Viikonloppu oli yhtä juhlahumua, kun vietimme isoveikan 5-vuotissynttäreitä ensin kaverien ja sitten vielä suvun voimin. Itseasiassa juhlinta alkoi pienimuotoisesti jo perjantaina, kun poika sai perheen lahjan ja juhli syntymäpäiväänsä myös päiväkodissa, kuten tapana on.
Kaverisynttärit eli tässä tapauksessa kauhuteemalliset lastenjuhlat alkoivat lauantaina klo 15 pikkuveikan päiväunien jälkeen. Nämä kekkerit olivat perheessäämme ensimmäiset lajiaan, joten vanhempia jännitti melkoisesti. Ja juhlakalukin piilotteli jännityksissään portaiden alla ensimmäisten vieraiden saapuessa sisään. Onneksi jännitys laukesi pian ja päästiin avaamaan paketit.
Seuraavaksi pienet juhlijat siirtyivät herkkupöytään. Kuten alunperin arvelinkin, täytekakku upposi vain kahteen viidestä juhlijasta. Suurimman suosion saavuttivat sokerimassahaamuilla koristellut mokkapalat ja erilaiset piparit. Jokainen taisi maistaa yhden coctailtikun, joita olin pistellyt hunamelonin puolikkaaseen. Popcornia meni jonkin verran.
Juhlissa oli kaksi varsinaista ohjelmanumeroa: aarteenetsintä ja onginta. Eräänlainen ohjelmanumero oli myös se, että isi esiintyi haamuna. Lapset tykkäsivät. Pikkuveikkaa tosin hieman hirvitti tämä lakanapukuinen hahmo, mutta nähtyään, kuka sen sisällä on, kummitus tuntui jo ihan turvalliselle.
Juhlapöytä oli koristeltu myöskin teeman mukaisesti kammottavaksi: pöytäliinana oli mustia jätesäkkejä, lampusta riippui hämähäkkejä, pöydällä oli kynttilöitä hämähäkki-kynttilänjaloissa sekä hämähäkin seittiä. Seinillä riippui pirullisia naamareita.
Aarteenetsintä oli ajoitettu syöminkien jälkeen, jolloin minulle jäi hyvää aikaa korjata pöytä lasten etsiessä karkki-aarteita yläkerrassa toisen aikuisen valvomina helpolla kuumaa-kylmää-menetelmällä. Kovasti olivat pienet juhlijat innoissaan touhusta ja jokainen jännitti omaa aarrettaan, vaikka kaikilla olikin samanlainen pieni kummituspussukka nameja.
Ohjatun toiminnan välissä oli vapaata leikkiä. Lapset touhusivat lähinnä isoveikan huoneessa ovi kiinni ja pimeässä. Pikkuveikka koputteli oven takana, eikä oikein lopulta tiennyt, halusiko mukaan leikkiin vai ei. Ei ole helppoa olla kaksivuotias viisivuotiaiden seurassa.
Onginnan toteutimme niin, että jokainen lapsi sain kolme pahvista matoa, joissa luki oma nimi ja mato kerrallaan kiinnitettiin verhonipsusta leikkiämpäri-naruyhdistelmään ja hiissattiin oviaukkoon viritetyn meri-lakanan yli. Jokaisella oli siis kolme ongintakertaa. Lakanan toisella puolella minä olin valmiina lasten nimillä tarralapuin nimikoitujen kippojen kanssa, joiden avulla pysyi järjestys siitä, että kaikki saavat oikean määrän oikeita "kaloja". Merenelävien virkaa toimittivat pikkuautot, tarra-arkit, ilmapallot ja muovieläimet. Jos olisi oikein viimeisen päälle vienyt juhlien kauhu-teeman, olisi ongenpäässäkin roikkunut mielummin vaikka muovihämähäkkejä ja halloween-naamareita.
Isoveikka nautti roolistaan täysin siemauksin ja paistetteli ystäviensä keskellä. Kaksi tuntia kului nopeasti ja pian ensimmäisiä vieraita tultiin hakemaan kotiin. Eikä kukaan edes voinut pahoin! ;)
Juhlat onnistuivat paremmin kuin odotin ja itselläni oli alkujännityksen lauettua suorastaan levollinen olo! Toki tähän vaikutti se, että viidestä kutsutusta vain 3 vierasta pääsi paikalle ja näistä kaksi oli minullekin ennestään tuttuja lapsia. Isomman porukan kanssa olisi ollut taatusti ihan toisenlainen hulina!
Mukavat kekkerit - ei tarvitse seuraavalla kerralla roudata porukkaa hoploppiin tai heseen (jollei sitten muuten innostuta niistä)! ;)
Mukavaa viikonalkua ja alkavaa joulukuuta! :)
Vahteristonemäntä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentti sinulta kivalta tuntuisi, anonyyminäkin onnistuisi! :)