Juhannus on juhla-aikaa

Vietimme juhannusta appivanhempien mökillä perinteisin menoin. Hyvää ruokaa, juomaa ja leppoisaa yhdessäoloa serkusten kirmatessa keskenään pitkin poikin. Kokko sytytettiin lasten vuoksi jo varhain ja se sai palaa pitkälle yöhön.

Viime aikoina kiusannut kylmä ja sateinen sää piti juhannusaattona tauon ja taivas repesi keskikesän juhlan kunniaksi. Kaivattu aurinko!

Laituri ja rakennusten ovenpielet (kuvassa vierasmaja) oli koristeltu juhannuskoivuin, saunassa tuoksuivat vihdat. Pitäisi muistaa tehdä ja pakastaa muutama vihta talven varalle.

Mummi järjesti serkuksille aarteenetsinnän, jossa piti vihjekuvien avulla löytää rastilta toiselle ja lopulta aarteen luo. Yksi rasti oli kuvassa näkyvällä kaivolla.

Tänä vuonna 6 vuotta täyttävä isoveikka ja samanikäinen serkkutyttö olivat aivan tohkeissaan, kohta 3-vuotias pikkuveikka ei vielä oikein hahmottanut leikin ideaa - mutta osasi kyllä arvostaa viimeiseltä rastilta löytynyttä suklaa-aarretta :)

Vesitykit olivat tämän juhannuksen hittijuttu. Niitä oli kiva täyttää laiturin reunalta ja ampua kumivenettä - ja välillä vähän toisiakin.

Isoveikka nautti myös Mölkystä ja sulkapalloakin treenailtiin. Mailoissa vaan tuntui olevan jokin vika ;) Eniten lapset viettivät kuitenkin aikaa trampoliinilla.

Lapset odottivat kovasti kokon sytyttämistä (mikä oli jo hyvissä ajoin illalla), mutta kun samaan aikaan tuotiin tarjolle karkit ja sipsit, unohtui juhlatuli täysin ja pienet juhlijat keskittyivät vain herkkujen mussuttamiseen...

Kokon sytyttämisen jälkeen saunoimme ja lapset puljasivat useaan otteeseen 15 asteisessa järvessä. Pikkuveikka oli porukan kylmänkestävin uimari ja kipitti aina viimeisenä saunaan lämmittelemään. Äiti sensijaan tarkeni kastaa vain jalkaterät!

Itse harmittelen, etten tullut kuvanneeksi kokkoa enää tämän sytytysvaiheen jälkeen. Poltimme kokkoa kuitenkin aikuisten kesken pitkälle yöhön ja ihailimme tulta laavun suojista illalla alkaneen sateen ropistessa kokkokatsomoksi rakennetun laavun pressukattoon.

Juhannuspäivän aamuna mökkipihalla kirmaili jos jonkinmoisia eläimiä. Lasten asut Younglife. Ovatko tuttuja pukuja? Kotoa meiltä löytyy tämän firman puvuista tiikeri, leppäkerttu ja pingviini. Leijona tekisi mieli hankkia.

Juhannuspäivä oli aattoa kylmempi ja varsin tuulinen. Vettäkin ripotteli vähän väliä. Välikausitakeille oli käyttöä. Pikkuveikalla yllään Villervallan dotstar takki tämän kevään/kesän mallistosta. Uusi tuttavuus meille. Kuosista, mallista ja väristä tykkään kovin, mutta kankaan laatu on mielestäni varsin koppurainen, eikä kaulusta ja hihansuita ole pehmustettu kuten Reiman takeissa. Toki hintakin on edullisempi.

Jännä, miten yksi lapsi lisää leikissä muuttaa veljesten dynamiikan niin, ettei tarvitse koko ajan nahistella ja olla toisen kimpussa. Serkkutytön läsnäollessa pojat leikkivät tosi kivasti yhteen. Toki sosiaalisesti taitavampi tyttölapsi myös selvitteli veljesten pieniä riitoja niin, etteivät ne ehtineet paisua ja vanhimpana hän myös ohjaili leikkiä vähemmän sotaisaan suuntaan. Mutta joka tapauksessa oli kiva katsella pari päivää poikien sujuvaa yhteisleikkiä ja serkusten riemua toisistaan :)

Miten teidän juhannus meni?

Nyt on arki taas alkanut ja kolmen päivän viikonlopun jälkeinen ensimmäinen päiväkotipäivä tuntuu, varsinkin pikkuveikalla. Äitiä oli niin kovasti ikävä iltasella, vaikka sylikkäin istuttiinkin. Enää neljä aamua ja sitten alkaa miesväen kesäloma. Mies on tosin sitä mieltä, että hänellä on enää neljä vapaapäivää ja sitten se työ vasta alkaakin. Taitaa olla oikeassa ;)

Mukavaa viikonalkua!

Vahteristonemäntä

Aleliukua räntäsateessa

Lämpötilat hipovat viime joulukuuta ja taivaalta tulee vettä sen kaikissa olomuodoissa - ihan selvästi juhannus on ovella! Onneksi aina voi lämmitellä alennusmyynneissä.

Kokosin tähän omia viime aikojen aleostoksiani, joita onkin kerääntynyt aika lailla nyt työllistymisen myötä... Huoleni siitä, etten ehtisi enää shoppailla, olikin siis täysin turha ;) Pian täytyy kyllä pistää pystyyn ostolakko, jos meinaan toteuttaa aikeeni ja aloittaa säästämisen syyslomalla mahdollisesti toteutettavaa perheen ensimmäistä yhteistä etelänmatkaa varten.

Kaikki nämä vaatteet jemmaan seuraavaksi kesäksi, eikä niitä käytetä vielä, sillä tälle kesälle on jo ihan tarpeeksi (lue liikaa) vaatteita. Saa nähdä, tuleeko sortseille ja uimavaatteille vielä käyttöä. Kovin viileää on pidellyt viime aikoina.

Ylimmässä kuvassa me&i:n collegetakki (&a sweatjacket) pikkuveikalle ja yläpuolella peacebuses-paita isoveikalle (kuvat me&i). Isoveikalla on tuo sama takki keltaisena ja sekä poika että äiti ovat tykänneet siitä kovin. Piti saada pikkuveikalle samanlainen. 

Bussipaitaa kohtaan minulla tuli alkuinnostuksen jälkeen hieman ristiriitaiset tunteet ja pastelliset linjurit jäivät hankkimatta me&i kutsuilta. Nyt alessa klainariruuhka alkoikin taas viehättää, hassua.

 

Marimekkoa pikkuveikalle puoleen hintaan! Siis todellakin 50 %, paikallisesta livepuodista töistä palatessa osui silmiini. Keikari-sortsit ja Telmiä-pyjama. Tuota yökkärin kuosia meillä on ennestään t-paitana ja olen kovin ihastunut siihen. 

Keikari-sortsit ovat livenä niin herkullisen värikkäät, että ne suorastaan pyrkivät päästä ostoskoriini. Olisin ostanut isoveikallekin, muttei löytynyt kokoa 128 cm.

2 kuvaa yllä Marimekolta.

 

 

Punavuoren Peikosta (kuvat myös sieltä), nappasin talteen jo jonkin aikaa himoitsemani Mini Rodinin Python-paidat 30 % alella. Pikkuveikalle keltainen ja isoveikalle vihreä. Upea kuosi kertakaikkiaan. Näiden jemmalaatikkoon laittaminen kysyi jo hieman luonnetta! ;)

 

 

Metsolan alesta meille tulee lisää joustocollegea. Lapsimessuilta hankitut, pikkuveikan mustat joustocollegehousut ovat vakuuttaneet niin, että tilasin molemmille pojille vihreät housut ja pikkuveikalle lisäksi keltaisen paidan. 

Katsotaan, miten koko 134 istuu isoveikan päälle (poika noin 125 cm). Valitsin koon sillä periaatteella, että 102-104 cm pikkuveikalle koko 110 cm on näistä pöksyistä sopivan väljä ja kasvunvara pussittuu nätisti pitkähkön resorin ansiosta. (kaksi kuvaa yllä Metsolalta)

Eihän tietenkään sovi unohtaa Villervallaa! Skidistä (josta myös 4 kuvaa yllä) saapuu juhannuksen jälkeen meille paketti, jossa on dotstar- ja grandad-paitoja kuvien mukaisissa väreissä. Isoveikalle beige(/musta) ja vihreä, pikkuveikalle punainen ja sininen. Upeita värejä ja kuoseja!

Mutta jotain puuttuu, eikö? Reimat tietysti! Pojille tarvitaan ainakin verkkovuoriset, kevyet takit seuraavassa koossa. Vihreä on muodostumassa suosikikseni tällä kertaa. Takkivaihtoehdoista lisää sitten seuraavalla kerralla ;)

Takana on tiivis ja työntäyteinen viikko. Alkuhuuma on haihtumassa ja homma alkaa jo maistua ihan vaan...työltä. Aamuisin on nukuttanut ihan kamalasti, johtuneet varmasti tästä vallitsevasta matalapaineestakin.

Pikkuveikan reagointi osoittaa hieman laantumisen merkkejä, joskin päivittäistä vaihtelua aamukiukuissa ilmenee aika lailla. Tänään oli tosi hyvä aamu :)

Tänään veimme pikku hiljaa lomalaitumille suuntaaville päiväkodin hoitajille kiitokseksi mansikka-amppelit. Hankin itse taimet ja istutin ne itselle vuosien varrella kerääntyneisiin, valkoisiin amppeleihin. Isoveikan kanssa kirjoitettiin muumikortit amppelien mukaan. Vähän erilaista kuin se perinteinen kukka :)

Nyt laskeudumme rentouttavaan kolmen päivän viikonloppuun, josta pari päivää vietämme juhannustunnelmissa mökillä appivanhempien ja miehen siskon perheen kanssa. Viimeisen vapaapäivän olemme ihan kotosalla. Pikkuveikalla alkoi eilen nenä valua ja tänään illalla oli pientä lämpöäkin, joten huomisaamu näyttää, toteutuvatko juhannussuunnitelmat vai vietämmekö ihan kotijuhannuksen.

Oletteko tehneet aleostoksia? Onko nyt liikkeellä flunssaa vai vilustutaanko näissä yllättävän kylmissä säissä kenties herkemmin? Annatteko lasten hoitajille kiitoslahjan?

Oikein ihanaa keskikesän juhlaa kaikille (säässä kuin säässä) ja rentouttavaa lomaa lomansa aloittaville! :)

Vahteristonemäntä

Pikkumustaa ja herrainhattuja

 

Viime aikoina on matalalennetty työpaikan juhlahumussa, kun kolmet kekkerit sattuivat ensimmäisten kahden työviikon sisään.

Samalla huomasin, että juhlavaateosasto kaipaa päivittämistä: en omista yhtään juhlavaa mekkoa saati jakkua. Suorilla housuilla ja paitapuseroilla toki pärjäsi tämän juhlasuman läpi, mutta jotenkin tuli sellainen olo, että vaatevarasto pitää päivittää tähän ikään ja elämäntilanteeseen sopivammaksi.

Ensimmäisen palkkapäivän sijoituttua perjantaille oli lauantaina ihan pakko päästä vähän shoppailemaan! Lähdin etsimään itseasiassa arkikäyttöön sopivaa tunikaa töihin, mutta mukaan tarttui sen sijaan musta mekko ja musta neuletakki sekä mustat farkut. Kun puoleen hintaan sai! ;) Tai no, tarkasti ottaen neuletakki on "vain" 40% alessa.

Mekko ja neule ovat Gerry Weberiltä, farkut Sokokselta. Hyvin yksinkertaisia ja monikäyttöisiä. Neule ja farkut ovat ihan arkikäyttöön, neule toki menee juhlavammissakin tilaisuuksissa.

Mekko on äärimmäisen yksinkertainen "pikkumusta", johon on helppo yhdistellä tarvittaessa väriä. Ei mikään vartaloa nuoleva nakinkuori, vaan sellainen kauniisti laskeutuva aikuisen (lue: elämää nähneen ja elämästä nauttineen) naisen juhlakolttu.

Se jakku puuttuu siis edelleen, mutta onhan tässä vielä varsinaiset kesäalet tulossa :)

Shoppailuiltapäivän suurin saavutus oli, että kykenin olla ostamatta mitään pojille, vaikka Sokoksella oli Star Wars ja Chima Legoja jopa 50 % alessa ja vaatekaupoilla kesäalet alkaneet. Pystyin keskittymään vain itseeni! Hyvä minä!

Sunnuntaina eli tänään ajoimme mummon synttäreille, joille pojat varustautuvat uusin juhlahatuin. Kesäiset paperinarusta valmistetut, edulliset herrainhatut ovat Kappahlilta ja toimivat monenlaisten asujen kanssa. Tänään laitettiin päälle farkkua ja ruutupaitaa.

Teki mieli laittaa pojille suorat housut yhtenäisemmän ilmeen takia, mutta molempien siistit housut ovat hieman liian pitkät, enkä ole jaksanut käsin lyhentää niitä. Ja sitäpaitsi: äkkiä nuo kuitenkin kasvavat housut kiinni.

Isoveikalle olisi löytynyt juhlavat nahkakengätkin, mutta siinä lähtökiireessä ne jäi kaivamatta esiin ja omatoiminen kaveri oli jo pukemassa mustia lenkkareita jalkaan.

Pikkuveikalta puuttuu juhlakengät kokoa 27, kun ei ole kirppareilla tullut vastaan. En raaski ostaa normikaupasta, kun käyttö on niin vähäistä ja jalka venyy kuin kesäheinä. Mustat farkut pikkukaverille on kyllä hankittava, kun katsoo tätä kuvaa ;)

Miten te puette lapset juhlaan? Varsinkin pojat? Missä iässä alkaa juhlavaatteita vastaan kapinointi?

Näin upeasti kukkivat kurjenmiekat mummon kukkapenkissä. Juhlimassa oli meidän ja vanhempieni lisäksi veljeni poikansa kanssa sekä omat isovanhempani. Serkukset temmelsivät keskenään, vaari grillasi lohta ja mummo tarjoili kesän ensimmäistä, kotimaisista mansikoista tehtyä mansikkakakkua. Kesäpäivä parhaimmillaan.

Olen luvannut kauan sitten kommentoida Lapsimessuilta hankkimiani Metsolan joustocollegehousuja, jotka ostin pikkuveikalle. Nyt viimein muistin tämän lupauksen, kun päivän (koti)asuksi valikoitui messuilta ostettu Metsolan musta minicar paita ja nämä mainitut housut. 

Housut on vasta otettu käyttöön, sillä luulin koon 110 cm olevan vielä valtavan suuri 102 cm pojalle. Mutta kuten kuvasta näkyy, pikkuveikka täyttää housut kohtuullisen mukavasti ja pitkä resori kerää lahkeen hieman reilun pituuden. Nämä housut eivät mielestäni ole yhtä reilua kokoa kuin vaikka aiemmat Metsolan kaaritaskuhousut (tosin niissä oli hyvin kapea resori lahkeessa).

Joustocollege on juuri niin hyvä materiaali kuin odotinkin. Housut ovat tosi paksua ja kimmoisaa (= joustavaa) collegea, eivätkä ole menneet pesussa (ehkä 4 pesua nyt takana) miksikään, vaikka musta väri on yleensä herkkä haalistumaan. Vyötäröllä on kiristysnauhat, mutta housut pysyvät ylhäällä ilman nauhojen solmimistakin, vaikka monissa housuissa ja sortseissa pikkuveikalla täytyy solmia nauhat.

Tykkään! Näiden alea odotellen ;) Vihreät olis upeat...Löytyykö muita joustocollegeen hurahtaneita? :)

Tulevalla viikolla ei ole enää työpaikan juhlia, vaan nyt keskitytään töissä pelkästään työntekoon. Nautin edelleen töissä käymisestä, sosiaalisesta elämästä ja työn päivää uudella tavalla rytmittävästä vaikutuksesta: on erikseen työaika ja kotiaika. Töissä keskityn töihin ja kotona lapsiin. Koen olevani paremmin läsnä hetkessä kuin aikaisemmin ja aiempaa huomattavasti energisempi. Toivottavasti tämä positiivinen kokemus jatkuu. Olen kuin jossain kauniissa unessa, josta pelkään herääväni todellisuuteen.

Kun mietin jossain vaiheessa, että miten ihmeessä ehdin tehdä kotityöt töiden alettua, huomaan senkin nyt sujuvan omalla painoillaan. Pyöritän yleensä yhden koneellisen pyykkiä viikolla ja viikonloppuna pari lisää. Ruokaa laitan reilun määrän kerralla, josta sitten syömme 2-3 päivää. Ruokaa myös menee entistä vähemmän, kun pojat syövät päiväkodissa 3 ateriaa päivässä.

Eilen imuroin talon ja pesin vessan. Uskon siivouksen jäävänkin nyt pääsääntöisesti viikonloppuhommaksi; arki-illat ovat meillä liian lyhyitä talon siivousta ajatellen (kun haluaa olla lasten kanssakin). Jatkamme pari vuotta pyörineessä siivousringissä myös ensi syksynä ja onneksemme rinki on saanut uuden siivoojan lopettaneen tilalle, joten syyskuusta alkaen on taas luvassa apua huushollin puhtaanapitoon 1-2 krt kuukaudessa. 

Miten teidän viikonloppu meni? Miten vietätte juhannusta? Oletteko tehneet alehankintoja?

Mukavaa alkavaa juhannusviikkoa!

Vahteristonemäntä

Perhosten metsästäjät ja muutoksen tuska

Tiedättekö miten metsästetään perhosia? Haavilla tietysti, mutta se ympäriinsä huiskiminen vain karkottaa arat luontokappaleet ja turhauttaa pienen metsämiehen. Jos vain istuisi terassilla ihan paikallaan haavin kanssa, jonka pohjalle on pudotettu voikukka? Jospa perhonen lentäisi sitten suoraan haaviin. Tätä isoveikka yritti tässä eräänä päivänä :)

 

Mutta kyllä ne huiskivatkin, pikkuveikka myös. On jännittävää metsästää, vaikkei sitä saalista tälläkään kerralla oikeasti saatu. Onneksi loppukesällä pihassa kukkii kasveja, jotka houkuttelevat poikia kiinnostavia perhosia. Esimerkiksi punatähkä, punahattu ja maustekasvina tunnettu oregano ovat hyviä perhoskasveja.

Metsästetäänkö teillä perhosia tai muita ötököitä?

Pikkuveikalla on päällään Molo Kids pandapaita ja H&M viime kesäiset sortsit. Cars lippis löytyi kolmella eurolla jostain alekorista. Kavatin lenkkarit ovat meidän tähänastisista lenkkareista kestäneet parhaiten päivittäistä käyttöä. Kärjet ovat edelleen ihan ehjät. Asfaltilla potkumopoilua näillä ei tosin ole kokeiltu (sillä leikillä saimme viime kesänä paritkin lenkkarit puhki päivässä).

Mitkä on teidän kestävimmät tai muuten parhaat lenkkarit?

Isoveikalla kirpparilta löytynyt me&i paita ja viime kesäiset me&i sortsit, samat lenkkarit kuin pikkuveikalla ja moneen kertaan blogissa nähty lempparilippis Lego Chima. Lippis kestää kiitettävän hyvin konepesua, mikä on näillä hikipäillä tärkeä ominaisuus. Kannatti maksaa vähän kovempi hinta lippiksestä.

Mutta mitä meille kuuluu nyt, kun toinen työ-/päiväkotiviikko kääntyy kohti loppuaan? Noh...kaikki ei ole mennyt ihan niin upeasti, kuin aluksi hehkutin. Töissä on edelleen mukavaa ja on hienoa saada aikaan, mutta...

Pojat reagoivat. Eilinen päivä taisi olla pohjanoteeraus. Päiväkodin hoitaja kertoi poikia hakiessani, että isoveikka oli häiriköinyt ihan kunnolla ruokailussa ja törmäillyt tahallaan toisiin lapsiin pihalla pyörällä (siellä on sellaisia poljettavia kolmipyöriä, joilla saavat ajella lenkkiä). Tällaista käytöstä eivät ole häneltä ennen nähneet (ja aloitti siis pk:ssa viime elokuussa). Minä toki olen.

Bussimatka kotiin oli superlevoton ja varsin kovaääninen. Lisäksi pysäkiltä kotiin käveltäessä pikkuveikka ulvoi koko matkan ja kohdalle sattunut naapurin täti tarjosi huomaavaisesti kassien kantoapua, kun huomasi ahdinkoni pikkuveikan raahaamisen kanssa. 

Poika jatkoi erotuskakiukutteluaan tietysti vielä kotonakin. Pidin pienemmäistäni pitkään sylissä sisälle päästyämme ja isoveikka sanoi ottavansa tussin ja menevänsä yläkertaan omaan huoneeseen "kirjoittamaan salakirjoitusta vihkoon". 

Hetken päästä havahduin epäilyttävään hiljaisuuteen ja samassa poika tulikin portaat alas ja sanoi kummallisella äänellä: "Äiti, kato..." Isoveikka oli piirtänyt itselleen mustalla tussilla kasvot ja käsivarret täyteen pitkiä viivoja! Työ oli tehty huolella ja hartaasti, kuulemma kylpyhuoneen peilin edessä, että tulee mieluinen. Voi luoja.

Onneksi en suuttunut. Tuijotin ensin vain epäuskoisena seeprakuvioitua esikoistani ja sitten lähdettiin äkkiä naamapesulle - kasvoista väri olisi kaikkein tärkeintä saada irti. Kiitos päiväkodissa levitetyn aurinkovoiteen tai kasvojen erilaisen ihotyypin, tussiviirut lähtivät naamasta kiitettävästi. Käsivarsia sain sen sijaan hangata rasvallakin ja silti nuori kapinalliseni näytti edelleen aika hurjalle. Onneksi viirut vaalenivat seuraavaksi päiväksi. Isoveikka nautti selvästi saamastaan huomiosta - sitähän raukka hakikin.

Ilta oli muutenkin yhtä hulabaloota ja poikien oli vaikea keskittyä syömään ja iltatouhuihin. Isäntä tietenkin sopivasti yön yli työreissussa. Mutta minä en raivostunut, en edes kunnolla hermostunut. Näin pitkästä aikaa tilanteen ulkopuolelta: pojat reagoivat muuttuneeseen arkeen ja äidin poissaoloon. Ymmärsin, tuin ja lohdutin. Olin läsnä. Minäkö?!? 

Kyllä tuolla töihin paluulla on ihmeellinen vaikutus. Nyt taidan ymmärtää, mitä jotkut äidit tarkoittivat, kun sanoivat, että olivat töihin palaamisen jälkeen parempia äitejä lapsilleen.

Toki silti epäilen, että tämä on itsellä nyt sellaista alkuhuumaa, joka loppuu ennemmin tai myöhemmin työn alkaessa maistumaan puulta. Mutta nautin olostani niin kauan, kuin tätä kestää :)

Mukavaa loppuviikkoa, ensi viikolla onkin jo juhannusviikko! Onko teillä jo juhannussuunnitelmat valmiina? Me lähdetään perinteisen mökkijuhannuksen viettoon isovanhempien luo.

Vahteristonemäntä

Viikonloppu tuntuu lomalta

Ensimmäisen työviikon jälkeen huomaan, että viikonloppu on saanut aivan uuden merkityksen. Onhan se tähänkin saakka tuonut miehen kotiin ja toisen käsi- ja silmäparin lastenhoitoon, mutta omat tekemiset ovat pysyneet jotakuinkin samoina niin arkena kuin viikonloppunakin.

Nyt töiden alettua viikonloppu tuntuu minilomalta, tervetulleelta tauolta arjen kulkemis- ja kuljetusrumbaan. Yhtäkkiä ei teekään mieli lähteä yhtään minnekään (ei edes shoppailemaan!), vaan juuri se kotonaolo on kaikkein parasta.

Olimme perjantaina illalla niin väsyneitä, että jätimme tapojemme vastaisesti viikon ruokakauppareissun suosiolla lauantaille. Lauantaina nukuimme koko perhe 8.30 saakka, mikä on pojilta todella harvinaista. Väsyneitä päiväkotilaisia!

Kauppareissun, ruuan ja pikkuveikan päikkärien jälkeen pojat lähtivät isin kanssa pihahommiin, mm. muurahaispesiä hävittämään. Meidän pihan yläosassa, harjun kupeessa, riittää niitä isoja "hevosmuurahaisia", jotka muodostavat polkuja ja rakentavat uusia kekoja hetkessä. Ne myös purevat, joten rauhallinen yhteiselo kyseisten öttiäisten kanssa ei oikein onnistu. 

 

Isoveikka on hävittänyt muurahaiskekoja vaarin kanssa ja osaa jo tekniikan: pesä levitellään lapiolla ja kaivetaan munat esiin. Sitten aikuinen kantaa vedenkeittimellä kiehuvaa vettä pesän sisään. Myrkky olisi varmasti tehokkaampaa, mutta lasten ollessa pieniä emme halua ainakaan toistaiseksi kylvää vaarallisia aineita pihaan.

Isoveikalla Legon lippis, Lindexin huppari, etelän tuliaisina saadut sortsit ja Reimatec lenkkarit.

  

Pikkuveikalla on päällä uusi Marimekon dino-aiheinen paita. Väri sopii tosi hyvin meidän kuopukselle ja aihe miellyttää pientä soturia ;) Äiti katselee mielellään kuosin väriyhdistelmää.

Sortsit ovat Lundmyr of Sweden. Niissä on korkea, käännettävä säätövyötärö ja tähti polvessa, hankittu viime kesänä laivareissulta. Tosi pehmoiset, joten eivät ehkä ihan parhaat ulkona rymyämiseen, mutta lähtivät kyllä puhtaaksi kunnon tahrakäsittelyiden jälkeen.

Onko joku konsti, jolla ruohotahran saa pois? Itse en ole onnistunut yhdistelmällä Dr Beckmann harjasuuttimella tahralle + Vanish jauheena koneeseen. Päiväkodista tulee paljon ruohotahroja pikkuveikan polviin.

Kasvimaa on perattu ja talvetetut pensaat keskellä pörröttävää punatähkää (perenna) lukuunottamatta siirretty ruukkuihin odottamaan loppusijoituspaikkaansa pääsyä.

Jos tarkasti katsoo, näkee, että herneet ovat itäneet ja muutaman sentin versot puskevat mullasta keppien kohdalla. Taustalla ruohosipuli on oikein rehevänä runsaisen sateiden jäljiltä.

Uusin lemmikkini on terassille isoon ruukkuun istutettu valkokukkainen jalokärhö (Madame de Coultre). Herkän kaunottaren tyveä suojaamaan istutin amppelimansikan.

Tykkään kärhöistä, noista suurikukkaisista kaunottarista, mutta aiemmat kokeiluni epäonnistuivat. Omenapuun istutuskuopan pitäisi kaikkien puutarhalakien mukaan olla oivallinen kasvupaikka jalosukuiselle, syväjuuriselle köynnökselle, mutta niinpä vaan näivettyivät. Nyt kokeillaan sitten ruukkukasvatusta: siinä eivät ainakaan vaahteranjuuret tai myyrät myllerrä.

Perheen yhteinen "lemmikki" on pääoven vieressä riippuvan kranssin linnunpesä, josta kerroin aiemminkin. Pesässä on jo viisi munaa. Nyt emolintu myös hautoo! :)  Laji on vielä määrittämättä, mutta joku harmaa pikkulintu munien päällä makoilee. Voi että pojat odottavat linnunpoikasten kuoriutumista! Toivottavasti pesintä onnistuu erikoisesta pesäpaikasta huolimatta.

Tänään sunnuntaina pojat olivat ilmeisesti levänneet riittävästi arkiviikon rasituksista ja heräsivät jo tavalliseen aikaan 7 maissa. Onneksi on tv:n lastenohjelmat :)

Itse kävin aamupäivällä pitkästä aikaa lenkillä ystävän kanssa ja maailma tuli taas parannettua siinä sivussa. Päiväruuaksi valmistelin pitkän kaavan mukaisen grilliruuan, päälajina tällä kertaa grillikylki.

Miesväki rakensi verkkoaitaa, jonka ideana on sulkea viimeisetkin koloset rakennusten välissä, jolloin pääsy pihalta tielle päin katkeaa. Tarkoitus olisi, että pojat voisivat olla ulkona jatkossa keskenäänkin, eikä tarvitsisi pelätä pikkuveikan eksyvän autojen sekaan. Eipä tuo ole tielle aikoihin enää pyrkinytkään, mutta tiivis aita tuo kuitenkin turvallisuuden.

Arvonnousun kokenut viikonloppu tuntuu kuluvan aivan liian nopeasti! Pyykit on pesty, mutta imuriin en ole tarttunut. Sen sijaan olen katsonut pitkästä aikaa kauhuleffan ja jopa oikaissut itseni riippukeinuun. Ruokaa olen laittanut (jostain syystä) vain viikonlopun tarpeisiin, joten huomenna pitää tekaista nopeasti uunikuntoon valmistuva kinkkukiusaus, että löytyy pojille iltaruokaa ja eväsrasioihin täytettä alkuviikoksi.

Harrastatteko töissä omia eväitä vai käyttekö syömässä jossain? Syöttekö kotona aamupalaa ennen töihin lähtöä? Mitä syötte arki-iltaisin? Yritän tässä löytää toimivaa ruokakulttuuria työssäkäyvälle äidille :)

Leppoisaa sunnuntai-illan jatkoa ja voimia tulevalle viikolle!

Vahteristonemäntä

Työläisäidin arkea

Kello soittaa 6.00. Tuntuu, kuin olisi vielä ihan aamuyö. Ja niinhän se entisen elämän ajanlaskun mukaan onkin: silloin aamu alkoi aikaisintaan 7.30. Ylös on kuitenkin vääntäydyttävä, hitaat aamut ovat historiaa.

Illalla valmiiksi valitut vaatteet niskaan, pikaisesti tuoremehua ja mysliä naamaan ja sitten poikien herätys. Pikkuveikka vastustelee, haluaisi raukka jatkaa vielä makeita uniaan. Isoveikankin käynnistyminen kestää nyt aikansa, mutta päiväkotiaamuihin tottuneena hän onneksi näyttää yleensä hyvää esimerkkiä pienemmälle: nyt ollaan tehokkaita ja toimitaan!

Pikkuveikan peppupesu, lasten pukeminen ja hammaspesut. Pikkuveikka itkee muutoksen tuskaa. Illalla riviin järjestetyt vitamiinit kera maidon ja mehun, xylitolit päälle. Hyvänä aamuna kerkiää ehkä hieman leikkiä, huonompana on samantien alettava pukemaan ulkovaatteita. Onneksi näin kesällä yleensä riittää kengät ja lippis. Viileinä aamuina ehkä vielä huppari lisäksi.

Jossain välissä laitan pikaisesti hieman meikkiä ja laitan tukan kiinni. Siinä ei kauaa nokka tuhise. Entäs eväät? No, ne unohtuivat illalla, joten kellon tarkistus ja tilannearvio: tehdäänkö eväsrasiat vai napataanko mukaan nuudelipussi. Todennäköisesti jälkimmäinen. Pitäisi muistaa laittaa _kaikki_ illalla valmiiksi.

Koko perhe autoon ja menoksi! Pojat pudotetaan päiväkodille 7.30 ja aikuiset suuntaavat töihin yleensä 8:ksi. Kätevää, jos on sama suunta ja aikataulu.

Mutta eihän se nyt noin yksinkertaista ole. Usein ollaan töissä eri paikkakunnilla. Siksi iltapäivän paluuliikenteestä vastaavat paikalliset bussifirmat, jotka siirtyivät juuri parahiksi kesäaikatauluihin, jotka eivät käy yhteen olleenkaan niin mukavasti, kuin tavallisesti. Tärkeimmästä linjasta on vähennetty yksi vuoro kolmesta/tunti. Mitähän vielä seuraa, kun suomalaisten lomakuu pärähtää käyntiin?

Päiväkodista on haettava viimeistään viideltä. Käytännössä noin 16.30., sillä viideksi ei pääse bussilla paikan päälle. Töistä lähden siis 15.40 ja bussi keskustaan lähtee 15.50. Keskustassa odottelen 20 minuuttia omalle kylälle lähtevää bussia (pikainen shoppailumahdollisuus!), joka lähtee siis 16.15 ja on päiväkodillla 16.35. Kotiin päin bussi lähtee 17.05 ja kotona olemme pienen kävelymatkan jälkeen noin 17.20.

Aikamoista suhaamista vai mitä? Tässä yhtenä päivänä tuota paluumatkaa lisämaustoi vielä se, että en keskittynyt seuraamaan päiväkodilta kotiin menevän bussin tuloa ja bussi ajoi reippaasti ohitsemme istuessamme pysäkillä! Siinä kohtaa teki mieli sanoa rumasti. Lapsetkin tajusivat, että nyt tapahtui jotain ikävää: ikänsä bussilla kulkeneet tenavat tietävät, että bussista jääminen on ikävä juttu (täällä maalla busseja ei tule joka 10 minuutin välein). Mutta käänsin tappion ainakin lasten kannalta voitoksi: kävimme ostamassa jätskit ja pillimehut viereisestä kaupasta ja herkuttelimme nurmikolla puun varjossa.

Entä lyhyet koti-illat sitten, miten ne ovat viime aikoina sujuneet? Hurjan nopeasti sanoisin. Pikkuveikka kaipaa paljon sylittelyä ja toistelee "ikävä äitiä". Isoveikkakin ottaa enemmän fyysistä kontaktia nykyisin. Väsymyksen taso vaihtelee, mutta kyllä tuo 7:stä 9:ään tuntiin venynyt päiväkotipäivä näkyy isoveikassakin. Lto:n mukaan perheellä menee yleensä pari viikkoa aikaa sopeutua muutokseen. Vaikeimmalta hänen muistissaan olevalta lapselta meni 2 kk sopeutumiseen. Pikkuveikka asettunee noiden ääripäiden väliin.

Huomaan itse keskittyväni lapsiin ja olevani läsnä paremmin nyt, kun yhteinen aika on kortilla. Sylitellään ja jutellaan päivän tapahtumista. Tehdään ehkä yhdessä palapeli. Vasta sen jälkeen siirryn keittiöön.

Ruuan laitan valmiiksi käytännössä edellisenä iltana ja syömään päästään pikaisen mikrolämmityksen jälkeen. Keittiö raivataan vasta lasten mentyä nukkumaan ja samalla voi pyöräyttää tarvittaessa yhden koneellisen pyykkiä. Toisinaan iltaruoka on niin myöhään ja pojat niin väsyneitä, ettei iltapalaa enää tarvita. Joinain iltoina pojat ovat käyneet nukkumaan jo 19.30. Toisaalta nukkumaan käyminen on viime päivinä myös hieman venynyt, kun poikia ei raaskisi laittaa nukkumaan pian iltaruuan jälkeen. Yhteistä aikaa tulee hieman venytettyä, mikä taas syö toisaalta sitä omaa aikaa.

Kun ennen pääsin koneen ääreen heti klo 20 jälkeen, on nykyisin näytössä helposti numerot 21.30., kun oma aikani alkaa.  Enkä enää yksinkertaisesti jaksa kukkua puolille öin, vaikka haluaisinkin sitä omaa aikaa viettää, vaan nukkumatti hierotuttaa silmiä hyvinkin 22.30. Vuorokausi on lyhentynyt huimasti!

Kaikesta kiireestä, busseilla edestakaisin suhaamisesta ja venymisestä huolimatta tuntuu kivalta olla töissä. Saa (yleensä) keskittyä yhteen asiaan kerrallaan, eikä  joku keskeytä jatkuvasti. On mukava huomata kykenevänsä edelleen omaksumaan uusia asioita ja pystyvänsä työskentelemään uusilla ohjelmilla yllättävän sujuvasti. On upeaa saada aikaan ja tehdä jotain "tärkeää". Sosiaalisena henkilönä nautin myös suuresti työyhteisöön kuulumisesta, yhteisistä kahvi-ja ruokatauoista (joiden aikana minun ei myöskään tarvitse selvitellä pöytäseurani nahistelua tai syömättömyyttä) sekä tälle viikolle osuneista kesäjuhlista ja muista pippaloista.

On kiva olla töissä pitkästä aikaa! :)


Miten teidän kesäkuu on käynnistynyt? Miten olette saaneet arjen toimimaan töiden ja päivähoidon alettua? Mistä tulee tingittyä?

Mukavaa tulevaa viikonloppua!

Vahteristonemäntä

Viimeinen hoitovapaapäivä ja viime aikojen hankinnat

Lintu teki pesän pääoven vieressä seinällä riippuvaan koristekranssiin. Ensin pesä oli tyhjä. Seuraavana päivänä pojat huomasivat pesässä yhden, pienen, sinisen munan. Voi ihmettä! 

Sitä seuraavana päivänä pikkuruisessa pesässä oli jo kaksi munaa ja tänään munia oli kolme. Kertaakaan emme ole tavanneet hautojaa. Toivottavasti lintu kuitenkin käy hautomassa ja erikoinen pesäpaikka on riittävän rauhallinen linnuille. Onneksi me kuljemme pääasiassa khh:n ovesta ja tämä pääsisäänkäynti on sivussa leikkipihasta. Toivottavasti kranssipesintä onnistuu!

 

Kävin tässä eräänä päivänä etsimässä kummipojalle synttärilahjaa ja maalia isoveikalta pikkuveikalle siirtyvän sängyn maalaamiseen (joo, iski se sisustusvimma sitten minuunkin!). 

Samalla reissulla  mukaan tarttui alekoreista muutama löytö. Vasemmassa laidassa näkyvä Star Wars paita on Kappahlin myymälän lopettajaisista, jossa kaikki oli puoleen hintaan. Tämä isoveikalle hankittu paita lähti itseasiassa vitosella eli oli 70 % alessa. Itse en niin välitä tuosta kuva-aiheesta, mutta nuori mies tulee hihkumaan riemusta.

Pikkuveikalle ostin parit sortsit lisää tulevaa kuivaksiopettelua ajatellen. Molemmat sortsit H&M. Farkkusortsit sain vitosella, puoleen hintaan. Oranssit olivat normaalihintaiset.

Beige lippis on isoveikalle H&M:ltä (3 €) ja Barbababa pikkuveikalle Anttilasta kahdella eurolla. Kivat-sormikkaita löytyi Anttilasta hintaan 2 eur. Hyviä löytöjä, vai mitä! :)

Oma lempparini Marimekko alensi jostain syystä joitakin lasten vaatteita toukokuun puolella 50 % ja pitihän minun silloin toimia! Pikkuveikka sai pari uutta paitaa.

Dinosaurusaiheinen, lyhythihainen Vesa 2 paita viehätti jostain syystä valtavasti kaikessa sinisyydessään (onhan siinä toki oranssia ja vihreääkin) ja se oli saatava, paikka t-paitoja onkin tälle kesälle vähintääkin riittävästi. Paita on kokoa 104 cm ja reilumitoituksellisena Marimekkona se saattaa mahtua pikkuveikalle vielä seuraavanakin kesänä. Minulla tulee tästä paidasta Po.P:t mieleen, tuleeko muilla? Toivottavasti laatu on kuitenkin marimekkomainen.

Omasta kaapista löytyy vuosien varrella kerättyä tasaraitaa melkein kaikissa sateenkaaren väreissä ja pojillekin olen joskus jonkun maripaidan hankkinut, lähinnä kirppareilta. Kelta-valkoinen yhdistelmä ja 50% alennus toi pikkuveikalle nyt ihan uuden tasaraitapaidan. Valloittavan ihana!

Löytyykö muita Marimekkofaneja? :) Oletteko tehneet jo alelöytöjä?

Panostin tänään hieman enemmän ruuanlaittoon ja grillattiin päiväruuaksi possupihvejä, tuorejuustolla täytettyjä & pekonoituja herkkusieniä, paprikaa ja kesäkurpitsaa. Lapsille oli lisäksi ranskalaisia ja samoja vihanneksia raakoina. Jälkkäriksi jätskiä. Halusin hemmotella miehiäni, kun kohta on eittämättä edessä yhä enemmän toissapäiväistä lämmitettyä ja Saarioisen äitien keitoksia. 

Kuten voitte aavistaa, tunnelmat näin viimeisenä hoitovapaapäivänä ennen töiden alkua ovat vähintääkin jännittyneet. Suuri muutos on jo ihan oven takana. Huomenna molemmat vanhemmat lähtevät töihin ja pojat ovat päiväkodissa täyden päivän. Epätodelliselta se silti edelleen kuulostaa, hassua.

Päällimmäinen tunne on kuitenkin innostunut odotus: luvassa on vaihtelua, aivojen rasittamista, aikuisseuraa ja tuloja. Jopa ruokatunti ja kahvitauko! On tätä odotettukin: viimein töihin! 5,5 vuotta kotona lasten kanssa on pitkä aika ja myönnän vähintäänkin viimeisen vuoden ajan olleeni erittäin valmis palaamaan työelämään.

Ja kuitenkin hain tänään haikein mielin päiväunilta heränneen pienimmäiseni ja sylittelin tavallista hartaammin unenlämmintä kuopustani miettien, saako hän päiväkodissa olla sylissä kovinkaan montaa kertaa.  Voiko sellaista nykyisten ryhmäkokojen aikoina edes toivoa?  Meillä on ollut tapana istua pitkään sylikkäin pikkuveikan kanssa päiväunien jälkeen ja rapsuttelen samalla häntä selästä pojan maatessa poikittain sylissäni. Hidas herääjä on saanut heräillä kaikessa rauhassa ja äiti nuuskutella viimeistä vauvaansa (joka todellakin täyttää heinäkuussa kolme!).

Mutta onhan meillä edelleen viikonloput. Ja iltaisinkin toki pieni hetki yhteistä aikaa, vaikka se varmasti kovin lyhyelle tuntuukin. Heinäkuussa pojat saavat sitäpaitsi lomailla isin kanssa, joten eihän tässä ole kuin muutama viikko päiväkotia ennen miesväen kesäleirin alkua (ja sen jälkeen pikkuveikalla edessä taas uusi päiväkotiin totuttautuminen, kun ehtii lomalla unohtaa kaiken?).

Tänään tein lenkin ihan yksikseni ja kipaisin puutarhan kautta. Istutin terassille valkokukkaisen jalokärhön, jonka toivon kukkivan upeana elokuun iltoina. Kun ehtii ihailla puutarhaansa lähinnä iltaisin, kannattaa kuulemma istuttaa valkoisia kukkia: ne ovat kauneimmillaan illalla. Siksi siis valkoista.

Lähden avoimin mielin kohti uutta ja koitan antaa koko perheelle aikaa sopeutua muutokseen. Myös itselleni ;)

Mukavaa kesänalkua, tänään on virallisesti kesän ensimmäinen päivä! :) Jokos teillä lomallisilla on kesälomasuunnitelmia?

Vahteristonemäntä