Kengänpohjia metsänpohjalla

Kun seinät alkaa kaatua päälle ja pihakin käy ahtaaksi kahdelle soturille, meillä lähdetään metsään. Yleensä useamman kerran viikossa. Siellä on taatusti tilaa molemmille temperamenttisille veljeksille ja aina löytyy tekemistä. Onneksi metsä alkaa ihan pihan reunasta.

Sunnuntaina teimme taas metsäretken. Oma vointini oli vielä puolikuntoinen flunssan jäljiltä, mutta eipä minun metsässä tarvitse muuta kuin kävellä hissukseen ja katsella poikien leikkejä. Joskus täytyy hieman toppuutella hurjapäistä pikkuveikkaa, joka kuvittelee pystyvänsä kaikkeen samaan kuin melkein 3 vuotta vanhempi isoveikka. Metsässä harvoin kiukutellaan, kiusataan tai tehdään älyttömyyksiä. Luonto rauhoittaa lapsenkin.

Tekipä itsellekin hyvää hengittää raikasta ja kosteaa ilmaa useamman sisällä vietetyn sairaspäivän jälkeen! Mielikin virkistyi :)

Välikausikenkien pohjat ovat olleet viime päivinä kovasti mielessä. Että pysyykö lenksut paikallaan kenkien alla vai ei. Isoveikalla on Reimatecit, jotka on jemmattu 2013 mallistosta. Pikkuveikan Reimatecit on hankittu kirpparilta ja ne ovat ehkä parin vuoden takaa.

Isoveikan kengissä lenksut pysyvät paikallaan koko ulkoilun ajan, vaikka miten kiipeilisi ja touhuaisi, sillä niissä on selvä kolo kantapään ja päkiän välissä. Pikkuveikan kengissä on aivan suora pohja, jonka alla jalkalenksut eivät pysy ollenkaan. Eilen kengät ja sisähousujen lahkeet olivat sitten täynnä metsän aluskasvillisuutta ja tänään puolestaan hiekkalaatikkohiekkaa... Meillä mennään pitkin pusikoita ja metsänpohjaa, joten paikallaan pysyvät lenksut ovat tosi tärkeä asia.

Eivätkä nämä kengät ole todellakaan ainoat, joilla on tämä sama ongelma. Monet saappaatkin ovat täysin kannattomia/suorapohjaisia ja välikausikengillä on tosiaan samaa ongelmaa. Meillä on pikkuveikalle jemmassa Vikingin välikausikengät ensi syksyksi, eikä niissäkään näytä olevan ulkopohjassa suurta eroa kannan ja päkiän välillä. Onko tämä ehkä joku uusi trendi??? Talvikengissä on ainakin tähän asti ollut kunnon kanta ja lenkit on pysyneet paikoillaan.

Toiveeni lastenkenkien valmistajille onkin: tehkää myös välikausikengän ulkopohjaan kunnon ura jalkalenkkejä varten, kiitos! Mitäs mieltä muut olette? Missä kengissä pysyy lenksut paikallaan? Missä ei?

Jäätelökivellä eväitä syömässä. Kivi on saanut nimensä siitä, että pojat ovat joskus vaarin kanssa hakeneet lähileipomosta jätskit ja menneet syömään ne tälle kivelle.

"Monta piparia olet jo syönyt?" :)

 

Kaatuneiden puiden juurakot ovat mielenkiintoisia. Onkohan tuolla alla jonkun eläimen pesä?

Nyt se on kuitenkin avaruusalus! Pidä kiinni, kohta lähdetään! Lapsen mielikuvitusta on ihana seurata. Tälläkin "aluksella" ajeltiin pitkä tovi.

 

Sinivuokot ovat auenneet omassa pihassa, metsän reunassa!

Emme laittaneet kurahousuja, vaikka aamulla tuli räntää aika lailla ja maan saattoi olettaa olevan suht märkä retkemme aikaan iltapäivällä.

Kivillä kiipeilyn ja varvikossa tarpomisen jälkeen pikkuveikan Reima Vacalis oli saanut hieman uutta väriä...Kotiin tultua irrotin vuorin haalarin pesua varten. Kuivuu muuten nopsaan tällainen irtovuorinen haalari verrattuna kiinteävuoriseen välikausihaalariin. On tätä nääs pesty jo aikaisemminkin ;)

Näin musta oli haalari takaa. Dr Beckmannia harjasuuttimella sutien kankaan pintaan ja Vanishia koneeseen - se on minun tahranpoistoreseptini. Haalarin polvet lähtivät täysin puhtaaksi, taakse jäi aavistus tummaa: siellä oli kaiketi myös vanhempaa, pinttynyttä likaa alla. Mutta kohta tällä haalarilla taas kiipeillään ja ryömitään, joten eipä se puhtaana pysyisi kuitenkaan! :)

Tänään otettiin hiekkalaatikko käyttöön talven jälkeen. Pojat oli ihan innoissaan uudesta leikkipaikasta ja möyrivät hiekassa autoineen täysin siemauksin. Minä haravoin siinä ympärillä vaahteran siemenkotia, joita on nyt joka paikassa. Illalla käydään tyhjentämässä meidän kirpparipöytä ja saadaan samalla vähän messukassaa :)

Mukavaa alkanutta viikkoa! Enää muutama päivä lapsimessuihin! Joko on strategia valmiina ja ostoslista tehtynä? ;)

Vahteristonemäntä