Kauheat kuusivuotiskekkerit

Pöytäliinan korvasivat auki leikatut, mustat jätesäkit ja
katosta riippui lepakoita.

Leikkasin kartongista kummituksia ja lepakoita lentelemään seinille.

Mies löysu kurpitsavalosarjan Robbarin alelaarista, kynttilänjalat viime vodelta.

Kakun korvasivat haamumokkapalat.
Haamut tein sokerimassasta foliotuen päälle.

Tämännäköinen portsari otti vastaan juhalvieraita eteisessä.

Lahjat avattiin pullon osoittamassa järjestyksessä.
Rauhoitti muuten mukavasti toimitusta.

Ja sitten herkuteltiin!

Ensimmäinen ohjelmanumero oli leikki,
jossa tehtiin joukkueina muumio vessapaperista.

Loppuaika meni pitkälti tanssin pyörteissä. Disko oli kova juttu!

Isoveikka sai lahjaksi mm. legoja, pelin ja mäkihyppääjän.

Pikkuveikka sai leikkiä isin naamarilla seuraavana päivänä.

Kuusivuotiskaverisynttärit onnistuivat hienosti. Mies meinasi kyllä panikoida, kun kaikki 7 kutsuttua pääsivät  yllättäen paikalle - 9 alle kouluikäistä samassa, kaksikerroksisessa tilassa meidän kahden aikuisen vastuulla kahden tunnin ajan - onhan se aika pelottava ajatus! Mutta hienosti me selvittiin: edes laastaria ei tarvittu, eikä kukaan oksentanut!

Kuten kuvista näkyy, teemana oli jälleen kaikenmaailman kauheudet, joka tietysti viehättää eskarilaista miespuolista henkilöä ihan mahdottomasti. Ja olihan se taloudellista, kun samoilla koristuksilla päästiin kahtena vuotena peräkkäin. Ostin viime vuonna lopettavan Tiimarin alesta 70 % alennuksella vaikka mitä kivaa kauhukrääsää 5 v juhlia varten ja niitä samoja ripustettiin seinille nytkin. Miehen piti kyllä saada itselleen uusi naamari, jossa syttyy vihreät valot silmien kohdalle ;)

Lahjojen antamisen päätimme tehdä pieneksi ohjelmanumeroksi jo siitäkin syystä, että sankari keskittyy jokaiseen lahjaan (arvostaa lahjaa) ja kiittää näkyvästi lahjan antajaa (tästä oli vinkki netissä jossakin). Lisäksi tuo pullonpyörityksenä toteutettu lahjojen avaaminen rauhoitti alkujännityksessä sinkoilevat pikkuvieraat hetkeksi piiriin paikoilleen. Tätä suosimme toistekin.

Lahjaksi tuli yllättävän arvokkaita lego-pakkauksia ja vastaavia. Itse ajattelen, että kaverisynttärilahjan maksimihinta tämän ikäisillä on noin kympin. Isoveikka oli toki aivan innoissaan mieluisista lahjoista ja rupesi rakentelemaan legoja heti juhlien päätyttyä.

Millaista politiikkaa te olette pitäneet kaverilahjojen suhteen?

Kattauksen tein auki leikattujen ja yhteen teipattujen jätesäkkien päälle. Jostainhan se musta pöytäliina oli keksittävä. Hopeanväriset pahviset neliölautaset löytyvät S-markeista, tummat juomalasit omasta kaapista. Mustat servetit säästyivät viime vuoden kemuista.

Viime vuodesta viisastuneena vähensin tarjottavien määrää rutkasti. Synttärikakun korvasivat mokkapalat, joiden päälle asetin muovailemani sokerimassahaamut. Lisäksi oli muutamaa sorttia pipareita ja suolaisina paloina nakki-paprika- ja juusto-rypäle-tikkuja sekä sipsejä. Rypäleitä oli myös ihan erikseen ja ne olivat yllättävän suosittuja lasten keskuudessa. Karkkia ja poppareita tarjoiltiin myöhemmin diskossa. Juomana oli päärynä- ja mansikkamehukattia. Limuja emme itse harrasta, joten emme tarjonneet niitä juhlissakaan.

Pienoinen järkytys minulle ruokaihmisenä oli, että ainakin yksi lapsi kaipasi kovasti synttärikakkua. Hämmästeli ihan ääneen, että ei ole ennen ollutkaan synttäreillä, jossa ei ole kakkua! En tosiaan tehnyt kakkua, kun vuosi sitten sitä (maitosuklaakakkua) halusi maistaa tasan yksi lapsi viiden juhlijan ryhmästä. Silloin mokkapalat olivat kova sana. Nyt nekään eivät saavuttaneet suurta suosiota (lue: kukaan ei ottanut lisää). Sokerihaamut niiden päältä hävisivät kyllä aika nopsaan ja piparit menivät myös kuumille kiville. Juustotikut eivät kiinnostaneet nuorisoa ollenkaan, nakkitikut sen sijaan maistuivat. Jäin miettimään, olisiko pitänyt olla sittenkin vaikka jäätelöä...Mikä teillä on ollut lastenjuhlien suosikkiherkku?

Viime vuotisen perusteella tiesin, että ohjelmaa on syytä olla, muuten menee helposti juoksuksi. Tuo joukkueina tehtävä muumioleikki oli menestys. Joukkue valitsi yhden joukostaan muumioksi ja muut kierittelivät hänet vessapaperin sisään mahdollisimman kattavasti. Lapsista se oli mahdottoman hauskaa! Nopein joukkue voitti ja kaikki saivat palkinnot (pieni kauhulelu ja tikkari), jotka annettiin seinällä narussa roikkuneisiin, nimikoituihin pusseihin, jotka jokainen lapsi vei pyytämättä heti eteiseen omien kenkien viereen. Ovat nähtävästi tottuneita lastenkutsukävijöitä ;)

Viime vuotisen aarteenetsinnän ja onginnan vaihdoimme nyt diskoon, sillä musiikki, laulaminen ja tanssiminen tuntuu kiinnostavan isoveikkaa nyt kovasti. Mies teki tietokoneelle valmiin soittolistan lasten suosikkimusiikista (mm. Hevisaurus, Robin ym.) ja kytki koneen telkkariin, josta näkyi sitten samalla kappaleen musiikkivideo. Patterin avulla pyörivä peilipallo ja värillinen diskopallo olivat lainassa serkkuperheeltä ja ne kieltämättä loivat kyllä aidon tunnelman, kun vielä kiinnitimme miehen otsalampun lähelle peilipalloa, jolloin seinille tuleva heijastus oli tarpeeksi kirkas. Pojat tanssivat mielellään, tytöt lähinnä katselivat sivusta. Taisi vähän ujostuttaa. Pojat innostuivat selvästi esittelemään taitojaan tytöille ja lattialla nähtiin jos jonkinlaista breikkaajaa. Disko viihdytti lapsia mukavasti jopa vajaan tunnin verran.

Mikä on teillä ollut vetävin kaverisynttärien leikki tai ohjelmanumero? Tarvitaanko sellaista ylipäätään?

Osa vieraista oli pukeutunut roolipukuun ja kutsussa oli tosiaan etukäteen mainittu, että voi pukeutua halutessaan naamiaisasuun. Juhlaväkeen kuului prinsessoja, luuranko, supermiehiä/-naisia ja ainakin yksi kissa. Olimme varanneet roolipukuja myös esille, jos joku haluaisi pukeutua vasta juhlissa. Omat pojat eivät sitten lopulta halunneetkaan noudattaa kauhuteemaa asuissaan, vaan veljekset esiintyivät mustissa farkuissa ja ruudullisissa kauluspaidoissa. Isoveikalla oli yllään jälleen kerran tuo hänen lemmaripaitansa: oranssi, lyhythihainen Name it:in ruutupaita. Pikkuveikan paita on Kappahlin tämän talven mallistosta.

Kahteen tuntiin mahtui myös vapaata leikkiä, sillä lapset eivät tosiaan viettäneet kahvipöydässä kuin pienen hetken. Synttärit olisi varmasti saanut vedettyä läpi myös puolessatoista tunnissa, mutta 3 tuntia on mielestäni jo liian pitkä aika tämänikäisten kekkereihin. Varsinkin näin arki-iltana. Porukka alkoi väsähtää selvästi siinä 1,5 h jälkeen ja kahden tunnin kohdalla suurin osa lapsista oli jo ihan valmiita lähtemään kotiin, eikä kotiin lähteminen aiheuttanut sen kummempia kriisejä kenellekään. Aika monella seisoivat silmät päässä kaiken sokerin mättämisen ja diskoilun jäljiltä. Omat pojat piti melkein kantaa sänkyyn.

Tuntuipa mukavalle, kun viime aikoina muuten niin pikkumurkkuileva ja töksäyttelevä isoveikka tuli juhlien päätyttyä halaamaan kasvot loistaen ja sanoi, että oli tosi hienot synttärit :)

Juhlavaa joulukuun alkua teille kaikille!

Vahteristonemäntä