Testattiin Villervallaa

Olemme testanneet tässä syksyn mittaan blogiyhteistyön merkeissä myös värikylläistä ja valloittavaa Villervallaa, jota myy Skidi. Isoveikka sai testiin vihreät twillihousut, sinivihreän raitapaidan sekä sinisen pipon. Pikkuveikalle puettiin samanlaiset twillihousut turkooseina sekä punaoranssi tähtipusakka ja samansävyinen raitapipo.

Twillihousuja käytimme pääsääntöisesti siistimpinä housuina esimerkiksi syksyn Turkinmatkalla, vierailuilla ja silloin, kun oli tarvetta pukea jotain muuta kuin arkista collegehousua. Rennot twillihousut menevät kuitenkin yhtä lailla arkipöksyinä, joten ne ovat varsin monikäyttöiset. Nilkkaresorien ansiosta nämä toimivat sitäpaitsi myös ulkovaatteiden alla. Itse myönnän vähän jämähtäneeni pelkkiin collegehousuihin lasten päiväkotihousuina, vaikka vaihtoehtoja on muitakin.

Tätä twillihousua meillä on ollut kesällä ohuempana versiona (ns. canvashousut) ja tykkäsimme mallista jo tuolloin. Nämä housut 3-vuotias pikkuveikkakin saa itse vaivattaa päälleen, kun vyötärö on joustava, leveä resori. Meillä housut pysyvät molemmilla pojilla jalassa ilman vyötärönauhan kiristystäkin, mutta siihenkin on siis mahdollisuus. Pehmeä vyötäröresori on mukava lapsen masua vasten.

Housut säilyivät käytössä ja pesussa erittäin siisteinä (käännän pyykin aina nurin) ja värit hehkuvat edelleen. Laadukkaat pöksyt, täytyy sanoa. Ja ne tärkeät tähdet takataskuissa :)

Isoveikan raidallinen trikoopaita (100 % interloc puuvilla) on ollut hieman tiiviimmässä käytössä kuin nuo housut, muttei kuitenkaan aivan viikottain. Paidassa on havaittavissa jonkinverran nukkaa/haituvaa. Jälleen kerran on todettava, että pieni elastaanilisäys tekisi varmasti hyvää.

Pipoja ehdittiin käyttää ehkä kymmenisen kertaa ennen pakkasten tuloa ja pestä pariin-kolmeen kertaan. Siisteinä ja napakoina pysyivät, vaikka ovatkin 100 % puuvillaa. Kuten taisin aiemminkin mainita, koko 50/52 on huomattavasti pienempi kuin koko 54/56 ja tottakai pipot kutistuvat hieman pesussa. Pikkuveikalla olisi varmasti toiminut parhaiten koko 52/54, sillä hän on verrattain suuripäinen.

Velourista valmistettu tähtipusakka on pikkuveikan tämänhetkinen lempipaita. Se on niin uskomattoman pehmoinen ja tähtikuvio on houkutteleva. Erittäin laadukasta velouria. Huputtomuus on plussaa, sillä huppu on aina ongelma ulkovaatteen alla. Tähtipusakkaa on käytetty kuitenkin vähemmän kuin tuota isoveikan trikoopaitaa, sillä en osaa pukea lämminverisille lapsille aluspaitoja ja pelkkä velourtakki tuntuu jotenkin hassulta ajatukselta ja nousee leikkiessä paljastaen pitkäselkäisen lapsen ristiselän. Velourtakkia on käytetty sekä kotona ja vierailuilla. Päiväkotiin ja ulkoiluun en ole sitä lapselle pukenut juuri tuon mahdollisen selän paljastumisen vuoksi.

Täytynee mainita, että pikkuveikalla olisi varmasti saanut olla näistä testivaatteista jo koko 110 cm. Poika on mitattu heinäkuussa neuvolassa 102, 5 cm ja on nyt varmasti jo noin 106 cm.

Jouluksi olen haaveillut pojille Villervallan tähtijumppiksia, jotka ovat samaa ihanaa velourmateriaalia kuin tuo pikkuveikan velourpusakka. Jumpsuitit olisivat ihanat joululoman kotiasut. Nämä ovat muuten nyt tarjouksessa Skidissä ;)

Onko teillä kokemusta näistä Villervallan tuotteista? Entä noista velour jumppiksista?

Joulu on jo ovella ja kotona kaikki ihan vaiheessa, mutta en aio silti antaa stressille valtaa. Kyllä se joulu tulee joka vuosi, vähemmälläkin juoksemisella. Tärkeintä on päästä tunnelmaan ja se ei ainakaan omalla kohdallani tapahdu suorittamalla.

Tänään saimme työ- ja päiväkotipäivän jälkeen kylään äiti-ja lapsikavereita yhteiseen illanviettoon. Oikaisin tarjoilujen kanssa taas askeleen verran ja ihmettelen ihan itsekin, miten olen nyt näin armollinen itselleni. Ehkä se vanha koirakin oppii ja niin edelleen. Lapset touhusivat keskenään ja äidit pulisivat maailmasta taas pikkuisen pehmoisemman paikan.

Joulukortteja on tullut jo vino pino ja lapset kantavat päiväkodista ihania tonttu-ukkoja ja muita jouluaskarteluja. Niillä saa äkkiä jouluntuntua kotiin, vaikka ne jouluvalot ovat edelleen virittämättä ja villakoirat haukkuvat omaa tasaista räksytystään.

Viikonloppuna miesväki hakee kuusen mökkimaisemista ja minulla jää aikaa paistella lanttulaatikoita (valmiista soseesta) sillä välin. Toivottavasti löydän vielä näin viime tingassa tarpeeksi pienen, aidon kinkun (en halua kinkkurullaa), sillä isompi jää aina puoliksi syömättä, kun joulunpyhät vietetään kuitenkin sukulaisissa. 

Miten te vietätte joulua tänä vuonna?

Jouhevaa joulunodotusta!

Vahteristonemäntä