Lumenkaipuuta sateen ropistessa ja takki pesussa

 

 

Vettä tulee niin, että ropina käy, eikä lumesta ole enää tietoakaan! Piha on märkä ja jäinen luistinrata, jonka painanteissa on vesilammikoita. Plääh. Ennustavat kaikenlisäksi mustaa joulua. Vielä isompi plääh.

Nämä illalla otetut lumikuvat on parin viikon takaa, jolloin talvi näytti parhaita puoliaan. Kyllä tuota vielä on luvassa - tiedetään - mutta olisihan se mukava, että jouluna olisi lunta. Mutta huonolta se nyt näyttää, ainakin täällä suunnalla.

 

Isoveikka Reiman One haalarissa (kaudelta 2012) ja Anders pipossa, jossa on alaslaskettava kasvosuoja viimaa vastaan. Tämä on pojan lempipipo tällä hetkellä, mutta olen joutunut rajoittamaan varsin paksun pipon käyttöä näillä plussakeleillä, ettei ole pojalla koko ajan pää märkänä.

Käytössä paras on  nyt ohut villapipo, jossa on tekninen vuori. Olenkin viime aikoina miettinyt, miksi pipoihin tehdään yleensä puuvillavuori? Sehän on vihonviimeinen materiaali ihoa vasten hikoillessa. Joissakin onneksi on sentään fleeceä vuorikankaana, mutta kaipaan edelleen sellaisia ohuempia, teknisiä talvipipoja, joita aiemmin oli Reiman mallistossa. Onko joku löytänyt?

Otsalamput ovat käteviä täällä maalla ilta-aikaan: näkee leikkiä, vaikkei pihavaloja olekaan.

Olen ollut oikein tyytyväinen One haalariin, vaikka aluksi napisinkin mustan värin synkkyyttä. Se on malliltaan hyvä pitkäselkäiselle pojalle ja haalarin suora, yksinkertainen rakenne miellyttää silmää. Nopea pukea, eikä lika näy herkästi.

Viime vuotisten lumilukkojen jälkeen perinteiset resorilahkeet kunnon silikonilenksuilla tuntuvat jotenkin turvallisemmille: lapsikaan ei voi laittaa niitä väärin (jos vaan yleensä laittaa lenksut paikoilleen). Lumilukot toimivat meillä viime talvena aluksi ihan hyvin (aikuinen laittoi paikoilleen), mutta kevättä kohti löystyivät ilmeisesti käytössä ja alkoivat päästää kosteutta sisään.

Löytyykö lumilukkojen ystäviä?

 

Lumi on ihanaa, nyt peuhataan!

 

 

Lumikolakyyti on lapsista hauskaa. Po.p:n rukkasissa on mahtavat heijastimet! Rukkaset ovat myös helpot pukea, kun ei ole mitään tarrakiristyksiä. Nähtäväksi jää, miten nämä pysyvät kädessä/pitävät lumen ulkopuolella, kun tulee enemmän käyttöä. Toistaiseksi vaikuttavat oikein päteville :)

Jos olen oikein kiltti, tulisiko jouluksi edes hieman lunta? :) Lapset niin nauttivat lumesta ja kyllä lumen tuoma valo virkistää itseäkin melkoisesti.

 

Oranssi Ticket on ottanut meillä kotihaalarin paikan ja mustaa Reima Onea käytetään päiväkodissa. Suurimmaksi osaksi siksi juuri näin päin, että tykkään itse katsella tuota oranssia ja päiväkodissahan en ole sitä näkemässä. Musta väri on myös hitusen armeliaampi lialle, vaikkei tuo oranssikaan niin kovin arka ole. Ja olen kuullut, että haalarin liukkaasta pinnasta lähtee lika helposti irti.

Liasta puheen ollen...olen pessyt pikkuveikan unelma-untuvaisen, keltaisen Obos-takin jo kahdesti kolmen käyttökerran aikana. Viime viikolla poika onnistui saamaan takin selkään jotain mustaa rasvaa ja tänään vesseli otti ja oksensi autossa takkinsa rinnuksille oikein kunnolla. Sellaisella paineella, että Kuomatkin piti laittaa koneeseen.

Tuossa se keltainen ihanuus taas kuivuu henkarissa ja odottaa minua pöyhimään (kuivausrumpu ja tennispallot olisivat kuulemma oikea kuivaustapa, mutta kun ei ole sitä rumpua) ilmaa untuvien väliin, ettei lopputuloksena ole ohueksi litistynyt entinen untuvatakki. Kuinkahan monta pesua untuvatakki kestää lämpimyyden kärsimättä? Alan jo melkein toivoa, että takin vuorimateriaali olisi jotain perusvanua...

Tietysti tässä on vielä se yllätysmomentti, että jääkö oksennuskerta ainoaksi vai onko meillä kenties tiedossa koko perheen yhteinen jouluyrjötauti. Voi riemu. Kädet kyynärpäitä myöten ristiin, että tuo tämän päiväinen oli vain matkapahoinvointia.

Asiasta toiseen: reimashopissa on tänään kaikki normaalihintaiset tuotteet - 20% ja ilman postikuluja! Hyvä tilaisuus hankkia toiminnallisia lastenvaatteita pukinkonttiin, Vaikkapa niitä ihania teknisiä sisävaatteita! :)

Mukavaa viikonalkua!

Vahteristonemäntä