Simaa ja mahlaa

Rauhallinen lapsiperheen vappu juhlittu onnistuneesti ilman suurempia kommelluksia. Yövieraina poikien serkkutyttö äitinsä kanssa, joten lapset saivat odotettua leikkiseuraa. Paljon ulkoilua ja makeat herkut säännöstelty -siinäpä oiva resepti pitämään suurin osa juhlijoista tyytyväisinä ;)

Pienimmäinen sai megaraivarin vappuaattona ja epäilimme jo hänen sairastavan vähintääkin akuuttia korvatulehdusta, mutta aikansa purkauduttuaan sieltä punaisen ja hikisen raivomytyn alta paljastui taas herttainen poikasemme. Mutta voi luoja sitä huutoa! Jos esikoinen on keskimääräistä temperamenttisempi, niin pikkuveikka on kyllä potenssiin kolme. Eikä ole edes kahta vielä...

Ruokahuollossa mentiin perinteisellä ja helpolla nakit ja ranskalaiset-linjalla, jälkkäriksi jäätelöä, munkkeja ja simaa tietenkään unohtamatta. Kaasupallot eivät kauheasti kiinnostaneet lapsia, ilmapalloille keksittiin paljon enemmän käyttöä ja niitä pomputeltiinkin ympäriinsä niin sisällä kuin ulkonakin. Ihanan meluisat töötti-torvet olivat kova sana ja saippuakuplat kiisivät tuulisessa säässä hyvänä kakkosena. Paukkuserpentiinit puolestaan olivat lähinnä surkeita uudenvuoden rakettien korvikkeita, hämmentävä pettymys nelivuotiaille.

Pienimuotoinen vaatetestikin tuli suoritettua vappuaaton virkistykseksi. Pihassamme on kaadettu kevättalvella suuri koivu, jonka paksun hangen vuoksi pitkähkö kanto vuotaa keväiseen tapaan reippaasti mahlaa. Mahla on valunut kannon kylkiä alas ja muodostanut lammikon kannon juureen. Arvatkaapa, missä hiekkalaatikkomme sijaitsee? Aivan oikein, juuri siinä vieressä. Ennenkuin kukaan ehti huomata, oli kuopus kiertänyt kantoa ympäri itseään kannon kylkeen hieroen ja sen jälkeen kompastunut vatsalleen juuri siiten mahlalätäkköön...Pyyhin toki enimpiä heti ensimmäisellä taskusta löytyneellä nenäliinantapaisella, mutta kyllä pojan haalari oli ulkoilun päätyttyä hurjan näköinen kaiken hiekan ja mullan takerruttua mahlaiseen kankaaseen. Olin aivan varma, että se siitä haalarista. Mutta ei - haalari lähti puhtaaksi, kun pesin sen ensin (pesuohjeen vastaisesti) oikein- ja sitten vielä nurinpäin ihan normaalisti 40 asteen hienopesussa. Mahla on siis -luojan kiitos- ihan eri juttu kuin pihka. Nyt tiedän :) Haalari on esikoisen vanha kirpparilta ostettu Reimatec noin vuodelta 2008. Kanto sai tänään pyhäpäivästä huolimatta viimeisen tuomiosa: isäntä kaivoi sen mahtavat juuret esiin ja haki sahan, kirveen ja rautakangen...