Pikkuveikka testaa Blaa!:ta

"Arvaa mitä leopardi? Nyt sovitellaan Blaa!:n syysuutuuksia!"

Toivottoman oivallista ryhtyi yhteistyöhön lastenvaatevalmistaja Blaa!:n kanssa ja saimme testattavaksi luomupuuvillaisia, Suomessa suunniteltuja herkkuja syysmallistosta. Testaajana toimii pikkuveikka ja valitsin hänelle testiin

• Choco velourhousut 
• Hedgehog pitkähihainen paita iso siili 
• Hedgehog trikoopipo

"Ota kiinni, pikkusiili!" Hehkuvaa keltaista ja suklaanruskeaa. Täydellistä syksyyn!

Testaajamme on noin 102 cm pitkä ja vaatteet ovat kokoa 104 cm. Pipo on 52-54 ja pikkuveikan pää 52,5 cm.

Paita on silminnähden reilu, muttei ylisuuri. Puuvillapaidan oletan kuitenkin kutistuvan ensimmäisessä pesussa jonkin verran.

Velourhousut ovat puolestaan niukempaa mitoitusta ja pituus on juuri sopiva. Kasvun- tai kutistumisen varaa ei ole paljon. Jäin miettimään, olisiko koko 110 ollut käypä ja pussittunut nätisti.

Pipo istuu napakasti ja nätisti päässä. Hyvä malli, otsalle ei muodostu "lippaa".

Tuotteiden mainitaan kutistuvan noin 5 %.

"Napa näkyy naapuriin!"

Housujen malli on nätisti istuva. Leveällä, vahvalla kumpparilla varustettu vyötärö istuu sopivan napakasti normaalipainoisen lapsen päällä (102 cm/17 kg). Luulen, että toimisi hoikemmallakin. Vyötärön korkeus on riittävä myös pitkäselkäiselle lapselle.

Housujen vyötärössä ei ole säätöjä, mutta en jäänyt niitä (ainakaan tässä sovitustilanteessa ) myöskään kaipaamaan. Seuraan tilannetta.

Näitä suklaansävyisiä housuja valmistetaan myös collegekankaasta ja leggareina. Velourleggareita teki mieli kokeilla, mutta otin sitten pojalle tutumman malliset housut. Ja myönnän: en oikein osaa kuvitella pojilleni leggareita...

Ja sitten pompitaan!

...ja pelleillään :)

Lempivärejäni ja niin herttainen kuva-aihe :)

Paidan hihansuut ovat eri väriset kuin kauluksen kantti, joten paitaan voi yhdistää myös malliston "bicquit"- housut (vaaleanruskea) tai leggarit.

Tumman niskalapun nurja puoli on fiksusti vaalea: nimikointi on helppo tehdä tussilla. Arvostan tätä ominaisuutta tuskailtuani mm. Metsolan mustien lappujen kanssa. Tarrojakin on tullut testattua, mutta edelleen nimikoin mieluiten tussilla.

Tässä myös lähikuvaa housujen sametinpehmeästä velourista. Nukka on tosi lyhyttä ja tiivistä. Erittäin laadukkaan tuntuista. Huuhteluaineeton taloutemme pistää kyllä velourit testiin. Housujen (80 % luomupuuvilla, 20 % polyesteri) pesulämpötilaksi suositellaan 40 astetta ja pesu luonnollisesti nurinpäin.

Pyykinpesusta puheenollen: luomupuuvillainen siilipaita suositellaan pestävän 30 asteessa. Ilmeisesti painatuksen säilymisen varmistamiseksi. Jäin miettimään, muistanko pestä paidan erillään meidän perus 40 asteen pyykistä. Myös pipon pesuohjeessa neuvotaan pesemään 30 asteessa. Onko 30 ja 40 asteella käytännössä merkittävää eroa? Onko pesuohjeen 30 astetta (muutenkin kuin tässä tapauksessa) vain "varmuuden vuoksi"?

Siilipaidan painatus on aivan ihana. Voiko napa pystyssä nököttävää, anovasti katsovaa piikkipalloa vastustaa? :)

Painatus tuntuu olevan "syvällä" kankaan kuiduissa, joten se vaikuttaisi kestävälle. Mattamainen painatus miellyttää silmää.

Kyllä, vaikuttaa oikein pätevälle setille ensikokemuksen perusteella. Kunhan säät tästä vielä hieman viilenevät, saadaan testivaatteet kunnolla käyttöön ja pesukoneen pyöritykseen.

Meillä on Blaa!:n tuotteista ennestään harmaa Black Bird-paita ja sen laatu on vakuuttanut. Paita ei ole mielestäni mennyt pesussa miksikään. Se on myös ihanan pehmoinen.

Lisää Blaa!:n tuotteita löydät verkkokaupasta.

Onko Blaa! teille tuttu? Miltä siilikuosi näyttää?

Pesettekö vaatteet aina juuri suosituslämpötiloissa?


Reipasta viikkoa toivotellen,

Vahteristonemäntä

Pitkää hihaa ja pimeneviä iltoja

Aamut ovat jo kirpeitä ja illat hämärtyvät selvästi aikaisemmin kuin keskikesällä. Vaikka auringossa on edelleen kesäisen lämmintä, ilmassa on tiettyä kuulautta. Leikkuupuimuri pöllyttää kultaista peltoa tien toisella puolella. Koulut, eskarit ja päivähoito ovat alkaneet. Kesä 2014 alkaa kääntyä väistämättä syksyksi.

Harvinaisen helteisen heinäkuun jälkeen tämä emäntä tervehtii syksyä iloisin mielin ja lapsetkin ovat jo kyselleet, milloin voi taas laittaa pitkähihaisen paidan päälle. Lupasin, että kyllä se hetki pian taas koittaa. Kokosin tähän postaukseen suosikkejani syksyn paitasadosta muutamilta tutuilta merkeiltä.

Ylimmäisenä Villervallan riemukas karkkipaita, väri vaalean oranssi. Myös vihreä versio on herkku. Villervallan syysmallistosta teinkin jo erillisen postauksen, jos muistatte. (kuva Skidin verkkokaupasta)

Molo Kidsillä (3 kuvaa yllä, Keltainen Kettu) on muutama herkullinen, poikamainen kuosi tälle syksylle (kts. kolme kuvaa yllä). Ilves ja jalkapallo ovat upeita, oranssinsävyinen avaruusmaisema vetoaa omalla tavallaan ja miellyttäisi taatusti avaruusmaailmaan kellumaan jäänyttä isoveikkaa.

Nyt on Marimekko tehnyt sen, minkä mm. Po.p hoksasi jo hetkeä aiemmin: yhdistetään erivärisiä raitakuoseja samaan tuotteeseen (ja saadaan äiti-ihmiset sekoamaan). Marimekon "Herra" vetoaa ainakin tähän vannoutuneeseen tasaraitafaniin ja luulen, että tässä on tämän syksyn "pakkopaita" (pakko-saada-pukine) :D (kuva Marimekon verkkokaupasta)

Maxomorran syysmalliston suosikikseni lennähtivät siniset pöllöt ruskealla pohjalla ja hehkuvan oransseilla kanteilla. Näyttävä väriyhdistelmä ja suloiset pöllöt vetoavat aina :) Kuva Keltaisen Ketun verkkokaupasta.

Noshilta (Nosh Organics, kuva Lasten Taikamaa) löytyy tälle syksylle mm. hauska kamerakuosi, jota saa mm. kauniina okrankeltaisena. Menee varmasti "isommallekin" pojalle (/tytölle).

Reiman sisävaatteissa pörrää tänä syksynä mm. lasten piirtämiä autoja ja ötököitä, mutta oma suosikkini on tämä sateenkaaren väreissä hehkuva, kotoista räsymattoromantiikkaa henkivä fleecetakki. Hieno! (kuva reimashopista)

Miltäs syksyn paitasato näyttää? Mikä on oma suosikkisi näistä tai jostain muualta?

Ja sitten viime aikojen kuulumisia. Takana on rento, ohjelmaton kotiviikonloppu. On se jännä, miten töiden alkamisen jälkeen kotoilu on maistunut yhtäkkiä yllättävän hyvältä.

Enää ei ole tarvetta käydä joka viikonloppu jossakin, vaan on ihan kivaa vain olla. Tai no, eihän tämä meidän elämä kotonakaan pelkkää loikoilua ole: tänä viikonloppuna ollaan pesty viikon pyykit, tehty keinun perustuksia, vaihdettu kottikärryyn pyörä ja tyhjennetty komposti. Mutta on myös saunottu koko perheen kesken pitkän kaavan mukaan ja tehty vähän parempaa ruokaa kuin arkena. Viikonlopun pitää tuntua erilaiselta kuin arjen.

Parasta on kuitenkin nukkua pitkään arkiviikon aivan liian lyhyiden yöunien jälkeen. Tänään pojat nukkuivat 8.30 saakka! Olen kyllä opetellut menemään aikasemmin nukkumaan arkena, mutta siinä on edelleen hieman hiomista. Tämä emäntä ei pärjää pitkään vajaan kuuden tunnin yöunilla.

Isoveikalla menee mukavasti eskarissa ja poika lähtee sinne joka aamu mielellään. Uusia kavereita on löytynyt ja leikit maistuvat. Tänään tehtiin ensimmäinen kotiläksy, jossa piirrettiin aiheesta "täällä minä viihdyn". Ihmeen mukavasti malttoi poika keskittyä tehtävään, vaikka jälkeenpäin selvästi väsähtikin itselle hieman hankalan tehtävän suorittamisesta. Eskarikirjan sivulle piirtyi kuitenkin värikäs kuva kotitalosta ja veljeksistä sen pihalla :)

Ilman isoveikkaa uudessa päiväkotiryhmässä sinnittelevä pikkuveikka sen sijaan tirauttaa aamuisin välillä pienet itkut ja sanoo päiväkodin olevan "tylsää". Varsinkin päiväunien nukkuminen hoitopaikassa tuntuu olevan vaikeaa ja sen poika kuvailee itsekin vaikeimmaksi asiaksi päivähoidossa. 

Meillä on kieltämättä kotona paljon myöhäisempi rytmi kuin päiväkodissa (kiitos pikkuveikan hyvien aamu-unien), mikä varmasti osaltaan vaikeuttaa nukahtamista puolilta päivin. Viikonloppuna päikkäreille käydään yleensä siinä kolmen maissa (ja silti yöuni tulee klo 20-21).

Lähes joka päivä saan hoitajilta kuulla, että pienimmäinen on nukkunut vain 30-40 minuuttia valvottuaan ensin sen tunnin verran. Kotona pikkuveikka nukkuu kevyesti 1,5 h päivälläkin ja nukahtaa nopeasti.

Arki-iltoina meillä kirmailee siis väsynyt, itkuinen ja levoton 3-vuotias, joka tarvitsee paljon syliä, muttei malta oikein sylissäkään istua. Toivottavasti tämä on ohimenevää alkuhankaluutta ja helpottaa tässä syksyn mittaan. Väkisinkin kyllä mietin, että iso päiväkotiryhmä ei ehkä ole vielä pikkuveikalle se paras paikka.

Kirpparipöytä pitäisi varata ja passinhakuun varasin jo ajan. Molemmat pojat saivat nyt paikan liikkarista, jossa isoveikka on harrastanut liikuntaa jo pari vuotta. Tiistai-illat täyttyvät siis pian lasten harrastamisesta, kunhan elokuu kääntyy syyskuuksi. Onneksi liikkari on tuossa lähikoululla, mutta on siinä silti hommaa viedä pojat peräkkäin eri ryhmiin yhden illan aikana. Varsinkin jos mies on reissussa.

Itse ilmoittauduin alkavan syksyn innoittamana kuntotanssiin, joka on sopivasti työmatkan varrella ja siten ehkä vaikeammin välteltävissä, kuin myöhemmin illalla alkava jumppa, joka on liian helppo jättää syksyn pimetessä väliin "kun ei vaan millään jaksa lähteä..."

Oletteko suunnitelleet/varanneet harrastuksia alkavalle syksylle?

Mutkatonta arkeen paluuta viikonlopun jälkeen toivottaen,

Vahteristonemäntä

Miikkarisyksyn karvakuonot

Tänään julkaistiin Me&i:n syysmallisto!

Poimin teille tähän omia suosikkejani virtuaalihypistelyä varten. Keltaiset koirat, nallet ja autosekamelska miellyttävät minua keltaisen ystävänä erityisesti. Tytöille on aivan ihania velourtunikoita eläinaiheilla. 

Nämä alimmaiset, punaiset, kapealinjaiset collegehousut täyttävät varmasti monen hoikan lapsen äidin toiveen. Vyötäröltä löytyy kaikenlisäksi säädettävä nappikumppari. Syksyn suosikkipöksyt?

Miltä näyttää? Suosikkisi? Oletteko menossa kutsuille?

Lisää herkkuja löytyy samasta paikasta, mistä kuvat on kerätty eli Me&i verkkosivuilta.

Lupsakkaa loppuviikkoa toivotellen,

Vahteristonemäntä

Isoveikka aloitti (esi)opintien!

Eilen meillä oli suuri päivä, kun esikoisemme isoveikka aloitti eskarin. Edellisenä yönä isin kanssa ulkomaanreissulta palannut ja kuutisen tuntia nukkunut poika jaksoi juuri ja juuri nousta sängystä, mutta jännitys virkisti pienen niin, että kyllä se päivä siitä käynnistyi. Isi vei pojat päiväkotiin, joten en itse ollut saattelemassa poikaa eskariin ja näkemässä kuulemma ilmeisen innostunutta, mutta myös jännittynyttä poikastamme.

Ensimmäisenä päivänä ei kuulemma vielä ollut mitään varsinaista opetusta, saivat kuitenkin lukujärjestykset. Tänään, toisena eskaripäivänä saivat kirjat ja tekivät kirjasta pari tehtävää. Tuli myös ensimmäinen kotiläksy, joka pitää muistaa tehdä tulevaksi maanantaiksi. Tuli ihan koulu mieleen, kun kirjaa selasin. Omassa lapsuudessa noita tehtäviä tehtiin vuotta myöhemmin ekaluokalla. Ei tainnut koko eskarista olla silloin vielä ajatustakaan.

Täytyy tässä äidinkin alkaa vähän skarppaamaan, että tulee tehtävät ajoissa tehtyä! Tänään kiedoin lapseni ensimmäisen oppikirjan kontaktimuoviin melkein liikuttuneena. Aika suhisi korvissa.

En ole vielä päässyt tapaamaan isoveikan eskariopea, sillä hakiessani poikia ennen viittä viimeisten joukossa, on paikalla aina muita hoitajia. Ehtiihän tässä toki, mutta äitiä tietysti kiinnostaisi, kenen opissa poika nyt on :) Odotan vanhempainiltaa kovasti.

Kuten kuvasta voitte päätellä, pojat ovat saaneet valita uudet eskari- ja päiväkotireppunsa itse. Yritin ensin ehdotella esteettisempiä vaihtoehtoja, mutta sitten ajattelin, että antaa olla: valitkoon kerrankin ihan vaan itselle mieleiset. Eipä minun tarvitse noita laukkuja juuri katsella. Eikä olleet muuten hinnalla pilattuja: 9,95/kpl robbarissa. Vetoketjujen oletan tosin kestävän korkeintaan joulukuulle.

"Sala mäkkii" on pikkuveikan vaihtovaatteita ja unilelua varten. Tiedätte, mitä mieltä olen Carsista, mutta olkoon, reppu on kympin repuksi varsin pätevän oloinen.

Äidin mielestä suoraan sanoen ällöttävässä ja muovipintaisessa, mutta käyttäjänsä mukaan täydellisessä Bagukan-repussa kulkevat isoveikan eskarikirja ja muut varusteet. Ostimme samalla muutamia peruslyijykyniä (joita jostain syystä ei taloudesta löytynyt) ja lisäksi paksumpia, kolmionmallisia erikoiskyniä hyvää kynäotetta ja kirjoittamista (äidin mielenrauhaa?) auttamaan.

Pikkuveikkaa harmittaa, kun hän ei päässyt vielä eskariin. "Minä kohta kuusi...!", hän hokee toiveikkaana. Mutta vasta kolmen vuoden päästä, pieni mies.

Isoveikka käy eskarissa mielellään, ainakin näin alkuun. Eipä muutos lopulta ollut suuri: tutussa päiväkodissa jatkettiin. Ryhmä vaihtui tosin suurimmaksi osaksi, sillä eskarilaiset on nyt jaettu ryhmiin sen mukaan, mihin kouluun he vuoden päästä menevät. Fiksua sinänsä, sillä ainakin itselläni ystävyyssuhteita muodostui juuri tuossa iässä.

Yksi hoitajista on siirtynyt mukana uuteen ryhmään, muut ovat uusia. Eskariryhmässä on mukana onneksi hyvä ystävä, jonka isoveikka on tuntenut vauvasta saakka. Poika on verrattain sosiaalinen ja hyvä löytämään uusia kavereita itselleen, joten tuskin hän yksin jää. Mutta toki sitä silti äitinä aina miettii, että voikun kaikki menisi hyvin :)

Miten teidän eskarit ja koulut ovat alkaneet? Turvallista koulutietä kaikille pienille kulkijoille!

Vahteristonemäntä

Jemma vm 2015

Syysmallistot taivuttavat pian puotien vaaterekit notkolle, enkä ole muistanut (ehtinyt?) näyttää teille, mitä meillä jemmattiin kesäalesta pojille kesäksi 2015! Tässä muutamia suosikkeja, joiden esittely meni pojilta vähän villiksi...

Meidän "jemma vuosimallia 2015" sisältää mm.:
- Villervallan paitoja, hupparit ja tennarit
- Gugguun housuja ja sortseja (keltaista ja oranssia)
- Mini Rodinin käärmepaidat
- Marimekon Keikari-sortsit
- Reiman Angry Birds-aurinkosuojavaatteita ja konepestävät lenkkarit

Kyseinen "jemma" käsittää (vain) yhden reilunkokoisen pahvilaatikon vaatehuoneessa, jonka sain tässä äskettäin viimein raivattua niin, että sinne mahtuu taas sisälle ;) En uskalla viedä aarre-arkkuani aittaan, kun eihän sitä tiedä, mikä siellä nakertaa kalleudet vaikka pilalle.

Taidan luopua suosiolla jemmaamisen välttämisen epätoivoisesta yrittämisestä ja hyväksyä, että hamsteri mikä hamsteri :) Ja silti joudun taas miettimään, että entä jos en tykkääkään noista vaatteista enää vuoden päästä. On tämä hankalaa! ;)

Mitäs kanssajemmaajien varastoihin on päätynyt viime aikoina? :)

Vahteristonemäntä

Kotieläimiä ja matkakuumetta

Mistä on lapsiperheen kesä tehty? Huvipuistoreissusta, mökkijärvessä polskimisesta ja tietenkin - eläinpuistoretkestä.

Kävimme tässä taannoin Orimattilan kotieläinpuistossa muistuttamassa pojille, miltä lehmä, sika ja lammas näyttävät. Ja nähtiinhän siellä jopa joulupukin poro (?) ja päästiin riekkumaan erinäisissä leikkihärveleissä. Possun kohdalla tuli myös puhetta siitä, mistä se ruoka oikein tulee...

P. Punakuono taisi olla vähän kesäterässä...Isoveikka kysyi äiditä epäuskoisena, että ei kai tämä ole niitä joulupukin lentojoukkoja? Taisi olla vähän erinäköinen jäkälänpurija kuin Niko lentäjänpoika-elokuvassa. Juu, tämä olikin ihan tavallinen poro vaan ;)

Eläimiä enemmän lapsia tuntuivat lopulta kiinnostavat leikkitelineet, varsinkin tämä putkiliukumäki saavutti suuren suosion veljesten keskuudessa.

Päivä oli todella helteinen - kuten viime aikoina on muutenkin ollut. Onneksi tässä puistossa on myös niitä puita, jonka luoma varjo oli helpotus varsinkin vanhemmille. Vesipullot olivat suuressa suosiossa!

Pojilla oli päällä viime kesän H&M:n dinopaidat ja saman ketjun sortsit. Nämä vitosen maksaneet sortsit ovat käytössä toista kesää ja laatu on yllättävän hyvä: ei nukan nukkaa, eikä takataskun painatus ole edes haalistunut!

Sandaalit ja aurinkosuojahatut Reiman, hatut käytössä toista kesää ja laatu edelleen priima. Reiman sandaalimalli on tuttu jo vuosien takaa ja seuraavaksi kesäksi meinaan jemmata taas vastaavat.

Lopuksi pojat kiipesivät ponin selkään ja ratsastivat talutettuna pienen kierroksen. Pikkuveikka on selvästi rohkeampi tällaisissa jutuissa; isoveikka ei olisi samassa iässä uskaltanut hepan kyytiin. Nyt molemmat nauttivat ratsastuksesta ja kierros loppui tietysti liian lyhyeen. Tuli taas mieleen, että pitäisi kysyä kodin läheiseltä hevostilalta mahdollisuutta ratsastukseen.

Meillä on meneillään erikoinen ja jännittävä viikko. Isoveikka lähtee huomenna isin kanssa harrastusmatkalle oikein lentokoneella (pojan eka kerta lentokoneessa) ja pikkuveikka aloittaa huomenna päiväkodissa uudessa ryhmässä ensimmäistä päivää loman jälkeen. Saakohan äiti unta ensi yönä...

Mutta arvatkaa mitä?! Meidän syyslomareissu toteutuu sittenkin! Eilen varasimme matkan Turkkiin syyskuun lopulle. Tuntuu ihan epätodelliselta. Olen viimeksi ollut etelässä häämatkalla vuonna 2007, joten matkakuume on ollut kova jo pitkään. On tainnut matkailukin muuttua jonkin verran näinä vuosina: tullut all inclusivet ja kaikki. Mutta kaikkein vaikeinta on odottaa sinne syyskuun loppuun! (ja olla pelkäämättä lasten sairastumista ennen matkaa)

Mitäs teille kuuluu? Onko arki saatu rullaamaan kesälomien jälkeen? Vai joko sitä odotetaan syyslomaa? ;)

Reipasta loppuviikkoa!

Vahteristonemäntä

Ota karkki! -Villervallan syksy 2014

Skidin facebookista löytyi makupaloja Villervallan syksystä. Luvassa on ainakin karkkikuosia herkullisilla sävyillä - nam! Oranssi on erityisesti omaan makuuni, vihreä maistuisi meille myös.

Kuvat Skidin facebookista.

Miltäs Villervallan uutuudet näyttävät? Maistuvatko namit? Näitä on kuulemma tulossa myymälöihin ihan lähiaikoina. Ja tässä on tosiaankin vain maistiaiset, lisää herkkuja on luvassa.

Tällä hetkellä Skidin verkkokaupassa voi tehdä vielä alelöytöjä Villervallan kuluvan kesän mallistosta. Meille tuli mm. dotstar- ja rinkulakuosia jemmaan kesäksi 2015 sekä tennarit molemmille pojille.

Aurinkoista elokuun ensimmäistä viikonloppua!

Vahteristonemäntä