Pikkumustaa ja herrainhattuja

 

Viime aikoina on matalalennetty työpaikan juhlahumussa, kun kolmet kekkerit sattuivat ensimmäisten kahden työviikon sisään.

Samalla huomasin, että juhlavaateosasto kaipaa päivittämistä: en omista yhtään juhlavaa mekkoa saati jakkua. Suorilla housuilla ja paitapuseroilla toki pärjäsi tämän juhlasuman läpi, mutta jotenkin tuli sellainen olo, että vaatevarasto pitää päivittää tähän ikään ja elämäntilanteeseen sopivammaksi.

Ensimmäisen palkkapäivän sijoituttua perjantaille oli lauantaina ihan pakko päästä vähän shoppailemaan! Lähdin etsimään itseasiassa arkikäyttöön sopivaa tunikaa töihin, mutta mukaan tarttui sen sijaan musta mekko ja musta neuletakki sekä mustat farkut. Kun puoleen hintaan sai! ;) Tai no, tarkasti ottaen neuletakki on "vain" 40% alessa.

Mekko ja neule ovat Gerry Weberiltä, farkut Sokokselta. Hyvin yksinkertaisia ja monikäyttöisiä. Neule ja farkut ovat ihan arkikäyttöön, neule toki menee juhlavammissakin tilaisuuksissa.

Mekko on äärimmäisen yksinkertainen "pikkumusta", johon on helppo yhdistellä tarvittaessa väriä. Ei mikään vartaloa nuoleva nakinkuori, vaan sellainen kauniisti laskeutuva aikuisen (lue: elämää nähneen ja elämästä nauttineen) naisen juhlakolttu.

Se jakku puuttuu siis edelleen, mutta onhan tässä vielä varsinaiset kesäalet tulossa :)

Shoppailuiltapäivän suurin saavutus oli, että kykenin olla ostamatta mitään pojille, vaikka Sokoksella oli Star Wars ja Chima Legoja jopa 50 % alessa ja vaatekaupoilla kesäalet alkaneet. Pystyin keskittymään vain itseeni! Hyvä minä!

Sunnuntaina eli tänään ajoimme mummon synttäreille, joille pojat varustautuvat uusin juhlahatuin. Kesäiset paperinarusta valmistetut, edulliset herrainhatut ovat Kappahlilta ja toimivat monenlaisten asujen kanssa. Tänään laitettiin päälle farkkua ja ruutupaitaa.

Teki mieli laittaa pojille suorat housut yhtenäisemmän ilmeen takia, mutta molempien siistit housut ovat hieman liian pitkät, enkä ole jaksanut käsin lyhentää niitä. Ja sitäpaitsi: äkkiä nuo kuitenkin kasvavat housut kiinni.

Isoveikalle olisi löytynyt juhlavat nahkakengätkin, mutta siinä lähtökiireessä ne jäi kaivamatta esiin ja omatoiminen kaveri oli jo pukemassa mustia lenkkareita jalkaan.

Pikkuveikalta puuttuu juhlakengät kokoa 27, kun ei ole kirppareilla tullut vastaan. En raaski ostaa normikaupasta, kun käyttö on niin vähäistä ja jalka venyy kuin kesäheinä. Mustat farkut pikkukaverille on kyllä hankittava, kun katsoo tätä kuvaa ;)

Miten te puette lapset juhlaan? Varsinkin pojat? Missä iässä alkaa juhlavaatteita vastaan kapinointi?

Näin upeasti kukkivat kurjenmiekat mummon kukkapenkissä. Juhlimassa oli meidän ja vanhempieni lisäksi veljeni poikansa kanssa sekä omat isovanhempani. Serkukset temmelsivät keskenään, vaari grillasi lohta ja mummo tarjoili kesän ensimmäistä, kotimaisista mansikoista tehtyä mansikkakakkua. Kesäpäivä parhaimmillaan.

Olen luvannut kauan sitten kommentoida Lapsimessuilta hankkimiani Metsolan joustocollegehousuja, jotka ostin pikkuveikalle. Nyt viimein muistin tämän lupauksen, kun päivän (koti)asuksi valikoitui messuilta ostettu Metsolan musta minicar paita ja nämä mainitut housut. 

Housut on vasta otettu käyttöön, sillä luulin koon 110 cm olevan vielä valtavan suuri 102 cm pojalle. Mutta kuten kuvasta näkyy, pikkuveikka täyttää housut kohtuullisen mukavasti ja pitkä resori kerää lahkeen hieman reilun pituuden. Nämä housut eivät mielestäni ole yhtä reilua kokoa kuin vaikka aiemmat Metsolan kaaritaskuhousut (tosin niissä oli hyvin kapea resori lahkeessa).

Joustocollege on juuri niin hyvä materiaali kuin odotinkin. Housut ovat tosi paksua ja kimmoisaa (= joustavaa) collegea, eivätkä ole menneet pesussa (ehkä 4 pesua nyt takana) miksikään, vaikka musta väri on yleensä herkkä haalistumaan. Vyötäröllä on kiristysnauhat, mutta housut pysyvät ylhäällä ilman nauhojen solmimistakin, vaikka monissa housuissa ja sortseissa pikkuveikalla täytyy solmia nauhat.

Tykkään! Näiden alea odotellen ;) Vihreät olis upeat...Löytyykö muita joustocollegeen hurahtaneita? :)

Tulevalla viikolla ei ole enää työpaikan juhlia, vaan nyt keskitytään töissä pelkästään työntekoon. Nautin edelleen töissä käymisestä, sosiaalisesta elämästä ja työn päivää uudella tavalla rytmittävästä vaikutuksesta: on erikseen työaika ja kotiaika. Töissä keskityn töihin ja kotona lapsiin. Koen olevani paremmin läsnä hetkessä kuin aikaisemmin ja aiempaa huomattavasti energisempi. Toivottavasti tämä positiivinen kokemus jatkuu. Olen kuin jossain kauniissa unessa, josta pelkään herääväni todellisuuteen.

Kun mietin jossain vaiheessa, että miten ihmeessä ehdin tehdä kotityöt töiden alettua, huomaan senkin nyt sujuvan omalla painoillaan. Pyöritän yleensä yhden koneellisen pyykkiä viikolla ja viikonloppuna pari lisää. Ruokaa laitan reilun määrän kerralla, josta sitten syömme 2-3 päivää. Ruokaa myös menee entistä vähemmän, kun pojat syövät päiväkodissa 3 ateriaa päivässä.

Eilen imuroin talon ja pesin vessan. Uskon siivouksen jäävänkin nyt pääsääntöisesti viikonloppuhommaksi; arki-illat ovat meillä liian lyhyitä talon siivousta ajatellen (kun haluaa olla lasten kanssakin). Jatkamme pari vuotta pyörineessä siivousringissä myös ensi syksynä ja onneksemme rinki on saanut uuden siivoojan lopettaneen tilalle, joten syyskuusta alkaen on taas luvassa apua huushollin puhtaanapitoon 1-2 krt kuukaudessa. 

Miten teidän viikonloppu meni? Miten vietätte juhannusta? Oletteko tehneet alehankintoja?

Mukavaa alkavaa juhannusviikkoa!

Vahteristonemäntä