Junalla Lintsille ja takaisin

Kun minulla ei sattuneesta syystä ole kesälomaa, on perheen yhteiset kesäreissut tehtävä pikaisesti viikonloppuna. Viime lauantaina veimme pojat päiväseltään perinteiseen lapsiperheen kesäkohteeseen, Linnanmäelle.

Lomamatkan tuntua lisätäksemme harjoitimme elämysmatkailua ja hyppäsimme oman auton sijaan junaan. Kaikki oli jotakuinkin täydellistä, junassa väljää ja pojat käyttäytyvät ihmeen rauhallisesti ottaen huomioon matkan päämäärän. Kunnes.

Käytävällä ohitsemme kulkevan perheen tyttö oksensi rajusti juuri kohdallamme. Reunimmaisena istunut mies sai roiskeita päälleen, onneksi vain pieniä. Onneksi jostain löytyi paperia tytön perheelle ja muille osansa saaneille. Oksennuslammikko tukki tiemme päästä vaihtamaan istumapaikkaa. Haju levisi salamannopeasti ja tunkeutui aivoihin asti.

Nostelimme lapset lammikon yli ja siirryimme seuraavaan vaunuun, josta onneksi löytyi vapaata tilaa. Haju valitettavasti seurasi mukana, varmasti myös sattumina kengänpohjissa. Mies vannoi, että seuraavan kerran mennään kyllä autolla. Onneksi junamatka ei ollut alunperin minun ideani ;)

Nyt sitten jännätään, poimimmeko matkaan jonkun kesäisen vatsataudin siemenen vai oliko tuo onneton yhteensattuma vain viattoman matkapahoinvoinnin tulos. Toivon hartaasti jälkimmäistä. Vatsatauti on yksi inhottavimmista perustaudeista.

Lintsillä oli kuitenkin oikein mukavaa. Kävelymatka Pasilan asemalta on noin kilometrin ja mennessä se kului ihan huomaamatta. Paluumatkalla reitti kulki ylämäkeen ja väsyneet huvittelijat eivät olisi jaksaneet kävellä enää askeltakaan. Siinä kohtaa kilometri tuntui pitkälle. Luojan kiitos otimme matkarattaat mukaan tavaroiden kuljettamista varten: aivan sippi pikkuveikka sai istua paluumatkan rattaissa.

Isoveikalla oli ekaa kertaa jalassa Reiman viime kesän malliston Angry Birds housut, joista saa sortsit avaamalla lahkeiden vetoketjut. Oikein toimivat housut näin reissussa, jossa ei voi kuljettaa mukana mitään ylimääräistä.

Koko 128 cm on sen verran reilu 125 cm pitkälle ja verrattain lyhytjalkaiselle lapselle, että housujen lahkeita on käännettävä lahkeiden ollessa pitkänä (kts. eka kuva junasta). Mahtuvat varmaan vielä seuraavana kesänäkin :)

Pikkuveikan sortsit ovat Reiman viime kesän malliston uv-sortsit, poikien paidat Molo Kids. Pikkuveikan hattu Villervalla, isoveikan Angry Birds lippis Citymarketista. Isoveikan lenkkarit Reiman konepestävät lenkkarit (viime kesän mallistosta myöskin), pikkuveikalla Kavat.

Tutustuimme etukäteen huvittelun hintoihin ja päivittelimme rannekkeen hintaa: 37 euroa henkilön iästä/ptuudesta riippumatta (netistä hieman edullisemmin)! Lapset eivät enää saa rannekettaan edullisemmin. Toisaalta alle 140 cm pitkille on tarjolla kymmenkunta ilmaista lastenlaitetta. Tulee siinä nelihenkisen perheen huvipuistoreissulle hintaa!

Isoveikka ja mies ottivat rannekkeet. Minä tyydyin istuskelemaan auringossa huoltojoukoissa, sillä en muutenkaan tykkää kieputtaa itseäni missään huvipuistolaitteissa (toista se oli lapsena!). Pikkuveikalle ei myöskään ostettu ranneketta, vaan hän sai pyöriä ilmaislaitteissa ja lisäksi ostimme 3 laitelippua, jos poika haluaisi mennä muiden mukana maksullisiin laitteisiin. Olimme siis matkassa serkkuperheen kanssa.

Pikkuveikka osoittautuikin kovaksi huvipuistokävijäksi! Toissa kesänä hän vielä istuskeli rattaissaan ja ihmetteli. Nyt pikkuveikka jonotti toisten kanssa härveleihin ihan innoissaan. Hän kävi pikajunassa ja maailmanpyörässäkin. Minäkin jouduin sitten pariin pienten kieputtimeen ja kyllä pelotti! Ei niinkään vauhti tai pyöriminen vaan se, pysyykö se minikokoinen vaunu ilmassa ;)

Isoveikka juoksi samanikäisen serkkunsa kanssa laitteesta toiseen ja vaikka välillä hirvitti niin, että piti laittaa silmät kiinni, ei sitä tietenkään voinut myöntää (paitsi sitten äidille myöhemmin). Sesonkiruuhka aiheutti sen, ettei päivän aikana ihan hirveän moneen huvipuistolaitteeseen edes kerinnyt, kun aika kului jonoissa seistessä.

Minä nautin pitkästä aikaa hellivästä auringosta ja lämmöstä, kuuntelin huvipuiston ääniä, nuuhkin tuoksuja ja nautin tunnelmasta. Toki myös katselin, miten muut lapset oli puettu ;) Yhdellä perheellä oli kaikilla kolmella pojalla viime kesän Po.p:n jätskipaidat ja hienot sävy sävyyn lätsät. Lasten yleinen hatuttomuus sen sijaan ihmetytti. Oletteko huomanneet saman?

Toki myös herkuteltiin: lounaaksi makkaraperunat, välillä jätskit ja iltaruoka kuitattiin käytännössä poppareilla. Kävelymatkaa asemalle piristimme matkan varrelta ostetuilla mansikoilla ja junassa pojat puputtivat vielä eväsrinkelit. Joskus voi syödä näinkin!

Paluumatka oli raskas. Olisi pitänyt lähteä huvipuistosta aiemmin, mutta ei maltettu, kun oli kerrankin paikalle tultu ja aika hupeni muutenkin laitejonoissa.

Junamme lähti viiden jälkeen ja kotona olimme klo 19. Paluumatkalla kukaan ei oksentanut, mutta juna oli niin täynnä, että jouduimme seisomaan eteisessä Tikkurilaan saakka. Onneksi löysin isoveikalle yhden yksittäisen vapaan istumapaikan ja kaikkensa antanut poika sai nuokkua tuolillaan. Pikkuveikka lojui matkarattaissa ja miehen kanssa nojailimme seinään. Hotelliyö Helsingissä olisi ollut nappivalinta, mutta päätimme säästää tässä kohtaa.

Minne te suuntaatte tänä kesänä? Paras kesäkohde lasten kanssa?

Aurinkoista viikonalkua, nautitaan lämmöstä!

Vahteristonemäntä