Paljon onnea vaan, pikkuveikka!

Minun viimeinen vauvani täytti viikonloppuna 3 vuotta. Mihin tämä aika oikein juoksee?!? Jos kotona ollessa aika suhisi vauhdilla ohitse, nyt töissä käydessä kuuluu vain humahdus ja taas on yksi päivä ja viikko pulkassa.

Pitää tehdä töitä kotonakin, nimittäin sen kanssa että tarttuu hetkeen. Pojat kasvavat liian nopeasti. Mutta silti olen onnellinen, ettei meillä ole enää vauvoja. Aikansa kutakin.

Mutta ne synttärijuhlat. Meidän 3 vee sai perheeltä lahjaksi poljettavan traktorin peräkärryllä. Tämä punainen "Valtra" on tilattu netistä ja matkahuolto toimitti sen kylille. Hieno on peli ja pojalle mieluisa:vähän niinkuin papan traktori.

Ajopelin koko oli pienoinen yllätys, sillä luulin sen olevan hitusen suurempi. Olen nähnyt vastaavanlaisia muualla ja ne ovat olleet reilumman kokoisia. Pikkuveikalle (102,5 cm) traktorin koko on nyt juuri passeli, mutta isoveikalla (125 cm) on kuskipukilla jo polvet suussa. Ilmankos lelun ikäsuositus oli 2,5-5 v. Pelkään, että pikkuveikka kasvaa liian pian traktorin ohi.

Traktorin ikeamainen olomuoto oli myös pienoinen yllätys: suuresta pahvilaatikosta paljastui paljon toisiinsa liitettäviä osia. Onneksi isillä oli synttäriaamuna aikaa kiinnittää pyörät, ratti, pölykapselit ja lukuisat muut osat traktorin runkoon :)

Pikkuveikka ei osaa vielä polkea, joten meneehän tämä näinkin :) Potkimalla pääsee myös hyvin eteenpäin. Milloinkohan isoveikka keksii irrottaa peräkärryn kiinnitystapin vauhdissa...Isi kuulemma teki aikanaan niin pikkusiskonsa kanssa...

Isoveikka (syksyllä 6 v) muuten suhtautui yllättävän hienosti pikkuveikan huomion keskipisteenä olemiseen ja lahjojen saamiseen. Sukulaiset tosin hankkivat perinteisesti pieniä lahjoja myös muille lapsille kuin päivänsankarille. Jäin miettimään, onko tuo tarpeellista/oikein ja missä vaiheessa pitäisi oppia sietämään sitä, että on jonkun muun vuoro saada? Mitä mieltä olette?

Sunnuntaina lähisuku, vajaa 20 hlö, tuli juhlimaan meidän pientä isoa poikaa, joka repi lahjapaketteja auki sellaisella vimmalla, että meinasi lentää selälleen!

Pikkuveikalla on päällä isoveikan vanha Tutan sortsiasu, jollaiset hankittiin molemmille pojille kesäksi 2012. Isoveikan puku on nyt juuri sopiva veikalle. Ja taas on pakko myöntää, että sininen sopii kyllä enemmän kuin hyvin tuolle kuopukselle, vaikkei äidin lempiväri välttämättä olekaan.

Sortseihin kuuluu söpöt, mustat "vanhanajan" henkselit, mutta jätin ne pois, jotta vessareissut onnistuisivat itsenäisesti. Meidän pieni on nimittäin viimein ilman vaippoja! Paria päivää ennen juhlia jätettiin vaipat pois, osin neuvolantädin kehotuksesta,  ja tiheään muistuttamalla (itse ei vielä muista mennä vessaan) poika pysyy päiväkuivana. Aivan mahtavaa! :)

Kuvittelin, että kuivaksi opettelu tulee "itsestään" jossain vaiheessa ja poika ilmaisee sitten itse pissahädän (kuten isoveikalla reilu 2 v). Sitä hetkeä ei ole tämän pojan kohdalla kuitenkaan tullut ja neuvolan th:kin totesi 3 v neuvolassa, että ehkä tämän lapsen kohdalla kannattaa vain jättää vaippa pois. Terveydenhoitaja sanoi senkin, että kun pikkuveikka opettelee nyt kovin innokkaasti numeroita ja kirjaimia, ei kiinnostusta ehkä enää riitä rutiineihin. Aika järkeenkäypää tietysti. Pikku professori :)

Mansikka-aika on parhaimmillaan ja mummo teki taas kerran juhliimme aivan ihanaa mansikkakakkua, jossa oli tällä kertaa täytteessä aavistus limeä ja päällä rouhittua valkosuklaata. Hyvin teki kakku kauppansa. Mummo myös auttoi minua keittiössä koko juhlien ajan, jolloin tarjottavien esillelaitto ja kahvinkeitto sujui joustavasti.

Minä tein maitosuklaakakun, mokkapaloja ja kylmäsavulohi-katkarapuvoileipäkakun sekä munavoin. Pasteijat ja karjalanpiirakat ovat paistettavia pakasteita.

Ensin luulin, etten millään kerkiä tehdä leivonnaisia itse töiden ohessa, mutta jakamalla työt eri päiville, pakastamalla ja organisoimalla kaikki hoitui ilman sen kummempaa stressiä. Mies hoiti siivouspuolen ja pihan siistimisen,  pojat katsoivat päivää ennen juhlia hieman tavallista enemmän lastenohjelmia. Siinä se, ei tarvittu taikatemppuja tai yöllisiä leipomissessioita.

Voilepäkakun ohje löytyy K-ruoka sivuilta. Kuvan kakku on 1,5 kertainen annos ja siitä riittää hyvin 20:lle. (Perusohjeen mukaisen kakun ainesten hinnaksi tulee noin 25-30 euroa, tiedoksi kyselleille)

En ottanut paineita koristelustakaan. Yhtään serpentiiniä tai ilmapalloa ei lopulta viritelty. Pikkuveikka sitäpaitsi pelkää edelleen ilmapalloja. "Teemasta" huolehtivat Angry Birds-aiheiset noutopöydän liina, lautaset ja servetit. Ohjelmaa ei järjestetty: serkukset leikkivät keskenään, eikä kukaan ennättänyt edes juhlia varten täytettyyn kahluualtaaseen. Kaverisynttäreille (4-5 v) lupaan sitten kehitellä jonkun onginnan tms.

Omassa pihassa kukkii pikkuveikan heinäkuisten synttärien aikaan upeasti valkoinen jasmike-pensas, jonka huumaavasti tuoksuvia, kukkien peittämiä oksia katkoin useampaan maljakkoon ja tein minikimput pariin viinilasiin. Vaaleanpunaiset, suurikukkaiset pionit mummo toi omasta pihastaan.

Pikkuveikka sai lahjaksi mm. Angry Birds-lelun, Cars-taskulampun ja -salkun, Lentsikat äänikirjan, pihapelin, posliinikoiran, pussilakanasetin ja kuorma-auton.

Tärkeintä pikkumiehelle tuntui kuitenkin olevan huomion keskipisteenä paistattelu. Oli kyllä niin muikea ilme, kun heti aamulla herätessä laulettiin onnittelulaulu ja sama laulu raikui synttärikakun kynttilöitä puhallettaessa. Kynttilöiden puhaltaminen onnistui ihmeen hienosti (ja ilman pärskeitä) ja kaikki taputtivat pienelle suurelle sankarille :)

Hieno päivä. Jäin kyllä taas kerran miettimään, että miten sitä ehtisi itse seurustella enemmän vieraiden kanssa? Aina tuntuu siltä, että kun saat viimein oman kakkupalan lautaselle, alkavat vieraat jo tehdä lähtöä. Nytkö ne kauan valmistellut ja odotetut juhlat ovat jo ohitse?!? Valokuviakin ehdin ottaa niukanlaisesti. Josko sitä joskus ulkoistaisi tuon keittiöroolin ihan kokonaan?

Vahteristonemäntä