mukana :) Isoveikan jalkoja hierotaan. Aikanaan kovin kasvukipuisen pojan jalkojen hieronnasta on tullut osa iltarutiinia. Monesti isoveikka haluaa tässä kohtaa vielä jutella hetken jostain asiasta. Hyvänyönsuukot ja peittelyt. Isoveikalla on yövalot, pikkuveikalla ei. Isoveikka pelkää kovin pimeää ja huoneessa on tällä hetkellä yölläkin varsin valoisaa, kun jalkalappu ja tähtikuvioinen jouluvalosarja loistavat.


Klo 20 pojat jäävät sänkyihinsä odottaman unta. Isoveikka nukahtaa tavallisesti hetkessä, sillä ei nuku päiväunia. Pikkuveikka jutustelee joskus itsekseen jonkin aikaa, kunnes uni tulee. Poikia ei tarvitse erikseen nukuttaa.


Poikien mentyä nukkumaan siistin keittiön ja laitan tiskikoneen päälle. Lisään puita hellaan säännöllisesti, ettei tuli sammu. Muut kotityöt pyrin tekemään päiväsaikaan ja käytän illalla oman aikani tavallisesti bloggaamiseen, facebookiin ja verkkokauppojen tutkiskeluun. Puran kuvia kamerasta koneelle ja photoshoppaan kuvat blogi- ja facebookkuntoon.

Omiin juttuihin uppoaminen on minulle tosi tärkeää lapsiin keskittyneen päivän päätteeksi. Istumme monesti molemmat koneilla miehen kanssa - vierekkäin sohvalla ;) Erittäin epäergonomista ja tuntuu niskoissa. Niskajumppakin on taas unohtunut... Katson erittäin harvoin tv:tä nykyisin. Mies katsoo vieressä Netflixiltä omia lemppareitaan.

Toisinaan tulee kyllä upottua vähän liikaakin blogimaailmaan tai verkkoshoppailuun - ja sitten nukkumaanmeno viivästyy, kun ei malta lopettaa mielenkiintoisia juttuja. Aamu on kuitenkin armoton, kun se vaativa "Ä-tiii!" kuuluu taas kesken makeimpien unien.

Toivottoman oivallista - sellaista on meidän arki! Mitenkäs teillä? :)

Vahteristonemäntä

4 kommenttia:

  1. Olipas mukava lukea teidän päivästä. :) Meillä on jonkin verran erilaista, mutta niin on lasten iätkin. Oma aika kuullostaa aika samalta minulla kun sinulla, tosin lisänä itsellä tv:n katselu digiboksilta. ;)

    Niin ja unipussi on ihan ehdoton! Meillä Emil nukkui pussissa n.2,5v saakka ja nyt on jo masukille hankittu eka pussi odottamaan. :)
    Olen samaa mieltä että se selvästi rauhoittaa lasta ja peitto pysyy aina päällä, eikä tartte yöllä nousta huutoon "peittoo!". ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että tykkäsit :) Ajattelin, että voisi välillä kuvailla meidän arkea ihan kunnolla.

      Jännä, että teilläkin on ollut unipussi käytössä, se ei nimittäin ole ihan yleinen juttu Suomessa edelleenkään (ulkomailla tunnetumpi).

      Kun hankin unipussin aikanaan isoveikalle, oli aivan kummajainen, eikä lähipiiri ollut kuullutkaan koko asiasta. Osa luulee pussin jotenkin rajoittavan lasta. Unipussi on kyllä yksi parhaista (ellei paras) lastentarvikkeista, joita meillä on ollut! Eipä ole tosiaan tarvinnut yöllä pomppia peittelemään palelevaa lasta :)

      Poista
  2. Jooh, illat menee koneella notkuessa... Meilläkin oli unipussi pienimmillä käytössä, taisi mennä rikki siinä vaiheessa kun pienin oli vähän alle 3v, enkä siinä vaiheessa enää uutta ostanut :) Mutta erittäin hyvä keksintö siis!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teilläkin unipussi! Mielenkiintoisia yhtäläisyyksiä löytyy jälleen :) Kuten tuossa ylempänä jo totesin, unipussi ei ole ihan tavallinen juttu ainakaan omassa lähipiirissä. Itse olen ollut uranuurtaja tässä asiassa ja suositellut konstia muillekin.

      Mun pitäis kehittää joku ergonomisempi työskentelyasento, kun illat koneella sohvassa ei tosiaan ole niskalle yhtään hyväksi. Pieni työpiste alakertaan? Mutta tulisko sitä kuitenkaan käytettyä...?

      Poista

Kommentti sinulta kivalta tuntuisi, anonyyminäkin onnistuisi! :)