torstai 4. syyskuuta 2014

Liian lujaa


Illat pitäisi varata kotoilulle ja levolle.

Se pyörii nyt vähän turhan lujaa, se kuuluisa oravanpyörä nimittäin. Tai ruuhkavuosistahan tässä on pikemminkin kysymys. Ne ovat nyt väistämättä alkaneet ja se tuntuu emännän luissa ja ytimissä saakka. Erityisesti juuri nyt.

Tiukka viikko. Alkuviikosta mies makasi kotona kuumeessa ja poikien kuviot jäivät entistä enemmän minun harteilleni. Tiistai-iltana juoksin, konttasin ja ryömin vatsallani työpäivän päätteeksi kaksi tuntia liikuntakerhon yhteistunnilla koulun jumppasalissa. Molemmilla pojilla on oma  nyt liikkariryhmänsä ja tällä viikolla harrastus käynnistyi. Liikkari on normaalisti isin heiniä, mutta eihän sinne sairasta voi laittaa.

Tiistaipäivän päätteeksi, saatuani pojat petiin, vetäisin lennossa voileivän ja aloin laputtaa jumppatrikoot yhä päällä kirpparikuormaa, joka sekin sattui juuri tälle viikolle. Itsehän toki satutin, kun tällä viikolla mies on kuitenkin maisemissa, eikä suhaa ympäri Eurooppaa. Niin, siinä meni sitten puolille öin, että sain hommat siihen pisteeseen ja kierrokset riittävän alas, että saatoin laskeutua vaakatasoon.

Kello soi 5.40. Keskiviikkoaamu ja se päivä, jolloin liian lyhyet yöunet alkavat painaa. Töissä ei toimi mikään, järjestelmät tökkivät harvinaisen paljon. Työpäivä päätteeksi rullaan shopperini sekä pari isoa kassillista lastenvaatteita kirpparille. Seuraavat kaksi viikkoa pitää siis hoidella myös kirpparipöytää. Pöytä sentään vapautui ennenkuin bussi kotiinpäin lähti. Huh, kerkisin.

Illalla pojat ovat tosi levottomia ja vievät loputkin energiani. Miehen ilta kuluu pikkuveikan vanhempainillassa, joten hoidan yksin poikien iltatouhut. Juttelen isoveikan kanssa vähän tarkemmin ja tulee ilmi, että päiväkodissa on poika, joka johtaa useimmiten ulkoleikkejä ja myös pelottelee muita. Nyt tämä poika on uhannut tuoda tulitikut päiväkotiin ja polttaa koko päiväkodin! Pienimmät eivät kuulemma ainakaan ehtisi pelastua. Isoveikka vieräyttää kyyneleitä miettiessään, miten pikkuveikan kävisi. Tulipalo on jostain syystä ollut jo pitkään isoveikan suurin pelko ja kaikenlisäksi hän on kokenut aiemminkin johtuvansa suojelemaan pikkuveikkaa kiusaamiselta. Keskustelemme asian selväksi ja poika rauhoittuu silminnähden. Lasten mentyä nukkumaan kirjoitan sähköpostia lastentarhanopettajalle. Asia jää toki pyörimään mieleen.

Tänään torstaina olo alkaa tuntua kuin humalaiselta ja huomaan unohtelevani asioita. Väsymys painaa jo selvästi. Töissä systeemit tökkivät edelleen ja se kiristää ihmisten pinnaa. Lähden töistä jo puoli kolme ehtiäkseni nippa nappa kolmeksi omaan harrastukseeni, kuntotanssiin, joka alkoi tänään. Ihana vetäjä, hyvä ohjelma, mutta huonosti ilmastoitu liian pieni tila. Mutta tunnen silti virkistyneeni ja saan ystävältä kyydin kotiovelle saakka. Leijun hetken euforiassa, mutta sitten alkaa tuntua, että harrastuksetkin ovat nyt liikaa.

Kotona lapset ovat taas äärimmäisen väsyneitä ja itkevät joka asiasta. Ovat niin nälkäisiäkin, ettei päiväkodissa ole tainnut paljon ruokaa masuun mennä. Kunnon tankkaus ja seitsemältä pojat petiin.  Voi luoja tätä meidän nykyistä elämää: itkua, nälkää ja väsymystä. Tänään muuten menen itsekin aikaisin nukkumaan ja se tarkoittaa viimeistään kymmeneltä.

Huomenna aamulla päivystän kotona siivousringin uuden siivoojan tuloa ja perehdytän hänet pikaisesti kotimme siivousvälineisiin ja siivoustoiveisiimme. Siivousapu on iso ilo, mutta aamun kotipäivystys haukkaa taas palan työajastani. Ehdin töihin vasta ties milloin ja miinukset senkun ropisevat (liukuvan työajan saldo saa olla enintään 5 tuntia miinuksella). Vaikka juoksen nytkin kieli vyön alla.

Tämä bussilla suhaaminen ja taistelu työpaikan leimauslaitetta vastaan on käynyt liian raskaaksi ja olenkin tehnyt viimein suuren päätöksen: otan ajotunteja ja opettelen uudestaan ajamaan autoa. Ei tästä meidän uudesta arjesta tule muuten mitään. Lasten hoitopäivä venyvät tarpeettoman pitkiksi ja väsyn myös itse. Olen töissä aamulla 7 aikaan, mutta silti en saa työtunteja täyteen, kun alkuillasta tuntuu olevan aina jotain menoa, johon on ehdittävä. Niinkuin tällä viikollakin. Ensi viikolla on lähdettävä aikaisemmin töistä, että keritään passien hakuun toiselle paikkakunnalle, isoveikan vanhempainiltaan ja harrastuksiin ja päivittämään kirpparipöytää ja...ja...

Nyt tuntuu, että menee aivan liian lujaa!

Onko teillä arki hallussa vai pyöriikö oravanpyörä joskus liian lujaa? Onko päivähoidossa ollut ongelmia/kiusaamista?

Leppoisaa loppuviikkoa ja rentouttavaa viikonloppua toivotellen,

Vahteristonemäntä







13 kommenttia:

  1. Kuulostaa uuvuttavalle! Tsemppiä kovasti oravanpyörään! Just tällä viikolla mietin, että miten ihmeessä mä jaksaisin, jos mulla olis töitä (ja vielä toisella paikkakunnalla eli parikin tuntia työmatkoja päivässä). Kun nytkin väsyttää välillä ihan vaan tämä että arki ja lapset saa pyöritettyä! :O

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanopa muuta! Mullakin oli kotona lasten kanssa aina puuhaa ja tekemistä, toisinaan kiirettäkin ja ihmettelin, miten ehtisin vielä töissäkin käydä. Vastaus kuuluu: ei sitä ehdikään tai sitten täytyy karsia vähän kaikesta. Ruuat on entistä simppelimpiä, yöunet nipistetty kuuteen tuntiin, lasten kanssa oleminen tarkoittaa lähinnä iltarutiineja ja siivouksen hoitaa joku muu - ja silti tuntuu olevan liian kova vauhti!

      Kiitos tsempeistä :)

      Poista
  2. Voih, pystyn samaistumaan!! Meillä on löytynyt helpotus näistä: minulla lyhennetty työviikko, etäpäivä perjantaisin, ei aikataulutettuja harrastuksia (vaikka ne kivoja olisikin), mummon apu koiran käyttämisessä ja aika usein myös lasten hakemisessa. Eikä kummallakaan vanhemmalla ole reissutyö. Näistä helpotuksista huolimatta hulinaa tuntuu olevan ja iltaisin tosi väsynyttä jengiä! Eilen kirkui puoli tuntia pienempi veljeksistä ja tänään isompi.

    Ongelmia tulee jos arkeen pitää sovitella yhtään mitään ylimääräistä, kuten vasu-keskustelua, neuvolaa, hammaslääkäriä, vanhempainiltaa jne... Kun ei meinaisi kaupassakaan ehtiä käydä! :O

    Onpa kurjia puheita ollut poikasi päiväkotikaverilla, toivottavasti asiasta jutellaan vaikka aamupiirissä, ettei ketään saa kiusata tms.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti vinkeistä :)

      Tää on niin tätä. Ja koko pakka tosiaan menee sekaisin, jos on just joku vanhempainilta, joita nyt sattuu sekä tälle että seuraavalle viikolle. Meillä käydään ruokakaupassa vain kerran viikossa, ettei kaikki illat kulu ostoksilla. Tarvittaessa sitten nappaan täydennystä bussia vaihtaessani.

      Toi sun lyhennetty viikko on kyllä arjen iso helpotus. Kaikissa työpaikoissa sitä ei vaan edelleenkää suosita tai sitten joutuu ainakin tekemään täyden viikon urakkatahtia neljässä päivässä ja vajaalla palkalla. Mutta itse olisin tällä hetkellä valmis tekemään lyhyempää viikkoa, jos siihen olisi mahdollisuus. Mutta mullahan on vain määräaikainen sopimus vuoden loppuun.

      Pelottelupuheet on onneksi selvitetty päiväkodissa ja jopa lapsen vanhempien kanssa keskusteltu. Tehokasta puuttumista päivähoitohenkilökunnalta :)

      Poista
  3. Arkiahdistus on täälläkin. Miten syksy voikin sisältää näin hirmuisesti kaikea? Illat ovat niin lyhyitä ja tuntuvat juurikin menevän kiukutteluun ja väsyneenä touhuiluun. Ihan mahtavalta kyllä kuullostaa tuo siivousapu, mutta nuo aikataulut ei. Meillä on viikonloputkin olleet täynnä ohjelmaa ja niin on seuraavakin, tiedän että yhtäkkiä onkin taas maanantai. Haluaisi vain olla kotona ja keskittyä lapsiin.
    Tänään lähdin Nooan kanssa kaksin sienimetsään, ja tekikin metsä todella hyvää kiristyneille hermoille! Likaisille nurkille suljetaan silmät, vain pakolliset työt tehdään. Ruuhkavuodet todellakin.. Ehkä ne joskus helpottavat. Ja ehkä sitä joskus päästää itsensäkin helpommalla! :) TSEMPPIÄ SINNE!! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teilläkin! :(

      Täytyy alkaa nyt karsimaan kovalla kädellä kaikkea
      ylimääräistä. Kirpparijutut taitaa tässä muodossa
      olla historiaa, ainakin toistaiseksi.Tärkeintä
      on perheen yhteinen aika kotosalla.

      Viikonloput olemme yrittäneet rauhoittaa viime
      aikoina, muuten ei ehdi latautua seuraavaan viikkoon.
      Just tuollainen metsäretki, niinkuin teilläkin,
      on rentouttavaa tekemistä.

      Joo, siivouksen tasoa on nyt laskettava. Ja jos olet
      kiinnostunut siivousavusta, kannattaa selvittää
      alueellanne mahdollisesti toimiva siivousrinki.
      Tai perustaa itse sellainen? Rinki saa tukea
      työllistäessään työttömän työnhakijan, joten siivouksen hinta
      on varsin kohtuullinen.

      Tsemppiä sulle myös! :)

      Poista
  4. Olen tosiaan edelleen sitä mieltä, että tarvitsette toisen auton. Hyvä, niin sinäkin.

    Ja hyvä, kun otit yhteyttä lastentarhanopettajaan tuossa lapsen mieltä painavassa asiassa.

    Voiko jostain karsia? Onko liikkari välttämätön pitkien päiväkotipäivien lisäksi? Kun lapset ovat vielä väsyneitäkin. Saanevat päiväkodissakin vastaavaa ohjattua liikuntaa?

    Voisiko joku läheinen (muu kuin sinä tai miehesi) hakea lapset joskus aiemmin päiväkodista? Keventäisi heidän ja sinun päivääsi.

    Tsemppiä.

    -T-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olin alunperinkin sitä mieltä, että lasten harrastus on liikaa tälle syksylle, mutta jatkoimme tuttua ja mieluisaa harrastusta isoveikan toiveesta ja ehkä tavan vuoksikin. Ja pikkuveikka sai aloittaa myös, kun tarvittava ikä tuli täyteen. Nyt ajatellen olisimme pärjänneet paremmin ilman. Missään tapauksessa lapset eivät "tarvitse" lisäliikuntaa päiväkotipäivien lisäksi. Toisaalta liikkari tuo pojille hyvää mieltä ja jotain odotettavaa.

      Isovanhemmat ovat onneksi mukana arjessa, vaikkeivat ihan lähellä asukaan, ja ovat toisinaan hakeneet pojat päiväkodista. Se on kyllä iso ilo :)

      Toista autoa meille ei kyllä tähän hätään ole vielä tulossa, sillä mun työthän loppuvat vuodenvaihteessa. Mutta jos saan uuden työn, asia tulee ajankohtaiseksi. Ajotaidon aion kuitenkin päivittää nyt syksyn aikana, sillä jo autonkäyttömahdollisuus helpottaisi arkeamme kummasti, varsinkin miehen ollessa työmatkalla.

      Poista
    2. ...niin ja kiitos myötäelämisestä sullekin! :)

      Poista
  5. Vaikka olen kotona lasten kanssa niin pystyn täysin samaistumaan. Tarttis muutaman lisätunnin vuorokauteen. Huhhuh. Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti, tää on nyt aika hurjaa menoa. Kesällä kuvittelin, että eihän tää uusi arki nyt niin kamalaa olekaan, mutta homma todellistui vasta lomakauden päätyttyä, kun alkoi tää kuskausrumba ja toisaalta miehen työmatkat piteni.

      Mutta tästä selvitään. Priorisointihan on päivän sana työpaikoillakin - sama tapa vaan käyttöön kotonakin. Kaikkea ei tarvitse tehdä, eikä niitä jäljelle jääviä tehtäviä asioita tarvitse tehdä 100 %:sti. Usein 80 % riittää vallan mainiosti. Armoa äideillekin!

      Tsemppiä myös teille, ei se kotiäidin arkikaan aina herkkua ole! :)

      Poista
  6. Oikein paljon tsemppiä arkeen! Kuulostaa tosi uuvuttavalta kyllä =(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Tämä viikko vaikuttaisi jo paremmalle kuin tuo viimen viikon tulipalokiire. Kaikkeen tottuu?

      Poista

Kommentti sinulta kivalta tuntuisi, anonyyminäkin onnistuisi! :)