Jouluntuoksua

 

Joulupiparit. Ja varsinkin se taikinan syöminen. Se vaan kuuluu jouluun. Minä en ole koskaan tehnyt taikinaa itse, vaikka olen ennen poikien syntymää rakentanut piparista mansardikattoisen huvilan, kirkon ja muumitalon - silloin oli aikaa näperrellä. Taikinan ostan valmiina ja Myllyn Paras piparkakkutaikina, se voilla leivottu, on suosikkini. Se paistuu tasaisesti ja pipareista tulee rakenteeltaan ja maultaan hyviä.

Joskus voisi kyllä kokeilla lähileipomon myymää piparitaikinaa...

 

Leivoimme poikien kanssa alkuviikosta joulun ekat piparit. Minä onneton olin varannut vain yhden paketin taikinaa (nyt pakastimessa toki odottaa 3 lisää) ja eihän siitä riittänyt uuniin kuin pari vajaata pellillistä. Ai miksi? No, pojat kun saivat omat taikinapalansa eteensä, iskivät kaulimen sijaan hampaansa kiinni niihin. Pikkuveikka isoveikan esimerkkiä seuraten. Ja pitihän sitä herkkua maistella aina leipomisen lomassakin. Tietysti.

Piparien painelu sopii pienellekin leipurille. Pikkuveikka oli mielissään, kun osasi leipoa :)

 

Isoveikka odottaa, että piparit jäähtyvät :) Tällä kerralla valitsimme muoteiksi rekka-auton, ison sydämen, pyrstötähden, kissan, pupun ja poron. Minulla on aika mukava valikoima piparimuotteja, joita olen keräillyt vuosien varrella. Joulumessuilta löytää erikoisia piparimuotteja. Oman valikoiman erikoisin on ehkä vanha suomenkartta, jossa on vielä toinenkin käsivarsi tallella. Perinteiset ukot ja akat ovat kyllä kivoja ja muumit myös.

Teetkö itse piparitaikinan vai ostatko valmista? Mikä muotti on rakkain?

Huomenna alkaa joulunalusviikko. Sain tänään viimeiset lahjat hankittua ja kävin kuuntelmassa kauneimpia joululauluja kirkossa. Tuleva viikko kulunee pitkälti leipoessa, muissa jouluvalmisteluissa ja ystäviä tavatessa.

Mukavaa ja stressitöntä viikkoa!

Vahteristonemäntä

Reiman raidoissa Hoplopissa

 

 

Joskus on päiviä, jolloin ulkoilu ei houkuta kunnon varusteista huolimatta. Piha on yhtä luistinrataa -tässä tapauksessa vielä mäkeä joka suuntaan. Pari suojakelipäivää sulattivat kauniin lumipeitteen ja sitä myötä valuivat myös mäenlaskupaikat loskalammikoiksi, jotka sitten taas jäätyivät.

Onneksi energiaa voi purkaa sisälläkin, mm. rakentamalla temppuradan kotiin. Perjantaina lähdimme oikein viralliseen sisäleikkipuistoon eli Hoploppiin kiipeilemään, roikkumaan, ajamaan autoilla ja hyppimään trampoliinissa.

Hoplop on isoveikan mielipaikkoja ja hän sukkuloi puistossa jo sujuvasti. Pikkuveikkakin alkaa olla jo siinä iässä (pian 2,5 v), että sisäleikkipuiston aktiviteetit viehättävät ja taidot alkavat riittää suurimpaan osaan puiston toiminnoista. Käymme Hoplopissa joitakin kertoja vuodessa, lasten kasvaessa varmasti yhä useammin.

 

Mietin, mitä laitan pojille päälle, että erotan heidät mahdollisimman hyvin alati liikkuvasta ja säntäilevästä lapsijoukosta. Huomioliivi olisi toki näkyvä, mutta aina joku muukin äiti on päätynyt samaan ratkaisuun, jolloin silmissä vilisee liikaa keltaisia liivejä. Asun pitäisi myös olla mukava hikoillessa eli siirtää kosteutta pois iholta.

Päädyin Reiman tämän syksyn uutuuksiin: teknisiin sisävaatteisiin, jotka toimivat yhtä lailla aluskerroksena ulkoillessa. Näitä ihania raitapukuja meillä on käytetty säännöllisesti sekä ulkona että sisäleikeissä. Asu hengittää, eikä ole märkä ihoa vasten. Reipas raitakuosi myös erottuu hyvin ihmisjoukossa. Maxy-paidat ja Jaakko-housut sopivat meidän vauhdikkaille veljeksille!

 

 

Kuten kuvasta näkyy, posket punoittavat ja ohimot valuvat! Reipasta sisäliikuntaa :) Kun ehdotin pientä taukoa, totesi isoveikka melkein suuttuen: "Eihän tänne nyt istumaan ole tultu!" ;)

Lounaan jälkeen otettiin kuitenkin hetki rauhallisemmin ja pelattiin välillä. Mukava mennä välillä "valmiiseen pöytään" ja ruokailu hoituu leikkipuistosta poistumatta. Kätevää :)

Kotimatkalla oli aika väsynyttä porukkaa! :) Pikkuveikka nukahti rattaisiin, jotka alkavat olla jo aika ahtaat meidän pitkälle kaksivuotiaalle ja isoveikkakin istui koko kotimatkan hyvin rauhallisena bussin penkillä.

Olipas mukava päivä! :)

Miten teidän viikonloppu on sujunut? Onko jo joulustressiä? Toivottavasti ei. Joulu kun tulee jokatapauksessa, vaikkei tekisi kaikkea täydellisesti :) Mukavaa viikonlopun jatkoa!

Vahteristonemäntä

Me&i ale alkoi!

Tänään alkoi Me&i ale! Tuotteita jopa 40% alennuksella. Minun aamuni alesta kertova sähköposti ainakin sekoitti, myönnetään! ;) Kohtalotovereita?

Kaikki kuvat: http://www.meandi.se/fi/

Tilasin aamupalan valmistuksen välissä toisella kädellä "one police car" paidan isoveikalle (kuva yllä). Tässähän ei ole mitään järkeä, kun paitoja on lipasto pullollaan, mutta tämä paita minua jäi vaivaamaan silloin syksyllä me&i kutsujen jälkeen. Tilasin keltaisen ihanuuden silloin vain pikkuveikalle ja isoveikka sai oranssin, vaarinpaitatyylisen oravapaidan, jota pitänyt vain kahdesti. Suorastaan inhoaa sitä, en tiedä miksi. Pikkuveikan poliisiautopaitaa isoveikka on sen sijaan kadehtinut monesti ääneen.

"One police car"-paidan neulos on myös ihan toisen tyyppistä kuin oravapaidassa ja säännöllisesti käytetty autopaita on pysynyt aivan uudenveroisena oravien saatua haituvaa selkiinsä siinä ainoassa pesussa, jonka paita on kokenut. Molemmat paidat ovat 100% puuvillaa.

"Tiger tee" myöskin isoveikalle. Kissaeläimet ovat edelleen pop, erityisesti juuri tiikerit. Kesäksi ajattelin.

 "Yogapants brown (sweat)" pikkuveikalle. Isoveikalla on tällaiset velouria ja malli on mun mielestä tosi kiva. Nämä ovat collegekangasta.

Nämä joogahousut olivat itseasiassa normaalihintaiset ja sen tajusin vasta tilauksen tehtyäni...Velouriset olis ollu alessa. Höh.  Kaikki tuotteet eivät siis olekaan alennuksessa, huomaattehan tilatessanne.

Ja "kids coolest pants" molemmille pojille. Erilainen malli, siksi heräsi mielenkiinto.

Tuotekuvaus me&i sivuilta:
"Nämä housut ovat haarasta juuri sopivan väljät, jotta malli voi olla samalla sekä cool että mukava. Takamuksen kohdalta suorissa housuissa on ylhäällä hieman leveyttä antavat kauniit vastalaskokset. Kapeiden lahkeiden suissa on resorit. Säädettävä vyötäröresori, sivutaskut ja yksi takatasku." (http://www.meandi.se/fi/tuotteet/132301.aspx)

Kaikki kuvat: http://www.meandi.se/fi/


Eli meillä oli lähinnä tarvetta hillityn värisille housuille tällä kertaa. Välillä niinkin! :)
Kutkuttaako ale vai odotteletteko jo tammikuussa ilmestyvää uutta mallistoa?


Vahteristonemäntä

Nyt sitä on - lunta!

Viime päivinä meitä on hellinyt kaunis talvisää ja taivaalta on leijaillut sopivasti lunta, että päästiin kauan odotettuun mäenlaskuunkin. Punaisia poskia, riemunkiljahduksia ja lumisia poikia :)

Pukeminen on nopeaa ja helppoa, kun tarvitaan toistaiseksi vain yksi kerros sisävaatteiden tai teknisen alusasun päälle. Sisälle tultaessa vaatteet ovat puhtaita, eikä tarvitse harjailla hiekkoja pois, kuten vielä hetki sitten. Tässä kohtaa vuotta lumi tuntuu pelkästään ihanalle! :) (palaan asiaan ensimmäisen suojalumen kolaamisen jälkeen...)

Isoveikan uusi oranssi Ticket Baggie Rugged on valkoista hankea vasten vielä herkullisempi kuin sisällä sovitellessa!  Pipo Reiman tämän kauden ruskea, valetaskullinen Harty, rukkaset viime vuoden mustat Kiddot, kengät viime kauden alesta jemmatut Reimatecit.

Ruskea Harty-pipo on verrattain isoa kokoa. Isoveikan hatun koko on jo jonkun aikaa ollut 54 ja tuo edellisen kauden vihreä hiippapipo (otettu nyt käyttöön) pysyy oikein napakasti paikoillaan kovassakin peuhussa, mutta samankokoista Hartya saa lapsi vähän väliä nostella silmiltään. Pipo on paksu ja painava ja toki tyyliltäänkin toisenlainen. Lähinnä keltaisen parkan kaunpunkikaveriksihan pipo hankittiinkin, joten Hartyn reiluus ei ole suuri ongelma.

Parin päivän Ticket-kokemuksen perusteella sanoisin, että tämä uusi tuttavuus on oikein pätevä haalari upean ulkonäkönsä lisäksi. Helppo pukea, kun on vain se vetskari (ei nepparilistaa) ja yksi neppari kauluksessa. Parasta on kankaan liukas pinta, johon ei lumikaan tartu! Kauluksesta en ihan vielä osaa sanoa, onko se riittävän korkea suojaamaan lapsen kaulaa. Kauluksessahan on siis vain se yksi neppari ja kaulus on mielestäni verrattain matala. Hmm...Onkos muilla tästä kokemusta/mielipidettä?

Nyt mennään, eikä meinata!
Aika uskaliasta yhdistää oranssi ja vihreä! Meidän pirteä porkkana-poika! :) Vihreät asusteet on hankittu varsinaisesti mustaa päiväkotihaalaria piristämään, mutta välillä näinkin ;)

Pikkuveikalla on päällä isoveikalta peritty Reima Kiddo haalari ja Reiman viime vuoden malliston sininen tupsupipo sekä tummansiniset Reimatec-rukkaset. Jalassa perintökuomat.

Tänään pojat laskivat 1,5 putkeen mäkeä omassa pihassa. Kiipesivät ylös ja laskivat alas. Tauotta. Laskuvälinettä vaihtamatta. Kukaan ei edes kiukutellut tai heittänyt lunta toisen kaulukseen. Uuden talven hurmaa!

Viime päivinä on kyllä kokeiltu muitakin laskuvälineitä kuin suosittuja liukureita, mutta rattikelkan vetonaru on tällä hetkellä jäässä/jumissa ja pulkka ei ole oikein koskaan kiinnostanut.

Lumipotkulaudan olen hienovaraisesti piilottanut, sillä pikkuveikka saa siitä aina kauheat raivarit, kun ei saa mennä sen kanssa mäkeen...Isoveikka potkuttelee sillä mielellään tasaisella, mutta pienempi ei ymmärrä, mitä vaaraa on jos kaksivuotias lähtee potkulaudalla jyrkkään mäkeen, joka päättyy rautaporttiin...

Talolle johtavan ison mäen lisäksi uusi suosikkilaskupaikka on mukulakivillä kivetty luiska uuden nurmikon alarinteessä. Minä olen lapioinut varmuuden vuoksi lisää lunta kesällä kivetyn luiskan päälle, etteivät pojat kuluttaisi laskiessaan kivien lomassa kasvavia matalia katajia ihan mullokselle. Luiska on turvallinen laskupaikka ohjaustaidottomalle pikkuveikallekin, kun ei tarvi väistellä porttia. Voi heittäytyä vapaasti "ääböö"-liukurin päälle ja antaa mennä :) Siis pyöreä Angry Birds-liukuri, jonka isoveikka sai viime talveksi.

Läheisellä sorakuopalla voi laskea pitkiä liukuja turvallisesti. Sinne täytyy lähteä lähipäivinä. Myös koulun kumpareilta saa hyvät vauhdit, eikä tarvitse varoa esteitä.

Oletteko päässeet jo mäenlaskuun? Mikä on mieluisin laskuväline?

Meillä yrittelee flunssa tällä kertaa isoveikkaan. Katsotaan, onko poika päiväkotikuntoinen huomenna vai pidetäänkö kotipäivä. Tällä viikolla pitäisi hoitaa jouluostoksia. Kortit on onneksi tilattu ja lasten lahjat jotakuinkin "pulkassa". Mutta kaikki muu on vaiheessa...Liikkarissa on viimeinen kerta ennen joulua. Viikonlopulla kummipoikamme, lasten serkku, täyttää 1-vuotta, joten juhlahumu senkun jatkuu! :)

Tänään olen lämmittänyt takkaa ja puuhellaa huolella: yöksi on luvattu 18 asteen pakkasta!

Reipasta viikonalkua! :)

Vahteristonemäntä

Keltainen takki kaupungilla

 

Reima Obos, untuvainen keltainen unelma, pääsi ensimmäistä kertaa käyttöön viime keskiviikkona, kun teimme pikkuveikan kanssa kirppari-/parturi-/apteekkireissun lähimpään kaupunkiin.

Kirjoittelin aiemmin syksyllä tästä takista sovituskuvien kera ja nyt päästiin testaamaan talvisäässä!

 



Tätä on odotettu: että saadaan käyttää pirteää, keltaista talvitakkia. Nyt on talvi tullut meille ja pakkasta sen verran, että pienimmäisen voi kietoa suloiseen untuvaan. Se on niin ihana! Väri on upea, hehkuva lämmin keltainen :)

Housuina mustat Reimatec henkselitoppahousut, jotka löysin kirpparilta laput kiinni. Joskus käy tuuri, vai mitä! Rukkaset ovat lasten mustat karvavuoriset nahkarukkaset, lahjaksi saadut. Jalassa pikkuveikalla on mustat, nahkaiset, villavuoriset Tepsut (Seribon Oy), kirpparilöytö myöskin - ja monivuotinen suosikkimme kaupunkijalkineissa.

Pipo Reiman tummansininen Skipp vaihdettavalla tupsulla (sininen tai keltainen tupsu). Hyvän mallinen pipo, suojaa hyvin korvat. Miellyttävä fleecevuori, pinta villasekoitetta. Yksinkertainen; sopii monen vaatteen kanssa. Tykkään kovasti. Voisin hankkia tällaisen myös isoveikalle: tuo fleecevuori on ihoa vasten miellyttävämpi hikoilevalla lapsella kuin perinteinen puuvillavuori.

Työmaa, työmaa! hihkui pieni mies kaupungilla kulkiessamme. Lapsi se osaa ottaa ilon irti aikuisen mielestä joskus vähemmän kauniista paikoistakin. Pärisevät koneet ovat tämänkin pienen miehen mieleen :)

Tästä kun kurkistaa, näkee autot ihan läheltä...

...mutta kyllä tuolta aidan päältä näkisi silti paremmin!

Jouluisia näyteikkunoita oli mukava katsella. Varsinkin tätä Sokoksen pyörivää jouluikkunaa ihmeteltiin pitkään. Siellä näkyi jouluaattoa viettävä perhe, pehmoeläimiä ja muuta mukavaa.

Obos on mukavan yksinkertainen takki, ei mitään ylimääräistä. Takin helman takaa pidempi malli on käytännöllinen - ja kivannäköinen. Tykkään myös vinosta tikkauksesta. Takki on kokoa 98 cm ja poika jotakuinkin saman mittainen.

Tässä takissa lapsi erottuu kadulla! Keltainen väri lisää turvallisuutta sen lisäksi, että miellyttää silmää. Huomaatte varmaan, että äiti on ihan myyty ;) Poika itsekin tykkäsi uudesta takistaan ja on ylpeä, että hänellä on samanvärinen talvitakki kuin isoveikalla.

Mutta oliko untuvatakki kuuma kaupoilla? Takissa on edessä vinovetoketjun lisäksi toinen vetoketju, joka ei aukea ihan alas saakka. Kun nämä molemmat vetoketjut ovat auki, koko takin etumus avautuu "läppänä" alas ja tuuletus pelaa. Pidempään sisällä ollessa riisuimme lämpimän takin suosiolla rattaisiin.

Mitäs tykkäätte Oboksesta? Onko keltainen väri teidän juttu? Entä voiko keltaista käyttää pihaleikeissä?

 

 

Mukavaa viikonlopun jatkoa ja talvisia ulkoilusäitä! :)

Vahteristonemäntä

Suloista juhlahumua

Ja taas puhalletaan kynttilöitä!

Kun kauhu-teemallisista kaverisynttäreistä oli selvitty, oli vuorossa voileipäkakun teko seuraavan päivän sukusynttäreitä varten.  5-vuotiasta isoveikkaa juhlittiin siis jo toistamiseen. Toiset perättäiset juhlat menivät jo ihan rutiinilla ja samaa suklaista haamukakkua syötiin näissäkin kekkereissä. Mummo teki tuon isoveikan toivoman ihanan mansikka-kermakakun, joka näkyy yläkuvassa. Sitä pitää aina olla.

Jokavuotiseksi perinteeksi muodostunut kylmäsavulohi-katkarapuvoileipäkakku onnistui hyvin, vaikka jouduinkin, myöhäisen kauppareissun vuoksi, käyttämään hieman erilaista paahtoleipää ja tuorejuustoa, mitä yleensä. Hyvin maistui vieraillekin :)

http://www.k-ruoka.fi/reseptit/katkarapu-lohivoileipakakku/

Vasemmalla koristelua ja ongintamateriaalia. Sama kauhu-teema toistui osittain myös sukujuhlissa. Silloin kahvipöydässä oli kuitenkin perinteinen valkoinen liina ja mustat jätesäkit peittivät vain noutopöydän pintaa.

Oikealla sokerimassahaamujen työvaiheet. Haamut kuivuivat foliotukien päällä haluttuun muotoon. Haamut olivat kohtuullisen helppoja valmistaa. Uskallan toistekin. Haasteellisinta oli saada osa haamuista kuivuttuaan ehjinä irti foliotuistaan. Onneksi 2/3 irtosi lakanat ehjinä. Kinuskikissalla on tarkemmat ohjeet haamujen näpertelyyn.

Oletko askarrellut koristeita sokerimassasta?

Sunnuntain sukulaissynttäreillä oli oman perheen lisäksi 11 vierasta. 7 puuttui normiporukasta. Kaikki lapset saivat lahjoja kuin jouluaattona. Pikkuveikka hoki kokoajan tohkeissaan "Minä pääsee synttä!" :) Kerrankin hän pääsi mukaan isoveikan juttuihin. Päiväkotiin, liikkariin ja toimintaterapiaan kun ei ole pienellä ollut asiaa.

Vihreä radio-ohjattava monsteriauto, lahja perheeltä, näkyy yllä olevissa kuvissa.  Siitä pikkuveikka vasta olikin kateellinen. Voi pientä. Onneksi isoveikka antoi jalosti pienen painella välillä eteenpäin-nappia. Ja nyt on ekat patterit ajettu loppuun, eikä kukaan ole ehtinyt vaihtaa vielä uusia ;)

Isoveikka nautti täysin siemauksin juhlakalun roolistaan. Hän sai lahjaksi mm. lumipotkulaudan (Stiga Snow Kick), teknisen kerraston, boxereita, t-paitoja, kello-/viikko opetuspelin, tehtäväkirjan ja tussit sekä Lego Chima-hahmon.

Lumipotkulauta taisi olla mieluisin lahja ja sillä on jo kurvailtu pihassa. Aika hyvin isoveikka uuden menopelinsä hallitsee, kun on kokemusta tavallisesta pyörällisestä potkulautamallista entuudestaan. Onko muiden toivelistalla tätä Stigan uutuutta?

Isoveikan mielestä juhlissa oli kuitenkin parasta "syöminen" eli se, kun sai kerrankin syödä vapaasti herkkuja mahan täydeltä! :)

Huomenna on taas juhlapäivä: itsenäisyyspäivä. Miten meinaatte viettää arkivapaan/pitkän viikonlopun? Juhlitteko itsenäisyyspäivää jotenkin erityisesti?

Me ollaan ihan kotosalla perheen kesken ja syödään vähän paremmin. Kai sitä tulee taas katsottua linnanjuhlia toisella silmällä. Katsotteko linnan juhlia?

Lauantaina menemme isovanhempien kanssa pikkujoululounaalle, jonne on tulossa itse joulupukkikin!

Mukavaa pitkää viikonloppua! :)

Vahteristonemäntä

Kauheat kaverisynttärit

 

 Viikonloppu oli yhtä juhlahumua, kun vietimme isoveikan 5-vuotissynttäreitä ensin kaverien ja sitten vielä suvun voimin. Itseasiassa juhlinta alkoi pienimuotoisesti jo perjantaina, kun poika sai perheen lahjan ja juhli syntymäpäiväänsä myös päiväkodissa, kuten tapana on.

Kaverisynttärit eli tässä tapauksessa kauhuteemalliset lastenjuhlat alkoivat lauantaina klo 15 pikkuveikan päiväunien jälkeen. Nämä kekkerit olivat perheessäämme ensimmäiset lajiaan, joten vanhempia jännitti melkoisesti. Ja juhlakalukin piilotteli jännityksissään portaiden alla ensimmäisten vieraiden saapuessa sisään. Onneksi jännitys laukesi pian ja päästiin avaamaan paketit.

Seuraavaksi pienet juhlijat siirtyivät herkkupöytään. Kuten alunperin arvelinkin, täytekakku upposi vain kahteen viidestä juhlijasta. Suurimman suosion saavuttivat sokerimassahaamuilla koristellut mokkapalat ja erilaiset piparit. Jokainen taisi maistaa yhden coctailtikun, joita olin pistellyt hunamelonin puolikkaaseen. Popcornia meni jonkin verran.

Juhlissa oli kaksi varsinaista ohjelmanumeroa: aarteenetsintä ja onginta. Eräänlainen ohjelmanumero oli myös se, että isi esiintyi haamuna. Lapset tykkäsivät. Pikkuveikkaa tosin hieman hirvitti tämä lakanapukuinen hahmo, mutta nähtyään, kuka sen sisällä on, kummitus tuntui jo ihan turvalliselle.

Juhlapöytä oli koristeltu myöskin teeman mukaisesti kammottavaksi: pöytäliinana oli mustia jätesäkkejä, lampusta riippui hämähäkkejä, pöydällä oli kynttilöitä hämähäkki-kynttilänjaloissa sekä hämähäkin seittiä. Seinillä riippui pirullisia naamareita.

Aarteenetsintä oli ajoitettu syöminkien jälkeen, jolloin minulle jäi hyvää aikaa korjata pöytä lasten etsiessä karkki-aarteita yläkerrassa toisen aikuisen valvomina helpolla kuumaa-kylmää-menetelmällä. Kovasti olivat pienet juhlijat innoissaan touhusta ja jokainen jännitti omaa aarrettaan, vaikka kaikilla olikin samanlainen pieni kummituspussukka nameja.

Ohjatun toiminnan välissä oli vapaata leikkiä. Lapset touhusivat lähinnä isoveikan huoneessa ovi kiinni ja pimeässä. Pikkuveikka koputteli oven takana, eikä oikein lopulta tiennyt, halusiko mukaan leikkiin vai ei. Ei ole helppoa olla kaksivuotias viisivuotiaiden seurassa.

Onginnan toteutimme niin, että jokainen lapsi sain kolme pahvista matoa, joissa luki oma nimi ja mato kerrallaan kiinnitettiin verhonipsusta leikkiämpäri-naruyhdistelmään ja hiissattiin oviaukkoon viritetyn meri-lakanan yli. Jokaisella oli siis kolme ongintakertaa. Lakanan toisella puolella minä olin valmiina lasten nimillä tarralapuin nimikoitujen kippojen kanssa, joiden avulla pysyi järjestys siitä, että kaikki saavat oikean määrän oikeita "kaloja". Merenelävien virkaa toimittivat pikkuautot, tarra-arkit, ilmapallot ja muovieläimet. Jos olisi oikein viimeisen päälle vienyt juhlien kauhu-teeman, olisi ongenpäässäkin roikkunut mielummin vaikka muovihämähäkkejä ja halloween-naamareita.

Isoveikka nautti roolistaan täysin siemauksin ja paistetteli ystäviensä keskellä. Kaksi tuntia kului nopeasti ja pian ensimmäisiä vieraita tultiin hakemaan kotiin. Eikä kukaan edes voinut pahoin! ;)

Juhlat onnistuivat paremmin  kuin odotin ja itselläni oli alkujännityksen lauettua suorastaan levollinen olo! Toki tähän vaikutti se, että viidestä kutsutusta vain 3 vierasta pääsi paikalle ja näistä kaksi oli minullekin ennestään tuttuja lapsia. Isomman porukan kanssa olisi ollut taatusti ihan toisenlainen hulina!

Mukavat kekkerit - ei tarvitse seuraavalla kerralla roudata porukkaa hoploppiin tai heseen (jollei sitten muuten innostuta niistä)! ;)

Mukavaa viikonalkua ja alkavaa joulukuuta! :)

Vahteristonemäntä